[Maija]
And we are ready!

[Joel]
Jes! Tervetuloa kuuntelemaan Huomisen hotelli -podcastia. Tänään meillä on vieraana visionääri ja hybridihotellien isä, Hannu Holm. Toimit Valo Hotel at Workin toimitusjohtajana ja olet myös pääomistaja. Sinulla on mielenkiintoinen tausta, sillä et tule pelkästään hotellimaailmasta, vaan vahvasti myös rakennuspuolelta. Olet käytännössä rakentanut konseptin, jota monet pitivät mahdottomana: yhdistää toimisto ja hotelli samaan huoneeseen ilman kompromisseja.

[Maija]
Mitäs sanottavaa sinulla, Hannu, on tähän?

[Hannu Holma]
No ensinnäkin kiitos kutsusta tänne podcastiin. Olihan siinä aika paljon isoja sanoja, että aika iso tiimi on ympärillä. Täytyy ihan ensin sanoa, että se sinä-sana on kyllä te [naurahtaa], te. Mutta kyllä se näin on, että rakennusalan tausta ja kiinteistökehitys ja rakentaminen oli se juttu. Mutta sitten kun kiinteistöjä oikein kehitetään, niin sieltä voi syntyä uusia konsepteja, ja sieltä syntyi myös Valo.

[Maija]
Ihan mahtavaa! No hei, sinulla lukee LinkedInissä tämmöinen, että toimintaasi ohjaa vimma luoda parempia ja tehokkaampia kiinteistöjä. Haluat vähentää turhaa työtä maailmasta, jotta ihmiset voivat keskittyä enemmän ajattelemaan.

[Joel]
Aika aikamoinen.

[Hannu Holma]
Joo, tämä on se ”ihminen vai kone” -otsikko. Se resonoi hyvin tuohon. Tämä on monesti ymmärretty monellakin tavalla, mutta juuri tälleen, että ehkä ihmisen tehtävä ei ole olla minkään prosessin osa, vaan nimenomaan ajatella, kun meillä on siihen hyvät kyvykkyydet.

Ja sitten jos tullaan tähän kiinteistöihin, niin karkeasti 60 prosenttia maailman varallisuudesta on kiinteistöissä. Se on semmoinen varallisuuserä, jota todellakin kannattaa miettiä, miten sitä voitaisiin tehokkaammin käyttää ja saada sitä rahaa sieltä seinistä irti kiertämään. Sieltä tuo teksti on varmaan tullut. Mutta semmoinen perusluonne on asioiden pohdiskelu ja syvällinen mietiskely. Minun mielestä se johtaa hyvään tulokseen. Jos ihmiset pysähtyy miettimään asioita, se ei melkein koskaan voi mennä jalostumaan väärään suuntaan.

[Joel]
Joo. Mitä muita nostoja sä haluaisit meidän kuulijoiden tietävän sinusta, Hannusta, kautta sitten mahdollisesti tästä hybridihotellikokonaisuudesta tässä vaiheessa?

[Hannu Holma]
No en mä nyt osaa sanoa mitään nostoja. Tietenkin se, että saa puhua tuosta Valosta ja siitä, mitä me ollaan siellä tekemässä, niin mä koen sen tosi arvokkaana. Olen saanut niin paljon hyvää palautetta siitä, että pystytään yhdistämään kaksi olemassa olevaa toimialaa ja toimintaa samaan rakennukseen ja samaan konseptiin. Se on yksinkertainen idea, mutta se voi olla aika iso mullistus.

Eräs tutkijakaveri sanoi, että ollaan ison äärellä, jos tuossa päästään eteenpäin. Hänestä haluaisin puhua, että miten rakennuksia voidaan käyttää tehokkaammin ja mitä hyötyä siitä voidaan saada.

[Maija]
Joo, ja sitten ylipäätään tuo turhan työn vähentäminen. Mehän ollaan kaikki ihmisiä, ollaan semmoisia turhan työn mestareita kyllä [naurahtaa] välillä. Tulee tehtyä asioita, mitkä pystyisi hoitamaan helpomminkin, jos sitä pysähtyisi ajattelemaan. Eikö niin?

[Hannu Holma]
Kyllä.

[Joel]
Ja tätähän me tullaan käsitelleeksi tässä podcastissa, mutta myös tässä meidän hankkeessa. Eli mikä on se ihmisen ja koneen rooli, ja miten ne saadaan tulevaisuutta silmällä pitäen sellaiseen kivaan balanssiin?

[Maija]
Hei, mutta Valo-hotellista lisää! Mistä tämä idea syntyi? Oliko sinulla Excelissä asioita ja sieltä huomasit, että hetkinen, nämä toimistotilat ja hukkaseinät? Mistä lähti tämmöinen idea? Oliko se joku ahaa-elämys?

[Hannu Holma]
No, kuten sanoin, me tehtiin palveltua asumista. Meillä oli tällaisia studiokoteja, vähän niin kuin long stay -majoitusta. Sitä kehitettiin ja sitten vaan tutkittiin sitä hommaa. Asuntotontit alkoi olla vähän vaikeasti saatavissa, ja sitten keksittiin, että miksei otettaisi hotellitonttia, koska siellähän ihmiset nukkuu ihan yhtä hyvin kuin asunnoissakin, jos ne vaan käy siellä nukkumassa.

Sitten mun yhtiökumppani, Saaren Tommi, jonka kanssa tehtiin tosi tiiviisti hommia, niin jumpattiin sitä hotellihommaa. Tommi nosti yhtäkkiä pöytään, että hetkinen, miksei me voida tehdä sinne hotellihuoneeseen sitä toimistoa? Me naurettiin sille aika paljon, että on ihan mahdoton ajatus. Mutta tässä on oikeastaan se pysähtyminen: jos ihmiset malttaa pysähtyä hullunkin kuulostavien ideoiden ääreen, niin sieltä voi löytyä viisaus.

Kyllähän sitä aika paljon on joutunut taistelemaan niitä ajatuksia vastaan, että voiko tämä toimia. Mutta nyt kun viisi vuotta on toimittu, ja yhä useammin ollaan lyöty markkinan perushotelliluvut käyttöasteen RevPAR-luvuissa tällaisella lokaatiolla Helsingin markkinassa ja vähän sivuissakin, niin se on antanut vahvan todistuksen siitä, että se toimii.

Mutta se pysähtyminen on mun mielestä se juttu. Kun me Tomin kanssa tehtiin alussa tosi paljon töitä, niin me naureskeltiin joskus, että suurin osa meidän yhteisestä ajasta me mietiskeltiin ja juteltiin maailmasta ylipäätään – miten ihmisyys kehittyy, ihmiskunta kehittyy. Se oli semmoista kotifilosofiaa. Ja tehtiin vähän vähemmän konkreettisia työsuoritteita. Jos sulla on yhteinen tavoite tehdä jotain asiaa eteenpäin, niin intuitio nostaa esiin hyviä ideoita, ja niihin pitää uskaltaa tarttua.

