Pilkkominen ekosysteemin kehittämisen työkaluna: Case droonit

Kun puhutaan innovaatioista, puhutaan usein teknologiasta, yrityksistä tai tutkimuksesta. Jatkuvuuden kannalta tärkeää on kuitenkin se, miten näiden ympärille rakentuu ekosysteemi, joka tukee pitkäjänteistä kehittämistä.

Yksittäinen teknologia, kuten droonit tai sähköinen liikkuminen, ei synnytä vaikutuksiaan tyhjiössä vaan sen ympärille täytyy rakentua vuorovaikutteinen kokonaisuus. Erityisesti innovaatioekosysteemien kehitys on konteksti- ja tilannesidonnaista, eikä noudata tiettyä kaavaa ja on osaltaan riippuvainen teemaan liittyvän ajattelun valtavirtaistumisesta ja vahvistumisesta (Laasonen ym. 2019). Tämä teeman valtavirtaistuminen pitää näkyä myös alueellisesti niin, että paikalliset yritykset ja päättäjät kokevat asian tärkeäksi ja ymmärtävät sen edistämisen merkityksen elinvoimalle.

Haaga-Helia toteuttaa Etelä-Pohjanmaalla kehittämishanketta nimeltään Seinäjoki eMobilityTKIO-verkosto osaksi West Avia yrityspuistoa. Tavoitteena hankkeessa on koota tutkimus- ja kehittämistoimijoiden verkosto, joka pystyy nopeasti vastaamaan erilaisten organisaatioiden kasvavaan tarpeeseen osana rakentuvaa sähköisen liikkumisen eMobilityHUB ekosysteemiä (kts. Vuorenmaa & Heikkinen 2024). Yhtenä yksittäisenä teemana kehitetään drooneihin liittyvää verkostoa, jolle on valtakunnallisen tarpeen lisäksi myös vahva alueellinen tilaus (kts. Koivisto, Heikkinen, Ruohonen & Kock 2025).

Vanhassa klassisessa esimerkissä kerrotaan, että elefantinkin saa syötyä, kun tekee sen kilon paloissa. Sikäli kun joku elefantin haluaisi syödä. Sama logiikka pätee ekosysteemin ja sen sisällä olevien teemojen kehittämiseen: kannattaa pilkkoa ja ’syödä’ pala kerrallaan, ja samalla etsiä kipupisteitä ja kehittämisen kohteita.

Ekosysteemin kehittymisen ulottuvuudet

Käytän esimerkkinä tässä kirjoituksessa drooneihin kytkeytyvän ekosysteemin rakentumista. Se on hankkeen toimesta jäsennetty neljään keskeiseen kehittämisen ulottuvuuteen (A–D), joiden yhteisvaikutuksena syntyy viides elementti eli ekosysteemi (E). Osioista laadittu yksinkertainen kaavio toimii myös suunnittelun työkaluna, kun pyritään havaitsemaan niitä palikoita, joita voidaan tutkimustoiminnalla analysoida ja edistää (kuva 1).

Kuva 1. Drooneihin liittyvän ekosysteemin rakentumisen ulottuvuudet osana eMobilityHUB kehitystyötä.

Ensimmäinen ulottuvuus (A) on sääntely ja sen tulkinta. Droonien tapauksessa EU-tason säädökset luovat yhteisen kehyksen, mutta niiden tulkinta vaihtelee jopa pohjoismaiden välillä. Tämä vaikuttaa siihen, millaiseksi paikallinen toimintaympäristö muodostuu. Sääntely ei siis ole vain rajoite, vaan olemassa oleva osa ekosysteemin perusrakennetta, johon voidaan pitkäjänteisellä työllä vaikuttaa.

