S: Nimeni on Sanna Siirilä ja toimin erityisopettajana ja opinto-ohjaajana Haaga-Heliassa. Keskustelemme tässä podcast-sarjassa ammattikorkeakouluopettajan työn eettisistä periaatteista.

Puhuimme ensimmäisessä jaksossa opettajan suhteesta työhönsä sekä opettajan suhteesta oppijaan. Puhuimme, kuinka tärkeää on, että oppijaan suhtaudutaan oikeudenmukaisesti, ja totesimme, että oikeudenmukaiseen kohteluun liittyy opiskelijan oikeudenmukainen arviointi.

M: Minun nimeni on Marketta Keisu ja toimin ruotsin opettajana Haaga-Heliassa.

Kyllä vaan, oikeudenmukainen kohtelu on tärkeää. Ja oikeudenmukaiseen arviointiin liittyy vahvasti arviointikriteerit. On tärkeää, että opettajalla on käytössään selkeät arviointikriteerit, joita opettaja noudattaa jokaisen opiskelijan kohdalla. Näiden arviointikriteerien pitäisi olla yksiselitteiset, että kaikki opettajat ymmärtävät ne samalla tavalla. Teen arviointikriteerit näkyviksi myös opiskelijoille, ja käymme ne yhdessä läpi.

S: Arviointi onkin osa-alue, jossa opettaja käyttää paljon valtaa ja tämän vuoksi eettisyyden ja oikeudenmukaisuuden pohtiminen juuri arvioinnin kontekstissa on keskeistä. Arvioinnin läpinäkyvyyttä ei varmaan voi liikaa korostaa. Opettajan pitää pystyä perustelemaan toteuttamansa arviointi sekä etu- että jälkikäteen. Oikeudenmukaisuudesta tulee mieleen tekoälyn tuomat haasteet. Onko tekoälyn käyttö opiskelijoiden keskuudessa muuttanut arvioinnin tai opettamisen käytäntöjä?

M: Vilppiä esiintyy, esimerkiksi, että opiskelija kopioi tekoälyn tuottamaa tekstiä.

S: Itse olen huomannut opinto-ohjaajan ja erityisopettajan roolissa, että opiskelijat eivät aina ymmärrä, että he ovat tehneet virheen. He eivät välttämättä tiedä, mikä kaikki lasketaan plagioinniksi.

M: Olen samaa mieltä. Ja tästä syystä meidän opettajien ei ehkä tarvitse ensimmäiseksi ajatella opiskelijan rankaisemista, vaan opettaja voi ensimmäiseksi ottaa roolin, jossa hän ohjaa ja opettaa. Tietysti ohjeistusta tulee antaa mahdollisimman kattavasti etukäteen. Jos kuitenkin on kyse selkeästä vilpistä, tulee noudattaa Haaga-Helian tutkintosääntöä, joka ohjaa vilppitapauksien käsittelyä ja seuraamuksia.

S: Toinen tilanne, josta tasaisin väliajoin puhutaan, on etäopetuksessa tapahtuva vilppi; miten voimme olla varmoja, että juuri kyseinen opiskelija suorittaa etätentin tai -tehtävät. Etätoteutukset haastavat myös pedagogiikkaa ja siinä käytettäviä menetelmiä.

No, mutta miksi eettisyyden pohtiminen on tärkeää meille ammattikorkeakoulussa työskenteleville opettajille?

M: Opettajan toimintatavat ja päätökset vaikuttavat opiskelijoihin sekä opintojen aikana että jopa heidän tulevaisuuteensa. Opettaja voi tukea tai estää opiskelijan oppimista ja hyvinvointia. Kyllä me yksittäiset opettajat vaikutamme siihen, millaisen kokemuksen opiskelija saa oppimisesta ja ammattikorkeakouluyhteisöstä.

S: Niinpä. Yksittäinenkin opettaja voi olla merkityksellinen ihminen opiskelijan polulla. Usein riittää se, että opiskelija tulee nähdyksi ja kohdatuksi.

M: Opettajana ajattelen myös, että työni tuntuu mielekkäältä, kun voin toimia arvojeni mukaisesti ja edistää reilua ja turvallista oppimisympäristöä. Kyllä eettisyyden pohtiminen auttaa minua myös kehittymään. Aina ei ole vain yhtä oikeaa ratkaisua.

S: Eettisyyden pohtiminen vaatii myös sitä, että työyhteisössä tunnustetaan näiden pohdintojen merkitys ja luodaan sille kollegiaalisia tilanteita. Kolmantena eettisyyden teemana on Opettaja ja työyhteisö. Opettajan työ ei ole yksin tekemistä. Miten yhteistyö näkyy ammattikorkeakouluopettajan työssä?

M: Opettajan työ on itsenäistä, mutta samalla me työskentelemme osana laajempaa työyhteisöä. Esimerkiksi me kielenopettajat olemme tekemisissä toisten kielenopettajien kanssa ja jaamme onnistuneita käytänteitä keskenämme, mutta teemme yhdessä työtä myös opinto-ohjaajien ja erityisopettajien kanssa. Pedagogista kehittämistä tehdään yhdessä eri työpajoissa, ja monien opettajien työyhteisö laajenee vielä hanketyöskentelyn muodossa. Ajattelen, että onnistunut yhteistyö työyhteisössä edellyttää avointa vuorovaikutusta, ideoiden jakamista sekä yhteiselle tekemiselle ajan antamista. Asiat etenevät, kun jakaa ajatuksia kollegoiden kanssa.