[Maija]
Mahtavaa! Tuosta täytyy kertoa. Mulla oli edellisessä työssäni, mä varasin kollegoilta ja työntekijöiltä kalenterista laatuaikaa, eli aikaa, jolloin ei ollut mitään agendaa. Kunnes sitten erään toisen sukupuolen edustaja sanoi, että tämä laatuaika on vähän huono sana [naurahtaa], että keksisitkö jotain muuta, koska siitä saattaa tulla väärinkäsityksiä, kun täällä lukee, että ”Maijan kanssa laatuaikaa”. Mut se oli nimenomaan sitä varten, ettei meillä ole aina joku agenda, että pitää viedä jotain eteenpäin. Pitäisikö meidänkin alkaa varata kalenterista tämmöistä aikaa, aikaa vaan ajatella ja sparrata?

[Joel]
No siis, se on sinänsä tosi hauska kuulla tästä teidän tavasta toimia, koska itsellä on blokattu kalenterissa tämmöisiä deep work -lokeroita, jolloin se on vaan minä ja omat mietteet. Mutta sitten tämmöinen laatuaika-konsepti, jossa tuodaan muut tähän samaan ympäristöön ja keskitytään enemmänkin siihen olemiseen ja yhdessä ihmettelyyn, niin se voisi olla ihan hyvä ehdotus, minkä laittaa meidän tiimiläisille, esihenkilöille, miksei koko Haagan organisaatiolle.

[Maija]
Niin ja joskus ihminen tarvitsee tavallaan ainoastaan sitä semmoista sparrikaveria, kenelle se sanoo ne ajatukset ääneen, ja siitähän se lähtee syntymään. Eli se on ihan eri kuin se itsenäinen ”minä teen asioita” -aika.

[Maija]
Hei, Valo-hotellista – kutsutaanko me sitä Valo-hotelliksi vai tuodaanko siihen se toinen sana, vai mikä on? Vai onko se vaan Valo?

[Hannu Holma]
Valo on hyvä.

[Maija]
Valo on hyvä.

[Joel]
No niin, se on simppeli.

[Maija]
Mites tämä hybridikäyttö käytännössä lukuina? Minkälaisilla volyymeilla sitä varataan toimistokäyttöön ja kuinka paljon majoitukseen? Miten te erottelette nämä? Entä jos joku haluaakin päivävarauksen toimistohommiin ja sit haluaakin jäädä yöksi?

[Hannu Holma]
Joo, siellä on näitä kaikkia. Kun mietittiin sitä, mitä hybridi tai hybridikiinteistö ylipäätään tarkoittaa, niin mun mielestä se tarkoittaa juuri sitä, että samoissa tiloissa voi olla kaksi eri asiakassegmenttiä eri aikaan ja sitä kautta kaksi eri tulovirtaa. Sellaista hybridiä näkee paljon, että hotelliin tuodaan vähän niin kuin coworkingia. Mutta se, että saadaan oikeasti samoja tiloja käytettyä eri aikaan eri asiakaskunnille ja saadaan eri tulovirrat, niin se on mun mielestä aitoa hybridiä.

Ja miten se meillä jakautuu? Kyllähän se hotelli on se pohja. Majoitusliiketoiminta on tällä hetkellä ylivoimaisesti suurin, mutta nyt jo puolet meidän liikevaihdosta tulee kaikesta muusta kuin majoituksesta. Se kasvaa koko ajan. Ja nyt kun meidän teknologiakin kehittyy ja ihmisten on entistä helpompi varata päiväksi tiloja ja kävellä suoraan sisään, niin voi hyvin olla, että joinain päivinä tai ajanjaksoina toimistokäyttö voi tuoda enemmän liikevaihtoa, kun se vaan helpottuu ja ihmiset oppii käyttämään sitä.

[Maija]
Joo, ja ehkä tässä vaiheessa hyvä tuoda meidän kuulijoillekin, jotka ei välttämättä tiedä, että siellähän samaisesta hotellihuoneesta saa pienillä muutoksilla toimistotilan ja sitten taas majoitustilan. Tämä on vaatinut myös siinä kalustusvaiheessa ihan älyttömästi. Oliko olemassa valmiita moduuliratkaisuja, mistä saadaan rakennettua nämä eri asiat, vai jouduitteko haastamaan myös kalustetoimittajia?

[Hannu Holma]
Jouduttiin haastamaan. Itse asiassa eilen just tulin Münchenistä, en tällä asialla, mutta silloin kun tätä alettiin tekemään, me oltiin aika paljonkin etsitty. Seinäsänkyjä myydään, mutta kun me laitetaan Valo-konseptiin – meidän koko homman idea on alusta pitäen ollut tarjota maailman paras työympäristö ja puitteet parhaille unille. Näitä me tavoitellaan. Hyviin uniin vaikuttaa ainakin patja.

Meillä on paljon kaupoissa myynnissä seinäsänkyjä, mutta tuli ongelma: jos sä haluat tehdä oikeasti hyvän patjan, se painaa jo niin paljon, että sellaisia heloja ja saranoita, joilla saat tehtyä toimivan sängyn, ei ollut oikeastaan missään tarjolla. Ne on täysin nikkaroitu, ja kalusteet on suunniteltu ja tuotettu tailor made tähän hommaan. Pieni detalji siitä, mitä kaikkea pitää kehittää, kun kehittää uutta konseptia.

[Maija]
Juuri näin, ja tämä ei varmastikaan ole ainoa asia, mitä siellä on tapahtunut.

[Joel]
Ei ollut kaukaa haettu se ”hybridihotellien isä” [naurua] tässä statementtina. Kyllähän tuo vaatii paljon sitä räätälöintiä. Pitää miettiä, että onko olemassa ratkaisua. Jos ei, niin sitten me tehdään se ratkaisu. Ja varmasti olette kokeilleet myös paljon erilaisia variaatioita.

[Hannu Holma]
Joo.

[Joel]
Mainitsit teknologian, ja teknologia on varmasti vahvasti läsnä Valossa. Ehkä ensimmäisenä kysymys kuuluukin, että miten teknologia on läsnä asiakkaalla ja asiakkaan asiakaspolussa? Ja miten se toisaalta näkyy henkilökunnan arjessa? Eli nämä molemmat näkökulmat, niin mites? Millaisia näkemyksiä sinulla on siihen?

