Virtuaalisesti omalla polulla (VOP) – hankkeen VR-oppimisympäristöt ovat päässeet testausvaiheeseen. Jotta uraohjauksen tueksi luodut VR-oppimisympäristöt saadaan käyttökuntoon ja jaettavaksi kaikkien suomalaisten ammatillisten oppilaitosten ja ammatillisen opettajankoulutuksen käyttöön, on tärkeää kuulla aitoja ja vilpittömiä käyttäjäkokemuksia ja palautteita.

Tavoitteena on madaltaa kynnystä työelämässä toimimiseen sellaistenkin opiskelijoiden osalta, joita uudet tilanteet jännittävät tai joiden oppimisessa on haasteita. VR-oppimisympäristöt mahdollistavat rajattoman määrän harjoittelukertoja melko todentuntuisessa virtuaalisessa työelämäympäristössä ennen työelämään lähtemistä.

Niinpä kaksi kohderyhmään kuuluvaa nuorta henkilöä heittäytyy Metaversumin vietäväksi. Kuten seuraavasta havainnointitallenteen osalitteraatista saattaa huomata, immersio lähentelee autenttista täydellisyyttä. Tai ainakin se voisi joskus tulevaisuudessa niin tehdä.

Testissä Työelämätaidot

Ensimmäiseksi testaajahenkilö, tulevaisuuden Työelämäläinen, testaa Työelämätaidot -skeenarion pilottiversiota.

Työelämäläinen: Ku täss ohjeistuksessa ni ohjeen mukaan painaa vihreetä kuutioo, nii meneeki asetuksii ja puhe loppuu ja valikko katoo näkyvistä!?! Ja tää oikeen yläreunan valkoinen ruksi onki oikeessa alareunassa!

Metaversumin pehmeä, aurinkoinen ääni kuuluu lempeästi VR-lasien takaa. Nuori alkaa automaattisesti vastata suullisesti kysymyksiin.

Työelämäläinen: Juu! Pitääks siis näihin vasta suullisesti vai? Vihreitä kuutioita on kaksi, Kumpaa pitää painaa? Miksi lukee kaksi kertaa tervetuloa?

Metaversumi vaikenee. Se ei tässä kohtaa valitettavasti kykene vuorovaikutteisesti viestimään vaan yrittää edelleen ymmärtäväisesti ja sinnikkäästi: Lue ohjeistus huolellisesti läpi, ennen kuin painat.

Työelämäläinen: Oh, meni avaruuteen, uuuuuuuuu avaruus! Heheheh. Hirvee ääni, liian kovalla! Immersiivinen WAU-efekti on ilmeinen. Metaversumin sykkivä kaikkeus imaisee työelämälaisen syövereihinsä.

Työelämäläinen jatkaa innostunutta pulputustaan uuden tuttavuuden kanssa vastaten suullisesti työpaikan vuorovaikutustaitoja koskevaan kysymykseen. Sitten hän huomaa olevansa tutunoloisessa maisemassa: Tuolla syötiin jädee. Tää on joku jäätelöbaari. Me ollaan Triplassa!

Ilmeisesti Metaversumin virittämät oppimishaasteet eivät aivan täysin vakuuta lähikehityksen vyöhykkeeltään eksynyttä metamatkaajaa, kun työelämäläinen lausuu: Tää on aivan ilmiselvää! Tää on ihan helppoo!

Yhtäkkiä Työelämäläinen nyykähtää kohti matonpintaa. Valikko edessä joutuu kyykkimään. Tilannetta uppoutuneena havainnoinut VOP-hankkeelainen ohjaa laittamaan nappia painamalla valikon pois näkökentästä. Saadakseen vertailupintaa ja suhteuttaakseen testihenkilön arvioita luotettavuusnäkökulmasta hän kysäisee: Ootteko koulussa näitä käyttäneet?

Työelämäläinen: Ei meillä oo koulussa tällaisia hienoja. Oon vaan isovelin laseilla testannut pelejä. Haastattelu keskeytyy kuitenkin välittömästi Metaversumin poluttaessa oppimista eteenpäin.

Työelämäläinen: Taas me ollaan Triplassa! Jee kysymyksiä! Hän lukee oppimisympäristössä leijuvia monivalintakysymystauluja ääneen ja parahtaa sitten: Niskaan sattuu. Pienet kolotuksen eivät kuitenkaan vauhtia hidasta kiidettäessä Metaversumin kolkasta toiseen, kunnes havainto on alati yllättävä: Taas Triplassa!?!

Metaversumi ei sekään vähästä hätkähdä, vaan tykittää kysymyksiään, tällä kertaa koskien työelämässä oppijan mahdollisuuksia tarttua työympäristössä ilmeneviin tilanteisiin, joihin Työelämäläinen ei epäröi kailottaa vastaustaan kantavalla äänellä: TUOLIIN!

Harmillista, että vielä nyt käytössämme oleva virtuaalinen oppimisympäristö ei mahdollista Työelämäläisen oikeasti nostaa työturvallisuusrikin aiheuttavaa istuinta ylös jäätelöbaarin lattialta. Harmi lienee sekä Metaversumin että Työelämäläisen yhteinen. Ja kuinka ollakaan, yhtäkkiä hän huudahtaa: Taas ollaan Triplassa! Virta on vähissä!

