Puhuja 1

Toivotamme sinut tervetulleeksi inklusiivisuuden, saavutettavan tekoälyn ja digipedagogiikan pariin. Olen Eija Honkanen ja opettajana Haaga-Heliassa. Ja mun kanssa on tänään keskustelemassa Pia Kiikeri. Tervetuloa Piia!

Puhuja 2

No kiitos. Kiitos paljon. Ja tosiaan työskentelen myös täällä Haaga-Helian ammatillisessa opettajakorkeakoulussa ja olen erikoistunut digipedagogiikkaan ja tekoälyyn. Elikkä testailen kaikennäköistä, kokeilen ja myös tutkin sitä, että miten nää vaikuttaa oppimiseen ja miten pystymme hyödyntämään oppimisessa digitaalisuutta ja tekoälyä. Ja nyt ollaan jännässä paikassa elikkä olen tehnyt tuonne Lapin yliopistoon väitöskirjaa tämmöistä oppimisen ilosta verkko opinnoissa. Ja verkko opintoja olen pohtinut paljon. Ja lisäksi toimin täällä Haaga-Heliassa tekoälytiimi vetäjänä, ja olen myös korkeakoulupedagogiikan eli Kopeda-ryhmässä ja sitten vielä digimedia kehitystiimissä. Elikkä kaikenlaista pohdimme, että miten tätä korkeakouluopetusta kehitetään. Ja sitten olen mukana, meillä on korkeakoulussa tämmöinen digimediatiimi, jonka tehtävänä on kehittää sitten digipedagogiikkaa ja tekoälyn käyttöä siellä meillä opekorkeakoulussa. Ja se mikä on mielenkiintoista, niin me ollaan järjestetty koulutuksia tätä kautta. Ja nyt uutuutena me ollaa pykätty pystyyn tämmöinen tekoälyn kokeilukerho, elikkä jossa me kokoonnutaan opekouluttajien kanssa ja ihan matalalla kynnyksellä pohtimaan sitä, että miten sitä tekoälyä me voitaisiin sitten hyödyntää opettajakoulutuksessa. Meillä ei ole siinä mitään käsikirjoitusta vaan, tullaan vaan ja keskustellaan, että mitä kukin on testannut tai mitä uutta tekoälyn rintamalle on tullut – elikkä eli kaikennäköistä mielenkiintoista.

Puhuja 1

No, tuo kyllä kuulostaa tosi mielenkiintoiselta ja sitten toi vähän kuulostaa semmoiselta nyyttäriperiaatteelta kokoontuminen.

Puhuja 2

Kyllä

Puhuja 1

No, me keskustellaan tässä juurikin tästä opettajan kouluttajien tekoäly- ja digitaalisuusosaamisesta heidän omassa opetuksessaan, josta mainitsitkin tuossa, että olet siinä myös mukana. Ja opettajankouluttajat on avainasemassa silloin, kun me edistetään inklusiivista käyttöä ja saavutettavuutta tässä tekoälyssä ja digitaalisuudessa – ja nimenomaan sen pedagogisessa käytössä. Ja aiheenahan tää tekoälyn käyttö ja digitaalinen saavutettavuus – ne on hyvin ajankohtaisia, koska niitten käyttö on opetuksessa ihan valtavalla vauhdilla lisääntynyt ja monipuolistunut. Ja opettajan kouluttajille tää tekoälyn käyttö ja digitaalinen saavutettavuus, se on yksi keskeinen osaamisalue tänä päivänä. Koska me koulutetaan opettajia, opinto-ohjaajia ja erityisopettajia ja me välitetään sitä kautta heille myös tätä tekoälyn ja digitaalisen saavutettavuuden ilosanomaa liittyen myöskin meidän opettajakouluttajien kokemuksiin mitä he saavat tästä käytöstä. Ja sitten se vaikuttaa muun muassa asenteisiin ja rohkeuteen käyttää sitä siinä omassa opetuksessa.

Mutta mitäs ajatuksia sulla, Pia, on tähän liittyen? Mitä sinulle tulee mieleen?

