Hostit: Joel Pakalén ja Maija Niemelä

Vieras: Miikka Manninen (Solar Foods)

[Maija] Nauhoitus on päällä.

[Joel] Nauhoitus on päällä.

[Maija] Kaikki on valmiina. Tervetuloa keittiömestari Miikka Manninen Solar Foodsilta.

[Miikka] Kiitos!

[Maija] Tämän lisäksi, että sä nykyään työskentelet Solar Foodsilla, niin sä oot työskennellyt tosi monessa muun muassa helsinkiläisessä Michelin-tähdellä palkitussa ravintolassa. Sitten sä oot ollut assistentin roolissa maailman arvostetuimmassa kokkikilpailussa Bocuse d’Orissa. Eli sulle tää hospitality-ala on aika tuttua, mistä tänään puhutaan kun puhutaan vähän huomisen hotellista.

Onko jotain mitä sä itse haluaisit omasta taustastasi lisätä tähän väliin?

[Miikka] No se oli mun mielestä aika hyvin tiivistetty paketti siitä mitä on tullut tehtyä, mutta on siellä tietenkin sitten kaikennäköistä cateringia ja siellä on kokkaamista Atlantin aalloilla ja ties mitä, mutta hienosti tiivistetty. Kiitos.

[Maija] Totta, se Atlantin aallothan oli kanssa mielenkiintoinen.

[Miikka] Kyllä.

[Maija] Sä oot ylittänyt Atlantin ja kokannut siellä koko porukalle. Kauanko tää reissu kesti?

[Miikka] Se oli kahdenkymmenenkuuden päivän reissu, jos oikein muistan. Ja siellä kokkailin aamupalasta yöpalaan kaikennäköistä miehistölle, joka oli yhdeksänhenkinen, ja se oli varmasti elämäni yksi hienoimpia ja varmasti samalla rankimpia kokemuksia samanaikaisesti. Se oli aika lailla kellon ympäri toimimista kokkiroolissa ja-

[Maija] Ja ei vissiin voinut Pikatukusta tilata lisää tavaraa.

[Miikka] Ei voinut. Ei voinut. Se loi oman jännityksen siihen toimintaan, että toivottiin samaan aikaan kun aallot iski veneen kylkeen, että ruoat pysyy tuoreena. Ja sitten se toinen mitä toivottiin oli se, että Manninen pysyy siinä kunnossa, että pystyy sitä ruokaa tekemään.

[Maija] Niin sulla oli vähän sitä meripahoinvointiakin siellä.

[Miikka] Juu kyllä.

[Joel] Meinasinkin kysyä, että miten tasaista tää kokkaus oli silloin, mutta taisi olla vähän vaihtelevaista.

[Miikka] Oli vaihtelevaa. Kyllä siellä makaronilaatikot, tomaattikeitot lenteli seinään, ettei oo jäänyt siitä kiinni.

[Joel] No niin.

[Maija] Mahtavaa! Mutta nykyään sä oot siis Solar Foodsilla, joka on ruokateknologiayritys. Solar Foods valmistaa Solein-proteiinia kaasufermentaatioteknologiaa hyödyntäen. Tämän raaka-aineena käytetään hiilidioksidia, vettä, happea, vetyä ja kaikki tuotetaan uusiutuvan sähkön avulla.

Ja tämä mahdollistaa tämmöisen erittäin vähäpäästöisen ja maankäytöstä riippumattoman ruokatuotannon. Avaisitko meille vähän lisää tätä ja sitten sitä mitä kokki tekee tämmöisessä yrityksessä?

[Miikka] No joo, toi oli aika tiivistetysti sanottu se mitä siellä tehtaalla tapahtuu. Mutta juurikin näin. Elikkä kaasufermentaatiolla valmistetaan proteiinia. Se on valmistustapana aika samanlainen kun puhutaan vaikka oluen panemisesta. Elikkä sulla on tämmöinen mäski, joka käy siellä, ja sitten kun se on käynyt tarpeeksi, se lähtee putkia pitkin pastörointiin, jonka jälkeen se menee tämmöiseen ilmakuivuriin.

Eli metodi on sama kuin maitojauhetta tehdään eli maitoa ammutaan kovalla paineella semmoiseen kartioon, jossa se sitten kuivuu siitä ilmanpaineesta ja tippuu sitten oman painovoimansa ansiosta alaspäin kuivana keltaisena proteiinijauheena.

En mene siihen sen syvemmin, mutta ihmettelin alkuun itsekin sitä, että mitä kokilla tehdään tämmöisessä yrityksessä ja siitä oli pitkät keskustelut sitten heidän kanssa, että mitä he toivovat multa saavansa. Ja siis he haluavat tehdä Soleinista helposti lähestyttävän raaka-aineen. Elikkä mun tehtävänä on tehdä siitä ihmisille tuttuja ruokalajeja, tuttuja ruokia, tämmöisiä raaka-aineita elikkä vaikka jogurttia tai tuorejuustoa tai pastataikinaa.

Se taipuu hyvin moneen ja mun tehtävä on erityisesti esimerkittää sitä, että miten sitä pystyisi käyttämään tavallisessa ruoanlaitossa. Mä teen myös yhteistyötä [rykäisee] Solar Foodsin oman tuotekehitystiimin kanssa, jossa on sitten enemmän tämmöisiä ruokatieteilijöitä, jotka osaa sitten syvemmin paneutua siihen niin sanottuun prototyyppiin, jonka mä oon vaikka valmistanut. On se sitten vaikka pastataikina tai keksi, mutta he osaavat sitten tehdä siitä teollisen version ja katsoa, että se säilyy varmasti.

[Maija] Ihan sairaan mielenkiintoista.

[Miikka] Kyllä.

[Joel] Käytännössä mennään jossain tuolla tulevaisuuden scifi-maailmassa ja sä tuot sitten tän maalaisjärjen siihen ja tuot sen maallikon kotikokin ehkä, että hei, meillä on tämmöinen joku tulevaisuustuote, miten me saadaan se kotipöydälle ja siitä jotain mitä voidaan sitten-

[Miikka] Se on aika hyvin sanottu, että just se, kun me usein nauretaan Solar Foodsillakin sitä, että kun ensiksi tulee tieteilijät pitämään presentaationsa asiakkaille ja vieraille ja yhteistyökumppaneille ja sitten sen jälkeen he käy tehdaskierroksella ja kaikki tulee sieltä tehtaalta sitten suoraan mun keittiölle ja he on ihan pää pyörällä siinä. Ja sitten mä tarjoan heille vaikka ihan tavallista leipää ja siihen joku keitto kylkeen ja sitten sieltä tulee pääruokana joku tuttu pasta ja jälkiruokana on vaikka jäätelö, niin siinä se sitten aukeaa niille vieraille, että kuinka sitä raaka-ainetta voi käyttää oikeasti ja kuinka tavallisesta asiasta sitten loppuviimein on kyse.

[Maija] Konkretiaa.

[Miikka] Mm.

[Maija] Se on mahtavaa.

[Miikka] Hyvä.

[Maija] Mä oon tämmöinen konkretian rakastaja. No, puhutaan ihan snadisti tästä proteiinista. Solein siis kyseessä, mutta se ei oo vielä saanut myyntilupaa EU:ssa eikä Suomessa, mutta myyntilupa on Singaporessa, Yhdysvalloissa.