[Hannu Holma]
Joo, silloin kun tämä idea tuli, niin mehän ensimmäisenä ostettiin pieni teknologiayhtiö. [naurua] Me ajateltiin ihan ensimmäisenä, ennen kuin mitään projektia oli lähdetty tekemään, että tämä on tech-yhtiö. Jotta tämä ylipäätään on mahdollista, pitää olla appi ja systeemit ihan viimeisen päälle ja oma PMS. No sitten hanke eteni ja ruvettiin rakentamaan, ja todettiin, että on olemassa myös sovelluksia, ja ehkä ajan säästämiseksi meidän pitää joitain valmiitakin ottaa [naurahtaa] käyttöön.

Mutta se idea on ollut aina se, että alusta pitäen kaikki meidän palvelut olisi saatavissa asiakkaan omalta mobiililaitteelta. Se ei vieläkään toteudu, mutta tässä tullaan… Tämä on erittäin hyvä kysymys. Me halutaan kohdata ihmisiä. Joskus aikanakin jonotin jossain hotellin respassa puoli tuntia, ja mä kysyin, että eikö täällä ole self check-iniä, niin sanat: ”Ei kun me halutaan kohdata asiakkaat”. Mutta mitä jos mä en nyt just halua kohdata, kun mun pitäisi nopeasti päästä? Mä voin tulla vaikka myöhemmin juttelemaan, kun mä kävisin huoneessa ensin.

Me ollaan ajateltu alusta pitäen, että Valon koko brändin ytimessä on merkitykselliset kohtaamiset. Jotta ihmiset voisi kohdata, niin semmoiset perusasiat pitää pystyä hoitamaan tosi sulavasti techillä. Kun meet hotellin respaan, niin yleensä joku katsoo sitä ruutua. Jos nämä hoituu hyvin, niin meidän henkilökunta pystyy olemaan kädet vapaana ja katsomaan silmiin: ”Miten on mennyt lento, voiko jeesata?” Se on sitä kohtaamista. Teknologia on mun mielestä ainoa, mikä pystyy ratkaisemaan sen, että saadaan kaikki lakisääteiset tiedot ja asiat hoidettua.

[Joel]
Näinpä. Itse olen käynyt Valossa moneen otteeseen opiskelijaryhmien kanssa ja myös vähän kokeilemassa työskentelyä siellä, kun siellä on ihan mielettömät puitteet. Ootko sä, Maija, käynyt siellä?

[Maija]
Mä oon käynyt tutustumassa joo, mutta vain kerran, koska meidän valmiit työhuoneet on siinä kahdensadan metrin päässä [naurahtaa], niin ei oo ollut tarvetta.

[Joel]
Joo. Siellähän on respa, mutta siinä on sitä teknologiaa ympärillä, että sä pystyt halutessasi hoitamaan itsesi sisään niillä self check-in -automaateilla. Mutta sitten jos tulee se tilanne, että teknologia pettää, niin sitten siinä on kumminkin ihmisiä läsnä. Miten teidän henkilökunta, ovatko he tyytyväisiä tähän tilanteeseen, että heillä on enemmän vapautta kohdata asiakkaita?

[Hannu Holma]
No, se pitäisi kysyä jokaiselta. Mitä mun silmiin näyttää, niin meidän teknologia ei missään tapauksessa ole niin valmis, että se toteutuisi. Kyllä siellä aika paljon pitää säätää. Mutta jos mä otan meidän työympäristöliiketoiminnan, niin siellä se toimii käytännössä täysin sitä kautta, että kun ihminen tulee töihin, niin ei olisi mitään järkeä, että se joka aamu menisi kampuksen respaan. Valossa se toimii niin, että jos tuut työympäristöasiakkaaksi, sä pääset aina varaamaan haluamasi huoneet ja kävelemään suoraan sisään tapaamatta ketään. Hotelliin pääsee myös, mutta hotellissa on paljon walk-in- ja random-asiakkaita, jotka käyttävät self checking -kioskia, ja silloin se ihmiskohtaaminenkin on siinä vielä enemmän tärkeää.

[Joel]
No pakko mainita, teillä on robotti, palvelurobotti! Itse olen päässyt ihmettelemään kyseistä robottia, ja sehän on pyörinyt siellä enimmäkseen ravintolatiloissa. Haluatko vähän avata, miten tämä robotti on päätynyt sinne, onko hänellä nimeä ja mitä hän tekee?

[Hannu Holma]
Sillä on varmaan montakin nimeä, en nyt muista. Olkoon nyt vaikka Valo. Se vie käytännössä ruoka-annoksia. Se on päätynyt sinne ihan pilottimielessä, lähdettiin testaamaan. Aikanaan jo mietittiin, että se voisi viedä kerroksiinkin niitä, mutta tässä on hyvä pointti: mitä tulee kaikenlaiseen teknologiaan, niin jos meillä suuntaus olisi se, että robotit vie ruokia, niin se ei ehkä oo mun mielestä se suunta, mihin haluttaisiin kehittää meidän teknologiaa. Siinähän se ihmiskohtaaminen jää vähän vähemmälle. Jos jossain ihminen voisi olla, niin on mukavampi antaa toiselle ruoka.

Mutta se on ollut hyvä pilotti ja hyvä esimerkki siitä, että todella monet asiat pystytään lähitulevaisuudessa hoitamaan roboteilla. Ja robotti voi vaikka kerätä astioita.

[Joel]
Joo, me tosiaan täällä Haaga-Heliassa myös kokeillaan ja saatiin juuri kokeiluun taas kevääksi vähän tuoreempi malli vastaavasta robotista. Katsotaan mitä kaikkea sen kanssa puuhastellaan. Ja vielä tästä aasinsiltana, kun me opetetaan restonomeja eli teidän tulevaisuuden työntekijöitä, niin mitä meidän tulisi opettaa tulevaisuuden restonomeille tällaisista hybridiympäristöistä? Kun he eivät ole enää vain vastaanottovirkailijoita tai tarjoilijoita, vaan toimivat vähän tilamanagereina tai tilatoimijoina.

[Hannu Holma]
Joo, tämä on erittäin tärkeä kysymys. Se on mahdollista, että voidaan perustaa ihan oma opetus näille hybridipalvelijoille. Meillä oli siitä ajatus, että kun mä itse tulen rakennusalalta, niin mulla ei ollut kokemusta hotelli- ja palvelualasta. Ajattelin, että totta kai, jos sä valmistut sieltä, niin sä osaat operoida ihan mitä vaan. Mut sitten tajusin, että ei se niin mene. Olen ehdottanut joillekin yhteistyökumppaneille, että perustetaan opetussuunnitelma ja ohjelma, josta tulee hybridiammattilaisia, koska niitä todellakin tullaan tarvitsemaan.

