Kohti vaikuttavaa ammatillista erityisopetusta – osaamisen jakamista dialogisesti yhdessä -podcast

Puhuja 1:
Tervetuloa kuuntelemaan kohti vaikuttavaa ammatillista erityisopetusta osaamisen jakamista dialogisesti yhdessä podcastia. Olen Eija Honkanen Haaga-heliasta ja minun kanssani täällä on keskustelemassa Leena ja Katja. Tervetuloa.

Puhujat 2 ja 3:
Kiitos Eija.

Puhuja 1:
Kerrotteko vähän keitä olette.

Puhuja 2:
Sehän sopii mainiosti. Tässä puhuu Leena Nuutila ja olen Eijan ja Katjan kollega näissä erityisopetuksen tehtävissä täällä Haaga-Heliassa.

Puhuja 3:
Ja Katja Danska täällä.

Puhuja 1:
No niin, elikkä lähdetään liikkeelle ja puhutaan vähän mitä tämä kohti vaikuttavaa ammatillista erityisopetusta tarkoittaa sitten käytännössä, mitä se osaamisen jakaminen dialogisesti on kokonaisuutena. Mitäs Katja sulle tulee mieleen?

Puhuja 3:
Joo no, meillä oli puhetta tästä ammatillisen erityisopettajan roolista vaikuttajana, niin ammatillinen erityisopettaja on tärkeä vaikuttaja oppilaitoksessa, koska hän on saavutettavan pedagogiikan sanansaattaja. Ammatilliselta erityisopettajalta edellytetään sekä sitä erityispedagogiikan osaamista että ammatillisen erityisopetuksen osaamista. Erityispedagogiikan osaaminen on tärkeää, jotta opettaja osaa tunnistaa opiskelijoiden yksilölliset tarpeet ja mahdolliset oppimisen esteet. Hän kykenee soveltamaan erilaisia pedagogisia menetelmiä. Eriyttämään opetusta ja rakentamaan inklusiiviseen oppimisympäristön. Ammatillisen erityisopetuksen osaaminen puolestaan tarkoittaa kykyä soveltaa tätä erityispedagogista tietoa. Opettajan tulee ymmärtää työelämälähtöiset tavoitteet. Työelämän kanssa tehtävä yhteistyö korostuu, osaamisperusteisuus kaiken kaikkiaan sekä käytännön taitojen oppiminen. Hänen pitää osata ohjata opiskelijaa saavuttamaan ammatillinen pätevyys hänen yksilöllisistä lähtökohdistaan käsin Inklusiivisessa ympäristössä.

Puhuja 1:
Joo, näin muuten onkin ja sitten Katja tuosta tulee vielä mieleen, että yhtenä keskeisenä erityisopettajan tehtävänä on rakentaa ja toimia aktiivisena niissä erilaisissa verkostoissa, joita hän tulee hänen työssään kohtaamaan. Verkostot voi olla hyvin tämmöisiä moniammatillisista toimijoista koostuvia, jotka on oppilaitoksen sisällä sitten voi olla alueellisia eri asiantuntijoista koostuvia verkostoja. Toisaalta ne voi olla niitä oppilaitosten välisiä tai erityisopettajien yhteistyöverkostoja. Elikkä hyvin monenlaisia ja monenlaista yhteistyötä tehdään ja niitä tarvitaan näitä erilaisia verkostoja sen erityisopetuksen toteuttamisen ympärille. Ja tulee mieleen vielä, että ammatillisen erityisopettajan osaamiseen kuuluu ymmärtää tämän moniammatillisen ja monialaisen työn merkitys erityisopettajan työssä. Sen oppilaitoksen näkökulmasta myöskin, että hän osaa rakentaa, ylläpitää ja kehittää sellaisia tarkoituksenmukaisia verkostoja sen opiskelijan, oman työnsä ja sitten sen organisaation tueksi. Ja sitten vielä, että hän osaa toimia niissä erityispedagogiikan asiantuntijana nimenomaan sen ammatillisen koulutuksen näkökulmasta. Edistäen yhdessä tehtävää verkostoyhteistyötä. Ja ammatillisen koulutuksen näkökulmasta tarkoitan tällä ammattiin oppimisen ja kehittymisen asiantuntijuutta, opiskelijoiden tuntemista ja työelämän näkökulman ymmärtämistä sekä niiden yhteensovittamista.