Mistä tää tämmöinen johtuu ja kuinka pitkä prosessi on siihen, että me saadaan ostaa soleinkeksejä kaupasta?

[Miikka] No se mistä johtuu, että Euroopassa ei vielä myyntilupaa ole, niin se johtuu nimenomaan siitä, että Euroopan lupaprosessi on niin pitkä. Siis me laitettiin samaan aikaan Solar Foodsilla hakemus muistaakseni Singaporeen kuin EU:lle ja se meni Singaporessa kahdessa vuodessa läpi ja EU:ssa se edelleen jauhaa siellä koko prosessin isoissa rattaissa.

Solar Foodsilla kuitenkin uskotaan, että tämän vuoden puolella voisi olla hyvinkin mahdollista, että saadaan se EU-lupa ja sitten se polkaistaan oikeasti isosti käyntiin myös täällä. Mutta toki sitten taas eri firmoillakin on eri mittaisia prosesseja kaikessa, että miten asiat etenee. Solar Foodsilla ollaan oltu erittäin tehokkaita, ettei se ole ainakaan jäänyt siitä kiinni, että meillä asiat junnaisi, vaan se on enemmänkin Euroopan byrokratiaa.

Ja sitten kun siihen tulee myös muita asioita mitkä vaikuttaa siihen, että siellä saatetaan keskeyttää se prosessi vaikka puoleksi vuodeksi ja sitten se taas jatkuu puolen vuoden jälkeen niin kuin mitään ei olisi tapahtunut. Mutta se puoli vuotta on sitten taas sille kuka sitä lupaa hakee niin pitkä aika.

[Maija] Kyllä, ehdottomasti. Ja toki siis tietyllä tavalla ruokaturvallisuus, että meillä kaikki mikä on ruokaluvan saanut, niin voisin kuvitella, että kaikkea voi sitten helposti ja turvallisin mielin syödä. Mutta pitkän kuuloinen on tämä proteiini.

Hei sä mainitsitkin jo, että leipää, pastaa, jäätelöä. Niin miten, teetkö sä sen siitä soleinista ja jostain muusta? Yhdistät siihen soleinin?

[Miikka] Kyllä, kyllä. Elikkäs tosiaan soleinhan on yksi raaka-aineista, että sitä muistan aina painottaa vieraille ketkä siellä käy, että eihän kananmunastakaan pelkästään saa sitä makaronilaatikkoa tehtyä. Elikkä siellä on muitakin raaka-aineita. Solein käy moneen. Se ei oo missään nimessä mikään yhden tempun poni, vaan se, että siitä pystytään tekemään tämmöisiä maidon korvaavia tuotteita. On se sitten vaikka kerma, jäätelöpohja tai tuorejuusto.

Ne käy käden käänteessä, mutta mikä on mun mielestä erittäin merkittävä asia soleinin käytössä on sen emulgointikyky. Se on ihan loistava emulgaattori, elikkä se tarkoittaa sitä, että sitoo paljon rasvaa tai öljyä itseensä ja se pysyy stabiilina sen kanssa. Se toimii siinä ihan loistavasti ja se helpottaa just näissä maidonkorviketuotteissa, keltuaisen korviketuotteissa, vaikka jäätelön tekemisessä. Se on ihan uskomaton miten helpolla siitä saa semmoisen stabiilin hyvärakenteisen tuotteen ilman mitään lisäaineita.

[Maija] Niin ja tämä tuotehan on siis vegaaninen.

[Miikka] Se on täysin vegaaninen. Siinä ei oo mitään löydettyä allergeenia. Eli siinä mielessä erittäin mielenkiintoinen tuote ja helpottaa kokin elämää aika paljon, kun ei tarvitse lukea sitä allergialistaa [nauraa] ja raapia päätänsä puhki, että mitäs kaikille tehdään.

[Maija] Aivan mahtavaa! Mites sitten kun sä lähdit tuonne tuotekehityskeittiöön, niin haluatko sä kertoa jotain alkuvaiheen, että mitkä onnistui heti ja epäonnistuiko joku ja mitä sä niistä opit? Vai onko nyt tää koko sun homma semmoista oppimista, että epäonnistumisen kautta?

[Miikka] Mun mielestä me ollaan aina onnistuttu ennen kaikkea, että mä en lähtisi sanoo, että me ollaan missään kohtaa epäonnistuttu, koska sitten totta kai jotkut prosessit kestää tuotekehityksessä pidempään kuin toiset. Aina ei löydy ensimmäisellä yrittämällä sitä oikeata reseptiä, mutta sitten taas vaikka sieltä ei löytyisikään ensimmäisellä yrityksellä sitä reseptiä, niin me aina opitaan niistä jokaisesta jotain.

Sieltä saattaa silti löytyä joku, on se sitten vaikka että okei, tästä tuli vaikka vanukasmainen, vaikka tästä piti tulla jäätelö, niin sitten taas me voidaan hyödyntää sitä jonnekin toisaalle sitä vanukasmaista tuotetta ja sitten lähteä kehittämään sitä jäätelöä vielä pidemmälle. Jos tuolla tuotekehityksessä miettisi aina, että nyt tuli epäonnistuttua, niin kyllä siinä aika nopeasti harmaita hiuksia saisi.

[Maija] [nauraa] Niin totta, koska se on tavallaan koko ajan vaan uuden oppimista.

[Miikka] Kyllä, kyllä, mutta se on hienoa, koska pääsee olemaan eräänlainen pioneeri siinä sitten. Ei oo kokkimaailmassa montaa kokkia, jotka pääsee luomaan täysin uutta. Eli se on mun mielestä tämän hienous, että sanotaan, että kaikki suurimmat kokkimaailman keksinnöt ja reseptiikat on keksitty jo. Mutta sitten kun pääsee oikeasti kehittämään sitä omaa, niin se on hienoa.

[Maija] Ja ilmeisesti myös aika erilaisia tekstuureja pystyy rakentamaan soleinista tai soleinin avulla. Ihan sama kuin varmaan just se kananmuna, että siitä saa ihan.

[Miikka] Kyllä, että erilaisia valmisteita siitä pystyy. Just se emulgointikyky mahdollistaa majoneesit, mahdollistaa maidonkorvaustuotteet, mahdollistaa just sitä stabilointia. On se sitten vaikka vegaaniset leivonnaiset tai jäätelö, missä tarvitaan usein stabiloittorit kun tehdään vegaanisia jäätelöitä, koska vegaaniset maidonkorvikkeet ei oo siellä oikean maitotuotteen tasolla siinä asiassa.

Mutta sitten taas siitä pystyy leipomaan. Totta kai pitää käyttää myös, jos vaikka pastataikinaa tehdään, niin pitää käyttää ihan durum-pastajauhoja. Että se vaatii sen gluteenin, koska solein on proteiinia, missä on proteiinia ja vähän rasvaa ja sitten vähän hivenaineita. Sanotaan, että tekstuureita on monenmoisia mitä siitä tehdään, että käyttötapoja on ehkä enemmän. Sitten taas tekstuurit on ehkä enemmän sitä, että mitä siitä tehdään, niin se lopputuote missä solein on mukana, niin se on ehkä sitten taas tekstuuria enemmän. Mutta on monia käyttötarkoituksia.