Semmoista ei varsinaisesti ole. Mutta mitä se tarkoittaa arjessa? Eniten se on sitä, että sieltä tulee ihmisiä, jotka ovat open mind. Lähtökohta ei ole, että sä tuut vaan respavirkailijaksi, vaan sä tuut sinne töihin niin, että sun mieli on heti se, että sä voit työskennellä salissa, ravintolassa tai miltei missä vaan sillä alueella. Sitä joustavuutta vaaditaan. Ja sitten tietenkin se vaatii aika paljon osaamista järjestelmistä.

[Maija]
Niin, eli järjestelmistä. Yhden hotellinjohtajan kanssa juteltiin, niin se sanoi, että muistaakseni kolmekymmentä eri sisäänkirjautumistunnukset alkaa olla jollain respatyöntekijällä. Eli tietyllä lailla se järjestelmien integrointi vaatisi vielä sovellusten kehittämistä.

[Hannu Holma]
Ehdottomasti.

[Maija]
Ja sitten muistan jutelleeni joskus jonkun kanssa tästä. Te puhuitte aikaisemmin siitä, että jos robotti veisi ne ruoat kerroksiin, niin myös se hissi pitää integroida siihen robottiin. Ja sitten hintalappu voi olla aikamoinen, miten se robotti saa tilattua sen hissin, ettei vaan ole kynnystä. [nauraa] Mutta mainitsit tuon datan ja järjestelmien käytön. Eli tämmöisiä digitaitoja tietyllä lailla.

[Hannu Holma]
Mm.

[Maija]
Hirvittävän tärkeitä. Ei niinkään se, että osaan käyttää tiettyä järjestelmää, vaan että osaan helposti adaptoitua uusiin järjestelmiin, eikö niin? Tulevaisuuden taitona. Ja sitten mainitsit tuon monipuolisuuden, niin onko tämmöiset pehmeät, sosiaalisen kanssakäymisen taidot, vuorovaikutustaidot, avain siihen monipuolisuuteen teidän ympäristössä?

[Hannu Holma]
Siis mä en tiedä, miten niitä voi opettaa [naurahtaa]. Mutta mitä on huomannut, on semmoinen rohkeus mennä uudelle alueelle ja toimia oman järjen mukaan. Siihen mä törmään tosi paljon, varsinkin nuoremmissa ihmisissä, mutta myös vanhemmissakin, että me ollaan aika sääntöuskovaisia. Se monesti rajoittaa uuden oppimista, että ”mä teen näin, koska näin on opetettu”. Mutta oikeasti nykyiset digilaitteet eivät mene rikki. Se on ehkä se, jota pitäisi jotenkin… En tiedä, miten sitä voi opettaa, mutta se että ihmiset osaisi toimia rohkeasti tilanteessa oman harkintakyvyn mukaan.

Tämä on ehkä hotellialalla se, mistä olen yllättynyt. Hotellikonseptit on tosi tiukkaan mietittyjä ja siellä on tosi tarkat speksit annettu eri rooleihin, mitä teet. Se on ehkä ajanut siihen, että ihmisten on vaikea tulla siitä omasta ruudusta sivulle, koska pelkää tekevänsä virheen ja saavansa potkut. Se on ollut itselle tosi uusi juttu, että kun on yrittäjätyyppi, niin ajattelee, että pääasia, että homma tulee hoidettua, ihan sama miten, kunhan se tulee hyvin hoidettua. Se on ollut yllätys, että ala on tosi konseptiuskovaista, mikä tietyllä tavalla pitääkin olla silloin, kun skaalataan. Ja tästä se idea tulikin, että ehkä meidän pitäisi kouluttaa hybridityöntekijöitä.

[Joel]
Ehkä se semmoinen epäonnistumisen pelko pitäisi kääntää epäonnistumisesta voimaantumiseen. Meidät on pienestä pitäen opetettu, että jos sä rikoit jotain, niin se on soo soo. Mutta pitäisi kannustaa, että ”okei, sä rikoit jotain, mutta nyt sä opit, että nyt ei ehkä kannata tönäistä sitä kukkamaljakkoa lattialle”. Enemmänkin siitä opitaan, kuin että pitäisi pahoittaa mielensä ja pelätä seuraavaa kertaa. Se on iskostunut varmasti kaikille pienestä pitäen. Miten me lehtoreina voidaan tuoda sitä ajatusta, että meidän oppilaitos on turvallinen kokeiluympäristö, ja sitten työympäristössä te ootte jo nähneet ja kokeneet, että ”okei, tää meni vähän pieleen, mutta ei se mitään, ensi kerralla kokeillaan uudestaan”. Se toisi sujuvuutta työntekijöiden työskentelymalliin.

[Hannu Holma]
Koneethan tekee tosi tarkkaan työtä, mitä niille käsketään. Ihminen on inhimillinen. Ihminen miettii asioita ja toimii reaktiivisesti. Mutta sitä pitäisi tuoda sinne.

[Maija]
Soveltaminen ja päätöksentekokyky. Se, että tälläkin hetkellä opetetaan joku teoria, mutta sitten kerrotaan, että tämä on tällä hetkellä, mutta viiden vuoden päästä teidän pitää itse selvittää, mikä teoria tukisi sitä käytäntöä paremmin. Ei voida opettaa näin muuttuvassa maailmassa mitään faktaa, mikä pysyisi, vaan sun täytyy koko ajan ottaa haltuun uusia asioita. Sun pitää pystyä tekemään päätöksiä sillä tiedolla, mitä sulla on, ja viedä asioita eteenpäin.

Mahtavaa! Asiakaskokemuksesta sä puhuitkin ja kerroit, että teillä tavoitetila on se, että koneet pystyvät hoitamaan prosessit, jotta ihmiset ovat siellä valmiina palvelemaan asiakkaita. Miten se teillä tällä hetkellä toteutuu? [nauraa]

[Hannu Holma]
Onhan meillä tosi mahtava henkilökunta ja saadaan hirveän paljon palautetta, että porukka kohtaa. Siitä puhutaan paljon, että me ollaan kohtaamisten alusta. Uskon, että se toteutuu joka päivä paremmin ja paremmin. Jos ajatellaan viitaten tuohon äskeiseen puheaiheeseen, että mitä on opetettu, niin toimitaan. Meidän henkilökunnassakin, miten on opetettu kohtaamaan, niin toimitaan.

