Suomen talouden kehitys vuosituhannen alun finanssikriisin jälkeen on ollut raadollista katsottavaa. Käytännössä talous ei nimittäin ole kasvanut reilun 15 vuoden aikana ollenkaan (Lindholm 2024). Samaan aikaan maailma ympärillämme on muuttunut jopa enemmän kuin edeltävien vuosikymmenten aikana yhteensä. Toisille muutos on avannut ovet satumaisiin rikkauksiin ja menestykseen. Meiltäkin löytyy menestystarinoita, mutta valitettavasti liian vähän. Enemmänkin kuulemme puhetta siitä, miten ’aina ensi vuonna’ näköpiirissä on käänne parempaan (vrt. Suomen pankki 17.12.2024; Sajari 17.11.2025), kunnes ei enää olekaan (Sajari 19.12.2025).
Hyvinvointiyhteiskuntamme kannalta on itsestään selvää, että tarvitsemme uusia menestystarinoita. Erilaisissa puheenvuoroissa, tulevaisuuden visioissa ja strategioissa peräänkuulutetaan rohkeutta uudistua, mutta tarvitsemme radikaalimpaa otetta kehittämiseen. Tämä koskettaa koko yhteiskuntaa yrityksiä, julkisia toimijoita ja kolmatta sektoria myöten. Hyvä puoli tilanteessa on se, että ongelma on kotoperäinen, jolloin voimme itse siihen vaikuttaa (Pohjola 2025).
On helppoa tehdä liian vähän ja samalla odottaa liian paljon
Kyvystämme uudistua kertoo konkreettisesti Suomen nousu sodan runtelemasta ja köyhästä maasta vauraaksi hyvinvointiyhteiskunnaksi. Menestyksemme rakentaminen on vaatinut rohkeaa ajattelua ja radikaalia uudistamista. Samalla tämä menestys on kuitenkin ajanut meidät tilanteeseen, jossa uudistuminen on muuttunut vaikeaksi.
Olemme perusesimerkki Harvardin yliopiston professorin Clayton M. Christensenin (2015) kuvaamasta innovaattorin dilemmasta. Menestyksen saavuttaneet organisaatiot alkavat suojella olemassa olevaa toimintaansa ja keskittyvät sen ylläpitämiseen. Tällöin toiminta muuttuu varovaiseksi tilanteessa, jossa toimintaympäristö vaatisi rohkeaa uudistumista.
Varovaisuus on hyve, mutta se voi kahlita kykyä toimia maailmassa, jota leimaavat nopea muutos ja jatkuva epävarmuus. Yleensä on paljon helpompaa mennä vanhaa tutuksi tullutta rataa. Toimintaympäristö kuitenkin haastaa uudistumaan, mikä vaatii erityistä ponnistelua, on epämukavaa, ja tässä ajassa vielä epävarmaa.
Nojaamalla menneeseen ja vanhan ylläpitämiseen syntyy kaksijakoinen haaste. Teemme pieniä parannuksia, joilta odotamme suuria vaikutuksia. Kun odotukset eivät täyty, pettymys kasvaa ja uudistumisen kynnys nousee. Ajan mittaan olemme tilanteessa, jossa pienet askeleet eivät muuta mitään, mutta suuret askeleet jäävät ottamatta.
Väärin ymmärretyt radikaalit ideat
Yksi syy siihen, miksi merkittävä uudistuminen jää usein toteutumatta, voi olla siinä, miten sen ylipäätään ymmärrämme. Innovointi typistyy helposti toiveeseen ’keksiä jotain suurta’. Todellisuudessa innovaatioiden kenttä on paljon monimuotoisempi.
Luultavasti eniten käytetty jäsennys innovaatioista jakaantuu inkrementaalisen ja radikaalin parantamisen akselille. Inkrementaalinen innovaatio on pieni parannus johonkin olemassa olevaan: prosessin tehostamista, palvelun hiomista tai tuotteen viilaamista. Radikaali innovaatio puolestaan rikkoo olemassa olevan logiikan. Se avaa uusia markkinoita, luo uutta arvoa ja muuttaa käsitystä siitä, mikä ylipäätään on mahdollista. Erilaisia innovaatioita täytyy kuitenkin tarkastella joustavasti, sillä myös pienet parannukset voivat johtaa isoon uudistumiseen (Henderson & Clark 1990).
Klassikkoteoksessaan The Innovator’s Dilemma Christensen (2015) jäsenteli uudistumisen ylläpitäviin (sustaining) ja disruptoiviin (disruptive) innovaatioihin. Ylläpitävä innovaatio tarkoittaa olemassa olevan tuotteen tai palvelun jatkuvaa parantamista nykyisille kohderyhmille. Näin vastataan nykyisten asiakkaiden odotuksiin ja ylläpidetään kilpailukykyä.