Puhuja 2:
Kyllä vaan, teidän kummankin nostamat näkökulmat on minusta tosi tärkeitä ja ehkä tähän tekeekin mieli lisätä vielä, että ammatillisen erityisopettajan vaikuttavuus rakentuukin yksittäisten opiskelijatukitoimien lisäksi ehkä yhä enemmän tänä päivänä ja yhä vahvemmin oppilaitoksen ulkopuolellekin ja oppilaitoksissa erityisopettaja toimii juurikin pedagogisena kehittäjänä, jonka työ näkyy yhteisön toimintakulttuurissa, niissä rakenteissa ja yhteistyön erilaisissa muodoissa. Ja minusta juuri se vaikuttavuus syntyy kyvystä yhdistää opiskelijan yksilöllinen tuki laajempiin koulutuksellisiin ja ihan jopa yhteiskunnallisiin tavoitteisiin ja näin vaikuttavuus ulottuu myös yhteistyöverkostoihin, kuten Eija mainitsitkin. Ja työelämässä tapahtuvan oppimisen lisääntyessä nyt kun laki muuttuu, niin ammatillisen erityisopettajan rooli myös työpaikkojen asiantuntevana tukijana ja ohjaajana kyllä vahvistuu ja korostuu.

Puhuja 1:
Kyllä ja tämä lakimuutos onkin Leena kun mainitsit niin tosi tärkeä ja ajankohtainen, se muuttaa erityisopettajan roolia ja toimintaa. Ja tätä erityisopettajan asiantuntijuutta, vaikuttamisosaamista tulee meidän vahvistaa. Esimerkiksi Haaga-Heliassa erityisopettajan koulutuksessa. Ja mehän tehdään sitä jo sillä tavalla, että meillä erityisopettajakoulutuksessa opiskelijat tekee asiantuntijatyötä, sen koulutuksen aikana ja sitten he tekee tämmöisen kehittämistyön. Käytännössähän tämä tarkoittaa sitä, että erityisopettajaopiskelijat miettii jotain toimintaa tai omaa kohdetta omassa työssään, jota hän lähtee kehittämään erityispedagogiikan näkökulmasta eteenpäin. Yhdessä niiden omien lähitoimijoiden tai verkoston kanssa. Ja tämä teema voi olla työhön tai yhteistyöhön liittyvä. Se voi olla oppilaitostasoinen tai alakohtainen. Se voi olla alueellinen tai jotain vastaavaa. Ja kaikkein tärkeintähän meillä on, että tämä kehittäminen tapahtuu siinä omassa työssä yhdessä muiden kanssa ja siinä on erityispedagoginen näkökulma mukana ja se erityisopettajaopiskelijan asiantuntijuus tulee siinä näkyville. Ja opiskelijoilta on tullut palautetta siitä, että tämä kehittämistyön tekeminen koulutuksen aikana on eräs keskeisimmistä kehittämisen askeleista erityisen tuen eteenpäin viemisessä ja ajantasaistamisessa. Ja me kouluttajathan on itsekin se huomattu. Nämä teemat on olleet keskeisiä ja ajankohtaisia. Ja me onkin haluttu sitten jakaa niitä laajemmaltikin viime vuosina kokoamalla Haaga-Heliassa näistä kehittämistöistä julkaisuja. Viimeisimmäksi me on koottu julkaisu Inklu-hankkeen teemaan eli inklusiivisuuteen ja erityiseen tukeen liittyen, kuten tämäkin julkaisukokonaisuus, johon tämä podcast liittyy. Ja erityisopettajan omassa työssä tämä kehittäminen perustuu toimintatutkimukseen, jossa se käytännön kokemus, teoreettinen tieto ja yhdessä tekeminen yhdistyvät kokonaisuudeksi ja tämä on todella merkittävää erityisopettajaksi kehittymisen kannalta ja se tekee sitten myöskin näkyväksi sitä osaamista. Ja vahvistaa asiantuntijuutta erityisopettajana.