Hotellialalla, kun mä muistan, kun aina puhuttiin low seasonista. Low season alkaa joulusta ja kestää maaliskuun loppuun, silloin on hiljaisempaa. Sit mä oon miettinyt, että miksi se on low season? Jos yritykset pitää kaikki kick off -päivät ja tapahtumat alkuvuodesta, ja meillä on työympäristö, niin meillähän on jäätävän hienot puitteet sellaisille asioille. Miksi se on low season? Aina puhuttiin, että kysyntä laskee. Sitten kun me ruvettiin muuttamaan tätä ajatusmaailmaa, että hei, me ollaan kohtaamispaikka, täällä syntyy kasvua, tulkaa yritysten kanssa tänne tekemään vuoden suunnitelmat, niin sitten yhtäkkiä huomataankin, että tammikuussa meillä on tosi paljon vilinää.

Meillä ei olekaan enää semmoista low seasonia. Tässä on esimerkki, että jos ihmiset oppiikin uusia ajatuksia – ei meillä ole low season, meillä on itse asiassa aika paljon ihmisiä – niin se rupeaa vaikuttamaan kaikkeen tekemiseen. Me puhutaan myynnissä ja markkinoinnissa, että hei, täällä on vilinää, tulkaa tänne. Jos me vaan ajateltaisiin, että nyt on low season, me tehtäisiin paljon vähemmän toimenpiteitä, koska ei ole markkinaa. Mutta jos me ajatellaan, että ei olekaan low seasonia, tehdään markkinointia, niin yhtäkkiä meillä on ihmisiä ja tilanne muuttuu. Se, että saadaan ihmiset pois jostakin opituista normeista, on mun mielestä se, milloin voi syntyä jotain uutta.

[Maija]
Kyllä, ja sitten toisaalta teilläkin asiakaskunta on varmaan aika laaja, eri-ikäisiä, eri taustaisia ihmisiä. Eihän heitä kaikkia voi kohdata samalla manuaalilla, eikö niin? [nauraa]

[Hannu Holma]
Ei todellakaan. Voiko ylipäätään jollain manuaalilla kohdata ihmisiä? Niin kuin tekin sanotte, että podcastiin tullaan, meillä on käsikirjoitus, mutta yleensä se lähtee [naurua] ihan muille raiteille. Kun ihmiset kohtaa, niin silloin tapahtuu aina jotain.

[Maija]
Ennalta arvaamatonta.

[Hannu Holma]
Nimenomaan, ja siinä pitää olla valmis siihen. Olen monesti sanonut, että ihminen voi kohdata toisen maksimissaan sillä tasolla, millä se on kohdannut itsensä. Tämä on mun mielestä tärkeä asia, minkä Valossakin olen nostanut esille. Siellä on yksityishuoneita. Kun se on työympäristö, sä pääset omaan koppiin näkemättä ketään ja rauhoittumaan sinne. Ja sitten sä voit tulla sieltä aulaan kahvikoneelle sillon, kun sä oot valmis kohtaamaan ihmisiä. Ensin pysähtyminen ajattelemaan, miettimään ja kohtaamaan itsensä, se avaa mahdollisuudet toimia niissä kohtaamisissa ja jutella ilman käsikirjoitusta.

[Maija]
Niin, ja asiakaskokemus on kuitenkin se, mitä te myytte, olipa asiakas yöpyjä tai toimistotyöntekijä. Hei, sitten ihan pakko ottaa vastuullisuus aiheeksi. Pohdin, että onko tämä tilojen tehokäyttö itse asiassa isoimpia ekotekoja, mitä ala voi tehdä?

[Hannu Holma]
Ehdottomasti! Se on numeraalisestikin ihan selvä. Kun me puhutaan CO2-päästöistä, niin kiinteistöt päästää, oli siellä ihmisiä tai ei. Firmat raportoi omia työntekijäkohtaisia päästöjä. Jos ne tulee Valoon, ne pystyy jakamaan sen melkein kahdella, koska se sama CO2-päästö jakautuu hotellialalle ja toimistolle, ja sitä kautta se on huomattavasti tehokkaampaa. Tämä ilmiö pitää saada kasvamaan ja skaalautumaan, että se saa jotain vaikutusta. Ehdottomasti tämä kaksoiskäyttö on meidän ympäristövaikutuksen ytimessä.

Toki meillä on Green Key -sertifikaatti, suihkujen vesimäärää säädetään, pyyhkeitä ei laiteta pesuun, jos ei ole pakko. Ne on tärkeitä. Mutta jos ajatellaan rakentamisen määrän vähentämistä, niin aina kun avataan uusi Valo, maailma tarvitsee yhden rakennuksen vähemmän. Se on valtavan iso juttu. Se on ehdottomasti meidän kulmakivi.

[Maija]
Niin, ja se tekee sen, että vastuullisuus on ollut siellä kaiken ytimessä ja liikeidean ytimessäkin, koska juurikin ne päästöt on isoimpia, ne rakennukset. Ja teillä varmasti myös siihen liittyvät valinnat on mietitty. Sen lisäksi, että joku on joutunut räätälöimään ratkaisuja, siellä varmasti myös tämmöiset pitkäikäisyys ja muunneltavuus on huomioitu.

[Hannu Holma]
Sanon vielä tuohon, että silloin kun mietittiin vastuullisuutta, meille tarjottiin aurinkopaneeleja, että tehkää isot paneelit, se on vastuullista. Totta kai se on vastuullista ottaa aurinkoenergiaa. Se katto ei ole kovin iso. Me silloin todettiin, että tehdään varaukset niille paneeleille, mutta meidän on pakko priorisoida. Meidän vastuullisuutta on tämä tuplakäyttö. Sen aurinkopaneelien vaikutus jää ihan häviävän pieneksi, jos ruvetaan mittaamaan, missä me ollaan vastuullisia. Silloin puhuttiin paljon viherpesusta. Tämmöisen vastuullisuuden haaste on se, että sitä ei ole aikaisemmin mitattu, sitä on vaikeampi todentaa, kun ei ole laskentamenetelmiä. Mutta sellaiset kehittyy kovaa vauhtia.

[Joel]
Mites teidän asukkaat, ketkä siellä käyttää tiloja? Pystyvätkö he tekemään jotain tämmöisiä vastuullisuustekoja majoittuessa tai työskennellessä?

[Hannu Holma]
Meille vastuullisuus on ollut aina se, mikä on kaikille, eli ESG. Toki asukkaat voi tehdä vastuullisuustekoja tulemalla Valoon [naurahtaa] ja auttamalla tämän menestymistä. Mutta enemmänkin, mitä ihmiset voi tehdä vastuullisuusalalle minun mielestä ja Valonkin mielestä, on kohtaamiset. Maailmassa on enemmän ja enemmän yksinäisyyttä. Tullaan siihen S:ään, social-sektorille.