Puhuja 2

No, joo eli jos lähdetään tarkastelemaan asioita ihan niin kun semmoisella isolla haavilla ja mennään tuonne niin kun maailmalle, että mistä missä maailmalla ollaan tällä hetkellä huolissaan niin on siinä, että kaikille olisi edes näitä laitteita tekoälyn käyttöön. Mutta sitten kun me tullaan tänne suomalaiseen yhteisöön ja suomeen niin täällä meillä on kaikille laitteita tarjolla ja mutta se mitä meidän pitäisi pohtia on se, että onko niitä turvallista käyttää. Eli nyt kun koulutuksen järjestäjät tarjoaa näitä generatiivisen tekoälyn ohjelmia, että esimerkiksi kielimalleja, niin meidän kannattaisi miettiä, että onko ne semmoisia, että niihin voi kirjautua koulun tunnuksilla. Niihin ohjelmiin, kun syötetään tietoa, ettei olisi semmoisia ohjelmia, jotka sitten kouluttaa sitä kielimallia. Eli juuri tämä turvallisuus. Ja nythän on tosi mielenkiintoinen, että opetus- ja kulttuuriministeriö julkaisi juuri opetushallituksen sivustolla nää tekoälyn lainsäädäntö ja suositukset. Ja itse asiassa mä otin ne mukaan tänne, ja siellä kerrotaan kohdassa 8, on tämmöinen kohta. Mä luen sen täältä suoraan. Eli harkitessaan tekoälyjärjestelmän käyttöönottoa koulutuksen järjestäjän on tarkistettava, että järjestelmän tietosuoja, tietoturva ja tiedonhallinta vastaavat lainsäädännön vaatimuksia. Toki nää opetushallituksen suositukset koskee niin kuin ammatillista toista astetta, mutta meidän kannattaa muistaa se, että korkeakoulujen on myös noudatettava samaa lainsäädäntöä.

Puhuja 1

Toi on siis tosi tärkeä minkä nostit esille ja on hyvä tiedostaa, että meillä on tällainen ohjeistus, joka ohjaa meidän käyttöä ja nimenomaan sitten, että miten sitä on turvallista käyttöä. Elikkä tämä julkaisu ohjaa siis osaltaan tekoälyn käyttöä opetuksessa ja saavutettavuutta. Kesäkuussa tulee siis voimaan myös kognitiivisen saavutettavuuden kriteerit, joka täytyy huomioida sitten kun suunnitellaan tätä digitaalista ja teknologista tekoälymaailmaa ja siellä tapahtuvaa opetusta ja oppimista.

No, lisäksi jokaisella korkeakoululla on omat ohjeistukset tähän tekoälyn käyttöön  ja saavutettavuuteen opetushenkilöstölle ja se koskee myös opiskelijoita ja opettajankouluttajia. Kannattaa olla hyvin tietoinen näistä ohjeista elikkä, missä ohjeistetaan, mitä ohjeistetaan ja miten tulee toimia. Kun tekoäly käytetään, niin käytännössähän siellä on erilaisia ohjelmia, ja itsekin olen tuta niiden hyvin lyhyistä elinkaarista käyttäjälle. Ne on toisaalta mahdollisuus ja samalla ongelma. Eli joskus tuntuu, että ohjelmavalikoima on tosi laaja ja monipuolinen, ja sitten on ohjelmia, jotka tukee hyvin esimerkiksi, että ne edistää oppimista ja on juuri sopiva vaikkapa opiskelijoiden tiedonhankintaan tai, että silloin kun tehdään ryhmäreflektiota näkyväksi muille tai johonkin vastaavaan.

Mutta joskus käy kuitenkin niin kuin omakohtaisesti on monta kertaa kokenut, että juuri kun sinä olet opetellut jonkun ohjelman, että sinä osaat sitä käyttää ja opiskelijat osaa käyttää ja se on todettu niin kuin hyväksi, niin sitten se vaihtuu tai käyttöliittymä muuttuu tai jotain tapahtuu. Ja sitten sä et voikaan käyttää sitä ohjelmaa. Tai koulun sopimus ohjelman käyttäjän kanssa loppuu. Niin tää asettaa mun mielestä käyttäjälle semmoisia haasteita ja ennakointia siitä, että mitä ohjelmia opettaja valitsee käyttöönsä. Ja sitten siihen käyttöön vaikuttaa myös aina korkeakoulujen omaa tarjonta elikkä mitä ohjelmia korkeakoulu on valikoinut omaan käyttöönsä ja mistä se maksaa lisenssimaksuja. Ja joka korkeakouluhan tekee tästä itsenäiset päätökset, ja tää vaihtelee sitten korkeakoulukohtaisesti hyvin paljon.

