Podcast-vuorosanat:

M: Tässä podcastissa keskustelemme opiskelijalähtöisestä opetuksesta ammattikorkeakoulussa. Minun nimeni on Marketta Keisu. Opetan ruotsia Haaga-Heliassa, ja minulla on myös ammatillisen erityisopettajan pätevyys.

P: Minun nimeni on Pia Mattila ja opetan ammattikorkeakoulussamme espanjaa, ranskaa ja suomea vieraana kielenä. Lisäksi toimin opinto-ohjaajana noin 200:lle liiketalouden tradenomitutkinnon päiväopiskelijalle. Tervetuloa kuuntelemaan ajatuksiamme opiskelijalähtöisestä opetuksesta.

P: Meillä on molemmilla vuosien kokemus opiskelijoiden ohjaamisesta ja tukemisesta. Mitä sinä, Marketta, ajattelet opiskelijalähtöisestä opetuksesta ja opiskelijalähtöisestä opiskelijan kohtaamisesta?

M: Käytännön tasolla opiskelijalähtöinen opetus tarkoittaa pieniä valintoja ja muutoksia kaikessa toiminnassa. Kun aikaisemmin puhuttiin yksilöllisten järjestelyiden tärkeydestä – tietenkin yksilölliset järjestelyt ovat yhä tärkeitä ja tarpeellisia –, nykyään ajatellaan usein, kuinka oppimisympäristö tulee muokata sellaiseksi, että se tukee kaikkia. Yksilön sijasta ajatellaan koko joukon tarpeita yhtä aikaa.

P: Kaikki me olemme erilaisia ja opimme eri tavoin. Oppimisympäristöä muokkaamalla oppimisesta tulee mielekkäämpää kaikille. Tätä teemaa pitäisi jokaisen opettajan pohtia.

M: Tämä aihe on tosi tärkeä. Tästä pitää puhua, ja täytyy myös konkreettisesti toimia eli pyrkiä opettamaan opiskelijalähtöisesti. Jokaisella opiskelijalla on myös omat lähtökohdat, ja meidän tulee tehdä jokaiselle opiskelijalle opiskelu mahdolliseksi. Ja jokaisen pitää saada tuntea kuuluvansa joukkoon.

P: Juuri näin. Meidän opiskelijaryhmämme ovat todella heterogeenisiä. Osa opiskelijoista on esimerkiksi sosiaalisia ja uskaltavat olla äänessä, ja osa taas jännittää niin paljon, etteivät he uskalla sanoa paljonkaan. Antaisitko jonkun esimerkin, miten toimit tällaisen ryhmän kanssa opiskelijalähtöisesti?

M: Pitää antaa vaihtoehtoja ja valinnanvapautta. Meillä kieltenopettajilla tämä voi näkyä vaikka siten, että opiskelijan ei tarvitse pitää esitelmää koko ryhmän edessä, jos se tuntuu ylivoimaiselta. Opintojakson alussa käydään läpi pelisäännöt. Voi osallistua myös pienemmin, esimerkiksi puhumalla vieruskaverille tai tekemällä videon pelkästään opettajalle. Jos opintojakson osaamistavoitteisiin ei kuulu esiintymistaitojen harjoittelu, esiintymisen ei välttämättä tarvitse olla pakollista. Tässähän on kyse turvallisuudentunteen luomisesta.

P: Turvallisuuden tunne on aivan keskeistä. Ilman turvallisuuden tunnetta oppiminen on heikompaa. Olen itsekin huomannut, että monet opiskelijat jännittävät esiintymistä tai muuten vain vetäytyvät. Joillekin opiskelijoille on todella haastavaa puhua, kun koko ryhmä kuuntelee. On tärkeää, että he voivat osallistua omalla tavallaan, vähän rajatummin, mutta kuitenkin mukana ollen. Ryhmään kuuluminen on tärkeää.

P: Eikä tällainen vaihtoehtojen antaminen mielestäni rasita liikaa opettajaa. Päinvastoin, vaihtoehdot tuovat vaihtelevuutta työhön.

M: Olen samaa mieltä.

