Osaamisen ytimessä -podcast

Elina Iloranta:
Mitä on oppiminen? Tämä on Haaga-Helian Osaamisen ytimessä -podcast ja tässä jaksossa pureudumme oppimiseen, mikä on todella siellä osaamisen ytimessä. Kanssani aiheesta on keskustelemassa kollegani, palvelumuotoilija ja luova ongelmanratkaisija Sini Garam. Tervetuloa Sini.
Sini Garam:
Kiitos Elina ja kiitos kutsusta. Vaikka itsekin olen opettaja, niin on oikeasti tosi jännittävää pysähtyä oppimisen äärelle: mitä se itselle tarkoittaa ja mikä sen merkitys on. Ei vain siinä, että saadaan tunnit pidettyä, vaan mitä se tarkoittaa isosti.
Elina Iloranta:
Kyllä, ja itse asiassa tässä kohtaa voidaan sanoa disclaimer: tämä ei ole mikään asiantuntijaluento, vaan mitä ollaan itsekin täällä oppimassa. Mitä oppiminen on?
Sini Garam:
Joo, tämä on herättänyt tosi paljon hedelmällisiä keskusteluja. Olen keskustellut tästä myös opiskelijoiden kanssa, mitä se heille tarkoittaa. Itse ajattelen, että mulle se on jopa työhyvinvointia ja merkitystä elämään, koska olen utelias ihminen ja se kutkuttaa aivoja, että saa oppia uutta. Ehkä tuo rohkeutta heittäytyä uusiin projekteihin, vähän niin että on turvakelluke takana: en tajua tästä mitään, mutta voin oppia tämän.
Mutta ehkä se isompi merkitys oppimiselle tuli, kun katselin meidän ensimmäisen vuoden opiskelijoita. Me tehtiin heidän kanssaan tulevaisuusajattelua ja ennustamista. Tehtävänanto oli selkeä: mietitään, millainen tulevaisuus olisi – saa olla utopistinen, haaveiden tulevaisuus. He eivät pystyneet tuottamaan muuta kuin dystopiaa. Siellä oli pilviä, harmaata, surullista. Osa jopa sanoitti, että he toivoisivat, etteivät olisi syntyneet sinä aikana, vaan 20–30 vuotta aikaisemmin.
Elina Iloranta:
Niin, että se ei ole pelkkä muoti, vaan ihan oikea kokemus.
Sini Garam:
Ei ollut pelkästään muoti-ilmiö, vaan he katsoivat Frendejä ja miettivät, miten ihanaa olisi ollut syntyä aikaisemmin ja elää nuoruutta ilman puhelimia, ilmastonmuutosta, sotaa, taantumia. Siitä minäkin hätkähdin. Sitten ruvettiin harjoittelemaan, miten tulevaisuuksia voisi ajatella muulla tavalla. Siinä mulle aukesi, että oppiminen on merkittävä toivon lähde: mun ei tarvitse jäädä jumiin tähän hetkeen, vaan voin kehittyä, kokeilla, löytää oman paikan ja muuttaa maailmaa parempaan suuntaan. Ratkaisuja on oppimisen kautta löydettävissä.
Elina Iloranta:
Toi on ihana näkökulma. Tartuin siihen, kun puhuit merkityksellisyydestä. Olin juuri keskustelussa, jossa puhuttiin, että työn pitää olla merkityksellistä. Liitän siihen oppimisen: tykkään, että työni on haastavaa, ja jotta se on haastavaa, se vaatii, että opin koko ajan uutta. Ei liian helppoa. Merkityksellisyys ei ole vain se, että työ tuottaa yhteiskunnallista hyvää – koulutusalalla se toteutuu – vaan oppiminen itsessään tuo merkityksellisyyttä.
Sini Garam:
On, ja ei pelkästään koulutuksen kautta tuleva oppiminen, vaan myös työyhteisön hetket, joissa voidaan oppia – opiskelijoiden tai kollegoiden kanssa. Mikrokohtaamiset ovat tärkeitä: pyörin kopiokoneen vieressä ja joku tulee vastaan, pääsen pallottelemaan hetken, ja se voi avata uuden näkökulman.
Elina Iloranta:
Tästä päästäisiin etä- ja lähityökeskusteluun, mutta ei mennä siihen nyt.
Sini Garam:
Ei vielä.
Elina Iloranta:
Pitäydytään oppimisessa. Sinä toimit opettajana – voiko oppimista opettaa?