[Joel] Mahtavaa! Pakko tälleen ei-kokkina vähän tuohon makumaailmaan. Me käytetään jonkun verran tofua kotona ja se on se vähän maustamaton se natural-tofu ja sitten on nää marinoidut versiot. Niin toimiiko soleinissa sitten vähän sama, että sillä on joku ominaismaku vai muodostuuko se sitten niistä muista raaka-aineista sitten se kokonaisuus?

[Miikka] Soleinilla on oma maku. Se on hyvin neutraali. Mä usein vertaan sitä tai puhun siitä, että se on maanläheinen maku. Se on tämmöinen umaminen maku, missä on aavistus pähkinäisyyttä, aavistus ehkä raakaa herkkusientä tai kantarellia, mutta se on semmoinen maku, minkä päälle on helppo rakentaa muita makuja. Vähän niin kuin tofu.

Eihän se tofu siellä curryssa vaikka maistu, vaan se tofu imee itseensä sen maun ja maistuu sitten currylta. Mutta sitten taas solein on ehkä enemmänkin semmoinen, että se vielä tukee sitä makua minkä sä sinne laitat. Elikkä jos me tehdään vaikka curry siitä soleinista, niin se korostaa sieltä. Se ei korosta kaikkia makuja välttämättä, mutta se saattaa korostaa vaikka jotain pähkinäistä makua siellä. Tai jos sä laitat vaikka seesamiöljyä siihen curryyn, niin se korostaa varsinkin tuommoisia paahteisia ja täyteläisiä makuja kuten seesami on.

Se on mun mielestä siinä mielessä hieno raaka-aine, ettei niissä lopputuotteissa maista sitä, että okei, tää on tehty soleinista tää pasta. Ja se on mun mielestä erittäin tärkeetä, koska jos me mennään härkkimään tuommoiseen hyvin perinteiseen ja kaikille tuttuun tuotteeseen, kuten vaikka pasta, ja tehdään siitä vaikka spagettia tai lasagnelevyä tai tortellineja, niin eihän se pasta saa maistua erilaiselta. Se ihmiset mieltää sen tietynlaisena, niin silloin meidän pitää pystyä tehdä vähintäänkin yhtä hyvä tuote tai jossain tapauksessa jopa parempi tuote.

[Joel] No niin. Nyt EU-lupakäsittelijät kuulkaa tämä ja laittakaa prosesseihin vähän vauhtia. Puhutaan seuraavaksi vähän kestävyydestä, koska tässä Huomisen hotelli -hankkeessa myös vastuullisuus ja kaikki nää kestävät ratkaisut on hyvinkin isossa roolissa. Mä luin jostain vertailun, että tämmöisen naudanlihakilon tuottamiseen menee tuhansia litroja vettä ja soleinissa se on murto-osa siitä. Niin miten radikaalisti tämä ilmasta tehty proteiini oikeasti muuttaa ruoan hiilijalanjälkeä verrattuna sitten vaikka soijaan tai herneeseen?

[Miikka] Siis sehän on minimaalinen niihin verrattuna. Se, että soleinissa se maankäyttö on hyvin minimaalista. Se vaatii ainoastaan sen tehtaan kokoisen plantin, jolla saadaan sitten en muista tarkkoja lukuja kuinka monen tuhannen kananmunaan verrattava määrä proteiinia tai kuinka monen naudanlihaan verrattava proteiinimäärä sillä saadaan. Mutta siinä niin sanotusti maksimoidaan maankäyttö. Ja mikä on hieno siinä, että vaikka siihen tuotantoon menee vettä, niin soleinin sivutuotteena on myös puhdasta vettä.

Se ei sieltä katoa minnekään, vaan se kulkee ikään kuin prosessin läpi ja sen jälkeen se on uudelleenkäytettävissä. Se pienentää sitä hiilijalanjälkeä ihan huomattavan määrän.

[Joel] Joo. Voiko tää teknologia periaatteessa korvata eläinperäisen proteiinin sun mielestä?

[Miikka] Mä sanoisin, että se on tukena tai pystyy ikään kuin tulemaan osaksi sitä ruokavaliota. Mä en itse kokkina näe, että eläinproteiinit, on sitten vaikka liha, kananmunat, että ne koskaan tulee poistumaan täysin. Eikä Solar Foodskaan halua niitä syrjäyttää.

Solar Foods haluaa tulla osaksi tätä kokonaisuutta, jotta pystytään jatkossakin syömään niitä lihoja ja kanoja ja kananmunia. Halutaan vaan ylläpitää tätä kaiken jo olemassa olevan jatkuvuutta ja myös sitten taata se, että myös proteiinia on saatavilla myös tulevaisuudessa.

[Joel] No niin. Ja periaatteessa sitten seuraavan kerran kun mennään johonkin buffettiin linjastoon, niin siellä on sitten solein-vaihtoehdot näiden muiden joukossa.

[Miikka] Esimerkiksi.

[Joel] No niin, mahtavaa! Täällä Haaga-Heliassa opetetaan ruokatuotannon johtamista ja meillä on aukeamassa huikea uusi tämmöinen demokeittiö tuohon Pasilan Triplaan. Sinne tulee tämmöinen Restocamp ja oikeastaan siihen peilaten, niin mitä meidän Haaga-Heliassa tulisi sun mielestä opettaa tästä aiheesta? Eli vähän tulevaisuuden tämmöiset raaka-aineratkaisut, jotta periaatteessa tulevat alan työntekijät ja sinun seuraajat ymmärtäisi sitten riittävästi, että millaisia mahdollisuuksia on tarjolla.

[Miikka] No siis kyllähän noita [rykäisee] olisi hienoa, että käsitellään tuommoisia uusia raaka-aineita myös siellä. Se mitä muistan omalta kokkikouluajaltani, niin siellä käytiin hyvin klassisia ranskalaisen keittiön klassikoita läpi. Siellä ei juurikaan ollut semmoisia nykyaikaisia asioita, että puhutaan tämmöisistä kestävän kehityksen raaka-aineista, puhutaan uusraaka-aineista. Niitähän ei meille juurikaan opetettu.

Pystyn kokkina sen verran sanomaan, että sitten kun tulee ne ensimmäiset vegaanit asiakkaat vastaan tai erikoisruokavalioasiakkaat vastaan ja sitten sä et ole ikinä kuullutkaan vaikka jostain FODMAPista, niin kyllä siinä on aika sormi suussa, että okei, mites nyt tässä lähdetään toimimaan. Semmoisia mun mielestä nykypäivänä olisi tärkeä opettaa, syventävämmin ruokavalioihin ja ruoan valmistukseen kuin sitten myös tämmöistä kestävän kehityksen ruoan valmistusta. Se, että kokkikoulussa ei juurikaan tarkkailtu vaikka sitä, että mihin ne kuoret menee ja miten paljon siitä tulee hävikkiä siitä raaka-aineesta, se oli vaan se, opetettiin niitä klassikoita ja niihin keskityttiin.