Meillä on yksinäisyyttä, ja me tiedetään, että on vaikeampi ja vaikeampi kohdata omana itsenä, kun ollaan ensin tuunattu itsemme someprofiiliin. Kun tullaan livenä, on tosi vaikea kohdata. Ihmiset kun tulee Valoon, tosi monet sanoo, että tämä on outo paikka, täällä aina kohtaa ihmisiä ja tulee hyvä tunnelma. Se on se, mitä ihmiset voi tehdä. En tiedä, onko liian pehmeää, mutta mä ajattelen, että se on ihmisen kokoista vastuullisuutta. Katsoa toisia silmiin ja kohdata.

[Maija]
Niin ja toki mainitsit jo ne pyyhkeet, ja varmasti teidän ravintoloissa mietitään biojäteasioita.

[Hannu Holma]
Joo, tämmöisiä juuri, näitä tietenkin pitää tehdä, jokainen tekeekin. Mutta se S on mun mielestä se isoin.

[Maija]
Ässä on isoin sulle. [naurahtaa]

[Hannu Holma]
Ehdottomasti, sitä me tarvitaan tässä maailmassa ylivoimaisesti eniten.

[Joel]
Kyllä, allekirjoitan ton. Siinä olisi paljon opittavaa, ja siinä mennäänkin katsomaan sitä huomisen hotellia ja huomisen liiketoimintamalleja. Mitä tulevaisuuden hotellien tulisi tietää tilojen tehokkaasta käytöstä? Te ootte nyt viitisen vuotta jumpannut Valo-konseptia ja oppinut varmasti paljon. Mutta alalla on nykyisiä toimijoita, jotka miettii, miten he pystyisivät muuntumaan tai peilaamaan teihin. Mitä heidän tulisi tietää tulevaisuuden hotellin tilojen tehokkaasta käytöstä?

[Hannu Holma]
Mitä enemmän on ollut hotellialalla, sitä enemmän ymmärtää, kuinka vähän ymmärtää siitä ja kuinka hienoa osaamista siellä on. Ala on kehittynyt kaksituhatta vuotta. Mutta esimerkiksi Münchenissä, me oltiin katsomassa uusia kohteita. Me mentiin erääseen pohjoismaiseen hotelliin, ihan uusi, valtavan kokoinen hotelli. Mä katselin, että millainen tunnelma. Vähän tulee semmoinen harmi fiilis, että upea paikka, hienot puitteet, mutta menin sinne torstaina varhaiseen business-aikaan, niin se oli aivan tyhjä. Aulassa ei ollut ketään, valtavan isot pöydät ja systeemit, mutta jossain coworking-tilan nurkassa näkyi yksi ihminen.

Tämä ei ole yhden hotellin ongelma. Mä vietin syksyn Espanjassa ja kiersin siellä kymmeniä hotelleja, niin sama ilmiö on keskitasoisissa businesshotelleissa. Ne on tyhjillään päivät, mutta siellä on koko ajan tosi ammattimainen henkilökunta ja puitteet tehdä vaikka mitä. Tämä on ehkä se juttu. Mä ymmärrän, että hotellibrändin on tosi vaikea muuttua, että jos sä oot hotelli, sä et voi kovin helposti muuttua toimistoksi. Mutta pohtia sitä, millä tavalla me voitaisiin tuoda työympäristö hotelliin, on mun mielestä valtavan iso juttu. Se on Valon missio. Me halutaan tuoda hotelleille työympäristö – ei vaan Valo Hotel Workia, vaan jatkossa myös muille hotelleille workia. Se on sitä kiinteistön tehokkaampaa käyttöä. Ehkä jotain sellaista avarakatseisuutta ja avoimuutta.

[Joel]
Eli Valo, sanoit, että kun ajatus syntyi, te näitte itsenne teknologiayhtiönä. Nyt te olette muuttumassa rakennus- ja tilakäytön konsultointiyhtiöksi [naurahtaa], joka vie sitä… Kun tämä lähtee, se lähtee vähän tuolta korvien välistä, että miten meidät on opetettu näkemään tilojen käyttö. Mutta sitten jos joku tulisi kertomaan, että mitä jos tässä tilassa voitaisiinkin tehdä jotain, että saataisiin porukka kuhisemaan ja kohtaamaan toisiaan?

[Hannu Holma]
Joo, ehkä korjaan, että ei niinkään konsulttiyhtiöksi, me halutaan olla se palveluntarjoaja. Me halutaan hyödyntää myös muita tiloja. Jos ajatellaan tätä hybridiä, mun mielestä hybridi on just se, että sulla on kaksi eri, vaikka kaksi brändillistä syytä tulla jonnekin paikkaan. Meillä on toimistobrändi ja hotellibrändi, siinä on hybridi.

Jos oot vaan hotelli, sinne ei tulla tekemään töitä kovinkaan isosti. Vähän sama kuin kahvilat on muuttuneet, vaikka Espresso House, että jengi tekee duunia siellä. Se on kahvila, mutta se on myös mietitty paikaksi, jossa tehdä duunia.

Mä mietin tätä, että jos mä meen vaikka Tokmannille, niin mä en kovin helposti osta sieltä ruokaa, vaikka siellä myydään ruokaa, samoja omega-3-kalaöljypurkkeja kuin jossain muuallakin. Mutta mä en osta sitä, koska sen brändi on se toinen.

[Maija]
Sä meet hakemaan sitä käyttötavarapuolta, ja se on isoimpana sun mielessä, kun sä meet Tokmannille.

[Hannu Holma]
Just näin. Mutta sitten shop-in-shop, vaikka Stockmannilla, se on taas eri asia. En tiedä, lähteekö tämä lapasesta, mutta shop-in-shop-malli on sellainen, mitä hotelliala voisi miettiä: voisiko ne ottaa vaikka Valo Workin heidän lobbyyn ja tiloihin? Koska on todella vaikeaa muuttaa hotellibrändi toimistoksi, mutta on tosi helppo ottaa Valo Work -virtuaalinen työympäristöbrändi sinne.

[Joel]
Sinulla on paljon visiota. Jos saisit nyt rakentaa Valo 2.0:n puhtaalta pöydältä, mitä tekisit toisin teknologian, tilaratkaisujen, sijainnin tai minkä tahansa suhteen?

[Maija]
Vai onko tämä jo tulossa, mutta siitä ei voi vielä puhua?

[Hannu Holma]
On tulossakin, ja tämä on ihan älyttömän hyvä kysymys. [naurua] Tätä koko ajan miettii. Yllättävän vähän tekisin tuossa rakennuksessa toisin. Monia asioita tekisin jälkikäteen toisin, etten olisi noin jotain tilan allokaatiota tehnyt. Ehkä enemmän jotain toimisto- ja kohtaamistilaa. Mutta yllättävän hyvin se on osunut siihen sweet spottiin, että siellä tapahtuu kohtaamisia, ihmiset pystyy menemään omiin sopukoihin.