Sini Garam:
Voi. Ja pitäisi. Moni tunnistaa, että on mennyt pitkälle sillai kokeilun ja erehdyksen kautta oppien, miten itse oppii parhaiten. Oppimistekniikoita voi opettaa, mutta se liittyy motivaatioon: kuinka iso halu on oppia.
Elina Iloranta:
Ja mikä on muistamisen ja oppimisen ero. Opettelet ulkoa – peruskoulu, lukio, korkeakoulu – pänttää asiat ja oksentaa ne tentissä ulos. Se ei ole oppimista, se on muistamista.
Sini Garam:

Joku fiksumpi on sanonut joskus: jos yrität muistaa, unohdat; jos yrität ymmärtää, muistat.
Elina Iloranta:
Juuri niin. Mä liitän oppimisen juuri ymmärtämiseen. Haaste on, että kun puhutaan oppimaan oppimisesta ja on erilaisia oppimistekniikoita ja niitä harjoitellaan. Mutta tärkeää on ymmärtää asia.
Sini Garam:
Oppimistekniikat voi tukea sitä, että pystyy fokusoimaan. Kun mulla oli pienet lapset, tein toista tutkintoa ja täysipäiväistä työtä, aikaa oli niin vähän, että oli pakko pistää ajatusta siihen tekniikkaankin.
Elina Iloranta:
Joo.
Sini Garam:
Jotta voi tapahtua ymmärrystä. Siihen liittyy keskittyminen ja mikä sitä tukee. Tänään juttelin opiskelijoiden kanssa tekoälystä: mikä on muistamista ja mikä ymmärtämistä. Oppimista ei tapahdu, jos tekoälylle antaa suoraan promptin: kirjoita tämä essee. Tutkimuksetkin näyttävät, että vaikka lukee esseen, ei osaa toistaa siitä mitään. Mutta jos kirjoittaa esseen pari kertaa ja sitten käyttää tekoälyä, voi tulla uusia oivalluksia, jotka tukevat ymmärrystä.
Elina Iloranta:
Tuo on hyvä – pyytää tekoälyltä kuin kollegalta: mitä lisäisit?
Sini Garam:
Just niin.
Elina Iloranta:
Tai puuttuuko joku näkökulma?
Sini Garam:
Siitä voi tulla mikrokohtaaminen tekoälyn kanssa, mutta se on sparrikaveri, ei oppimisen ulkoistamista.
Elina Iloranta:
Hyvä pointti. Keskustelin kahdeksasluokkalaisen kanssa, että hekin tekevät tehtäviä tekoälyllä. Pitäisi jo peruskoulussa opettaa, miten tekoälyä hyödynnetään niin, että tapahtuu oppimista, eikä niin, että tekoäly tekee puolesta.
Sini Garam:
On, koska tutkimukset näyttävät, että aivojen toiminta muuttuu, jos antaa oppimisen tekoälylle. Tietyt rakenteet uupuvat, jotka ovat tärkeitä oppimiselle.
Elina Iloranta:
Niin.
Sini Garam:
Ei haluta antaa hyviä asioita pois koneille.
Elina Iloranta:
Ei. Ja sama työelämässä: ei niin, että luovutat ajattelun, vaan hyödynnät tekoälyä tukemaan omaa työtä ja oppimista.
Sini Garam:
Totta.
Elina Iloranta:
Onko oppiminen työelämätaito?
Sini Garam:
On. Se on metataitojen metataito – kelluke, joka vie eteenpäin vieraissa tehtävissä ja antaa rohkeutta sietää muutoksia.
Elina Iloranta:
Joo.
Sini Garam:
Paras kaveri on tiimityötaito, koska kukaan ei voi kaikkea oppia. Tulevaisuuden haasteet ratkaistaan yhdessä. Jos painotetaan oppimiskykyä ja tiimityötä, ollaan kovilla.
Elina Iloranta:
Joo.
Sini Garam:
Miten sä näet?
Elina Iloranta:
Hyvin samaa mieltä. Jäin miettimään muutosta: oppiminen valmistaa muutoksiin. Työelämä muuttuu, niin pitää olla oppimiskykyä.
Sini Garam:
Tykkään sanasta resilienssi. Haluaisin, että nuoret eivät näe muutoksia pelottavina virtoina, vaan luottavat kykyyn oppia ja nojata muihin. Silloin se ei tunnu pelottavalta, vaan voi tarjota merkityksellisyyttä. Yksi opiskelija sanoi: oppiminen avaa ovia, se on uuden mahdollistaja.
Elina Iloranta:
Kyllä. Kyky muuttua ja omaksua asioita. Se on resilienssiä – joustavuutta.