P: No, mitä ajattelet sitten siitä, kun opiskelijalla on haasteita. Näetkö ongelman opiskelijassa vai ympäristössä?

M: Voi tietenkin olla sekä että, mutta usein ongelmat ratkeavat ympäristöä muokkaamalla. Usein puhutaan oppimisen haasteiden medikaalisesta ja sosiaalisesta mallista. Medikaalisen mallin mukaan opiskelijalla on haaste, esimerkiksi jokin oppimisvaikeus. Opiskelija saa diagnoosin, johon tarjotaan yksilöllisiä järjestelyjä. Sosiaalisen mallin perusajatuksena taas on oppimisympäristön muokkaus jo etukäteen kaikille sopivaksi.

P: Aivan. Eli ajatuksena on, että yksilöllisten järjestelyiden tarve katoaa, kun oppimisympäristöä muokataan.

M: Juuri näin. Loppujen lopuksi tämä helpottaa opettajan työtä. Sen sijaan, että opettaja jokaisella toteutuksella erikseen auttaa yksittäisiä opiskelijoita, on tehokkaampaa ja mielekkäämpää käyttää aikaa sosiaalisen mallin omaksumiseen ja sen jälkeen rakentaa opintojakso, joka tukee kaikkia opiskelijoita yhtä aikaa.

P: Niinpä. Esimerkiksi selkeät tehtävänannot, mahdollisuus katsoa materiaaleja etukäteen ja rauhallinen rakenne auttavat aivan kaikkia opiskelijoita. Meidän ammattikorkeakoulussamme opiskelijan on mahdollista saada erityisopettajalta lausunto erityisjärjestelyistä. On hyödyllistä, jos opiskelija näyttää opettajalle tämän lausunnon jo opintojakson alussa. Näin opettaja voi mahdollisuuksien mukaan ottaa haasteet huomioon oppitunneilla, palautettavissa tehtävissä ja tenteissä.

M: Niin, tämä lausunnon jakaminen opettajalle voi lisätä opiskelijan turvallisuudentunnetta.

P: Kyllä. No, entä sitten virtuaaliset opintojaksot? Meillä on niitä nykyään paljon. Voiko virtuaalisella opintojaksolla olla opiskelijalähtöistä opetusta?

M: Voi varmasti. Virtuaalinen opintojakso, ja tietenkin myös luokkahuoneessa opetettava opintojakso, voi kuitenkin helposti olla suorituskeskeinen sillä tavalla, että toteutuksella on määrällisesti paljon tehtäviä, joita opiskelijat enemmän tai vähemmän kiireellä suorittavat. Meillä käytetään Moodle-verkko-oppimisympäristöä. Moodlessa on Edistymisen seuranta -lohko, jossa sinisistä palkeista tulee vihreitä sitä mukaa, kun tehtäviä suorittaa hyväksytysti. Mitä reippaammin tehtäviä tekee, sitä nopeammin palkeista tulee vihreitä. Toisinaan mietin, kuinka paljon siellä tehtäviä tehdessä tapahtuu oppimista.

P: Tällainen suorittaminen, tehtävän hyväksytysti tekeminen ja seuraavaan siirtyminen, ei välttämättä ole huono asia. Joillekin opiskelijoille suorituskeskeisyys ja Moodlen selkeä rakenne, sinisten Edistymisen seuranta -palkkien saaminen vihreiksi, tuo turvaa ja lisää motivaatiota.

M: Totta. Eli suoriutuminen ja oppiminen eivät automaattisesti sulje toisiaan pois. Mutta jos painotus menee liikaa suoriutumiseen, opiskelija voi alkaa tehdä tehtäviä vain saadakseen tehty-merkinnän, eikä oppimista välttämättä tapahdu. Oppimista painottavalla opintojaksolla tehtävät on laadittu niin, että opiskelijan tulee pysähtyä ja oivaltaa asioita eli oppia. Materiaalia ei saa silloin olla liikaa. Toteutus voi tietenkin olla molempia yhtä aikaa, ehkä pitääkin olla molempia. Tehtävien suorittaminen ja konkreettinen edistyminen, jota voi seurata Edistymisen seuranta -palkin avulla, luovat rytmiä ja onnistumisen tunnetta, mutta tehtävien suorittamisen pitäisi aina johtaa myös jonkinasteiseen oivallukseen. Jokaisen tehtävän jälkeen opiskelijan pitäisi olla oivaltanut ja oppinut jotain.

