Merkkien selitykset:

[?] =  sanan kirjoitusasusta ei voi olla täysin varma, mutta merkitys on ainakin sinne päin. Sanan äänityskohta merkitään tekstiin ylös esim. [sana? 00:15:44]

[??] =  sanasta ei voinut saada selvää, joten se on täysin epävarma tai sitä ei voitu kirjata ylös lainkaan. Sanan äänityskohta merkitään tekstiin ylös esim. [?? 00:15:44]

[tekstiä] =  äänet tai litteroimatta jätetyt kohdat merkitään tekstiin hakasulkeisiin, esim. [naurahtaa] tai [haastattelu keskeytyy hetkeksi, kun haastateltava vastaa puhelimeen]

————————————————————————————————————————

[äänite alkaa]

[taustamusiikkia 00:00:01 – 00:01:27]

Puhuja 1 [00:00:05]: Tervetuloa Ihminen vai kone – Huomisen hotellissa -podcastiin. Tämä podcast on suunnattu sinulle, jota kiinnostaa hospitality-alan tulevaisuus, etenkin hotellien näkökulmasta. Olen Niemelän Maija. Olen tämän podcastin toinen host. Haaga-Heliassa toimin ravintolaliiketoiminnan lehtorina, mutta lähtökohtaisesti olen semmonen henkilökohtaisen palvelun puolestapuhuja. Se on itse asiassa aika pitkälti myös minun taustani.

Puhuja 2 [00:00:41]: No niin, moi kaikki. Nimeni on Joel Packalen, palveluliiketoiminnan lehtori myös täältä Haaga-Heliasta. Taustani on sekoitus hotellitoimintaa ja teknologiaa. Siitä voi vetää johtopäätöksen, että olen enemmän teknologia edellä, mutta uskon, että se tulee integroitumaan kivasti tähän hospitality-alaan. Tässä sarjassa mennään suoraan asian ytimeen, mitä teknologia muuttaa ja mihin asti koneet voivat mennä asiakaspalvelussa. Ei pohdita tätä pelkästään teoreettisesti, vaan tuodaan asioita esiin konkreettisten esimerkkien ja ratkaisujen avulla. Tämä podcast-sarja on osa Finnish Hotel of Tomorrow 2.0 -hanketta, joka on Haaga-Helian ja Metropolian yhteistyö.

Puhuja 1 [00:01:26]: Kyllä, se on juuri näin. Hei, mennään suoraan oikeastaan tähän meidän aiheeseemme. Nyt me pohditaan, että ihminen vai kone huomisen hotellissa. Mutta aina hotellissa mielestäni asiakas on toiminnan keskiössä, eikö niin?

Puhuja 2 [00:01:46]: Kyllä. Ilman asiakkaita ei ole hospitality-alaa.

Puhuja 1 [00:01:51]: Miten me voidaan vastata näihin asiakkaan odotuksiin tehokkaasti ja inhimillisesti yhtä aikaa?

Puhuja 2 [00:02:03]: Siinä oikeastaan hyvä kysymys. Itse olen tutkinut aihetta sen verran, että asiakkaat eivät enää tänä päivänä vertaa hotelleita hotelleihin, vaan enemmänkin mieltävät, että hotellit ovat osa digitaalisia palveluita, niin kuin Amazon tai Netflix.

Puhuja 1 [00:02:18]: Niin totta. Sen voi ajatella myös noin. Jos vaikka lähdetään hotellien historiasta liikkeelle ja mennään tähän nykytilanteeseen, ja kun ajatellaan tietysti vielä tässä meidän podcastissamme tätä tulevaisuutta. On mielenkiintoista, miten esimerkiksi tuommoinen hotellien varaus toimii tänä päivänä. Minä ainakin varaan kaikki hotellit aina digitaalisia kanavia pitkin. Miten tämä on tapahtunut vaikka 40 vuotta sitten. Ja nyt jos lähdetään miettimään, miten tämä tapahtuu 10 tai 20 vuoden päästä. Mietitään totta kai hotellissa asiakaspalvelupolkua, niin onko se varausosio jo itse asiassa kokonaan digitaalinen?