Puhuja 2

Kyllä ja tää on just se haaste, että meidän opettajan pitäisi osata käyttää näitä laitteita ja ohjelmia. Ja opettajakoulutuksessa on vielä se, että meidän pitäisi ohjeistaa näitä meidän opiskelijoita käyttämään näitä digitaalisia laitteita ja ohjelmia. Mutta myös meidän opeopiskelijoiden pitäisi omassa opetusharjoitteluussaan vastaavasti ohjeistaa sitten heidän omia opiskelijoitaan. Elikkä tää on hyvin mielenkiintoinen, ja sitten tutkimustuloksiin jos mennään, niin seillä on tullut esille esimerkiksi sellaista, että verkko opinnoissa niin opettajan teknisillä taidoilla on merkitystä. Eli se, että opettajat osaa käyttää näitä ohjelmia. Eli kun opettajat osaa – niin kuin teknisesti tavallaan – osaavat hallita niitä ohjelmia ja osaavat ohjata opiskelijoita, niin sen on todettu tuottamaan sitä opiskelun iloa. Ja jos opiskelija ei osaa käyttää niitä ohjelmia eikä niihin saa ohjausta, niin se turhauttaa opiskelijaa. Elikkä sitten taas tämä turhautuminen aiheuttaa sitä, että tulee niitä negatiivisia tunteita, jotka taas puolestaan vaikuttaa siihen oppimiseen. Elikkä opiskelija ei saisi jättää ilman tukea. Sitä pitäisi olla saatavissa. Ja jos vielä palaa näihin opetushallituksen tekoälyä asetuksiin niin siellä on kohta 7. Siellä on mielenkiintoista elikkä siellä todetaan näin, että koulutuksen järjestäjän tulee parhaansa mukaan toteuttaa toimenpiteitä henkilöstön riittävän tekoälyn lukutaidon varmistamiseksi. Jos siellä on käytössä tekoälyjärjestelmiä, joihin sovelletaan tekoälyasetusta ja mä heittäisin tähän nyt kysymyksen kuulijoille eli onko kaikille opettaja opiskelijoille riittävästi ja tasapuolisesti saatavilla sitä tietoa, että he oppivat käyttämään näitä tekoälyä ohjelmia ja myös erilaisia digitaalisia ohjelmia.

Puhuja 1

Kyllä ja sitten opettajaopiskelijoiden tekoälyn ja digitaalisten ja teknologian käyttötaso vaihtelee hyvin paljon, kun he tulee opettajankoulutukseen. Ja mikä on sitten tekoälyn ja digitaalisten ohjelmien rooli ja mahdollisuus opettajankoulutuksessa. Se on kanssa sellainen teema mistä kannattaa keskustella, ettei me vaan oleteta. Että ihan niin kuin Pia, sä just sanoit, että miten tietoisesti me varmistetaan, että opettajaopiskelijat oppii tarkoituksenmukaista käyttöä, jotka on pedagogisesti perusteltu. Ja että siinä on todellakin sitä oppimisen iloa niinku sä sanoit.

Puhuja 2

Kyllä.

Puhuja 1

No, tekoälyhän me käytetään jatkuvasti, mutta sitten todellakin sen pedagoginen käyttö siten, että se toteutuu inklusiivisesti, että kaikki opiskelijat niillä on mahdollisuus oppia ja osata, ja sitten toisaalta osallistua. Ja siitä tulee semmoinen hyvä mieli sen käytön jälkeen. Että inklusiivisuutta ennakoidaan pedagogisesti oppimisen tavoitteiden suunnassa, ohjelmien käyttötarkoitusta, käyttötapaa ja sitten toisaalta sitä opiskelijoiden moninaisuutta ja osallisuutta ja sitä lähtötason vaihtelua. Ja nää ohjelmat ja laitteet opetuksessa ei ole pääasia, vaan se pedagoginen tavoite on kaikkein keskeisin eli oppiminen. Ja siksi se on tärkeä taito myös meillä opettajankouluttajilla käyttää näitä pedagogisesti perustellen.

Puhuja 2

Kyllä. Osuit naulan kantaan.

Puhuja 1

Ja meillähän on siinä mielessä sitten vaikuttajarooli, että mitä miten sitä pedagogista, digitaalista osaamista ja tekoälyn käyttöä me välitetään eteenpäin ja millaisen kokemuksen se opettajakoulutuksessa opiskeleva opettajaopiskelija siitä saa.

Puhuja 2

Kyllä. Ja sitten se, että opettajaopiskelijat on, kun ne tulee opettajakoulutukseen, niin ne on vähän tämmöisiä niin kuin kokemusoppijan roolissa.