[Maija] Toki meillä ammattikorkeakoulutasolla sitten kun tulee nimenomaan se johtaminen, niin tämän tyyppisiä asioita tulee enemmän. Ja eilen itse asiassa kävin siellä meidän keittiössä, niin siellä oli tuotekehitys meneillään. Opiskelijoiden piti tehdä kasvispyöryköitä, joku luksusversio kasvispyörykästä, ja siinä oli useita erilaisia versioita ja pääsin siinä itse asiassa niitä maistelemaankin ja annoin tietenkin heti pari vinkkiä. [nauraa] Eli tämmöinen tuotekehitysajattelu tuolla meillä on jo ruokatuotannon johtamisessa, missä just varmaan näet miten ne eri tekstuurit…

[Miikka] Niin ja siinä tuotekehitysajattelussakin on mua ainakin helpottanut se kilpailutausta. Siellähän sä jopa pakotat itsesi semmoiseen mielentilaan, että sä kokeilet kaikkea uutta. Sä yrität koko ajan keksiä jotain uutta. Mutta sieltä sitten nyt kun ei ole enää pakonomaista se keksiminen, niin kyllä se kehittää semmoista luovuutta myös itselle, että sä pystyt ratkaisemaan ongelmia. Sä pystyt ajattelemaan enemmän boksin ulkopuolelta ja sä pystyt hyödyntämään niitä.

Kun puhuttiin aiemmin niitä semmoisia hetkiä, kun ei vaikka onnistunutkaan joku juttu, niin se niitten hetkien hyödyntäminen, että sä pystyt kaivamaan sieltä sen jonkun jutun, että okei, huomattiin, että tästä tuli tää vanukas. Niin se, että sä pystyt sitten ajattelemaan sen hetkessä silleen, että mähän käytän tän johonkin muuhun projektiin sitten. Mutta tämmöinen on mun mielestä hyvä kertoa ihmisille, että tuotekehityksessä ei epäonnistuta suoranaisesti, että se on enemmänkin tutkimista.

[Joel] Joo. Hyvä että nostit vähän tämmöistä uteliaisuuden ja ehkä tutkimisen taitoa, jota ehkä kaivataan sitten myös ehkä nykyopiskelijoiden ja myös meidän lehtorien puolelta, että haastetaan ehkä niitä vanhoja raameja ja sitten mietitään, että mitä jos tehtäis jotain uutta. Ja ehkä just tämmöisiä innovaatioista kun puhutaan, että miten ne pystyy maailmanlaajuisesti mutta myös paikallisesti sitten auttamaan ruokaturvassa tai kriisialueilla, niin koetko, että tämmöisiä vastaavia innovaatioita voi tulla lisää ehkä Suomesta tai sitten muualta?

[Miikka] Ihan varmasti tulee lisää ja tälläkin hetkellä niitä on vastaavanlaisia myös, mitkä ovat vielä jonkin verran jäljessä Solar Foodsiin verrattuna, mutta ihan varmasti tulee vielä lisää. Ja se on mun mielestä väistämätöntäkin, että niitä tulee lisää. Kun katsoo sitä, että miten maailman väkiluku kasvaa ja proteiinitarve lisääntyy ja ravintoaineiden tarve lisääntyy, niin se on väistämätöntä.

[Joel] Just näin. Vinkki kestävyyteen liittyen kotikokeille, että mitäs heidän pitäisi huomioida sitten heidän valinnoissaan, kun puhutaan just tästä kestävyydestä ja vastuullisuudesta.

[Miikka] No sinne olisi varmasti montakin vinkkiä. [nauraa] Ja monta vinkkiä voisin myös itse noudattaa.

[Maija] Kotona.

[Miikka] Niin kotona kyllä. Mutta pitää pitää selkeänä mielessä sen, että mistä ne raaka-aineet tulee. Se on yksi erittäin hyvä esimerkki, että jos sä ostat vaikka vihanneksia, niin sä voit ostaa niitä omenoita, jotka tulee Suomesta. Tai sitten sä voit ostaa niitä omenoita, jotka lennätetään jostain toiselta puolelta palloa, niin onhan se omena Suomesta kestävämpää ostaa kuin se mikä lennätetään toiselta maapallolta. Mutta nää on tämmöisiä mun mielestä itsestäänselviä.

Mutta sitten just nyt on ollut mun mielestä hyvin esillä kaikki kalat, että Suomessa on kalaa yllin kyllin, mutta sitä suomalaista kalaa ei käytetä, että sitä ei käytetä tarpeeksi ja ihmiset vähän kaihtaa suomalaista järvikalaa ja ostaa mieluummin vaikka Norjan lohta. Semmoiset asiat olisi aika helposti korjattavissa, että suomalaisesta järvikalasta saa erittäin loistavaa ruokaa tehtyä. Ei se missään nimessä se Norjan lohi päihitä niitä ruokia mitä siitä suomalaisesta kalasta saa tehtyä ja tämmöinen on aika helppo omassa kotikeittiössä korjata. Sillä saadaan varmasti myöskin sitä hintaa alaspäin, jos ihmiset ostaisi enemmän sitä, ettei tarvitsisi kuhaa myydä kuusikymmentä euroa kilo.

[Joel] Järkisärki. Äitini on minulle siitä tehnyt piirakkaa jo useita vuosia ja eikös se ole siis tuotenimi? Järkisärki.

[Miikka] On kyllä. Tästä mä oon saanut semmoista henkilökohtaista saarnaa, että voisit sinäkin tätä käyttää.

[Joel] Niin. Tukekaa paikallista. [naurua] Siinä ydinsanoma. Hypätään vähän tuonne kuluttajien suuntaan. Ja me tietenkin paljon puhutaan uutisissa ja on paljon tutkimuksia siitä, että ihmiset on entistä terveystietoisempia. Eli seurataan hyvinvointitrendejä. Kaikki somevaikuttajat sun muut nostaa aina ties millaisia terveysajatuksia ja trendejä esille. Niin miten tää hyvinvointitrendi näkyy siinä, että mitä ihmiset haluaa sitten siihen lautaselle?

[Miikka] Kyllä se näkyy itse asiassa aika selvästikin. Riittää kun mennään muutama vuosi takaperin, niin olin silloin eräässä Helsingin huippuravintolassa töissä ja silloin jo alkoi, varsinkin jos puhutaan kasvisruokailijoista tai vegaaneista, jotka sinne tuli syömään pitkää menua, niin kyllä he olivat jo siinä vaiheessa tietoisia siitä vaikka proteiinimäärästä mitä he saa sinne lautaselle.

Mitä ei yleensä ole mietitty tuommoisen tason ravintoloissa, että saako nyt kaikki tarpeeksi proteiinia, koska se on enemmänkin menty se kokemus ja ruoka edellä eikä oo mietitty sitä, että mitä kaikkea sä sieltä ruoasta saat. Mutta kyllä niitä on. Se on yleistynyttä. Tullaan ihan huippuravintoloihin ja mietitään tällaisia asioita. Kysytään ravintolalta sitä, että mistäs minun proteiinit tulevat vaikka tässä annoksessa. Ja onhan siellä varmasti tarpeeksi sitä ja tätä.