Puhuja 2:
Aika paljon vaikuttamisosaamiseen liittyviä näkökulmia, jotka on tänä päivänä minusta hyvinkin merkityksellisiä. Ajattelisin myös, että tänä päivänä ammatillisen erityisopettajan työ sijoittuu tietyllä tavalla murroskohtaan, jossa koulutuksen tehtävät opiskelijoiden tarpeet ja ehkä meidän yhteiskunnalliset odotuksemme kietoutuu entistä tiiviimmin yhteen. Ja näin ammatillinen koulutus kyllä kantaa yhä vahvempaa vastuuta osallisuudesta, työelämäkelpoisuudesta ja ylipäätään hyvinvoinnista. Ei vain niin kuin pelkästään tutkintojen suorittamisen näkökulmasta. Tässä kokonaisuudessa ammatillisen erityisopettajan työ minusta vaatiikin asiantuntijana kasvua. Sekä oppilaitosyhteistyön uudistavana vaikuttajana toimimista ja näenkin näin, että työelämäyhteistyön vahvistuminen ja oppiminen työelämälähtöisissä ympäristöissä asettaa myös erityisopettajille uusia vaatimuksia ja tehtäviä. Nimittäin tuen jatkuvuus siirtymävaiheissa, työpaikalla tapahtuvan oppimisen saavutettavuus sekä opiskelijan oikeus oppia omien edellytystensä mukaisesti edellyttävät erityispedagogista näkyvää läsnäoloa myös työelämässä. Ja tästä näkymästä hyvä ajankohtainen esimerkki on meidän toinen Haaga-Helian TKI ESR-ryhmähanke Ketjut kuntoon, jossa toiminta ulottuu valtakunnallisesti sekä poikkisektorisesta eri hallinnonalojen kanssa tapahtuvaan yhteistyöhön.

Puhuja 3:
Kyllä. Tämä työelämäyhteistyö tulee mieleen nyt, kun me ollaan tekemässä tätä podcastia juuri nyt, kun on taitajat menossa tuolla parhaillaan, niin tämmöinen esimerkki näistä kehittämistöistä on sellainen missä puhutaan tällaisesta ammatillisen koulutuksen tutkinnon osasta nimeltä HUIPTO eli huippuosaajan toimiminen ja se on suunnattu opiskelijoille, jotka haluavat viedä ammatillisen osaamisensa aivan uudelle tasolle. Se on hieno mahdollisuus, mutta onko se oikeasti saavutettava. Koulutukselta vaaditaan korkeaa osaamistasoa ja työelämälähtöisyyttä ja sitten meillä on sopimukset, jotka velvoittavat meitä edistämään yhdenvertaisuutta ja inkluusiota. Ja jotta jokainen voi aidosti osallistua niin, niin tämä kyseinen tutkinnonosa pitäisi olla kaikille mahdollinen. Ja tutkimus osoittaa, että erityistä tukea tarvitsevien opiskelijoiden osallistumista ei rajoita heidän oma potentiaalinsa, vaan se, miten koulutuksen rakenteet ja pedagogiset ratkaisut on tehty. Eli se on monesti muodollisesti kaikille avointa, mutta silti tosiasiallisesti saavuttamaton osalle opiskelijoista. Ja tähän tässä kyseisessä kehittämistyössä pureuduttiin. Ja se on se ammatillisen erityisopettajan rooli, joka tällaisissa tilanteissa on niin kun iso, eli kun on korkeat osaamistavoitteet ja saavutettavat toteutukset, niin ne ei ole toistensa vastakohtia. Ne voi kulkea käsi kädessä. Eli jos pedagogiset ratkaisut on vaan olleet sellaisia, että niihin voi oikeasti osallistua. Eli yhdenvertaisuus ei tarkoita, että kaikki tekevät saman asian samalla tavalla vaan se, että jokaisella on mahdollisuus osoittaa se oma osaamisensa. Ja tämä on tosiaan erään näiden julkaisun aiheena.