Puhuja 1

Joo, kyllä.

Puhuja 2

Elikkä opettajaopiskelijathan tarkkailee koko ajan meitä kouluttajia. Ja meillä on suuri rooli myös siinä, että kuinka me saamme nää opiskelijat innostumaan siitä tekoälystä. Ollaanko me itse innostuneita siitä, ja miten he näkevät sen, että se digitaalisuus, että miten sitä hyödynnetään siellä ja myös oppimisen tukena.

Puhuja 1

Kyllä, elikkä tuota se opettajaopiskelijoiden saama kokemus vaikuttaa paljon siihen innostumisen ja sitten uteliaisuuteen. Siihen uteliaisuuden heräämiseen, että todellakin se herättää sitä innostusta ja kiinnostusta kokeilla itse esimerkiksi siinä omassa opetuksessa tai sitten ei. Ja se myönteisen kokemuksen saaminen herättää myös niitä myönteisiä tunteita tätä osa-aluetta kohtaan ja menetelmää kohtaan. Jos on havainnut jonkun hyvän ohjelman ja on todennut että toimivan ja siitä on itsellä hyviä kokemuksia, niin tämmöinen esimerkki esimerkiksi. Kaikki osaisi sitten käyttää ja hyödyntää sitä digitaalisten laitteiden ja verkko oppimisessa tapahtuvaa monikanavaisuutta. Elikkä miten me käytetään ja hyödynnetään, siinä sitä kuulon, näön ja tunnekokemusten ja tekemisen yhdistelmää. Elikkä tehtäväksiantoihin on kiinnitettävä huomiota.

Puhuja 2

Kyllä, joo ja oon huomannu että käyttääkö opettajankouluttaja myös selkeitä ohjeita ja tehtäviä, että kun me tehdään esimerkiksi videota niin onko se tekstitetty? Onko siinä teksti vastine saatavilla? Eli on olemassa tämmöinen TPACK-malli jonka kautta tätä opettajan digitaalista osaamista voidaan tarkastella. Ja tämä TPACK-sanahan tulee technological, pedagogical ja contentknowledge -sanoista. Ja se jakaantuu kolmeen osaan. Ja siellä on ensimmäisenä tämmöinen niin kuin tekniikan osaaminen. Siitähän me äsken puhuttiin eli se, että miten opettaja hallitsee nämä digitaaliset laitteet ja tekoälyohjelmat. Toisena on sitten tämä pedagogiikan osaaminen ja siitäkin vähän jo äsken mainitsit. Että miten me käytetään näitä digitaalisia ohjelmia ja menetelmiä, sekä esimerkiksi generatiivista tekoälyä oppimisen tukena ja siinä opetuksessa. Ja se pedagogiikkajuttu on siinä. Ja sitten kolmantana on content eli se oman alan substanssiosaaminen. Ja, kun mehän opetetaan nyt sitten opettajia. Niin meidän tapauksessa se, että miten me käytämme tätä digitaalisuutta juuri siinä opetuksen tukena on tärkeätä.

Puhuja 1

Tässä sun esittämässä TPAC-mallissa; tekniikka, pedagogiikka ja se oman alan substanssi onkin niitä ammatilliselle opettajalle keskeisiä osaamisalueita. Elikkä on eri aloilta ihmisiä ja miten siellä sitten sovelletaan tätä (tekoälyä).

Puhuja 2

Kyllä.

Puhuja 1

No, tietenkin on hyvä muistaa myös, että näiden yhdistäminen käytännössä vaatii myös toistoa. Eli kerran joku koettu ohjelma tai ohjelman käyttö tai tehtäväksianto, joka on onnistunut, niin ei riitä, vaan tarvitaan paljon niitä kokemuksia ja toistoa ja sitä tekemistä. Ja sitten toisaalta sen tekemisen ja onnistumisen, ja joskus epäonnistumisenkin reflektiota siitä, että se tehdään yhdessä, ja yksin, elikkä riippuen vähän tilanteesta, millä tavalla sitä käytetään. Ja tää kokemustiedon kerääminen kollegoilta ja opiskelijoilta se kehittää myös sitä pedagogista osaamista käyttää tekoälyä ja digitalisuutta oppimisen edistämiseen. Vähän niin kuin sä puhuit alussa tuossa siitä nyyttärimallista.

Puhuja 2

Mmm. Joo, joo.