Mutta myös varmasti selvemmin näkyy sitten tuommoisissa linjastoravintoloissa suurtalouskeittiöissä se, että ihmiset tulee tietoisemmaksi siitä, että mitä he suuhunsa laittavat, koska siellä käydään sitten kuitenkin päivittäin. Siellä saattaa olla, että ihmiset syö vaikka viisi kertaa viikossa linjastoravintolassa, ja se on mun mielestä hieno asia, että ihmiset tulee tietoisiksi siitä, ettei voi syödä vaikka kinkkukiusausta koko viikkoa, ettei sieltä saa kaikkea tarpeellista. Että osataan myös vaatia sitä, että olisi kiva saada myös jotain muutakin kuin kermaan upotettua kinkkua ja perunaa. Se on vaan positiivinen asia.

[Joel] Hyvä. Kun mainitsit näitä ravintoloita ja miten siellä näkyy sitä muutosta, niin Michelin-tähdellä palkittu Olo-ravintolahan on taannoin ilmoittanut, että punainen liha pois menusta. Mitäs ajatuksia tämä herättää?

[Miikka] No siis se oli hieno kohu siitä mikä siitä nousi. Mä tossa itse asiassa näinkin yksi päivä Olon keittiömestaria ja naureskelin hänen kanssa aiheesta. Ja mun mielestä on hienoa, että ravintolat uskaltaa erottua joukosta, uskaltaa olla omannäköisiä.

Se, että jättää punaisen lihan pois listalta, se ei mua henkilökohtaisesti liikuta, enkä mä ota siihen kantaa, jos joku ottaa sen pois. Ja Olostakin saa sitä punaista lihaa edelleen listalta, mutta se ei oo siellä perusmenussa, jos oikein ymmärsin, että siellä saa myös lisättyä jonkun riista-annoksen sieltä listalle. Mutta mun mielestä se ainoastaan rikastaa suomalaista ravintolakulttuuria, että ihmiset ja ravintolat uskaltaa olla omannäköisiä. Se, että kaikki vaan kopioisi toisiaan ja myisi samanlaista menua missä on aina se liha, kala ja kasvisannos, niin se ei oo kovin moniulotteista.

[Joel] No niin. Kun puhutaan edelleen fine diningista, niin milloin me nähdään ensimmäinen Solein-annos fine dining -ravintolalistalla?

[Miikka] Itse asiassa täytyy sen verran, että niitähän on nähty jo.

[Joel] Oho.

[Miikka] Solar Foods on ollut USA:ssa ja Singaporessa. Siellä on ollut tämmöisiä guest chef -iltoja ja siellä on sitten paikalliset keittiömestarit päässeet käyttämään Soleinia ja tehnyt ihan tämmöisiä fine dining -illallisia. Ja itsekin, en nyt joka päivä tee fine dine -illallista tai lounasta tuolla, mutta oon myös omassa keittiössäni tarjonnut fine dining -painotteisen illallisen vierailleni, että kyllä se sinnekin taipuu.

[Joel] No niin. Kun elämyksellisyys ja tämmöinen planetaarisuus mainitaan monissa trenditutkimuksissa, niin voisi kuvitella, että tämmöinen saattaisi jopa toimia noissa. Kunhan saadaan luvat. [nauraa]

[Miikka] Kyllä siis se on juurikin näin. Munhan täytyy vielä joka kerta mainita se, että jos mä Soleinia tarjoan jollekin, että meillä ei vielä elintarvikelupaa ole, että kukaan ei sitten tietämättään sitä mene syömään. Mutta on sitä moni syönyt ja kaikki ihan terveenä. Itsekin päivittäin sitä syön, että ei vielä hehku pimeässä. [nauraa] Mutta anteeksi, kadotin sen kysymyksen mikä oli tässä.

[Joel] No ei, se oli oikeastaan tähän fine diningiin liittyvää ja että milloin nähdään sitten tätä Solein-annos. Ja että tietenkin sitten kun lupaprosessit on toivon mukaan saatu menemään läpi, niin että siellä on kummiskin kiinnostusta sitten lähteä kokeilemaan.

[Miikka] Joo niin ja nimenomaan, nyt muistan sen mihin olin kommentoimassa alunperin, että kun puhutaan elämyksellisyydestä, niin se, että ihmiset tulee tuonne Solar Foodsille ja Solein-keittiölle. Se on semmoinen vähän omakasehenkinen keittiö, että siinä on minä tiskin takana ja siinä on kaksitoista katettua paikkaa hyvin tummanpuhuvassa keittiössä.

Niin kyllä siinä ainakin se elämys on aika uniikki ja ainutlaatuinen, ettei se ole verrattavissa kovinkaan moneen ravintolaan toi meidän ravintola tuolla, vaikka se ei auki olekaan ulkopuolisille. Mutta se, että sä käyt tehdaskierroksella ja sitten tehtaalta suoraan astelet semmoiseen hyvin futuristiseen keittiöön, niin se on varmasti itsessään jo aika monielämys.

[Joel] Toi kuulostaa ekskursiomahdollisuudelta. [nauraa] Näin kun miettii sitten opiskelijoita, että miten he pääsisi paremmin kosketukseen tän uuden ajan maailman kanssa. Niin jutellaan siitä sitten myöhemmin.

Pari kysymystä vielä oikeastaan liittyen tähän, meidän podcastin teemahan on ihminen vai kone. Ja kun teknologia hoitaa proteiinivalmistuksen periaatteessa, mikä jää kokin rooliksi? Muuttuuko keittiömestari enemmän makumuotoilijaksi tai tarinankertojaksi? Ja kun periaatteessa se raaka-aineen valmistus painottuu enemmän sinne tieteen puolelle.

[Miikka] Kyllä mä sanoisin, että kokki on kuitenkin ruoanlaitossa aika kriittinen elin, että se ei sieltä varmasti vuosiin tule vielä poistumaan. Niin siitä maistamisesta, maustamisesta kuin sitten siitä… Ruoanlaittohan vaikka ollaankin huipputasolla tai ollaan tuommoisen tieteellisen yrityksen takana, niin ruoanlaittohan on myös semmoista fiilistä. Sä fiilistelet sitä. Niin en usko, että vielä moneen vuoteen niin kone tulee fiilistelemään sitä ruokaa sinne ja kehumaan omia keitoksiaan sinne.

[Maija] Maku-, haju- ja näköaisti vielä tuolta käsittääkseni AI:lta puuttuu.

[Miikka] Mutta kyllä se varmasti nimenomaan helpottaa joissain määrin reseptiikan tekoa ja ideointia. Ja jos pitää, jos sulle on annettu raamit, että sulla pitää löytyä nämä ravintoarvot vaikka sun annoksesta, niin kyllähän se helpottaa. Se laskee sun puolesta. Ei kokin pää oo mikään laskukone. [nauraa] Että ainakin semmoiseen oon itse käyttänyt sitä.

[Joel] No niin. Pitää ollakin tosiaan tarkkana tekoälyn kanssa, että kun se saattaa myös vähän hallusinoida siinä, että sitten jos annat raamit ja se heittää ihan mitä sattuu, niin siinä sitten tietenkin se kokin ammattitaito tulee edelleen esille. Ja ehkä tämmöinen, mitä mieltä sä olisit, että työskennellä robottien kanssa sitten, että tietenkin niin kuin sanoit, niin ei ehkä kaikkea voi kone korvata, mutta sitten tietenkin tämmöisiin tiettyihin toistuviin prosesseihin perunankuorinta tai mitä tämmöisiä asioita, niin mitä jos robotti olisi siinä vieressä touhuamassa?