P: Aivan. Jos toteutuksella on paljon tehtäviä ja opiskelijalla on vielä monia eri oppiaineiden opintojaksoja käynnissä samaan aikaan, on se vaara, että opiskelija tekee tehtäviä suorittaen, niin sanotusti pois alta, eikä oppiminen sitten ole syvällistä. Liian suuri määrä tehtäviä voi lannistaa opiskelijan.

M: Oman toteutuksen osalta olisi hyvä tarkistaa, ettei ainakaan siellä omalla toteutuksella ole liikaa materiaalia. Kun opintojakso ei ole tukossa tehtävistä, syntyy tilaa vuorovaikutuksella ja oivalluksille.

Me puhuimme äsken heterogeenisestä opiskelija-aineksesta, että jokaisella toteutuksella on jännitystä ja vähemmän jännitystä kokevia opiskelijoita. Meillä on opintojaksoilla isoja eroja myös osaamistasoissa. Osa opiskelijoista harjoittelee ymmärtämään perustason sanastoa, ja osa tuottaa hyviä lauseita opiskeltavalla kielellä. Tasoerot voivat olla isoja.

P: On opiskelijalähtöistä, että me opettajat mahdollistamme jokaisen opiskelijan sujuvan etenemisen, että jokainen voi edetä omalla tasollaan. Opettajan täytyy tarjota tehtäviä eri vaikeustasoilta. Onnistumisen kokemukset ovat tärkeitä.

M: Totta. Ja tärkeää on tosiaan muistaa eriyttää myös ylöspäin. Pitää tarjota lisätehtäviä ja vaativampia harjoituksia niille, jotka haluavat haastaa itseään. Etevillä opiskelijoilla on monesti myös kehittyneet opiskelutaidot, joten vaativammat harjoitukset voi sisällyttää helposti itsenäiseen työskentelyyn.

P: Sitten pitää vain pyrkiä tekemään mahdollisimman opiskelijalähtöisiä tekemistä itsenäiseen työskentelyyn. Kun mietimme opiskelijalähtöistä opetusta, ajattelen, että opettajan ohjauksella ja opastuksella on siinä todella iso rooli. Opiskelijalähtöisessä opetuksessa opettaja on riittävän läsnä: ohjaamassa, kysymässä, vastaamassa, pysähtymässä tärkeän asian äärelle.

M: Kyllä. Ja materiaali on tärkeää pitää avoimena. Laitan kaiken näkyviin heti alussa: kaikki välilehdet tehtävineen ja materiaaleineen, arviointikriteerit. Avoimuus vähentää stressiä ja tekee koko opintojaksototeutuksesta ennakoitavan.

P: Juuri tuo ennakoitavuus on tärkeää aivan jokaiselle opiskelijalle. Se tukee niitä, joilla on haasteita esimerkiksi jännittämisen kanssa ja myös niitä, joilla on monta rautaa tulessa opiskelun ja työn ja muun elämän kanssa. Kun opintojakson kulku on selkeää alusta asti, opiskelijalle tulee levollisempi ja turvallisempi olo. Alusta asti on selvää, että “kyllä minä tästä selviän”.

M: Ennakoitavuushan helpottaa meidän opettajienkin työtä.

Me olemme tässä podcastissa keskustelleet opiskelijalähtöisestä opetuksesta. Olemme puhuneet turvallisuuden tunteesta, valinnanvapaudesta ja siitä, että opettaja on läsnä opiskelijalle. Aika mukavia teemoja, eikä kyse ole mistään suurista pedagogisista tempuista.

P: Olemme nostaneet esiin konkreettisia käytännön esimerkkejä ja myös taustalla vaikuttavia ajattelutapoja. Toivomme, että te kuulijat saatte tästä inspiraatiota omaan pedagogiseen työhönne. Kiitos Marketta.

M: Kiitos myös sinulle, Pia. Ja kiitos kuulijoille, kun kuuntelitte tätä jaksoa.