Puhuja 2

Mä aina mietin tätä tekoäly osaamista. Ja mä itse jaan sen tämmöiseen 3 eri kohtaan. Voisiko sanoa että 3 pointtia. Elikkä ensimmäisenä on se, että miten me käytetään sitä generatiivista tekoälyä hyödyksi siihen, kun me suunnitellaan opetusta? Ja siinä me opettajat ollaan jo aika hyviä. Eli me osataan kysyä tekoälyltä, että hei miten miten mä suunnittelen tämän tai minkälaisiin vaikka tuntisuunnitelmia voisi tehdä, ja minkälaiset icebreikerit olisivat kivat tähän kohtaan? Se on meillä vähän niin kuin hallussa.

Mutta toisena on sitten tämä tekoälyn huomioiminen tehtävissä. Elikkä tämä on se vaikein osa. Ja ehkä jopa sen takia, koska tästä ei ole olemassa vielä selkeätä tutkimusaineistoa, tai selkeätä kirjallisuutta; että näin sä tällaisia tehtäviä teet, ja tämä koko oppiminen ja opetus on vähän nyt muuttumassa. Elikkä tämä, että minkälaisia tehtäviä, aktiviteetteja ne opiskelijat sitten siellä oppimisen tuokiossa tekevät, että sitä oppimista tapahtuu nyt tekoälyn aikakaudella. Ja koska meillä ei tästä ole sitä tutkimustietoa, niin tää on todella arvokasta, että me jaetaan sitä tietoa toisillemme. Eli kokoonnutaan niihin tekoälyn nyyttärikokeiluihin, josta tuossa alussa kerroin. Ja sitten on kolmantena vielä se, että miten me ohjataan niitä meidän opeopiskelijoita niin, että he osaavat ohjata omia opiskelijoitaan käyttämään tekoälyä hyödyksi siinä oppimisessa. Eli generatiivinen tekoälyhän auttaa tosi paljon oppimisessa ja varsinkin niille opiskelijoille joilla oppimisessa on haasteita, niin tekoälystä on tosi suuri apu.

Ja tekoälyn kanssa voi keskustella, vaikka tehtäväksiannoista. Elikkä he ei nyt on. En ymmärrä mitään ja (opettaja) opiskelijoille oon huomannut, että osalle on haastavaa puhua pedagogiikkaa. Jos et ole koskaan käyttänyt niin sanotusti kasvatustieteellistä termejä. Niin kielimallilta voi hyvin kysyä, että hei, että mitäs tarkoittaa se pedagogiikka tai mikä on se reflektointi, että mitä se oikein tarkoittaa ja käydä käydä sitä keskustelua, että miten me ohjataan opiskelijaa sitten niinku käyttämään sitä tekoälyä apuna siinä oppimisessa.

Puhuja 1

Kyllä ja toihan lisää sitä saavutettavuutta, kun ajatellaan, että meillä on inklusiivinen pedagogiikka ja oppiminen keskiössä. No, nää tekoälyn hyödyntämisen mahdollisuudet pedagogisesti on hyvin moninaiset: se tuottaa sitä selkeää kieltä, toisaalta se jäsentää asioita, sen avulla voidaan luoda struktuuria tehtäviin, tehtäväksi antoihin. Ja toisaalta sitten vastauksiin. Ja sen avulla voidaan luoda vaihtoehtoisia tehtäviä ja eritasoisia opiskelijoille. Ja sitä voidaan käyttää tiivistäjänä ja vaikka mitä monenlaista muuta käyttöä. Elikkä sen pedagoginen käyttö tukee oppimista yleensä tosi hyvin ja oppijoiden yksilöllistä oppimista.

Mutta sitten on semmoinen, että oppimiseen tarvitaan aina myös aika. Ja tähän pedagogiseen toteutukseen, niin siinä täytyy myös huomioida tämä aikaelementti; eli on aikaa kokeilla, on aikaa pohtia, on aikaa tehdä yksin tai on aikaa tehdä yhdessä. Ja se osallisuus ja se yksin tekeminen onkin siinä inklusiivisuudessa keskeisesti esillä. Mutta meillä ihmisillähän on hyvin erilainen valmius tehdä ja toimia yhdessä, jota meidän pitää myöskin kunnioittaa sitten toisaalta. Mitäs Piia tästä ajattelet?