[Miikka] Ei mua haittaisi lainkaan, jos sieltä tulisi perunankuorijarobotti tai vaikka siivousrobotti. Oon siihen oikein tyytyväinen. Mutta kyllähän se varmaan tulee olemaan jossain määrin tulevaisuutta ainakin isommassa teollisuudessa. En usko, että jokaiseen vaikka Helsingin ravintolaan tulee robotteja työskentelemään, mutta isossa teollisuudessa varmasti tulee jonain päivänä. Perunankuorijarobotit.

[Joel] Kyllä. Miten vielä viimeinen kysymys ennen kuin päästän Maijan vauhtiin. Tästä ruokaosaamisen tilasta ja tulevaisuudesta ja suomalaisilla erityisesti, niin miten ihmiset suhtautuu tämmöiseen ilmasta tehtyyn ruokaan, että millaista palautetta on tullut tai tämmöisiä kommentteja aiheeseen?

[Miikka] Meidän palaute mitä me ollaan saatu ihmisiltä on ollut yllättävän positiivista, että se on ollut sanotaan, että yhdeksänkymmentäkahdeksan prosenttia pelkkää positiivista. Alkuun tietenkin, kun ihmiset tulee siihen keittiölle ja on saanut kuulla presentaatiot ja käynyt tehdaskierroksella ja ollaan pää pyörällä, niin kyllä siellä näkee ihmisten silmistä, että nyt ollaan ihmeissään ja ollaan uteliaita, ollaan ehkä jopa vähän skeptisiä.

Mutta sen jälkeen kun sä pääset heidän juttusille ja pääset näyttämään sen konkretian siitä raaka-aineesta. Sä teet sen tutun ruoan heille ja he maistaa sitä, niin kyllä se sen jälkeen on ollut käytännössä pelkkää positiivista. Että se on hieno nähdä miten se ihmisen olemus ja katse muuttuu siinä syömisen aikana ja sen jälkeen aletaan kyseleekin, että koska saadaan kauppaan tuotteita tai koska he näkee seuraavan askeleen. Niin itsekin innokkaana odotan sitä, että koska päästään vielä isommin Soleinin kanssa touhuamaan.

[Joel] Odotamme varmaan mekin hyvin paljon tätä.

[Maija] Kyllä. Mutta tää kertoo just siitä, että ihmiset kaipaavat konkretiaa. [nauraa] Toi on toisaalta tosi hieno toi, että teillä lähtee se tolleen, että on presentaatio, sit on se kierros ja sitten se päätyy siihen konkretiaan, milloin kaikki palaset vaan loksahtaa siellä sun keittiössä.

[Joel] Juurikin näin.

[Maija] Konkretiaksi. Hei, Suomi on maailman onnellisin maa. Tunnetaan myös siitä, että meillä on tosi puhdas luonto. Meillä on monesti just me käytetään satokausiruokia ja kaikkea, niin onko tää Suomen puhdas luonto, kun nyt soleinia valmistetaan Suomessa, niin tuleeko se olemaan tämän proteiinin myyntivaltti? Onko se eri tuote kuin jos se valmistettaisiin jossain miljoonakaupungissa?

[Miikka] Käsittääkseni solein on täysin sama tuote, valmistaa sen missä hyvänsä. Kaikki solein-proteiini on lähtöisin siitä samasta yksisoluisesta mikrobista, joka pystytään monistamaan ihan käytännössä loputtomiin.

Totta kai Suomen luonto on eräänlainen myyntivaltti siinä mielessä, että soleinhan on löytynyt Suomen luonnosta, elikkä se on ihan täysin Suomen maaperästä löytynyt mikrobi. Löytyi yhden perustajajäsenen Juha-Pekan mökiltä, ja sieltä sitten lähdettiin soleinia valmistamaan. Tai ei nyt suoraan siellä mökillä, mutta se meni muutaman mutkan kautta tuonne Vehkalaan ja nykyään se sitten valmistuu proteiiniksi siinä.

En oo markkinoinnin erikoishenkilö, mutta uskoisin, että pystymme myös käyttämään sitä Suomen puhdasta luontoa ja sitä hyväksi markkinoinnissa, varsinkin kun se löytyy Suomen puhtaasta luonnosta se raaka-aine.

[Maija] Kyllä, ehdottomasti tää tarinallistaminen. Kyllähän se kannattaa. Teidän markkinointiosastolle vinkkiä, että sinne vaan Suomen luontokuvia. [naurahtaa] No ei.

Mutta mahtavaa. Eli toisin sanoen myös tämä tehdas on monistettavissa ehkä tulevaisuudessa, kun kysyntä räjähtää. Mikä sun mielestä on Solar Foodsin toiminnan kilpailuvaltti?

[Miikka] No varmaan just se, kun se on niin kestävä raaka-aine. Sillä on pieni hiilijalanjälki. Se tehokkuus mikä siinä on erityisesti se myyntivaltti, että sä tarvitset pienen läntin maata ja sä saat niin suuren määrän sitä proteiinia.

Se on varmastikin, että sieltä kytketään se perinteinen maatalous kokonaan pois. Ei oo semmoista raaka-ainetta, mistä kytkeytyisi täysin se perinteinen maatalous pois. Eikä oo tarkoitus siis missään nimessä syrjäyttää sitä perinteistä maataloutta, mutta näin meillä toimitaan, että se perinteinen maatalous hypätään suoraan sieltä alkutuotteesta sinne lopputuotteeseen. Ja se on se, mikä on varmasti Solar Foodsin ja soleinin valtti.

[Maija] No ihan varmasti. Siis ja kun miettii tätä tilannetta juurikin meidän maapallolla, että meitä on täällä aika paljon ja lisää tulee koko ajan, ja tavallaan sitä peltotilaa ei kuitenkaan enää ihan hirveästi saada raivattua. Sademetsiä uhrataan jo. Niin tietyllä lailla mun mielestä tää on jotenkin vaan sairaan hieno asia, ja nyt ollaan kyllä niin syvällä tulevaisuudessa, että tässä on itsekin ihan ihmeissään.

No hei, kun puhutaan sitten vähän tämmöisestä suomalaisesta ruokakulttuurista, mikä on ehkä osa tämmöistä kuitenkin skandinaavista ruokakulttuuria. Toki meillä on aika eri noi itä, länsi ja noi. Ja sitten tämmöinen suomalainen ruokaosaaminen. Nythän Solar Foods on mun mielestä jotenkin vie tän ihan nextille levelille tietyllä lailla, mutta onhan meillä siis perinteikkäät historiat ruoan muussakin valmistuksessa, niin voiko tää olla jollakin tavalla tämmöinen ruokaosaaminen ja suomalaisen ruokakulttuurin noste, niin voiko tää olla tulevaisuudessa semmoinen iso mahdollisuus Suomelle?

[Miikka] Jos ymmärsin oikein, elikkä vaikuttaako siis solein ja Solar Foods suomalaisen ruokakulttuurin nosteeseen? Ihan varmasti saa Suomi näkyvyyttä myös Solar Foodsin kautta ja on saanutkin hyvin paljon, että se on ihan päivänselvää.

