Systeemiajattelu työelämätaitona

Tiedämme, että työelämä on murroksessa. Murrosta vauhdittavat erityisesti teknologinen kehitys, geotaloudellinen pirstaloituminen, taloudellinen epävarmuus, väestörakenteen muutokset sekä vihreä siirtymä (World Economic Forum 2025). Murroksen erityinen piirre on siinä, miten nämä tekijät muovaavat tulevaisuutta sekä yksin että yhdessä. Erityisesti teknologia nopeuttaa ilmiöiden ja asioiden yhteen kietoutuneisuutta (Heikkilä & Puutio 2024). Syntyy moniulotteisia ja nopeasti kehittyviä riippuvuussuhteita, mikä vaikeuttaa kehityksen ja sen vaikutusten hahmottamista ja ymmärtämistä.

Nämä riippuvuussuhteet haastavat meitä päivittämään suhdettamme muuttuvaan ympäristöön ja uudistamaan ajatteluamme. Uutta näkökulmaa kannattaa hakea nousemalla lintuperspektiiviin tarkastelemaan isoa kuvaa. Tämä edellyttää systeemiajattelun taitoja ja systeemistä kyvykkyyttä.

Monimutkainen todellisuus vaatii uudenlaisia toimintatapoja

Nykyinen todellisuus rakentuu monenlaisista toisiinsa kytkeytyvistä systeemeistä. Näiden järjestelmien välinen vuorovaikutus synnyttää riippuvuussuhteita ja palautekytkentöjä, jotka muovaavat organisaatioiden toimintaa yllättävillä tavoilla. Erityisesti sosiotekniset systeemit ovat luonteeltaan niin moniulotteisia, että pienikin muutos yhdessä kohdassa voi saada aikaan merkittäviä ja jopa ei-toivottuja seurauksia toisaalla (Heikkilä & Puutio 2024).

Olemme oppineet ajattelemaan ja ratkomaan ongelmia reduktionistisilla toimintamalleilla. Tällöin pyrimme pilkkomaan ilmiöitä yhä pienemmiksi osiksi ja etsimään ratkaisua yksittäisistä osatekijöistä. Tällainen lähestymistapa toimii hyvin tilanteissa, joissa ongelma on selkeä, rajattu ja ennustettava. Mutta kun todellisuus koostuu toisiinsa kytkeytyvistä, jatkuvasti muuttuvista osista, yksittäisten osien tarkastelu ei riitä.

Kuvitellaan esimerkiksi tilanne, jossa yritys ottaa käyttöön uuden tekoälypohjaisen palvelun parantaakseen asiakaskokemusta. Teknologinen valinta vaikuttaa ensin asiakaspalveluprosesseihin, mutta sen seuraukset eivät pysy siinä: tietoturvavaatimukset kasvavat, yhteistyö IT-osaston kanssa tiivistyy, asiakastiedon laatuun liittyvät haasteet nousevat esiin ja palvelun käyttöönotto edellyttää uudenlaista osaamista koko organisaatiossa.

Lisäksi asiakkaiden odotukset muuttuvat nopeasti, mikä heijastuu tuotekehitykseen ja strategisiin päätöksiin. Yhden teknologiapäätöksen ympärille alkaa muodostua laaja kytkösten verkosto, jonka vaikutuksia on vaikea nähdä etukäteen.

Dynaamisessa ympäristössä perinteinen lineaarinen ongelmanratkaisu ei enää riitä. Epävarmuus ja ennustamattomuus kuuluvat systeemin luonteeseen, eikä syy–seurauslogiikkaa voida ratkaista rationaalisella analyysilla, vaan enemmänkin kokeilujen, iteroinnin ja jatkuvan oppimisen kautta (Kärkkäinen & Raikaslehto 2024). Systeeminen todellisuus edellyttääkin uudenlaista toimintatapaa: kykyä tehdä päätöksiä keskeneräisellä tiedolla, havaita palautekytkentöjä ja mukautua nopeasti muuttuviin olosuhteisiin.

Professori Pirjo Ståhlen (2024) mukaan organisaation uudistumiskyvyn tärkein edellytys on juuri tämän systeemisyyden ymmärtäminen, sillä systeemi itsessään ohjaa organisaation toimintaa enemmän kuin asetetut tavoitteet, ja siksi kokonaisuuksien hahmottaminen on välttämätöntä johtamisessa ja päätöksenteossa. Mitä paremmin ymmärrämme yrityksemme rakenteet ja vuorovaikutuksen dynamiikan, sitä enemmän tunnistamme vaihtoehtoisia toimintareittejä ja mahdollisuuksia (Heikkilä & Puutio 2024).