Puhuja 2

Kyllä me ollaan erilaisia oppijoita. Ja tää on mielenkiintoista, että tutkimusten mukaan kaikki opiskelijat ei pidä ryhmätyöskentelystä. Elikkä osa opiskelijoista haluaa esimerkiksi verkko-opinnoissa, että he voi tehdä niitä opintojaan nopeasti ajasta ja paikasta riippumatta, ja ilman muita opiskelijoita. Mutta aika suuri osa on kuitenkin tämmöisiä opiskelijoita, jotka pitää siitä yhdessä työskentelystä. Jos näitä tutkimuksia miettii niin niissä on tullut myös esille, että opiskelun iloa lisää se kun opettaja käyttää aktivoivia, monipuolisia ja vaihtelevia oppimismenetelmiä.

Täytyy vaan aina muistaa, että mennään se pedagogiikka edellä. Elikkä se meiltä unohtuu helposti, kun me saadaan joku uusi, hieno ohjelma tai opitaan käyttämään sitä. Ensin meidän tulisi pohtia sitä, että millainen opetusmenetelmä me tarvitaan ja valitaan näiden tavoitteiden saavuttamiseksi. Ja vasta sen jälkeen aloitetaan se ihmettely, että hei, mikäs ohjelma me otetaan tähän, että mikä me valitaan tämän tehtävän toteuttamiseen. Ja miten se tekoäly olisi ehkä mukana tässä, että ne ohjelmat palvelevat sitä pedagogista toteutusta ja tavoitteiden saavuttamista. Eli mennään pedagogiikka edellä. Ja opettajakoulutuksessa tehtävien tulisi vastata sitä työelämäntarpeita. Eli näiden tehtävien kautta me jo harjoitellaan sitä tulevaa opettajan työtä, että kun tehtävät on työelämälähtöisiä, niin sen on todettu myös lisäävän sitä opiskelun iloa.

Puhuja 1

Eli pedagogisessa toteutuksessa on sitten hyvä muistaa tämmöinen toistuva rakenne ja toteutus, tutut ohjelmat ja niiden käyttö- ne auttaa sitä opiskelijaa keskittymään siihen mitä pitää oppia.

Puhuja 2

Kyllä.

Puhuja 1

Joo, ja silloin, kun on uudet laitteet ja ohjelmat, niin silloin menee hirveän paljon oppijoita energiaa siihen käytön opetteluun, ja vähemmän jää energiaa siihen sisällölliseen oppimiseen. Ja tää on mun mielestä hyvä huomioida, kun suunnittelee opetusta. Sen olen itsekin kokenut. Elikkä silloin pitää laatia ne pienemmät sisällölliset oppimisen tavoitteet, kun pitää opetella uusi ohjelma, koska sen ohjelman oppiminen sinänsä on tavoite. Ja tässäkin on hyvä muistaa, että opetellaanko sitä itsenäisesti vai yksin, jolloin yhdessä ihmettely ja vertaisoppiminen voikin auttaa siinä oppimisessa.

Puhuja 2

Kyllä joo. Ja juuri toi vuorovaikutus, eli tää vertaisoppiminen tapahtuuko se sitten vertaisten tai opettajan välillä, mutta se vuorovaikutus onkin semmoinen mikä on tutkimusten mukaan se kaikista tärkein. Että miten me opettajina ollaan semmoisia kannustavia ja positiivisia ja iloisia. Eli meillä opettajankouluttajilla on todella suuri rooli siinä, että kuinka me luodaan sinne luokkaan tai sitten verkkoympäristöön, sitä positiivista tunnetilaa, että kaikilla olisi turvallinen olla siellä. Ja tämä on erityisen tärkeätä, että kaikki kokee olonsa turvalliseksi. Itse asiassa eilen illalla jopa mietin, että meillä opettajankouluttajilla on vielä ehkä suurempi rooli, koska me koulutetaan opettajia. Ja myös siihen positiivisen tunnetilan ajatteluun. Elikkä kun se opiskelija tuntee olonsa siellä luokassa turvalliseksi tai verkossa, niin hän rentoutuu ja on kiva olla. Ja sitten hän alkaakin ajattelemaan laajemmin ja, että ajatellaan vähän niin kuin laajemmin se lisää luovuutta. Ja sitten taas, kun tämä luovuus lisääntyy, niin sittenhän me saadaan tämmöisiä ongelmanratkaisutaitoja ja opiskelija alkaa ratkoa niitä tehtäviä helpommin. Ja sitten taas, kun tehtäviä ratkotaan ja ratkaistaan, niin siitä tapahtuu oppimista. Eli jos me kiteytetään se niin toisin sanoen tämä positiivinen tunnetila lisää oppimista, eli se on tosi tärkeätä.  