Mutta jos kakkosnollaa lähdetään tekemään, niin kyllä mä edelleen ostaisin sen tech-yhtiön tai perustaisin sen ja lähtisin vielä enemmän panostamaan siihen. Se lähtee siitä, että sulla on visio, mitä sä haluat tuoda markkinoille, niin nykypäivänä on entistä helpompi tehdä sille oma teknologia. Sen sijaan, että sä otat markkinoilta olemassa olevia järjestelmiä, joissa on mukana kaikkea sellaista härpäkettä, mikä ei suoraan tue sitä, ja homma saattaa levitä.

[Joel]
Meillä on tulevaisuuden hotellinjohtajia varmasti runsaasti kuulolla. Millaista osaamista heiltä odotetaan, sanotaan, että pari, kolme, neljä vuotta tästä eteenpäin? Onko se enemmän tätä tech-puolen koodiymmärrystä vai nämä ihmisläheiset empatiataidot?

[Hannu Holma]
Kyllä mä sanon, että tulevaisuuden hotellinjohtajilta vaaditaan ihmisten kohtaamista. Teknologiat kehittyy, ja hotellinjohtajatason tehtävä on toteuttaa olemassa olevia konsepteja. Fokus pitää olla siellä ihmisten kohtaamisen tasolla.

[Joel]
Hyvä. Mahtavaa!

[Maija]
No hei, puhutaan vähän Suomesta. Mitä meillä Suomessa on kilpailuetua ja skaalautuvuutta? Onko Valo, onko benchmarkkia olemassa? Onko toista? Oletteko te ensimmäinen tällainen? Voiko tämmöistä lähteä viemään eteenpäin? Olemmeko me suunnannäyttäjiä maailmalla tai Euroopassa?

[Hannu Holma]
Me ollaan todellakin suunnannäyttäjiä. Tällaista ei ole muualla. Nyt Kanadasta löydettiin vähän leisure-puolen tyyppinen joku, mutta tämmöistä hybridiä ei ole. Kun tätä kehiteltiin, käytiin Amsterdamissa katsomassa. Me juostiin kahdessa päivässä yli kymmenen hotellia läpi. Siellä oli Ruby, joka on nykyisin kasvanut paljon ja taitaa olla Marriottin omistuksessa. Se oli silloin just startannut. Se oli lähin benchmark sille, että niillä oli toimisto ja hotelli, mutta nekin oli eri tiloissa, saman brändin alla vähän tuotu.

Sellaisia tulee kovaa vauhtia, ja mun mielestä pitääkin tulla. Jos humanoidi tulisi tänne planeetalle ja miettisi, mihin tekisi toimiston, niin totta kai se tekisi sen hotelliin. Siellä on päivisin kaikki tilat tyhjillään ja huippupalvelu. Kyllä tällaisia tulee, mutta muita ei ole. Meillähän on tytäryhtiö Singaporessa ja Japanissa oma tiimi etsimässä. Japanissa on tosi erilainen markkina ja kulttuuri. Samoin Euroopassa on tavoite löytää lokaatioita ja tulla sieltäkin ulos.

[Maija]
Ja suomalaiset on rakentamisessa aika hyviä, vaikka kritiikkiäkin tulee. Meidän talon pitää pystyä olemaan talo kolmenkymmenen asteen helteessä ja kolmenkymmenen asteen pakkasessa, sekin luo asioita. Lisäksi meillä on lainsäädäntöpuoli ja rakennusvalvonta-asiat aika hyvällä tolalla verrattuna muihin. Nämä asiat yhdistämällä lähdetään viemään Suomi Oy:tä nextille levelille, vientiin.

[Hannu Holma]
Kyllä. Nyt kun on paljon sotia ja kaupunkeja tuhotaan, niin hyviä markkinoita on juuri nämä. Vaikka otetaan Ukraina, ihan oikeesti: ihmiset, jotka tulee työskentelemään Valoon tai asumaan sinne, niin ei kannata rakentaa neljänkymmenen miljoonan toimistorakennusta ja tien toiselle puolelle neljänkymmenen miljoonan hotellia, koska ne voi ihan oikeasti toimia samassa rakennuksessa. Tämä on valtavan iso mahdollisuus.

[Joel]
Just näin. Ollaan käsitelty aika isosti asioita, ja riittäisi paljon enemmänkin keskusteltavaa. Aika paketoida tämä podcast [naurahtaa]. Mutta jos lähdetään vähän tiivistämään: ollaan puhuttu hybridihotellista, tilojen tehokkaasta käytöstä, tulevaisuuden ihmiskohtaamisesta ja työskentelytaidoista, mitä odotetaan tulevaisuuden restonomeilta. Mitkä ovat sinun, Hannu, tärkeimmät opit alalle? Meillä on kuulijoita alalta, jotka varmasti kuuntelee tätä aamuruuhkassa.

[Hannu Holma]
Tuntuu, että ei uskalla sanoa mitään [naurahtaa]. Mutta varmasti rohkeutta miettiä uusia, tarttua uusiin mahdollisuuksiin. Jos pitäisi sanoa ihan mikrotason asia, niin asioiden paketoiminen uudella tavalla ja niiden aktiivinen myynti. Ollaan pitkäjänteisiä. Tämä markkina on tosi paljon muuttumassa. Perinteiset hotellit ei nouse maailmalla, niiden bisnes ei kasva. Mutta työympäristömarkkina kasvaa valtavan paljon, ja asuminen on valtavassa murroksessa. Maailma muuttuu isosti, se vaatii paljon erilaisia tapoja ajatella ja tehdä. Uskallusta ja pitkäjänteisyyttä miettiä sillä huippuhotellin ammattitaidolla joku uusi tuote. Ei vaan niin, että laitettiin yksi markkinointikampanja ja ”ei toiminut”, vaan oikeasti ottaa vuosi ja tehdä aktiivista myynti- ja markkinointityötä jonkun uuden eteen, tehdä pysyvää muutosta ja mennä kilpailukykyalueelle.

[Maija]
Ja sit mun täytyy sanoa, ihan se, että me varattaisiin sitä aikaa siihen yhteiseen ajatteluun. Aikaa ilman agendaa, jolloin vaan keskustellaan, niin saattaa syntyä. Mun mielestä toi on aika nerokas.

