Timo Lampikoski:
Tervetuloa Haaga-Helian Avaimet parhaaseen johtamiseen -podcastin kuudenteen jaksoon. Tässä Timo Lampikoski. Autan opiskelijoita avaamaan ovia työelämään, vastaan uraohjauksesta ja tuotan podcasteja.
Kanssani studiossa ovat Ihmisjohtaja-kirjan kirjoittanut muutosjohtaja, ammattimentori ja Haaga-Helian alumni Kati Huovimaa sekä Haaga-Helian lehtori Toni von Martens.
Sarjan tarkoituksena on pohtia johtamisen näkökulmia keskustellen sekä oivalluttaa johtamisen kiehtovaan maailmaan.
Tänään keskustelemme mielenkiintoisesta teemasta: Johtajan valintatalosta.
Toni, mistä tässä on kyse?

Toni von Martens:
Kyse on siitä, että johtaja on päivittäisessä työssään erilaisten valintojen edessä. Aikoinaan Valintatalo-ketjussa asioidessa oli tarjolla monenlaista herkkua, ja sama pätee arjen johtamiseen. Johtajan täytyy jatkuvasti valita erilaisten vaihtoehtojen välillä, siitä tänään puhumme.

Timo Lampikoski:
Hyvä. Kati, mitä oikeus valita merkitsee sinulle johtamisen näkökulmasta?

Kati Huovimaa:
Mietin vastuuta. Oikeus valita on ennen kaikkea oikeus tai suorastaan velvollisuus kantaa vastuuta johtajana. Johtamisessa ei riitä, että voi valita jotain; on myös ymmärrettävä, miten omat valinnat vaikuttavat muihin ihmisiin. Johtajuuden ydintä on kyky tehdä rajauksia. Rajat viehättävät minua, koska ne auttavat tekemään strategisia valintoja. Voisi sanoa, että rajoissa on rakkautta.

Toni von Martens:
Aivan. Rajat eivät välttämättä rajoita, vaan ne tuovat selkeyttä ja fokusta.

Timo Lampikoski:
Onko yksilöllisyydestä tullut itseisarvo? Mitä seurauksia sillä on organisaatiolle?

Toni von Martens:
Yksilöllisyyden rinnalla pitäisi aina kulkea yhteisöllisyys. Jos jokainen tekee vain omia juttujaan, yhteinen suunta katoaa. Johtamisen kulmakivi on suunnan näyttäminen.
Lisäksi kiinnostavaa on näennäinen valinnanvapaus, klassinen johtamisen temppu on antaa vaikutelma, että työntekijä saa itse päättää mitä, missä ja milloin tekee, vaikka todellisuudessa päätösvalta on rajallinen.

Kati Huovimaa:
Hyvä huomio. Pandemia-aikana ihmiset vetäytyivät omiin etäkonttoreihinsa, ja se korosti yksilöllisyyttä. Kiinnostava kysymys on, mitä tapahtuu, jos ihminen kokee, ettei tarvitse yhteisöä. Ehkä asia pitäisi kääntää niin päin, että yhteisö tarvitsee yksilöä. Silloin yksilön voi olla helpompi tulla osaksi yhteisöä ja siirtyä pois eristäytymisestä.

Toni von Martens:
Sulla oli jokin oma aikakausimääritelmä pandemian suhteen?

Kati Huovimaa:
Kutsun sitä AEP-ajaksi aika ennen pandemiaa. En tiedä onko parempaa termiä, mutta toimii toistaiseksi.Jos yhteisön kollektiivinen identiteetti alkaa heikentyä, yksilön minäkeskeisyys voi korostua liikaa. Toisaalta jos yksilöiden valinnat tukevat strategiaa ja arvoja, se voi olla hyvä asia. Mutta raja on hiuksenhieno.

Timo Lampikoski:
YPA:n ja Academy of Workin vuoden 2024 tutkimuksen mukaan nuoret ammattilaiset kaipaavat yksilöllistä, koutsaavaa ja kuuntelevaa johtamista. Mitä ajatuksia tästä herää?

Toni von Martens:
Johtamisessa yksilön huomioiminen on aina tärkeää, mutta siinäkin on kolikon kaksi puolta. Tämän ajan ihmiset toivovat henkilökohtaista otetta, mutta liika yksilöllisyys voi hämärtää yhteistä suuntaa.

Kati Huovimaa:
Hyvä nosto, Timo. Johtaminen on muuttunut auktoriteettisesta kohti itseohjautuvaa ja valmentavaa. Tämä trendi on tärkeä ymmärtää: se mikä toimi 20 vuotta sitten, ei välttämättä enää toimi.

Timo Lampikoski:
Lisääkö valintojen määrä johtajan ja työntekijöiden hyvinvointia vai kuormitusta?

Toni von Martens:
Psykologi Liisa Keltikangas-Järvinen on puhunut hienosti tästä paradoksista: ihmiset haluavat vapautta, mutta eivät vastuuta, joka siihen liittyy. Tutkimusten mukaan liiallinen valintojen määrä voi lisätä pahoinvointia. Kun vaihtoehtoja on paljon, alkaa helposti miettiä, valitsinko oikein ja se lisää stressiä ja kuormitusta.

Timo Lampikoski:
Voiko se johtaa siihen, ettei ihminen pysty valitsemaan mitään?

Toni von Martens:
Kyllä, aivan kuten karkkikaupassa, jossa vaihtoehtoja on liikaa.