Puhuja 2:
Hyvä, no nyt seuraavaksi ehkä voidaankin viivähtää hetki ja jutella meidän erityisopettajaopiskelijoidemme yhteisjulkaisusta, niistä hienoista artikkeleista, muun muassa, jota he ovat opintojen aikana kehitelleet. Yhteisjulkaisussa on nimenomaan runsaasti opiskelijoiden nostamia ajankohtaisia teemoja ja hyvinkin mielenkiintoisia aiheita tämän päivän ammatillisen koulutuksen kentältä. Ja näistä nyt joitakin esimerkkejä, niin muun muassa tietoisku opetushenkilöstölle ja opettajille. Sitten tämmöinen pikapiirtämisen pedagoginen menetelmä ja ammatillisen kasvun paja olivat minusta hyviä esimerkkejä jotenkin nostaa niitä ajankohtaisia kehittämisen teemoja ja tarpeita mitä oppilaitoksessa on.
Minusta myös opiskelijoiden kehittämistöistä tulee hienosti esiin se miten erityisopettaja osallistuu pedagogisten ratkaisujen suunnitteluun, ideointiin, opetushenkilöstön osaamisen kehittämiseen ja monenlaisten rakenteiden arviointiin siten, että monenlaiset oppijat huomioitaisiin jo siellä opetuksen ja ohjauksen suunnitteluvaiheessa. Erityisopettajan vaikuttavuus näkyy mielestäni esimerkiksi just joustavina opintopolkuina, saavutettavampina oppimisympäristöinä sekä ylipäätään selkeämpinä tuen prosesseina, jotka sitten hyödyttävät usein koko oppilaitosyhteisöä. Ja erityisopettajaopiskelijoidemme kehittämistöissä nousee hienosti esiin myös digitalisaation ja tekoälyn tarjoamat uudet mahdollisuudet oppimisen yksilöllistämiseen, havainnointiin ja juurikin sen tuen kohdentamiseen. Kehittämistoimien suunnittelussa huomio kiinnittyi myös oppimisen apuvälineteknologiaan pedagogisesti perustellulla tavalla, siis nimenomaan tukena, ei korvaajana. Tästä aika paljon keskusteltiin omissa asiantuntijaryhmissä opiskelijoiden kanssa. Ja nämä teemat oli minusta hyvin ajankohtaisia ja mielenkiintoisia. Opiskelijat painottivatkin, että erityisopettajan asiantuntemus on keskeistä juuri siinä, että digiratkaisut lisäävät saavutettavuutta ja yhdenvertaisuutta eivätkä vahvista eriarvoisuutta tai syrjäytymisen riskiä. Mutta tämähän siis edellyttää kriittistä pedagogista harkintaa ilman muuta. Ja ammatillinen erityisopettaja on aivan keskeisessä roolissa varmistamassa, että nämä teknologiset ratkaisut tukevat aidosti oppimista, eivätkä johda uusiin mahdollisiin eriarvoisuuden muotoihin. Näin, entäs millaisia nostoja Katja sinä näet opiskelijoiden kehittämistoimien pedagogisissa teemoissa?