Puhuja 2 [00:03:16]: Paha mennä sanomaan, että mihin suuntaan se kehittyy. Kyllähän tänä päivänä, niin kuin itse sanoit, suurin osa varauksista tapahtuu digitaalisia polkuja pitkin. Kyllähän kännykkäkin on digitaalinen laite, vaikka sillä soittaisi. Itse uskon siihen, että tämä varausprosessi tulee menemään enemmän personoidumpaan ja räätälöidympään suuntaan. Personointi itsessään ei ole enää jatkossa tulevaisuudessa luksusta, vaan se on käytännössä perusodotus. Ja mitä se tarkoittaa. Kyse ei ole vain siitä, että muistetaan kuka sinä olet, eli asiakkaan nimi, vaan ymmärretään hänen mieltymyksensä, ennakoidaan ne tarpeet jo hyvissä ajoin ja luodaan täysin saumaton kokemus. Se on yksi yhtenäinen polku, jossa vieraan kaikki nämä odotukset ja ennakkotarpeet saadaan kartoitettua jo ennen kuin se varaus tapahtuu. Tämä on sitä huomisen hotellia.

Puhuja 1 [00:04:09]: Joo, tuohan on mielenkiintoista. Jossain siellä varauspalvelussani se tietää jo, että Niemelän Maija on tämmöinen tyyppi. Se itse asiassa suosittelee suoraan sellaisia hotelleita, joihin se kuvittelee minun voivan olla tyytyväinen. Eikö niin?

Puhuja 2 [00:04:32]: Juuri näin. Vähän niin kuin Netflix suosittelee omien mieltymysten perusteella, mitä katsotaan seuraavaksi, kun on katsonut jonkun tietyn elokuvan. Tämän takia vertasin juuri Netflixiin hotellimaailmaa.

Puhuja 1 [00:04:43]: Juuri näin. Kun lähdettiin nyt keskustelemaan, asiakaspalveluvaiheissa on sitten tämä hotelliin sisäänkirjautuminen. Minä koen sen luksuksena, että siellä on asiakaspalvelija, joka ottaa minuun katsekontaktin. Hän on hyvin asiantunteva ja tunnistaa minun tarpeeni. Eli se asiakaspalvelija profiloi minut tietyllä lailla, kun tulen. Kenen kanssa saavun. Olenko tyttöjen reissulla, pariskuntareissulla vai työmatkalla. 20 vuoden päästä se tietää jo kaiken tämän ennen sitä. Tietyllä lailla se sisäänkirjautumisen vaihe on vielä tosi monessa hotellissa henkilökohtainen asiakaspalvelutilanne. Toki on myös niitä, joissa tämäkin on täysin digitaalinen. Joel, miten sinä näet tämän vaiheen?

Puhuja 2 [00:05:50]: Sehän lähtee aika pitkälti, ainakin omasta mielestäni, omista mieltymyksistä, jälleen kerran. Toiset haluavat sen kohtaamisen siellä hotelliaulassa, on se asiakaspalveluhenkilö tai muu vastaava henkilö, hahmo, rooli, joka ottaa vastaan sen vieraan. Toiset taas toivovat, että he pääsevät mahdollisimman sukkelasti kirjautumaan sisään suoraan sinne hotellihuoneeseen, nauttimaan siitä itse elämyksestä. Ravintola-alan taustaasi peilaten, olet pitkään vaikuttanut siellä, miten nämä tämmöiset niin sanotut check-in-kohtaamiset voisivat peilaantua hotelleihin, jos verrataan siihen ravintolaan?

Puhuja 1 [00:06:31]: Ravintoloissa, tapahtumissa, joista minulla on se tausta, se on semmoista tosi nopeata ja vuorovaikutteista, ja päätöksiä pitää tehdä tosi nopeasti. Tässä pisteessä mietin, miten älykästä teknologian pitää olla, jotta se pystyy vastaamaan niin nopeasti kuin hyvässä vuorovaikutteisessa henkilökohtaisessa palvelussa on tarve. Tämä on mielenkiintoista. Sekin on mielenkiintoista, että silloin kun olen vaikka työmatkalla, minulle on tärkeää päästä todella nopeasti sinne hotellihuoneeseen, koska aikataulut ovat tiukkoja. Seminaarit alkavat ja muuta. Mutta kun olen vaikka tyttöjen reissulla, voi olla tosi hyvin aikaa nautiskella lasillinen samppanjaa siinä ennen huoneeseen menoa. Ja tämä on juuri se, mitä pohdin paljon tässä. Kuinka tärkeä se on itsessään se asiakaspalvelun vaihe. Se sisäänkirjautuminen. Onhan se jo nähty monissa, että senkin voi tehdä täysin digitaalisesti. Mutta tämä on tämän koko podcastin kysymys, voiko sitä. Miten se onnistuu.

