Tervetuloa kuuntelemaan podcastia, jossa keskustelemme ammatillisen opettajakoulutuksen opiskelijan kanssa. Aiheena meillä on opiskeluun liittyvä inklusiivisuus ja tuki. Opiskelijoiden tukitoimista puhutaan paljon ammatillisessa koulutuksessa, mutta on hyvä myös tuoda esiin, että myös tulevilla ammatillisilla opettajilla voi olla opiskelussaan tuen tarpeita, joita on tärkeä ottaa huomioon. Keskustelemme siitä, miten opettajaopiskelijan mahdolliset tuen tarpeet näyttäytyvät ja mikä on hänen oma näkemyksensä, miten näihin tuen tarpeisiin olisi hyvä vastata.
Opiskeluun voi vaikuttaa esimerkiksi oppimisvaikeudet, keskittymisvaikeudet tai mielenterveyden haasteet. Meillä on tässä keskustelussa Mari mukana. Miten Mari sinä toivoisit, että näihin haasteisiin vastattaisiin opettajankoulutuksessa?

Mari: Olisi hyvä, että tuen saamiseen olisi mahdollisimman yksilöllisiä mahdollisuuksia, koska haasteet ovat hyvin erilaisia. Minä koen itse, että minulla on haasteita keskittymisen, järjestelmällisyyden ja asioiden loppuun saattamisen kanssa. En ole kokenut saaneeni tukea tai apua näihin opintojen aikana, eikä niistä ole varsinaisesti puhuttu tai tarjottu apua. On tärkeää, että tukeen liittyvät asiat nostetaan esiin ja niistä puhutaan. Avun pyytämisen kynnyksen tulisi olla matala, jotta avun hakeminen ei olisi hankalaa tai vaatisi erityistä ponnistelua. Tuen tulisi olla tarjolla helpommin ja vapaasti. Tuen yksilöllisyys on keskeistä, sillä se, mikä on tukea kenellekin, vaihtelee paljon. Opettajan kouluttajien tulisi rohkeasti kysyä ja tuoda esiin keskusteluissa oppimisvaikeuksia. Oppimisvaikeuksien puheeksi ottaminen normalisoisi asiaa, ja se voisi tulla esiin niin, että sanotaan suoraan, että tiettyihin haasteisiin on tarjolla tukea. Tuen ei pitäisi tuntua siltä, että se on räätälöityä vain harvoille, jotka ”sattuvat tarvitsemaan”, vaan tulisi korostaa, että on olemassa valmiita rakenteita, käytänteitä ja valmiiksi mietittyjä tapoja tukea. Tämä helpottaa avun pyytämistä.
Erityisopettajana minun näkökulmastani, erityisesti keskittymis- ja oppimisvaikeuksien osalta, olisi hyvä, jos olisi valmiita pohjia ja keinoja opiskelun jaksottamiseen ja aikataulutukseen. Esimerkiksi lyhyet tauot ja siirtymien hallinta auttavat keskittymisen ylläpitämisessä ja siirtämisessä, erityisesti lähikontaktiopetuksessa, joka on tiivistä ja nopeaa. Valmiit pohjat auttaisivat tehtävien ja aikataulujen hallinnassa. Fidget-spinnerit ja aistilaatikot ovat hyviä ideoita, jotka toimivat myös aikuisille.

Asiantuntija: Monella opiskelijalla on paljon muuta elämää opintojen rinnalla, ja kokonaiskuormitus vaikuttaa suoraan opiskeluun käytettävissä oleviin voimavaroihin.

Mari: Käytetään ”lusikkaesimerkkiä”: jos henkilöllä on neuroerityisyyttä, hänellä on päivässä jaettavissa tietty määrä ”lusikoita”, jotka ovat usein paljon vähemmän kuin neurotyypillisillä, joilla ”lusikoita” ei kulu niin paljon. Tämä pätee myös ainakin osaan mielenterveyden haasteista. Jos muu elämä vie liikaa ”lusikoita”, opiskeluun ei jää riittävästi voimavaroja, mikä voi johtaa kokemukseen ”en taas pärjää” tai ”tämä ei pysy hallussa”. Haasteet eivät aina ole tasapainossa opettajaopiskelijoillakaan. Joustavuus on koettu erittäin hyvänä tukena koulutuksessa, ja mahdollisuus keventää tai ilmoittaa kyvyttömyydestä tietyissä tilanteissa on arvokasta. Jos muu elämä ei ole hallinnassa tai siellä tapahtuu jotain, se vaikuttaa suoraan opiskeluun. Arjen tai työn rankkaan tilanteeseen koulutus ei voi juuri muuta tehdä kuin ohjata eteenpäin vahvempaa tukea tarvitsevalle.
Keskustelut oman ohjaajan kanssa voivat rauhoittaa mieltä ja auttaa hahmottamaan, miten edetä. Ohjaus voi sisältää lyhyitä tarkistuspisteitä useammin, joissa käydään läpi asioiden etenemistä ja tuen tai lisäajan tarvetta. Yksilöllinen suunnittelu ja tuki siihen, mitä pitää tehdä ja milloin se pitää olla valmis, helpottaa opiskelua.