Puhuja 3:
No toinen semmoinen mikä nyt tulee mieleen, mikä oli todella mielenkiintoinen, oli tästä matematiikan opiskelun haasteesta, mihin törmäämme jatkuvasti tässä meidänkin työssämme. Ja tässä tarkemmin oli nimenomaan kysymys tuva- opinnoista. Ja siitä, että on lähdetty kehittämään sellaista saavutettavampaa materiaalia, jotta siitä matematiikan oppimisesta tulisi helpompaa. Ja lähtökohta siinä oli tosiaan se, että on tunnistettu se ongelma. Tuva-opettajan näkökulmasta niin olemassa olevat matematiikan materiaalit olivat peruskoulun oppikirjoja tai ammatillisten opintojen materiaaleja. Ja se ongelma siinä muodostui, että ne lähtee tasolta, joka on monelle opiskelijalle liian vaativa. Eli ei ole vielä sitä tasoa mitä ne materiaalit edellyttäisivät. Sen takia lähdettiin kehittämään uutta oppimateriaalia, joka on suunniteltu nimenomaan tukea tarvitseville opiskelijoille. Eli siellä se on selkokielistä. Käsitteet on avattu esimerkeillä ja monivaiheisia laskuissa laskujärjestys havainnollistetaan värikoodein eli tehdään sitä saavutettavammaksi näin. Ja tosiaan siellä kynä ja kumi ja paperi ovat käytössä. Eli opiskelija voi tehdä omaan tahtiinsa näitä tehtäviä ja materiaaleja on rakennettu niin, että siitä voi tarvittaessa valita vain ne osiot, joita opiskelija tarvitsee. Ja tässä on sitten huomioitu myöskin se, että materiaalia on sellaista, että se tukee myös opiskelijoita, joilla suomen kielen taito on vasta kehittymässä. Ja keskeinen viestihän on se, että matematiikassa onnistuminen ei ole vain laskutaidon kysymys eli se on kokemus omasta pystyvyydestä. Eli opiskelija, joka huomaa edistymisensä saa motivaatiota, itseluottamusta ja parhaimmillaan koko tulevaisuuden suunta voi muuttua. Eli koska puhumme tuvasta, niin pitää mainita, että onnistuminen nivelvaiheessa voi tehdä korkeakouluopinnoista todellisen vaihtoehdon opiskelijalle, joka ei ole sitä ajatellut, että se olisi minulle vaihtoehto.

Puhuja 1:
Kyllä joo. Katja, tuo mitä puhuit niin on todellakin tärkeää ja näitä polkuja meidän täytyy niin kuin avata opiskelijoille ja tehdä just mitä tässä on keskusteltu niin erilaisiin pedagogisiin ratkaisuihin ne tukitoimet opiskelijalle. Ja erityisopettaja onkin yksi niin kun keskeisimmistä vastuunkantajista opiskelijoiden osallistumisen mahdollisuuksien lisäämisessä. Ja sen opiskelijoiden osallistumisen mahdollisuuksien lisääminen, niin sen pitäisikin olla oppilaitoksessa tämmöinen yhteinen arvo ja sen pitäisi näkyä strategioissa ja toimintaa ohjaavissa suunnitelmissa. Eli se on oppilaitoksen yhteinen tahtotila. Ja opiskelijoiden osallisuuteen voidaankin vaikuttaa hyvin monin eri tavoin, eli se tahtotila pitäisi muuttua sitten teoiksi ja ammatillisissa oppilaitoksissa voidaankin kysyä, että miten opiskelijoille annetaan mahdollisuuksia osallistua tai kutsutaan mukaan osallistumaan yhteiseen toiminnan suunnitteluun, opetuksen toteuttamiseen ja miten heitä kuunnellaan aidosti. Että rakennetaanko opiskeluprosessia heidän kanssaan yhdessä ja yhteistyössä ja onko ne oppilaitoksen toiminnan keskiössä nämä ratkaisut kuten niiden pitäisi olla. Ja miten ne ammattilaiset toimii oppilaitoksissa opiskelijoiden kanssa silleen, että opinnot etenevät, yhteisöllisyys toteutuu ja ammattilaisia valmistuu. Ja tässä julkaisukokonaisuudessa tuetaan kaikkia oppijoita, yhdessä kehitettyjä hyviä käytänteitä. Tässä on monia erityisopettajien esille tuomia kehittäviä hyviä menetelmiä, kuten Leena ja Katja jo mainitsittekin, mutta lisäksi muita ja näillä on opiskelijoiden mahdollisuus niinku toimia aktiivisemmin. Ja heitä tuetaan yltämään omaan potentiaaliinsa opintojen aikana niin kun Katja mainitsitkin tässä esimerkiksi, että opiskelija voikin haaveilla ja korkeakouluopinnot on mahdollisia. Eli tuetaan sitä siirtymää työelämään aktiivisena työntekijänä.