Puhuja 2 [00:08:05]: Itse uskon vahvasti teknologiaan enemmän mahdollistajana kuin ihmisen korvaajana. Sanonkin usein opiskelijoille täällä Haaga-Heliassa suoraan, että jos työtehtäväsi voidaan automatisoida tänään, niin se tullaan automatisoimaan huomenna. Ihan takuuvarmasti. Se ei välttämättä tarkoita sitä, että sen ihmisen rooli poistuu vaan se rooli muuttuu. Mikä sen parempaa, jos tämmöisen automatisaation, digitaalisten ratkaisujen, tekoälyn avulla saadaan nämä tämmöiset toistuvat, ns. tarpeettomatkin tapahtumat siinä asiakaskohtaamisessa hoitumaan siellä taustalla. Se ihminen kohtaa sen ihmisen, jolloin siitä tulee paljon aidompi tapahtuma kuin jos siinä vastaanotossa otetaan niitä tietoja ja tuijotetaan sitä tietokoneen näyttöä. Ollaan mukamas läsnä, mutta ei kuitenkaan olla. Uskon, että teknologia tulee tässä tapauksessa mahdollistamaan hyvin paljon. Päästään takaisin sinne perinteiseen vieraanvaraisuuteen eli hospitality-ajatusmaailmaan.

Puhuja 1 [00:09:14]: Ihana ajatus. Mutta tuosta tietyllä tavalla päästäänkin näihin, aitous ja tarinallisuus. Nämä ovat tämmöisiä elämyksellisyyden elementtejä tänä päivänä. Kun me mietitään, että minkälaisia vaikka työrooleja. Kuten mainitsit, Haaga-Heliassa kun opetat opiskelijoita ja kerrot, että jos jokin voidaan automatisoida niin se tehdään. Minkälaisia työrooleja. Nyt kun mietitään, hotellissahan on vaikka vastaanottovirkailija-tittelillä ihmisiä töissä tällä hetkellä. Mikä se on se niiden tulevaisuuden nimike itse asiassa. Onko se joku tämmöinen henkilökohtaistaja, koska tavallaan se vastaanottoprosessi saattaa hoitua siellä täysin automaattisesti. Kirjaudun vaikka kännykälläni huoneeseen toivottavasti jonakin päivänä. Se klikkailee sieltä, että tämä henkilö on sisäänkirjautunut hotelliin. Oi kun olisi ihana, henkilökohtaistaja. Olisiko se hyvä?

Puhuja 2 [00:10:30]: Henkilökohtaistaja, tykkään. Siinä on sellaista tiettyä ihmismäisyyttä ja empaattisuutta. Jälleen kerran palataan siihen kohtaamiseen. Miten se ihminen huomaa, havaitsee sen toisen ihmisen ja siitä syntyy se tietyn tyyppinen yhteys. Väitän kuitenkin, että tietenkin robotiikka ja tekoälyt sun muut kehittyvät tässä aikojen myötä sen verran, että tämäkin saatetaan jossain vaiheessa kokea myös tämmöisen koneen kautta. Se ei sinänsä poista sitä roolia, mikä sillä ihmisellä on. Onko se henkilökohtaistaja tai elämysten mahdollistaja tai ihmisen kohtaaja. Näitä voidaan pallotella. Varmasti tämän sarjan aikana tullaan haastattelemaan ja jututtamaan alan ammattilaisia, joilla varmasti on paljon mehukkaita näkemyksiä myös tähän aiheeseen.

Puhuja 1 [00:11:20]: Niitä odotellaan mielenkiinnolla. Sitten vielä tämmöinen ajatus tuli tähän. Millä tavoin me pystytään vaikuttamaan asiakkaan tunteisiin. Tämä on ollut ravintola-, tapahtuma-alan urani semmoinen juttu. Olen aina opettanut kaikille, että jos pystyt vaikuttamaan sen asiakkaan tunteisiin positiivisella tavalla tietysti tässä tapauksessa, silloin saat sen asiakkaan palaamaan sinne samaiseen hotelliin uudestaan. Ja toki sinun pitää ylittää hänen odotuksensa kerta kerran jälkeen. Voiko tämmöinen digitaalinen asiakaspalvelupolku vaikuttaa asiakkaan tunteisiin lähtökohtaisesti niin hyvin kuin toinen ihminen?