Ja, jos meillä on tämä positiivinen tunnetila siellä meidän ryhmässä, niin sen on todettu lisäävän myös sosiaalista, psyykkistä ja fyysistä terveyttä eli sitä positiivista ja iloista opiskelijaa, niin sitähän on helppo lähestyä. Kaikki haluaa sen ystävällisen ja hymyilevän opiskelijan luokse, ja tällöin on helpompi solmia niitä ystävyyssuhteita. Ja minä ajattelen sen niin, että siitä on apua myös sen opekoulutuksen jälkeenkin, eli saadaan niitä ystävyyssuhteita. Ja jos ajatellaan, että se ilon kokeminen vähentää niitä psyykkisiä ja fyysisiäkin sairauksia. Eli etenkin, jos me ollaan ryhmässä, se positiivinen tunnetila – on se mielenkiintoista – että se säteilee myös siihen ryhmän opettajaan. Eli me ei he opettaja niinku opettajiin eli kaikki voittaa siinä, sekä ne opiskelijat, että se opettaja. Että se on vähän niin kuin tämmöinen win-win- tilanne – se että, meillä on se positiivinen tunnetila siellä luokassa. meidän opettajankouluttajina pitää tuoda opiskelijoille esille myös se, että miksi se vuorovaikutus on tärkeää. Ollaan sitten kasvokkain, mutta erityisesti myös siellä verkkoympäristössä.

Puhuja 1

Kyllä. Ja sitten, jos ajatellaan sitä vuorovaikutusta, niin verkkoympäristössä jää tällaiset mikroilmeet ja kehonkieli pois.

Puhuja 2

Näkemättä.

Puhuja 1

Kyllä ja sitten se muu vuorovaikutus korostuu siinä. Tää positiivinen tunnetila ja oppiminen yksi vahvistavat yhteisöllisyyden lisäksi myöskin sitä opiskelun imua ja motivaatiota. Elikkä, sillä vuorovaikutuksella todellakin on merkitystä. Mutta miten suurten opiskelijamäärien kanssa voi toimia – kun sitä aina pohditaan – että saa sen tekoälyn ja digitaalisuuden käytössä vielä sitä vuorovaikutusta aikaan siellä verkkoympäristössä? Ja tämä pohdituttaa hirveän monia opettajia. Onko sulla Pia tähän jotain vinkkejä?

Puhuja 2

No, jos ollaan siellä verkossa, niin kyllä mä sanoisin, että tähän on vastauksena kamera.

Puhuja 1

No niin.

Puhuja 2

Eli ehdottomasti ainakin opettajalla on oltava se kamera päällä. Elikkä, että opiskelijat näkee että hei ihana, siellä on tämmöinen opettaja. Ja iloinen opettaja, ja se hymy välittää myös sitä positiivisuutta ja sitä positiivista tunnetilaa. Mutta olisi myös hyvä, kun meillä on niitä opiskelijoita siellä verkossa, että hekin käyttävät sitä kameraa heti opintojen alussa, koska mehän opiskellaan opettajiksi. Eli opettajilla on aina kamera päällä.

Ja tästäkin on tehty mielenkiintoisia tutkimuksia. Yksi tutkimus oli semmoinen mitä luin oli että oli 2 ryhmää jossa toisessa opetettiin, tai siis molemmissa ryhmissä opetettiin samat asiat, mutta toisella ryhmällä oli kamera päällä. Ja ne joilla oli kamera päällä, niin he saivat parempia oppimistuloksia. Elikkä me ollaan miettinyt sitä, että kun me suljetaan se kamera niin silloin meillä tavallaan on vähän niinku lupa multitaskata siellä. Eli me saadaan niinku lukea sitä sähköpostia ja saadaan tehdä siellä. Mutta silloin, kun me luetaan sitä sähköpostia, niin me ei pystytäkään kuuntelemaan mitä siellä opinnoissa tapahtuu. Koska se lukeminen ja kuuntelu, ne käyttää siellä aivoissa niin sanotusti samaa rataa. Vastaavasti, jos me vaikka piirretään tai tehdään käsitöitä, niin se tekeminen taas kulkee eri rataa sen kuuntelun ja lukemisen kanssa. Ja se on sitä toimintaa (piirtäminen ja käsityöt) taas, joka saattaa jopa tukea sitä meidän oppimista ja pystyy keskittymään paremmin. Eli kyllä minä kannustan kaikkia laittamaan kameran päälle, ja sitten opettajia myös aktivoimaan niitä opiskelijoita, kun on suuria ryhmiä, että olisi näitä pienenteluja breikkaareissa.