Systeeminen ajattelu yksilöstä yhteisöön

World Economic Forumin (2025) mukaan tulevaisuuden työelämässä korostuvat erityisesti ne taidot, jotka auttavat hahmottamaan monimutkaisuutta, navigoimaan muutoksessa ja oppimaan nopeasti. Organisaatioiden ydinosaamiset ovat laajentumassa kohti entistä kokonaisvaltaisempaa ajattelua: analyyttinen ja luova ajattelu, resilienssi, joustavuus, teknologinen lukutaito, johtamis- ja vuorovaikutustaidot sekä uteliaisuus ja jatkuva oppiminen vahvistavat asemaansa. Systeemiajattelu kuuluu jo nyt kognitiivisten ydintaitojen joukkoon ja sen merkityksen ennakoidaan kasvavan tulevaisuudessa entisestään.

Tämä kehityssuunta ei ole yllättävä. Kun organisaatioiden toimintaympäristöt muuttuvat yhä kytkeytyneemmiksi, tarve ymmärtää ilmiöiden välisiä suhteita ja arvioida päätösten vaikutuksia laajemmasta perspektiivistä kasvaa. Systeeminen ajattelu ei ole vain asiantuntijoiden erityistaito, vaan laaja-alainen kyvykkyys, joka tukee päätöksentekoa, yhteistyötä ja strategista suuntaamista lähes kaikilla aloilla.

Organisaation systeeminen muutos ei synny yhden yksikön tai yksittäisen asiantuntijan oivalluksista, vaan siitä, että mahdollisimman moni työntekijä omaksuu systeemisen ajattelun perusteet ja kykenee tarkastelemaan omaa toimintaansa osana laajempaa kokonaisuutta. Systeeminen ymmärrys onkin hyödyllinen kyky kaikille työntekijöille alimmasta portaasta lähtien. Erityisen tärkeää se on kuitenkin johdolle. Heidän on osattava hahmottaa vuorovaikutusketjujen yhteen kietoutuneisuutta sekä organisaation sisällä että sen ympärillä (Lundvall 2023).

Koulutuksella systeeminen ajattelu kyvyksi

Vaikka systeeminen kyvykkyys on työelämässä yhä keskeisempi taito, se ei synny itsestään. Lähtötilannetta haastaa se, että monilla ihmisillä ei näytä olevan luontaista taipumusta ajatella systeemisesti (Booth Sweeney & Sterman 2000). Vaikka Kordovan, Frankin ja Millerin (2018) mukaan kyseessä ei ole helposti opittava taito, jokainen voi kuitenkin kehittyä siinä.

Systeeminen osaaminen kehittyy ennen kaikkea harjoittelemalla: reflektoimalla omaa toimintaa, sen konteksteja ja niitä rakenteita, jotka ohjaavat arjen päätöksentekoa (Rossi & Lundvall 2018). Heikkilä & Puutio (2024) korostavat, että systeeminen toiminta edellyttää sekä ajattelutapaa ja ymmärrystä että kykyä soveltaa teoreettista ymmärrystä käytäntöön.

Ammattikorkeakouluilla on luonteva tehtävä systeemisen osaamisen kehittämisessä, sillä ne toimivat rajapintana teorian sekä moniulotteisen käytännön työelämän välillä. Ammattikorkeakouluissa systeeminen ajattelu voidaan kytkeä autenttisiin työelämähaasteisiin, moniammatilliseen yhteistyöhön ja kehittämistehtäviin, joissa opiskelijat oppivat hahmottamaan vuorovaikutussuhteita, tunnistamaan päätösten vaikutusketjuja ja toimimaan epävarmuuden keskellä. Samalla koulutus ei vastaa ainoastaan työelämän nykyisiin osaamistarpeisiin, vaan rakentaa perustaa asiantuntijuudelle, joka kykenee oppimaan, uudistumaan ja toimimaan systeemisesti myös tulevaisuudessa.

Tämän työelämätarpeen pohjalta olemme Haaga-Helian ja Laurean yhteistyössä kehittäneet Systeemitoimijuuden koulutuksen työelämälle. Modulaarisen noin 1 opintopisteen laajuisen koulutuksen voi suorittaa ilmaiseksi molempien korkeakoulujen avoimessa tarjonnassa syksystä 2026.

Kuva: Shutterstock