Puhuja 2 [00:12:24]: No tähänkin varmasti saadaan tämmöisiä tulevaisuuden ajatuksia ja mielipiteitä tuossa läpi sarjan. Tämä on yksi tosi tärkeä aspekti tätä koko keskustelua, miten se ihmisen ja koneen balanssi, miten se rooli, työnjako tulee loppupeleissä toteutumaan. Niin kuin sanoin tuossa, että tekoäly ja robotiikka sun muu ihmismäistyvät koko ajan. Mikään ei sinänsä poissulje, ettetkö periaatteessa voisi jutella sen robotin kanssa. Sieltä tulisi entistä personoidumpaa ja tarkempaa tarinallistamista ja iloisuuden nostattamista ja muita näitä elementtejä, joita juuri mainittiin. Eli se on todella jännä asia, että mihin suuntaan se kehittyy. Tässä viimeisen pelkästään vuoden, kahdenko sisällä, koko maailman ajatusmaailma siitä, miten työskennellään tiedon kanssa ja siellä niin sanotusti back office -hommissa. Sehän on muuttunut ihan täysin. Eihän sitä voi tietää, mitä se huominen tuo tullessaan, puhumattakaan kuukauden tai vuoden päästä. Sanoisin, että se mikä muuttuu, ainakin oman kokemukseni pohjalta ja myös tutkimustietojen perusteella, ihmisen nämä pehmeät taidot tulevat korostumaan. Miten juuri kohdataan se ihminen. Miten asioidaan sen ihmisen kanssa. Miten luodaan se yhteys sillä tunnetasolla vielä tässä vaiheessa, kun kone ei pysty sitä periaatteessa kopioimaan tai tuottamaan.

Puhuja 1 [00:13:59]: Mahtavaa. Vaikka tänään tulee tässä meidän jaksossamme paljon näitä kysymyksiä, joille ei välttämättä vielä ole vastausta, sehän on itse asiassa syy, miksi me tehdään podcast-sarjaa. Meillä on paljon mietinnässä, mitä se on. Ja juurikin tämä aspekti, jonka nostit esille. Kun tämä maailma muuttuu tällä hetkellä niin paljon nopeammin kuin koskaan aikaisemmin. Ja vuosi sitten ei osattu vielä aavistaakaan, mihin tekoälyavusteiset palvelut tänä vuonna kykenevät tällä hetkellä. Ja voidaanko me ennustaa edes sitä, mihin ne pystyvät vuoden päästä tähän aikaan. Ja kun sinun ja minun tehtäväni tässä hankkeessa olisi kuitenkin katsoa tuonne kymmenen vuoden päähän, tämä on hyvä kysymys. Mutta pidin hirveästi myös tuosta, että ehkä se ihmisen rooli on nimenomaan se tunneyhteyden luoja. Se on se lisäarvo, jota ihminen tuo hotelleissa.

Puhuja 2 [00:15:16]: Tartun tuohon. Itse asiassa tosiaan taas peilataan taustaasi. Onko sinulla jotain tämmöisiä käytäntöjä tai työkaluja, joilla tätä tunneäly-yhteyttä saadaan luotua tämän vieraan tai asiakkaan ja tämän yrityksen eli ravintolan asiakaspalvelijan välille?