Puhuja 2:
Näin juurikin ja tästä oikeastaan onkin mukava sitten rakentaa siltaa tähän meidän viimeiseen teemaan. Eli meidän viimeisenä keskustelun aiheenamme me katsotaan ja kurkistetaan hieman tulevaisuuteen, että miltä ammatillisen erityisopetuksen tulevaisuus ja ammatillisen erityisopettajan näkökulmasta se tulevaisuus voisi näyttää. Se ei aina ole helppoa ennustaa, mutta rohkenemme kuitenkin joitakin näkökulmia tässä nostaa. Ja ajattelenkin näin, että ammatillinen erityisopetus on siirtymässä kohti yhä laajempaa ja vaikuttavampaa roolia koko koulutuksen ja yhteiskunnan eri rajapinnoilla ja tulevaisuudessa sen merkitys ei rajaudu yksittäisten opiskelijoiden tukemiseen, kuten tässä yhdessä ollaan todettu, vaan se kytkeytyy yhä vahvemmin koulutukselliseen tasa-arvoon, työelämän osallisuuteen ja ylipäätään kestävien osaamispolkujen yhdessä rakentamiseen.

Mä uskonkin, että tulevaisuudessa erityispedagogiikan asiantuntemus integroidaan osaksi oppilaitoksen pedagogista johtamista opetussuunnittelua ja oppilaitoksen arviointikäytäntöjä. Tavoitteenahan on luoda oppimisympäristöjä ja oppimisratkaisuja, joissa tuki on mahdollisimman luonteva osa arkea eikä erillinen palvelu. Ja tämä voi vähentää korjaavan työn tarvetta ja vahvistaa juuri opiskelijoiden omaa kokemusta osallisuudesta ja toimijuudesta. Opiskelijoiden moninaisuus uskon, että myös tulee lisääntymään edelleenkin. Tulevaisuudessa erilaiset neurokirjon piirteet, mielen hyvinvointiin liittyvät haasteet, oppimisvaikeudet, kielitaustojen monimuotoisuus sekä erilaisiin elämäntilanteisiin liittyvät kuormitustekijät edellyttävät erityisopetuksesta entistä laaja-alaisempaa osaamista ja tulevaisuuden erityisopettajuus voisikin rakentua vahvuuslähtöiselle ja nimenomaan opiskelijan toimintakykyä tukevalle ajattelulle, jossa opiskelijan kokonaisvaltainen hyvinvointi nähtäisiin oppimisen edellytyksenä. Ja näin uskon, että tulevaisuuden ammatillinen erityisopetus on myös hyvin eettisesti orientoitunutta. Se tulee kantamaan vastuuta siitä, kenen ääni kuuluu koulutuksessa, kenelle oppimisen mahdollisuudet ovat aidosti avoimia ja millaisia polkuja voimme yhteiskunnassamme rakentaa haavoittuvimmassa asemassa oleville. Erityisopettajan työssä yhdistyvät pedagoginen osaaminen, arvopohjainen toiminta ja ylipäätään ihan yhteiskunnallinen vaikuttaminen. Näin mä ajattelisin, että ammatillisen erityisopetuksen tulevaisuus rakentuu joustavista rakenteista, hyvästä yhteistyöstä ja juuri tästä vaikuttavuudesta. Se on keskeinen osa koulutuksen uudistumista, ei marginaalinen tukimuoto, vaan strateginen voimavara. Ja näin tämä minusta meidän yhteisjulkaisumme kutsuukin tarkastelemaan erityisopetusta osana tulevaisuuden osaamista ja hyvinvointiyhteiskuntaa, jossa jokaisella olisi oikeus oppia, kehittyä ja osallistua aivan omien edellytystensä mukaisesti.