Suomalaisen ruokakulttuurin nostamiseen vaikuttaa monet muutkin asiat, että Suomessahan on ihan loistavia kokkeja ja Suomessa on loistavia ravintoloita, mitkä usein unohtuu. Jos mietitään tuommoisia, jos lähdetään vertailemaan vaikka Ruotsia ja Tanskaa ja Norjaa, niin ruokaturismi suuntaa usein sinne. Suomessa pitäisi myös sitä nostaa erittäin paljon. Se pitäisi lähteä ihan tuolta valtiotasolta se, että lähdetään hypettämään sitä, mitä meillä täällä Suomessa on.

Mutta Solar Foods varmasti edesauttaa siinä näkyvyyden saamisessa tänne Suomeen ja siitä, että isot ruokatuottajat ja isot ruokavalmistajat kääntää myös katsettaan tänne yhä useammin.

[Maija] Jes, mahtavaa! Hienosti mainitsitkin tuon, että Suomessa itse asiassa kokkien osaamistaito, että meillähän on tosi paljon ihan mielettömiä kokkeja ja keittiömestareita Suomessa ja toivottavasti lisää tulee myös koko ajan.

No mutta hei, mitä me Miikka syödään hotelleissa aamiaiseksi viidentoista vuoden kuluttua? Onko meillä ensinnäkin hotellin aamiainen vielä se juttu?

[Joel] Syödäänkö siellä mitään?

[Miikka] Ihan varmasti. Se hotelli mun osalta ainakin osittain perustuu siihen, että se aamiainen on siellä, että se helpottaa sitä, koska usein hotelliin mennään on se nyt vaikka työmatka, niin kyllähän se saattaa olla se aamiainen sun päivän ainoa ruoka.

Miten mä näen, että se kehittyy viidentoista seuraavan vuoden aikana on varmasti se, että se tulee pysymään se rakenne hyvin samanlaisena. Siellä tulee olemaan ne perinteiset asiat. Se kaava on käytännössä sama, mutta mä uskon, että tässä tulee menemään nimenomaan tämmöiseen terveellisempään suuntaan, että sinne tulee niitä terveellisiä vaihtoehtoja ja sinne tulee niitä ravitsevia vaihtoehtoja enemmän.

Että oikeasti, jos nyt vaikka miettii sitä työmatkailua sillain, että sä pystyt syömään sen runsaan aamiaisen ja se pitää sut kylläisenä ja hyvinvoivana pitkälle päivään asti sinne asti, kun sä oot päässyt pois vaikka isosta messutilaisuudesta ja pääset vihdoin ruokapöydän ääreen, niin mä uskon, että se menee sinne suuntaan.

Mutta siellä varmasti tulee olemaan ne hyvin perinteiset asiat. Croissantit ei tule poistumaan varmasti ikinä sieltä ja pekonia ja munakokkelia ei sieltä varmaan saa kirveelläkään pois. Eikä tarvitsekaan. Ne on loistavia. Mä rakastan hotelliaamiaisia, mutta se varmasti tekisi ihan hyvää joskus, että siellä olisi enemmän niitä hyviä valintoja.

[Maija] Siellä on sitten solein-vanukas [naurua] horisontilla ja sitten-

[Joel] Solein-smoothie.

[Miikka] Esimerkiksi.

[Maija] Solein-smoothie. Ihana.

[Miikka] Resepti on valmiina. [naurua]

[Joel] Ensi kerralla saat tuoda maistiaisia sitten. Tai tullaan käymään tosiaan sitten teillä. Hei, ihan mieletöntä. Lähdetään vähän paketoimaan tätä podcastia. Mä veikkaan, että me oltaisiin voitu puhua tästä loppupäivä ja huominenkin, lauantai varsinkin. Tänään on perjantai.

Vedetään yhteen. Mulla jäi ainakin itsellä päällimmäisenä mieleen se, että ruoka ei oo enää vaan maataloutta, vaan että siihen tulee tää teknologia vahvasti mukaan. Mutta se elämys niin kuin sä sanoit on maku, koostumus ja fiilis, niin se on edelleen se juttu mikä ratkaisee sitten että mikä oikeasti toimii.

[Miikka] Se on erittäin tärkeä. Siis maku, haju. Se miltä se näyttää. Ensimmäisenähän ihminen katsoo sitä, miltä se näyttää. Toisena se saa sen tuoksun sieltä. Ja kolmas on se maku. Jos joku näistä on vinksallaan edes vähän, niin se herättää heti semmoisen epäilyksen siinä maistellessa. On se sitten vaikka ihan tavallinen kaduntallaaja, ketä kotona on ostanut valmisruoan. Jos siinä on joku vinksallaan, että onpas nyt outoa, niin kyllä se herättää heti semmoisen vääränlaisen lähestymisen siihen.

Mutta se on yksi tärkeimpiä asioita mihin me kiinnitetään huomiota, että siellä on ne kaikki kunnossa. Ja sitten viimeisenä tulee se rakenne myöskin, että sen tulee myös olla kunnossa. Ne on tärkeitä aspekteja.

[Joel] Ja sitten toinen mikä itsellä jäi mieleen, että asiakas tai vieras tai ravintola-asiakas voi nauttia huippuruoasta puhtaalla omatunnolla, kun panostetaan siihen paikallisuuteen ja mietitään niitä kestäviä valmistusmenetelmiä mitä soleininkin osalta tässä puhuttiin.

Se ehkä tuo sitä semmoista uudenlaista luksusta siihen ruokailuun ja elämykseen, koska voi nauttia siitä mausta ilman että joutuu tinkimään sitten siellä ajatuksissa, että ei hitsit, että kun se pihvi tuli sieltä Argentiinasta niin ihan järkyttävä hiilijalanjälki, mutta onpas se hyvää tämän punaviinin kanssa syödä.

Sitten kun tulee uusia raaka-aineita, uusia vaihtoehtoja, maku parempi niin kuin lupasit ainakin meille, niin sehän muuttaa sitä elämystä taas siihen suuntaan, että voidaan edelleen nauttia asioista ilman että joudutaan vähän niin kuin potemaan semmoista morkkista sitten sen jälkeen.

[Miikka] Juurikin näin. Mutta olin tähän pihviasiaan tarttumassa, että soleinistahan ei pihviä saa tehtyä. Ja tuommoiset yleiset lihakorvikkeet on sitten vaikka jauhelihapihvi tai kanafileet tai vaikka sitten ihan pihvi, niin semmoiset on taas tavallaan oma maailmansa.

Onhan niillekin kysyntää, mutta sitten taas ne on ehkä kohdistettu semmoisille ihmisille, jotka haluaa olla kasvissyöjiä siitä kestävyyskannasta lähtöisin, kuin sitten taas niille, ketkä on kasvissyöjiä siitä, ettei pidä lihasta tai kanasta tai kalasta. Niitten kysyntä on ihan erilaista. Se, kuka on periaatteesta kasvissyöjä, niin voi pitää siitä vegaanisesta jauhelihapihvistä, kun sitten taas se kasvissyöjä, joka ei pidä siitä alkuperäisestäkään tuotteesta, niin se ei.