Kati Huovimaa:
Olen kokenut samaa. Kun valinnanvaraa on liikaa, päätöksenteko vaikeutuu. Vapaus ja vastuu kulkevat käsi kädessä. Mieleeni tulee myös taloustieteen käsite vaihtoehtoiskustannus: kun valitset jotain, luovut samalla jostain muusta. Se on tärkeä oivallus johtamisessa.
Lisäksi liiallinen valinnanvapaus voi luoda illuusion vapaudesta, vaikka todellisuudessa se tekee valitsemisesta vaikeampaa. Strateginen johtaminen auttaa luomaan rajoja ja selkeyttä. Johtajuus on yhä enemmän selkeyden luomista kaaoksen keskellä.

Timo Lampikoski:
Miten johtaja voi auttaa työntekijöitä tekemään selkeitä ja merkityksellisiä valintoja?

Kati Huovimaa:
Johtaja voi tukea työntekijöitä tunnistamaan omaa suuntaansa ja arvomaailmaansa. Mitä paremmin strategia ja arvot ovat sisäistettyjä, sitä helpommaksi valinnat käyvät. Johtaminen, joka perustuu kuuntelemiseen, rajojen vetämiseen ja merkityksen kirkastamiseen, on tässä ajassa erityisen tärkeää.

Toni von Martens:
Juuri niin. Johtajan ei tarvitse tietää kaikkea. Tärkeämpää on luoda tila, jossa valintoja voidaan pohtia ja reflektoida yhdessä.

Timo Lampikoski:
Voiko liiallinen valinnanvapaus heikentää päätöksentekokykyä?

Kati Huovimaa:
Ehdottomasti. On tutkimuksia, jotka osoittavat, että pienempi määrä vaihtoehtoja helpottaa päätöksentekoa. Liiallinen vapaus voi johtaa päättämättömyyteen tai vastuun siirtämiseen muille.

Toni von Martens:
Toisin sanoen vähemmän on enemmän.

Kati Huovimaa:
Kyllä. Rajat lisäävät vapautta, ja se koskee myös luovuutta. Kun on rajat, ajattelu voi olla luovempaa.

Timo Lampikoski:
Onko johtajuus nykyään ennen kaikkea kykyä sietää epävarmuutta ja keskeneräisyyttä?

Toni von Martens:
Ehdottomasti. Nykyjohtajuus vaatii kykyä kantaa yksilönvapauden taakkaa. Moni etsii jatkuvasti parempaa työpaikkaa, ja tämä jatkuva levottomuus haastaa lähijohtajia. Työn merkityksen kirkastaminen on tässä avainasemassa.

Kati Huovimaa:
Täsmälleen. Kun organisaation ja yksilön arvot kohtaavat ja ovat aidosti ymmärrettyjä, ne vahvistavat merkityksellisyyttä ja sitoutumista.

Timo Lampikoski:
Onko “ei” sanominen uusi johtajuustaito?

Kati Huovimaa:
Ei ole uusi, mutta se on entistä tärkeämpi. “Ei” on strateginen sana. Yksinkertainen mutta usein vaikea toteuttaa. “Ei” on usein kyllä jollekin tärkeämmälle.

Toni von Martens:
Hyvin sanottu. Itse rakastan sanaa “ei”, vaikka sen vastaanottaminen on minulle vaikeaa. Johtajalle “ei” on suojakeino: se suojelee aikaa, fokusta ja jaksamista. Organisaatioissa pitäisi olla selkeä kulttuuri, että “meillä saa sanoa ei”.

Timo Lampikoski:
Eli peräänkuulutetaan tervettä itsekkyyttä?

Kati Huovimaa:
Kyllä. Terveet rajat ja itsetuntemus ovat johtajuuden ydintä.

Timo Lampikoski:
Miten johtaja voi tukea tiimiä löytämään tasapainon vapauden ja vastuun välillä?

Kati Huovimaa:
Vapaus ilman vastuuta johtaa kaaokseen, vastuu ilman vapautta uupumukseen. Tasapaino löytyy luottamuksen, rajojen ja yhteisen ymmärryksen kautta. Tiimillä pitää olla yhteinen näky suuntaan ja päätöksentekoon.

Toni von Martens:
Organisaatioissa pitäisi puhua avoimesti siitä, kuka päättää mistäkin. Liian usein näitä ei sanoiteta ääneen. Kun päätöksenteon rajat ja vastuut ovat selkeitä, syntyy luottamus ja fokus. Työelämä ei ole kaukana hiekkalaatikosta, selkeät reunat mahdollistavat leikin ja luovuuden.

Timo Lampikoski:
Eli mitä tehdään ja miksi tehdään?

Toni von Martens:
Juuri niin. Fokus, fokus, fokus ja välillä vähän hokkuspokkusta päälle.

Timo Lampikoski:
Kiitos, Kati ja Toni, antoisasta keskustelusta. Tiivistäen:

Rajat auttavat tekemään valintoja ja luovat suuntaa.

Fokus ja selkeys helpottavat päätöksentekoa.

Merkityksen ja arvojen kirkastaminen vahvistaa sitoutumista.

Seuraavassa jaksossa aiheena on Erityisasiantuntijajohtajana toimiminen. Toni, johdattaisitko meidät siihen?

Toni von Martens:
Totta kai. Pohdimme, kuinka paljon johtajan tulee ymmärtää tiiminsä substanssiosaamisesta ja miten se vaikuttaa johtamistyöhön.

Timo Lampikoski:
Kiitos Kati ja Toni, ja kiitos sinulle, kuulija. Palataan seuraavassa jaksossa Haaga-Helian Spotify-tilillä. Moi moi!