Sini Garam:
Olisi ihana ajatella, että työelämä ei ole paineistettu stressaava paikka, vaan voidaan oppia tekemään siitä meille hyvää.
Elina Iloranta:
Puhuit opiskelijoista ja työelämätaidosta. Kenen vastuulla oppiminen on? Korkeakoulut, työnantajat?
Sini Garam:
Opiskelijat huomaavat, että peruskoulusta ja lukiosta on kertynyt taitoja, mutta jotain uutta tarvitaan. Peruskoulussa muistamista, lukiossa ymmärtämistä, korkeakoulussa pitäisi päästä kriittiseen ajatteluun. Meidän pitää tukea ja antaa työkaluja. Ja kun tullaan koneiden kanssa ongelmanratkaisuun, pitää miettiä, miten se toimii meille. Oppiminen on sisäinen prosessi, joka tapahtuu missä vain, joten työelämä on vahvasti mukana. Työssä oppiminen ja vertaisoppiminen ovat monelle mielekkäin ja tehokkain tapa.
Elina Iloranta:
Kyllä. Mutta onko kliseistä, että koulutus ja oppiminen sekoitetaan? Yrityksissä huomataan osaamisvaje, hankitaan koulutus – mielellään kahdessa tunnissa – mutta koulutus ei aina tarkoita oppimista. Oppimista voi olla ilman koulutusta.
Sini Garam:
Olen ollut koulutuksissa, joissa ei tapahtunut mitään. Hyvä koulutus kutkuttelee ihmisen sisäistä motivaatiota ja halua oppia. Jos ihminen ei tiedä miksi, niin ei auta mitkään sirkustemput.
Elina Iloranta:
Totta. Miksi-kysymys yhdistää muutokseen. Organisaatioissa tarvitaan osaamista jotain varten – lähteä siitä miksi. Saisi luotua sisäisen motivaation: jotta firma selviää ja minä pärjään, mun täytyy oppia tämä. Ei pelottelulla, vaan positiivisesti. Oppiminen tapahtuu keskustelun ja vertaisoppimisen kautta.
Sini Garam:
Ulkoinen koulutus pitää osata viedä työpaikan arkeen. Tarvitaan yhteisön mietintää, miten se kääntyy arkeen. Miksi-kysymys tuli mieleen, kun juttelin teinin kanssa: miksi lukiossa on monta ainetta? Yritin sanoa, että yleissivistävä laitos, mutta hän ei tajunnut miksi sivistetään. Motivaatio oli heikko. Sama työnantajilla: miksi opetella uusi ohjelmisto? Jos ei sanoiteta miksi, motivaatio puuttuu.
Elina Iloranta:
Sama organisaatiomuutoksissa: osa ei ymmärrä, miten se liittyy omaan työhön. Kevään palautteessa tuli tämä esille – emme ole perustelleet “miksi” kunnolla.
Sini Garam:
Jos pystyy rakentamaan sillan oppimistarpeen ja oman elämän välille, se on helpompi kulkea. Jos ei ole hajua, motivaatio puuttuu.
Elina Iloranta:
Niin.
Sini Garam:
Sitten voi mennä koulutukseen, jossa ei tapahdu mitään oppimista.
Elina Iloranta:
Ehkä jotkut käy koulutuksen saadakseen leiman ja jatkavat entiseen.
Sini Garam:
Vaikka sanonta on ihana – paras muutos on paluu entiseen – ei se pidä paikkaansa. Osaaminen antaa rohkeutta ja mahdollisuuksia mennä eteenpäin.
Elina Iloranta:
Olen samaa mieltä. En tiedä, miten menisin eteenpäin ilman oppimista.
Sini Garam:
Ja jos palataan korkeakouluun: se tarjoaa nuorelle polkua itsenäistymiseen ja omaan elämään. Jatkuvan oppimisen näkökulmasta kehitystä omalla merkityksellisellä polulla.
Elina Iloranta:
Tämä on hyvä lopetella, ellei sulla ole vielä joku supernäkökulma.
Sini Garam:
Ei, tämä oli tosi hyvä itsellekin pohtia, mikä tekee oppimisesta merkityksellistä ja tärkeää. Huomaan, että näiden keskustelujen myötä myös oman työn merkitys kasvaa.
Elina Iloranta:
Kyllä. Opitaan jatkossakin – opittiin tänäänkin. Kiitos Sini, ihanaa jutella kanssasi.
Sini Garam:
Kiitos, oli hauskaa.
Elina Iloranta:
Kiitos.