Puhuja 2:
Juurikin näin ja pitääpä mainita, että tekniikan ala tarvitsee ammatillisia erityisopettajia erityisesti eli kun usein kun puhutaan saavutettavuudesta ja erityisopetuksesta, niin aika paljon puhumme luokkahuoneesta, paperitehtävistä, pajoista ja tukisuunnitelmista. Mutta koska tekniikan alalla oppiminen tapahtuu työsaleissa, koneiden äärellä siellä kädet savessa, niin juuri siksi pedagoginen kehittäminen on siellä niin tärkeää. Ja ammatillinen erityisopettaja tuo tekniikan alalle opetukseen erityispedagogisen silmän. Hän osaa kysyä, miten kunkin työvaihe opetetaan niin, että se on saavutettava myös opiskelijalle, jolla on esimerkiksi hahmottamisen pulmia, lukivaikeus tai tarkkaavaisuuden haasteita.

Ja tässä on se mitä ei saa unohtaa eli erityisopettaja ei ole se joka tulee työsaliin korjaamaan jotakin, vaan hän tuo mukanaan osaamista ja innostusta. Voidaan miettiä sitä esimerkiksi, että miten ohjeistuksia selkeytetään, käytetään vaikka niitä värejä. Miten turvallisuusohjeet tehdään ymmärrettäväksi kaikille ja niin edelleen. Eli koko opetuskulttuurin kehittämisestä on kysymys, kun erityispedagogiikan osaaminen jalkautuu työsaliin se ei hyödytä vain tukea tarvitsevia opiskelijoita, vaan se tekee kaikille opetuksesta saavutettavampaa.

Puhuja 1:
Joo ja sitten, Katja, kun puhuit tästä tekniikan aloista, niin tässä julkaisussa meillä on loistavia esimerkkejä. Miten näitä tukitoimia on ratkaistu ja millä tavalla kehitetty sitä opetusta siellä ja ohjausta.

Ja tämä työsalissa tapahtuva oppiminen, sehän valmentaa opiskelijoita myös siihen työpaikalla tapahtuvaan oppimiseen. Eli työpaikkojen ja oppilaitosten välinen yhteistyö on parhaimmillaan sitä dialogia, jonka avulla he käyvät keskustelua ja kuuntelevat toisiaan tasavertaisesti ja toisaalta sitten toistensa osaamista hyödyntäen, että mitä osaamista on ammatillisessa oppilaitoksessa ja mitä on työpaikalla. Ja koska nämä työpaikat, alat ja työympäristöt ja työtehtävät on erilaisia, niin me tarvitaan moninaisuutta, hyvin erilaisia tekijöitä ja erilaisia osaajia sinne työelämään ja silloin me saadaan työntekijöitä eri aloille eri työtehtäviin, eri työympäristöihin ja erilaisiin toimiviin ja juuri semmoisia sopivia työntekijöitä. Ja työpaikoilla tarvitaan sitten sitä laajaa osaamista.

Toisaalta syvällistä ja toisaalta kapea alaista osaamista, täsmäosaamista, eri tavalla toimimista, erilaista ajattelua ja niin edelleen. Eli listaa voisi jatkaa vaikka kuinka pitkälle ja käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että tämä dialogi työpaikkojen ja ammatillisten oppilaitosten ja toimijoiden välillä eli esimerkiksi eri alojen opettajien ja erityisopettajien kanssa, sitä tarvitaan ja toisaalta tämä lakiuudistus myöskin tukee sitä. Ja opiskelijoiden ja työpaikkojen näkökulmasta taas työelämässä on hyvin erilaisia työaikoja, on iltapainotteista, aamupainotteista urakkatyötä, osa-aikatyötä, lähityötä, etätyötä ja monia muita vaihtoehtoja. Eli tehdään tilaa meille kaikille, että meistä jokaisella on oikeus olla erilainen. Toimia eri tavoin omata erilaisia tavoitteita ja niin edelleen, eli nähdään erilaisuus, moninaisuus ja yhdessä tekeminen rikkautena.