Asiantuntija: On ollut puhetta myytistä, jonka mukaan opettajaksi opiskelevat ovat lähtökohtaisesti jo niin koulutettuja, ettei heillä ajateltaisi olevan oppimiseen vaikuttavia haasteita. Tämän vuoksi haasteita saatetaan peitellä ja selitellä esimerkiksi kiireellä.

Mari: Myytti murretaan puhumalla rehellisesti, reilusti ja avoimesti, ilman syyttelyä. Huomaan myös, että siitä ei ole hirveästi puhuttu. Minä olen aikuisiällä tehnyt sen ratkaisun, että kerron omista haasteistani heti alkuun, ja se on selkeästi esille tuleva asia. Minulla voi olla vähän hankalaa keskittyä ja monessa asiassa voi olla hankaluutta. Olen huomannut myös ajoittain kohtaamisissa, että kaikki eivät aina tiedä – myöskään kouluttajat eivät tiedä. He saattavat olla silleen, että ”enpä ole törmännyt ja en tiedä” tai ”mitä tämä nyt tarkoittaa sitten opiskelujen kannalta”. Myytit murretaan todellisuudella, puhumalla niistä rehellisesti ja avoimesti ilman syyttelyä. Sitten on helpompi ymmärtää haasteita myös opettaessaan, kun tietää, miltä ne tuntuvat ja kuinka hankalaa se on, ja oppii ehkä myös erilaisia keinoja käsitellä asioita tai löytää ratkaisuja, jotka eivät ole aina niitä perinteisiä. Opettaja, jolla on tai on ollut oppimisen haasteita, on silti hyvä opettaja. Se ei ole sen este eikä vahvista myyttiä siitä, ettei esimerkiksi kirjoittamisen, lukemisen tai keskittymisen haasteet omaava henkilö voisi olla hyvä opettaja. Tästä on paljon esimerkkejä. Toimin vaativan erityisen tuen opettajana, mikä on hyvin haastava työ. Toisaalta ajattelen sitä, kuinka paljon se voi antaa nuorille ja opiskelijoille, kun opettaja kertoo, että ”hei, minulla on tällaisia haasteita” tai ”olen juuri siellä lukemisen tai kirjoittamisen kanssa, ja olen löytänyt keinot käsitellä näitä ja olen päässyt tänne”. Se voi antaa nuorelle sitä, että ”minäkin pystyn”, että haaste ei määrittele minua, vaan ne ovat ihan tehtävissä ja opin kyllä ja pärjään ja pääsen eteenpäin – sehän on erittäin voimaannuttavaa.

Asiantuntija: Kiitos vielä Mari, että olit mukana. Inkluusio on moniulotteinen ja jatkuvassa muutoksessa oleva prosessi, johon liittyy vahva arvoperustaisuus. Suomalaisessa korkeakoulutuksessa tehdään jo paljon inkluusion edistämiseksi, mutta tilaa jatkuvalle kehitystyölle on aina. Pienetkin muutokset opetustyössä kaikkien opiskelijoiden huomioimiseksi voivat tuoda isoja muutoksia opiskelijoiden inklusiivisiin opintopolkuihin. Korkeakouluopiskelijoiden joukko on laaja ja tuen tarpeet vaihtelevat runsaasti. Inklusiivisen opetuksen lähtökohtana tulisi olla kaikkien opiskelijoiden tukeminen. Opiskelijat tuntevat yleensä hyvin omat tuen tarpeensa, ja siksi on tärkeää kysyä heiltä itseltään heidän mahdollisista haasteistaan ja tavoista tukea heidän oppimistaan. Pienetkin räätälöinnit voivat auttaa useita opiskelijoita saamaan opinnot päätökseen. Koulutus on yhteinen matka, jolla jokaisella korkeakouluyhteisön jäsenellä on tärkeä rooli.