[Hannu Holma]
Hyvä, kun nostit ton. Tämä on äärimmäisen tärkeä. Mulle joku viisas sanoi, että intuition kapasiteetti on jotain yhdeksän kymmenestä, ja tietoinen mieli on pieni. Olen monesti huomaavinani, että intuitiossa olevat asiat ja tietoisella tasolla olevat asiat ei voi olla samaan aikaan pöydällä. Kun me puhutaan jostain, jos meillä on yhteinen tavoite töissä, niin jos me puhutaan vaikka ihan muista asioista, meidän intuitio työstää sitä tavoitetta ihan valtavalla kapasiteetilla. Mutta jos me koko ajan agendan mukaan työstetään sitä työtavoitetta, meidän intuitio miettii jotain ihan muita juttuja. Saatteko kiinni?

Se, että sä uskallat antaa aikaa ihan vaan hengailla kavereiden kanssa ja mennä vaikka käymään Münchenissä tiimin kanssa, ihan vaan vaikka siellä olisi vain pari tapaamista, niin yhtäkkiä sulla on yhteistä aikaa ja sun intuitio tekee hirveästi töitä. Tämä on tosi hyvä nosto.

[Maija]
Se oli musta niin hieno asia. Ja sitten vielä se, miten sussa yhdistyy rakennuspuoli ja hospitality-puoli, eli se yli rajojen tekeminen.

[Joel]
Joo, itsellä tuo hybridiosaamisen korostaminen, eli se että ollaan valmiita muutostilanteisiin, myös ei-niin-miellyttäviin kohtaamisiin, mutta niistä opitaan. Ja se epäonnistumisen pelon kääntäminen: ollaan rohkeampia epäonnistumaan, koska sitä kautta saavutetaan uusia ahaa-elämyksiä ja kasvetaan.

[Hannu Holma]
Pakko sanoa [napsahdus] aforismi, jota olen pitänyt mukana Valon avaamisesta asti: ”Ainoa asia, mikä estää meitä rakastamasta toisia, on teeskennelty itsevarmuus.” [naurua] Jos mietit, se pitää paikkansa. Jos sä yrität olla tosi täydellinen jossain respassa, se on luotaantyöntävää. Se, että sä oot inhimillinen ja teet virheitä, niin ihmiset rakastaa sua. Sen takia, kun mikään ei ole täydellistä, ei kannata leikkiä, että se olisi.

[Joel]
Pari kysymystä ennen meidän vakiopäätöskysymystä. Miten sä näet, että voiko tämmöinen yhteistyö korkeakoulujen, kuten Haaga-Helian, ja Valon kaltaisten yritysten välillä mahdollistaa uusien innovaatioiden syntymistä?

[Hannu Holma]
Tietenkin voi [naurahtaa]. Täällähän on ne neitseelliset aivot, joita ei ole vielä mihinkään muottiin laitettu. Kaikki keinot, millä koulu ja työ voi tehdä lisää yhteistyötä, niin…

[Maija]
Olemme tästä täysin samaa mieltä. [nauraa]

[Joel]
Näin kuulitte muut yrittäjät ja yritykset, jotka eivät ole vielä Haaga-Helian kanssa tehneet yhteistyötä. Te tiedätte, mistä meidät tavoittaa. Katoaako perinteinen hotellihuone?

[Hannu Holma]
Mä en tiedä, mikä on perinteinen hotellihuone [nauraa]. Onko se se, että siellä on silitysrauta ja hiustenkuivaaja ja baarikaappi? Kyllä se varmaan muuttaa muotojaan. Tulee erilaisia. Toinen valtavan iso tutkimus, minkä tein ennen kuin Valo perustettiin, oli maailmanlaajuinen: lähes kahdeksan miljardia ihmistä majoittuu joka yö jossakin. Se on valtava. Kun katsottiin ilmastoa, suuri osa heistä joutuu majoittumaan jossain rakennuksessa. Sitä kautta tullaan siihen, että se markkina on valtava. Kuka tarjoaa siihen kaikista parhaan paikan, se pärjää. Sen takia meidän tavoite on tarjota parhaat unet. Ja hotellihuone varmaan tulee aina säilymään jossain muodossa.

[Maija]
Jossain muodossa. Hei, meillä on tässä podcastissa tämmöinen vakiokysymys, ja nyt se tulee sinulle. Mikä on sinun, Hannu, mielestäsi ihmisen ja koneen välinen suhde prosentteina asiakkaan palvelemisessa huomisen hotellissa?

[Hannu Holma]
Ensimmäinen fiilis on fifty-fifty, voisi olla fifty-sixtykin [nauraa]. Tosi vaikea kysymys. Teki mieli sanoa, että sata prosenttia on ihmisen rooli palvelemisessa, ja sitten koneen rooli on sen mahdollistamisessa. Mutta onko tämä saivartelua?

[Maija]
Oikein hieno vastaus. Ja tuohan tarkoittaa sitä fifty-fifty, koska niitä prosesseja myös tarvitaan asiakkaan palvelemiseen aina ja kaikkialla. Hei, kiitos Hannu, että olit mukana meidän podcastissa ja avaamassa tätä asiaa. Ihan mieletöntä!

[Hannu Holma]
Kiitos, kiitos kun sain tulla.

[Joel]
Joo, iso kiitos Hannu. [musiikki alkaa] Kiitos myös kuulijoille. Tämä oli Ihminen vai kone huomisen hotellissa -podcast. Muistakaa seurata meitä somessa ja tilata kanava. Pysykää kuulolla!

[Maija]
Moi moi!

[Hannu Holma]
Moikka!

[musiikki jatkuu]

[Maija]
Tämä podcast pohtii ajatuksia ja luo keskustelua siitä, missä suhteessa meitä palvelee ihminen ja kone tulevaisuuden hotellissa. Miten teknologiset ratkaisut voivat mullistaa hospitality-alaa, ja kuinka pitkälle ne kykenevät asiakaspalvelussa? Onko henkilökohtainen palvelu ihmiseltä ihmiselle tulevaisuuden luksusta? Me pyrimme löytämään käytännönläheisiä ideoita, inspiroivia esimerkkejä sekä strategista näkemystä tulevaisuuden haasteisiin ja mahdollisuuksiin.

[Joel]
Podcastin taustavoimana on hanke Finnish Hotel of Tomorrow FOT 2.0, joka on Metropolian ja Haaga-Helian yhteinen hanke. Se kehittää ja innovoi tulevaisuuden hotellia. Uusilla ja testatuilla palvelukonsepteilla sekä kiinteistöteknologisilla ratkaisuilla tuetaan majoitus- ja rakennusalan liiketoimintaa. Hankkeen rahoitus: Uudenmaan liitto ja Euroopan unionin osarahoittama Euroopan aluekehitysrahasto EAKR.