S: Kuulostaa siltä, että työyhteisö tarjoaa mahdollisuuksia kehittyä. Eettiset kysymykset ovatkin luonteeltaan juuri sellaisia, joita on hedelmällistä käsitellä yhdessä.
M: Kyllä. Mutta opettajan työ on kiireistä. Joskus on vaikeaa löytää aikaa ja energiaa yhteistyöhön, mutta se on silti tärkeää.

S: Seuraavana eli neljäntenä teemana on Opettaja ja yhteiskunta. Opetustyö on yksi yhteiskunnan keskeisistä tehtävistä. Millainen rooli opettajalla on tässä asiassa?

M: Meillähän on ammattikorkeakoulussa vaikutus tulevaisuuden työntekijöihin. Ammattikorkeakoulussa valmistamme opiskelijoita työelämään, joten meidän on varmistettava, että opiskelijoilla on tarvittavat taidot meiltä valmistuessaan. Opetan virkamiesruotsia. Minun vastuullani on, että opiskelija pärjää ruotsin kielensä kanssa meiltä valmistuttuaan. Korostan kielitaidon merkitystä työllistymiselle ja kansainvälisille uramahdollisuuksille.

Sisällytän oppitunneille myös ajankohtaisia uutisia ja yhteiskunnallisia teemoja Ruotsista, jotta opiskelijoiden tietous ruotsalaisesta yhteiskunnasta lisääntyy.

Ja meidän opettajien vastuulla on, että Haaga-Helia ammattikorkeakoulusta valmistuneella on vähintään perustiedot kestävästä kehityksestä ja vastuullisuudesta. Näin on Arene, ammattikorkeakoulujen rehtorineuvostokin, linjannut.

S: Ja toisaalta rakennamme opiskelijalle myös mallia siitä, miten työelämässä ja yhteiskunnassa toimitaan. Emme voi olettaa opiskelijoiden siirtyvän työelämään oikeudenmukaisuutta ja eettisiä näkökulmia vaalien, mikäli emme anna siitä hyvää esimerkkiä jo opiskeluaikana.
Toiseksi viimeisenä opettajan eettisissä periaatteissa on opettajan ja sidosryhmien välinen yhteistyö. Millaisia ajatuksia sinulla on tästä?

M: Kerroin juuri laajasta työyhteisöstämme Haaga-Helia ammattikorkeakoulussa. Sidosryhmissä ovat pitkälti samat tahot. Uskon ja toivon, että opiskelijoiden hyvinvoinnin parissa toimivien asiantuntijoiden kanssa yhteistyö tulee lisääntymään tulevaisuudessa. Meillähän on Haaga-Helia ammattikorkeakoulussa opintovalmentajia, opintopsykologeja, erityisopettajia ja korkeakoulupappi, mutta opettajilla on toistaiseksi vain vähän yhteistyötä heidän kanssaan.

S: Viimeisenä teemana opettajan eettisissä periaatteissa on Opettaja ja moniarvoisuus. Miten huolehdit, että opiskelijat tulevat kohdelluiksi tasapuolisesti?

M: Nämä ovat aika huomaamattomia asioita, esimerkiksi, että jokainen opiskelija saa äänensä kuuluviin pienryhmäkeskusteluissa ja oppitunneilla. Ja kielen opetuksessa huomioin, että opiskelijoilla on erilaisia lähtökohtia kielen oppimiseen eli tarvitaan tukea ja joustavuutta, mutta myös se, että ruotsalainen kulttuuri ja työelämäkulttuuri eivät ole kaikille tuttuja. Joillakin on ruotsinkielisiä sukulaisia ja lapsuuden lomamatkoja Ruotsiin, toisilla ei. Minun täytyy ottaa tällaiset erot huomioon kertoessani ruotsalaisesta kulttuurista.

S: Sanoit, että moniarvoisuuden huomioiminen on aika huomaamatonta. Mietin, voisimmeko jotenkin lisätä tietoisuutta omista toimintatavoistamme ja tunnistaa ehkä piilossa olevia esteitä moniarvoisuuden toteutumiselle?

M: Olisi varmasti syytä reflektoida omia käytäntöjämme toisinaan ja kerätä palautetta opiskelijoiltakin.

S: Olet kertonut tässä, mitä ajattelet opettajan eettisistä periaatteista. Tämän keskustelun perusteella ajattelen, että eettisyys on opettajan työssä arjen tekoja. Etiikka on mukana opettajan jokapäiväisessä päätöksenteossa.

M: Totta. Mietin opettajana usein, kuinka voin tukea opiskelijoiden oppimista ja hyvinvointia. Mutta harvoin sitä opettajana miettii, miten minun toimintani vaikuttaa opiskelijan tulevaisuuteen. Näiden eettisten periaatteiden pohtiminen on ollut mukavan herättelevää. Kiitos keskustelusta.

S: Kiitos itsellesi. Ja kiitos myös kuulijoille.