Disruptiivinen innovaatio sen sijaan muuttaa kilpailun luonteen. Se tarjoaa aluksi yksinkertaisemman, edullisemman tai helpommin saavutettavan ratkaisun niille kohderyhmille, joita vakiintuneet toimijat eivät ole pitäneet kannattavina tai tärkeinä. Disruptiivinen innovaatio ei siis aluksi kilpaile laadussa, vaan houkuttelee asiakkaita, joille ’riittävän hyvä’ on parempi kuin ’paras mahdollinen’. Vähitellen ratkaisu paranee, etenee kohti valtavirtaa ja lopulta syrjäyttää aiemmat markkinajohtajat. Juuri tällaiset innovaatiot ovat vaikeimpia vakiintuneille toimijoille, koska ne haastavat olemassa olevat liiketoimintamallit, osaamisen ja käsitykset siitä, mikä on kannattavaa ja järkevää.
Vaikka disruptiivinen innovaatio johtaa radikaaliin muutokseen markkinassa, se ei alkujaan välttämättä näyttäydy erityisen radikaalina. Näin ollen voidaankin ajatella, että ajassa, jossa meillä on tarve rohkeaan ja radikaaliin uudistumiseen, emme välttämättä tarvitse isoja ideoita. Tarvitsemme ennen kaikkea merkittäviä ja käänteentekeviä ideoita.
Radikaalit ideat ovat radikaaleja vaikutuksiltaan, eivät kooltaan.
Tulevaisuusmatkalla haastamme rohkeaan uudistumiseen
Suomi tarvitsee uudistumista. Tässä uudistumisessa ammattikorkeakouluilla on erityinen rooli. Ne toimivat rajapinnassa, jossa yritysten kehittämistarpeet, tulevaisuuden osaamisvaatimukset sekä oppiminen ja kokeileva tekeminen kohtaavat. Ammattikorkeakoulujen tehtävä ei ole tarjota valmiita vastauksia monimutkaisiin kysymyksiin, vaan rakentaa olosuhteita, joissa yritykset ja osaajat voivat pysähtyä, ottaa etäisyyttä arjesta ja tarkastella toimintaansa pidemmällä aikajänteellä osana laajempia markkinassa tapahtuvia muutoksia.
Uudistuminen ei ole lopputulos, vaan prosessi. Se on halua elää epävarmuudessa, kykyä tarkastella omaa toimintaa uudessa valossa ja rohkeutta vaihtaa näkökulmaa silloin, kun vanhat mallit eivät enää kanna. Ennen kaikkea se on olosuhteiden luomista uusille ja yllättäville kohtaamisille, niistä syntyville oivalluksille ja niiden viemiselle eteenpäin.
Tätä ajattelua viedään käytäntöön Haaga-Heliassa käynnissä olevassa Digi+Hiiletön 2.0 -hankkeessa, joka tukee Uudenmaan matkailualan pk-yritysten uudistumista kohti kiertotaloutta ja digitaalista liiketoimintaa. Osana hanketta toteutamme matkailualan toimijoille suunnattuja tulevaisuusmatkoja. Nämä ovat valmennuskokonaisuuksia, joissa yrityksiä haastetaan tarkastelemaan oman liiketoimintansa rohkeaa ja radikaalia uudistamista yhdessä toistensa kanssa.
Pilottiryhmä on jo lähtenyt ensimmäiselle matkalle. Millainen se on ja minne se johtaa, siitä pääset kuulemaan tulevaisuudessa.
Digi+Hiiletön 2.0 -hanke tukee Uudenmaan matkailualan pk-yritysten uudistumista kohti kiertotaloutta ja digivihreää liiketoimintaa. Hanke edistää yritysten yhteiskehittämistä, ekosysteemien rakentumista sekä digitalisaatiota ja tekoälyä hyödyntävien uusien tuotteiden, palveluiden ja liiketoimintamallien syntyä. Samalla se auttaa yrityksiä vastaamaan kestävän matkailun tavoitteisiin ja EU:n ympäristövaatimuksiin. Hanke toteutetaan 1.1.2025–31.12.2027 ja sen osarahoittaa Euroopan unioni (EAKR).


Lähteet
Christensen, C. M. 2015. The Innovator’s Dilemma. Harvard Business Review Press.
Henderson, R. M. & Clark, K. B. 1990. Architectural Innovation: The Reconfiguration of Existing Product Technologies and the Failure of Established Firms. Administrative Science Quarterly, 35, 1, s. 9–30.
Lindholm, P. 13.4.2024. Suomen talous on ollut miinuksella 15 vuotta – mistä julkisen talouden ahdinko oikein johtuu? YLE. Luettu 18.11.2025.
Pohjola, M. 2025. Miksi Suomen talous ei kasva? SITRA. Luettu: 18.11.2025.
Sajari, P. 17.11.2025. Komissio varoittaa: Suomen talouskasvu pysähtyy tänä vuonna. Helsingin Sanomat. Luettu 19.11.2025.
Sajari, P. 19.12.2025. Suomen Pankki varoittaa talouden heikkenemisestä. Helsingin Sanomat. Luettu 19.12.2025.
Suomen pankki. 17.12.2025. Suomen talouskasvu käynnistyy hitaasti. Tiedote. Luettu 18.11.2025.
Kuva: Shutterstock