Sen takia mä oon aina puhunut tuolla, että ehkä soleinista ei kannata lähteä edes tekemään semmoista tuotetta, mutta onhan sielläkin mahdollisuus. Siitä on tehty sellaisia tuotteita, siitä pystyy tekemään sen tuotteen, mutta se että se asiakaskunta mikä niille on, on niin rajattu, että sillä saatetaan myöskin leimata itsensä semmoiseksi, että nyt ollaan tämmöisen keinolihan valmistaja.

Mun mielestä tulee aina mainita soleinin kanssa se, että kuinka monipuolinen raaka-aine se on ja kuinka se pystyy ikään kuin häviämään sinne ruokaan tuomaansa proteiinin. Mutta sä et välttämättä edes huomaa sitä siellä loppuruoassa mitä sä syöt, niin se on yksi niistä hienouksista soleinin kanssa.

[Joel] Mahtavaa! Hei Finnish Hotel of Tomorrow 2.0. Tää huomisen hotellihanke, minkä myötä tässä podcastissakin höpistään, niin siinä me ollaan tutkittu, että miltä se tulevaisuuden hotelli, johon mahdollisesti kuuluu sitten hotelliaamiaiset ja hotellin oma ravintola sun muu, niin miltä se maistuu ja tuoksuu ja tuntuu ja fiilikset ja kaikki muut.

Millaisia terveisiä sä haluaisit lähettää niille henkilöille, jotka suunnittelee näitä huomisen hotelliratkaisuja, huomisen ravintolakeittiöratkaisuja? Että mitkä asiat sinua innostaisi, kun kuulisit, että ensi viikolla joku on tuonut taas uuden innovaation tänne alalle?

[Miikka] Nyt pistit pahan [nauraa]. No kyllä mä varmaan kokkina joudun menemään sinne jonnekin ravintolapuolelle sitten niissä hotelleissa, että olisi se semmoinen hieno, varmaan nimenomaan siihen aamupalaan sitten nähdä jonain päivänä tämmöisessä tulevaisuuden hotellissa, että mitä se tulevaisuuden aamiainen oikeasti on.

Mutta just se terveellisyys itse, jos on lomalla, niin pyrin syömään siellä hotellin aamiaisella terveellistä, mutta sitten se usein jää hyvin laihaksi. Se on hedelmät ja jogurtti. Niin mä toivoisin, että tulevaisuuden hotellissa siellä olisi oikeasti se terveellinen ja ravitseva aamiaisvaihtoehto myös, mutta myös sitten se perinteinen, koska sitten kun ollaan lomalla ja hotellissa niin siellä saa syödä kaikkea mitä napa vetää.

[Joel] Aika ja paikka.

[Maija] Rinnalla.

[Maija] Ehdottomasti. Ja sitten jos on enempi tämmöinen business-tyyppinen hotelli, niin siellä voisi lähteä jo enemmänkin siihen suuntaan. Sitten taas tämmöisissä lomakohteissa. Meillähän on siis tullut nyt tosi paljon kaikkia sporttiresortteja ja muuta, että tää on ihan valtavirtaa ja sinäkin urheilet paljon.

Hei, mutta olemme tulleet kuule podcastissa vakiokysymyksen äärelle. Ja nyt Miikka, sun täytyy tähän vastata. Mikä sinun mielestäsi on ihmisen ja koneen välinen suhde prosentteina asiakkaan palvelemisessa siellä huomisen hotellissa?

[Miikka] Se on mielenkiintoinen kysymys. Mä uskon, että tästä tulee olemaan aika korkea, mutta mä itse asiassa oon todistanut tämmöistä kun oli ihmisiä ja koneita yhdessä hotellissa tuolla Japanissa ja se oli mun mielestä aika mielenkiintoinen kokemus.

Siellä muun muassa pyöri semmoinen robottikoira jaloissa ja siellä käytiin itse näpyttämässä koneelle kaikkea mitä toivoo niin tyynyistä kuin peitoista lähtien. Mä näkisin, että se oli ihan toimiva systeemi. Siellä oli kuitenkin sitten ne ihmiset vastassa myös. Siellä oli ehkä kaksikymmentä prosenttia koneita, mutta kyllä mä näkisin että se on varmaan kolmekymmentäviisi koneet ja kuusikymmentäviisi sitten ihmiset.

Ei se ihmisiä tuu korvaamaan varmasti vielä hetkeen. Toivon, ettei koskaan ihan täysinkään. Mutta varmaan tulevaisuudessa kolmekymmentäviisi ja kuusikymmentäviisi.

[Maija] Kiitos Miikka! Ihana kun olit täällä meidän vieraana.

[Miikka] Kiitos kun pääsi vieraaksi. Oli oikein mukava jutustella teidän kanssa.

[Joel] Joo, iso kiitos omasta puolesta. Ymmärrän nyt ehkä paremmin myös tätä miltä tulevaisuuden, ehkä huomisen ravintola tai huomisen keittiö, miltä se sitten näyttää. Kenties siitä tulee tämmöinen pikku spin off -hanke meille. Ei tiedetä, ei tiedetä. Iso kiitos, että pääsit linjoille. Jos joku haluaa kuulla Solar Foodsista tai muista näistä asioista, niin mistä he löytää parhaiten tietoa?

[Miikka] Sieltä löytyy ihan verkkosivuilta. Olisiko ollut Solar Foods. No kun Googleen kirjoittaa Solar Foods niin sieltä löytyy kaksikin eri sivua. Siellä on erityisesti bisneksille suunnattu sivu ja sitten on ihan kaikille ketkä haluaa tutustua Soleiniin ja Solar Foodsiin, niin se taisi olla solein piste com. Kaikessa lyhykäisyydessään.

[Joel] Mahtavaa! Hei kiitos kuulijoille myös ja ne jotka on jaksanut katsoa tämän myös videoformaatissa. Pysykää kuulolla, paljon mahtavia vieraita vielä tulossa tässä kevään aikana ja seuratkaa, tykätkää, reagoikaa, kommentoikaa, lähettäkää savumerkkejä. En tiedä mikä on paras tapa ottaa yhteyttä, mutta hei, ensi kertaan kaikki.

[Maija] Ensi kertaan. [taustamusiikkia]

Tämä podcast pohtii ajatuksia ja luo keskustelua siitä, missä suhteessa meitä palvelee ihminen ja kone tulevaisuuden hotellissa. Miten teknologiset ratkaisut voivat mullistaa hospitality-alaa ja kuinka pitkälle ne kykenevät asiakaspalvelussa? Onko henkilökohtainen palvelu ihmiseltä ihmiselle tulevaisuuden luksusta? Me pyrimme löytämään käytännönläheisiä ideoita, inspiroivia esimerkkejä sekä strategista näkemystä tulevaisuuden haasteisiin ja mahdollisuuksiin.

[Joel] Podcastin taustavoimana on hanke Finnish Hotel of Tomorrow FHoT 2.0, joka on Metropolian ja Haaga-Helian yhteinen hanke, joka kehittää ja innovoi tulevaisuuden hotellia. Uusilla ja testatuilla palvelukonsepteilla sekä kiinteistöteknologisilla ratkaisuilla tuetaan majoitus- ja rakennusalan liiketoimintaa. Hankkeen rahoitus: Uudenmaan liitto ja Euroopan unionin osarahoittama Euroopan aluekehitysrahasto EAKR.