Tässä kohtaa myös Metaversumin loitsut ovat vähissä. Lasit ovat metamatkailun huumassa tyhjentyneet avataren silmän rävähtämättä. Silmän rävähtämättä Työelämäläinen parahtaa: Onpa kalliita jäätelöitä! Mä en enää pysty painaa proceed!

Sitten hän nanosekunnille kalpenevassa aikaikkunassa muokkaa hankkeen WILMA VOP -avataren kaljuksi bodariksi: Mä teen hienon täst tyypist. Nyt on hiano!

Testissä Ensimmäinen työpäivä

Päästetäänpä sitten vielä toinen testihenkilö, Ammattikoululainen, lieviä tuentarpeita, Metaversumin Ekaan työpäivään harjoittelukeikalle.

Ammattikoululainen: Mikä tää tutoriaali on, mä osaaaaan, ei kukaan näitä jaksa kattoon, joks voin painaa proceed, miks täs on joku video? Tämmösiä kysymyksiä kysytään jossain ykkösluokkalaisilta jossain luetunymmärtämisestä.

Ammattikoululainen tavaa ääneen ohjeita, ja vaikka luonnollisesti osaa jo kaiken kuitenkin, toteaa silti: Täs on tiellä tää videon ohjauspaneeli, en nää.

Metaversumin kärsivällisyys on koetuksella, kun väärin valitusta nappulasta sohaiseminen katkaisee audiotallenteen ja ohjeistus lakkaa. VOP-hankkeelainen syöttää Versumin sivustalta kehotuksen painaa uudestaan.

Täs on vaan joku ihme avaruus, Ammattikoululainen hymähtää pettyneenä ja jatkaa sitten ohjeiden lukemista ääneen samalla, kun nakuttelee VR-lasien ääniasetukset itselleen sopivimmiksi. Hei nyt mä näyn tuolta peilistä!

VOP-hankeelainen olettaa Ammattikoululaisen ihailevan peilikuvastaan edellisen testaajan luomaa kaljua bodaria: Hups, nyt se hävis. Noi muut kysymykset on liian helppoi, liian selvii. Ja sit jotkut on liian pitkiä.

Aluksi niin helpontuntuiset Metaversumin monivalintapulmat osoittautuvatkin kinkkisemmiksi mietittäessä soveltuvaa työpaikalle lähtöaikaa: Mä valitsisin sen aikasemman ja silti mä oon myöhässä kymmenen minuuttia?!

Lopulta Ekan työpäivän kehkeytyneet turhaumat saavat ajattelemaan jotakin tutumpaa: Onks tässä jotain peliominaisuuksia?

Metaversumi kuitenkin arvelee VR-oppimisympäristön olevan pedagogisesti kyllin pelillinen ja paahtaa kannustaen eteenpäin: Tarkistathan vielä oikeat vaihtoehdot!

Ammattikoululainen: Mitä mä tein muka väärin? Miks ei voi vaan valita mikä omasta mielestä on hyvä?!?

Ehkäpä tässä ollaan jonkin oppimisen äärellä, Metaversumi myhäilee itselleen silmää iskien. Ammattikoululaisen palaute äänestä ei tosin ole erityisen mairitteleva: Mä en tykkää näistä äänistä yhtään!

Ammattikoululainen ei tahtoisi malttaa lukea kysymyksiä loppuun, on niin kiire jo tulevaisuuteen ja elämään. Lopulta Metaversumi kiskaisee mukaansa niin, että Ammattikoululainen unohtaa tuokioksi muun, keskittyy tekemiseen ja vaikenee kokonaan naputtelemaan loppuja vastauksia.

Viimeinen kysymys eri-ikäisten työajoista ja maailman äärettömästä epäoikeudenmukaisuudesta kismittää: Miten voi olla ett 18-vuotiaan ei muka tartte tehdä yhtään enempää, kun mun 16-vuotiaana?

VOP-hankkeelainen sihauttaa vielä kokoavan tiedustelun: Haluaisitko opiskella tommosissa ympäristöissä? Vastaus on suopea tuleville näkymille: Juu, mut tää on aika painava tää, niskaan sattuu, mut muuten hyvä.

Maailmassa mikä tahansa on mahdollista

Vop-hankkeelainen kerää VR-lasit latautumaan, ja päättää jatkaa keskusteluaan Metaversumin kanssa ThingLink-oppimisympäristöjä palautteen perusteella muokaten. Hän ainoana jää kaipaamaan skenaarioon myös jonkinlaista työntekoa mallintavaa kohtausta, vaikka testaajahenkilöt tuntuivatkin viihtyvän taukotiloissa vallan mainiosti ilman työntekoakin.

Kohtaaminen kohderyhmän kokemusasiantuntijoiden kanssa on vakuuttanut sekä Metaversumin että VOP-hankkeelaisen siitä, että maailmassa, joka näiden nuorten ihmisten kanssa yhdessä rakennetaan, mikä tahansa on mahdollista.

Kuva: Shutterstock