Puhuja 1 [00:15:37]: Totta kai, jos ajatellaan, että vaikka jossakin tapahtumassa on töissä satoja ihmisiä. Kaikille heille, jotka ovat siellä töissä, pitää luoda se perusta, toimintamallit, millä tavoin saa toimia ja miten tämmöisissä perinteisissä tilanteissa toimitaan. Ja pitää olla myös rajat. Mitä asiakkaan eteen saa tietyllä lailla tehdä. Hienoissa hotelleissa on ollut jo vuosikausia tämmöisiä, että saat vaikka 1 000 euron arvon edestä palvella asiakasta. Jos on joku tilanne, saat hyvittää sitä tilannetta 1 000 euroon asti kysymättä keneltäkään esimieheltä lupaa. Tämä ei ihan perustapahtumassa voi varmaan 1 000 euroa tämä raja olla. Tietyllä lailla olisi hyvä olla tämmöiset puitteet, mitä voidaan tehdä. Ja kun tilanteet vaikka massatapahtumissa tapahtuvat niin kauhean nopeasti. Asiakkaalla on vaikka joku tämmöinen negatiivinen tunnekokemus, jos sitä ei pystytä heti purkamaan sitä tilannetta, sitä negatiivista tunnekokemusta, sehän vaan pahenee. Jos on tämmöinen tilanne, että työntekijä kohtaa asiakkaan ja jotain tapahtuu. Jos työntekijä siinä vaiheessa, että hei, minäpä soitan esihenkilölleni, tämä asiakkaan negatiivinen tunnereaktio kerkiää voimistua. Sen sijaan, että se asiakaspalvelija tietäisi, että minä pystyn ja saan tarjota tässä tilanteessa vaikka limut näille asiakkaille ja pahoitella tapahtunutta. Ratkaista sen heti. Ratkaisu on itse asiassa hyvä sana myös tulevaisuudessa. Ollaanko me ihmiset semmoisia ratkaisijoita. Pitää olla tietyt käytänteet ja toimintamallit olemassa ravintoloissa ja tapahtumissa. Totta kai massatapahtumissa, jotka kestävät vaikka kolme päivää, joihin tulee yli 100 000 ihmistä käymään, ei voi olla valmista manuaalia jokaiseen tilanteeseen, joita sieltä kolmen päivän aikana ilmaantuu. Ja tämä on juuri se, mihin tarvitaan sitä ihmisen nopeata reagointikykyä.

Puhuja 2 [00:18:14]: Kyllä. Kun puhutaan ravintola- ja tapahtuma-alasta ja majoitus- ja matkailualasta, pystyisikö näiden yhteistyötä jotenkin tiivistämään, jotta niistä molemmista syntyisi vähän tämmöisiä best practice -käytäntöjä tai -työkaluja, jotka juuri tämmöisissä vähän isommissa, haastavammissa tilanteissa pystyttäisiin ratkomaan vähän tehokkaammin?

Puhuja 1 [00:18:36]: No kyllähän hospitality-ala on siitä älytön, että siellähän tehdään yhteistyötä. Ravintolat, hotellit, tapahtumat, elämyspalveluiden tarjoajat. Se yhteistyöhän on jo olemassa. Miten sitä voidaan syventää. Ja varsinkin miten niitä hyviä ratkaisumalleja voidaan viedä sinne tulevaisuuteen, mahdollisesti myös siten, että se chatbotti, tekoäly, robotiikka tai automatiikka osaa myös ratkaista, ja nopeasti. Pystytäänkö niistä kouluttamaan niin älykkäitä. Käsittääkseni siellä kuitenkin edelleen pitää olla, että jos tapahtuu näin, paina kyllä tai ei. Onko olemassa semmoista en tiedä-osastoa sille chatbotille. Onko se se hetki, kun soitan asiakaspalveluun. Odotan linjoilla. Nämä ovat juuri niitä hyviä kysymyksiä.

Puhuja 2 [00:19:40]: Kyllä. Voisi ehkä summata siten, että tunneäly ja digitaalinen lukutaito, ne eivät ole oikeastaan vastakohtia, vaan ne ovat peruspilarit tulevaisuuden hospitality-ammattilaiselle. Eli pitää olla sitä tunneälyä, mutta myös osata tulkita ja käyttää niitä digitaalisia ratkaisuja, jotta saadaan maksimoitua periaatteessa se tehokkuus, mutta myös se ihmiskohtaaminen siinä samassa.

Puhuja 1 [00:20:05]: Hienosti vedetty yhteen meidän tämän päivän ajatuksemme tietyllä lailla. Ja kaikki tämä, miten me saadaan se aitous, inhimillisyys sidottua siihen palvelukokemukseen, asiakaspalvelupolkuun tulevaisuudessa. Tämä oli jotenkin tosi hienosti, Joel, vedetty yhteen.