Puhuja 1

Joo ja sitten jotenkin tulee mieleen, että kun ollaan breikkaareissa ja keskusteluissa, niin niihin keskusteluihin pitäisi sitten varata riittävästi aikaa. Eli hyvin tuttua on se, että onkin lyhyt aika ja sitten pitää vaihtaa just, kun se keskustelu lähtee käyntiin, niin sitten pitääkin lähteä takaisin siihen yhteiseen tapaamiseen. Eli että saadaan aitoa keskustelua, mielipiteiden vaihtoa ja reflektointia aikaan, niin se vaatii aikaa. Koska alkuunhan siinä menee aikaa jo siihen ryhmäkeskustelun käynnistämiseen, että me lämmetään teemasta puhumiseen, ja sitten yleensä ryhmien vielä pitää tuottaakin jotain. Sille tuottamiselle pitää olla aikaa ja se mielipiteen muodostaminen on oma prosessi siinä ryhmäkeskustelussa, koska on monta osallistujaa, niin se yhteisen mielipiteen saaminen esille ja jakaminen sitten muille, niin sen muodostaminen vie aikaa. Ja tyypillisestihän aina annetaan joku 15 minuuttia aikaa näille keskusteluille, mutta se on aivan liian vähän. Elikkä siinä päästään ryhmässä vasta yhteisen keskustelun alkuun.

Puhuja 2

Kyllä, joo. Ja se ajan määrittäminen aina paljonko varata aikaa, niin se on haastavaa. Mutta kyllä siitä huolimatta mä kannustan kaikkia opettajani kokeilemaan näitä aktiivisia pedagogisia menetelmiä. Tutkimustuloksissa on tullut esille se, että opiskelijat pitävät näistä monipuolisista ja aktiivisista menetelmistä. Kannattaa lähteä vaikka pienestä liikkeelle, eli ottaa ensin vaikka yhden jonkun aktivoivan ohjelman tai jonkun menetelmän, ja opettelee sen omasta mielestään tosi hyvin, ja sen jälkeen alkaa vasta valloittaa seuraavia. Eli sama pätee tekoälyn käytössä.

Puhuja 1

Joo, no tuossa aikaisemminhan tässä keskustelussa jo sivuttiin sitä, että opettajankouluttaja voi hyödyntää myös opettajaopiskelijoiden vertaisoppimista ja ohjausta sekä heidän kanssa yhdessä tekemistä. Tää vertaisoppiminen on tosi mahtava voimavara ja monet opettajaopiskelijat käyttää omassa työssään tekoälyä ja/tai digitaalisuutta yleensäkin. Elikkä eli eri alojen käytänteitä on hyvä jakaa myöskin, ja se on sitä vertaisoppimista parhaimmillaan opettajaopiskelijoiden kesken. Ja kun puhutaan käytännön toteutuksesta ja oppimisen tilanteista omien opiskelijoiden kanssa, niin siinä se vertaisjakaminen on hyvä asia. Miten sinä Piia kiteyttäisin tätä meidän käymää keskustelua opettajankouluttajalle?

Puhuja 2

Niin, kyllähän mä toivoisin sitä, että kaikki lähtisi mukaan tähän digi- ja tekoälyilotteluun ja edettäisiin pienin askelin. Eli kyllä mä kannustan myös käymään keskusteluja kollegoiden kanssa. Tämä generatiivinen tekoäly on meille kaikille niin uusi asia ja olemme uuden äärellä. Elikkä semmoista vertaiskeskustelua ja tietysti pikku haastehan tähän tulee siinä, että nähtiin epäilyjä ohjelmat ja muutenkin tää digitaalisuus muuttuu koko ajan ihan viikkotasolla. Eilenkin huomasin taas, että yhteen tekoäly ohjelmaan oli tullut yksi, muuten hieno, ominaisuus lisää.  Eli kyllä me tarvitaan toisiamme; opekouluttajat tarvitaan toisiamme. Kun me pohdimme sitä, että miten näitä erilaisia digitaalisia ohjelmia ja tekoälyä tulee sitten hyödyntää siinä oppimisessa, ja miten nää ohjelmat saataisiin myös tukemaan sitä oppimista.

Puhuja 1

Hyvä. Toi oli hieno kiteytys. Kiitos Piia.

Puhuja 2

Joo, kiitos itselle.