Toinen ulottuvuus (B) on julkinen ohjaus ja aluekehittäminen. Drooniesimerkissä kunnat, valtio, erilaiset kehitysyhtiöt ja rahoittavat toimijat voivat luoda testialueita, rahoittaa pilotteja ja tukea yritysten kehitystyötä. Tällöin korkeakoulut ja yliopistot toimivat usein alueellisena veturina, mutta ne tarvitsevat ympärilleen kaupunkeja, yrityksiä ja rahoittajia, jotka investoivat infrastruktuuriin, osaamiseen ja kokeiluihin. Julkinen tuki ei yksin luo markkinoita, mutta se voi madaltaa kynnystä uusille innovaatioille ja uudenlaiselle liiketoiminnalle.

Kolmas ulottuvuus (C) on julkishallinnon käytännön käyttötavat. Drooniesimerkissä merkittävässä roolissa on kaupunkien tai vaikkapa hyvinvointialueiden oma käyttö. Kun drooneja otetaan käyttöön omassa toiminnassaan, ne eivät vain hyödynnä teknologiaa, vaan myös rakentavat kysyntää ja näyttävät mallia. Julkiset toimijat eivät ole liiketoiminnan toteuttajia mutta omalla toiminnallaan voivat rakentaa houkuttelevaa toimintaympäristöä.

Neljäs ulottuvuus (D) on ehkä se varsinkin alueellisen ekosysteemin rakentumisen kivijalka. Jos alue ja sinne syntynyt ekosysteemi ei houkuttele yrityksiä mukaan niin toiminta kuihtuu hyvin nopeasti eikä ’yhteistä kasvupotentiaalia’ synny.

Toimiva ekosysteemi ei ole vain sääntelyn kohde, vaan myös sen kehittäjä. Kun alueelle syntyy riittävästi osaamista, liiketoimintaa ja tutkimustoimintaa, toimijat voivat osallistua aktiivisesti sääntelyn tulkintaan ja kehittämiseen kansallisella ja EU-tasolla. Näin ekosysteemi alkaa vahvistaa itse omia toimintaedellytyksiään.

Vuorovaikutus ekosysteemityön ytimessä

Tarvitaanko kalliita testausympäristöjä? Onko asiakkaita? Onko sääntely ennakoitavaa? Ekosysteemit toimivat alustana, jossa yritykset, opiskelijat ja tutkijat kohtaavat ja luovat yhdessä ratkaisuja. Ne ovat erinomainen kanava pyrkiä vaikuttamaan säädöksiin ja kansalliseen tulkintaan. Ekosysteemi syntyy sääntelyn, hallinnon, yritystoiminnan ja käytännön toimien yhteisvaikutuksesta. Se ei ole suunnitelma, vaan prosessi, jossa toimijat oppivat toisiltaan, kokeilevat, epäonnistuvat ja kehittyvät. Tätä yhdistävää rakennetta Haaga-Helia hankkeellaan kehittää.

Innovaatioekosysteemien luonne on haaste hallinnolle, paikallisille ja alueellisille toimijoille sekä erityisesti alueellisesti rajautuneille kehittämisen rahoitusinstrumenteille (Laasonen ym. 2019). Siksi tarvitaan toimivaa vuorovaikutusta ja erityisesti alkuvaiheessa useita rinnakkaisia kehittämishankkeita.

Keskeinen oppi on, että yksittäinen teema voi toimia ekosysteemin ytimenä, kunhan sen ympärille rakennetaan riittävästi vuorovaikutusta. Onnistuminen riippuu siitä, miten hyvin eri toimijat löytävät yhteisen suunnan ja tukevat toisiaan. Lopulta kyse ei ole vain teknologiasta, vaan kyvystä rakentaa yhteistoimintaa, jossa sääntelyn on oltava ennakoitavaa, julkisen sektorin aktiivista, yritysten rohkeita ja käyttäjien mukana. Kun nämä elementit kohtaavat, yksittäisestä innovaatiosta voi kasvaa hankkeessakin tavoiteltava aidosti elinvoimainen paikallisesti juurtunut, mutta kansallisesti ja kansainvälisesti merkittävä ekosysteemi.

Kuva: Shutterstock