Puhuja 2 [00:20:31]: Kiitos. Tämä sinänsä tulee olemaan mieletön podcast-sarja, koska tässä kumminkin katsotaan tätä kahdestakin, oikeastaan useammasta eri näkökulmasta. Juuri se, että miten ihmiset lähestyvät ihmisiä jatkossa, ja millainen rooli sillä koneella on. Pystyykö se korvaamaan ihmistä tietyissä kohtaamispisteissä vai pysyykö se enemmän siellä taustalla semmoisena koneistona, joka pyörittää sitä koko infraa. Ehkä se keskeinen kysymys ei ole, että kuinka paljon teknologiaa me tarvitaan siinä paikassa. Enemmänkin, missä kohdissa se teknologia ja se ihminen kohtaavat. Eli nämä tämmöiset kohtaamispisteet. Ja teknologia voi olla 100-prosenttisesti läsnä esimerkiksi varausjärjestelmässä, koska se on hyvin tämmöistä suoraviivasta toimintaa. Mutta kun asiakas on hämmentynyt tai pettynyt. Tarvitaan sitä semmoista tunneälyä, ihmisälyä. Siinä vaiheessa me varmasti tarvitaan, nyt ja jatkossa, se ihminen kuitenkin sinne paikan päälle.

Puhuja 1 [00:21:33]: Ihanasti sanottu. Ja nimenomaan itse asiassa hämmennys oli myös hyvä sana. Ja kun miettii vaikka vanhempiemme ikäpolvea, heillä on tietyllä lailla ihan eri lähtökohta kuin vaikka meillä. Saatikka, kun me puhutaan meidän opiskelijoistamme. Ja sehän on hienoa, että me pyrimme luomaan heille valmiuksia toimia juurikin näin. Että se tunneäly on siellä kuitenkin. Ja tietysti myös, että osaat käyttää niitä tarvittavia teknologioita ja järjestelmiä. Mutta tästä nyt, Joel, päästään siihen, että meillä on viimeinen kysymys. Ja me tullaan kysymään tämä kaikilta. Ja nyt minä kysyn sen sinulta. Mikä sinun mielestäsi on ihmisen ja koneen välinen suhde prosentteina asiakkaan palvelemisessa huomisen hotellissa?

Puhuja 2 [00:22:35]: Kyllä. Tämä on mainio kysymys. Mielenkiinnolla odotan myös tulevia jaksoja, kun kuullaan vieraiden vastauksia. Mutta omasta mielestäni tasapaino ei ole yksi kiinteä luku. Vähän huijaan nyt tässä. En anna yhtä kiinteää lukua, vaan se on enemmän tämmöinen muuttuva luku, joka vaihtelee asiakaspolun eri vaiheissa. Ja esimerkkinä, jos miettii sitä kokonaisuutta, sanoisin, että 60 prosenttia teknologiaa on siellä back officessa, back endissä, taustalla. Ja 80 prosenttia ihmistä on siinä front endissä, front officessa, vastaanottotyössä, ihmisen kohtaamisessa. Ja se voisi olla semmoinen toimiva suhdeluku. Siellä taustalla ollaan, siellä pöhisee se teknologia ehkä suuremmin. Mutta kun ihminen kohtaa sen ihmisen, se läsnäolo on kuitenkin se, joka dominoi siinä tilanteessa. Teknologia kantaa sen kuorman, mutta ihminen antaa kasvot.

Puhuja 1 [00:23:36]: Ai että.

Puhuja 2 [00:23:36]: Nyt on aika kysyä taas sinulta tämä meidän vakiokysymyksemme. Eli mikä on sinun mielestäsi ihmisen ja koneen välinen ihanteellinen suhde prosentteina asiakkaan palvelemisessa huomisen hotellissa?

Puhuja 1 [00:23:49]: No minäkään en tule vastaamaan tähän kysymykseen suoraa prosenttilukua, vaan tulen vastaamaan tähän, että se riippuu hotellin konseptista. Eli olen sitä mieltä, että henkilökohtainen palvelu on tulevaisuuden luksusta, vaikkakin totta kai siellä on älykkäät laitteet ja teknologiat olemassa. Siitä huolimatta. Tämä on vastaukseni.

[taustamusiikkia 00:24:18 – 00:24:49]

Puhuja 2 [00:24:19]: Mahtavaa. Kiitoksia.

Puhuja 1 [00:24:22]: Tähän on äärimmäisen hyvä lopettaa tänään. Tätä asiaa me pohdimme vielä jatkossakin. Kiitos.

Puhuja 2 [00:24:31]: Kiitos. Muistakaa tilata podcast ja seurata meitä somessa, niin saatte tiedon uusista jaksoista heti kun ne julkaistaan.

[äänite päättyy]