Uramuotoilun portfolio kansainvälisten opiskelijoiden työllistymiskyvyn tukena

Kansainväliset korkeakouluopiskelijat kohtaavat monia työllistymisen esteitä Suomessa. Rekrytointiprosesseissa ilmenee syrjintää ja kielitaitovaatimukset ovat haastavia (Ahmad 2025; Kanninen ym. 2022). Työnhaun ongelmat kertautuvat, kun jo opiskelujen aikana on vaikea löytää harjoittelupaikkoja tai muita ammatillista osaamista kerryttäviä töitä.

Vaikka kansainväliset korkeakouluopiskelijat työllistyvätkin Suomeen aiempaa paremmin, heistä vain reilu puolet on töissä kolme vuotta valmistumisensa jälkeen ja asiantuntijatöihin he sijoittuvat suomalaisia harvemmin (Opetushallitus 2025). Tilannetta pahentaa taantuma, minkä myötä korkeakoulutettujen työttömyys on kasvanut voimakkaasti viime vuosina (Akava Works 2025).

Ammattikorkeakouluissa on edistetty kansainvälisten opiskelijoiden työllistymistä monin tavoin. Kurssitarjonnan, palveluiden ja tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiohankkeiden avulla on luotu työelämäpolkuja, tuettu kielen oppimista, vahvistettu verkostoja ja yritysyhteyksiä sekä kehitetty osaamisen tunnistamisen palveluja.

Tämä kirjoitus perustuu kokemuksiimme kahdesta kansainvälisten opiskelijoiden työllistymiskykyä edistävästä hankkeesta. Tavoitteenamme on kuvata, miten INTEGRA ja IMIB hankkeissa sovellettu uramuotoilun portfoliotyökalu edistää kansainvälisten opiskelijoiden urasuunnittelutaitoja ja työllistymiskykyä.

Uramuotoilutaidoilla kestäviä uria

Hankkeissamme toteutetun uravalmennuksen lähtökohtana on ollut työllistymiskyvyn ja kestävien työurien tukeminen. Uran kestävyyttä tarkasteltaessa on huomioitava eri toimien pitkäaikaiset vaikutukset niin hyvinvoinnin, terveyden kuin osaamisenkin näkökulmasta (De Vos, Van der Heijden & Akkermans 2020). Kestävien uravalintojen tekeminen edellyttää muutakin kuin vain työllistymisen kovaa ydintä – tietoja, taitoja ja verkostoja. Muuttuvassa ja kuormittavassa työelämässä on entistä tärkeämpi pitää huolta hyvinvoinnista, terveydestä ja resilienssistä. Vain nämä näkökulmat huomioimalla omaa työuraa koskevat ratkaisut voivat olla kestäviä ja palvella myös yhteiskunnan ja organisaatioiden tarpeita.

Kestävien ja joustavien uraratkaisujen tekeminen vaatii kuitenkin nykytyöelämässä uudenlaisia urasuunnittelutaitoja ja työllistymiskykyä. Työllistymiskyvyssä ammatilliset tiedot ja taidot ovat edelleen kriittisintä pääomaa, mutta se edellyttää myös uraidentiteettiä ja sopeutumiskykyä (Fugate, Kinicki & Ashforth 2004; McArdle ym. 2007). Kun perinteiset urapolut ja selkeät askelmerkit ovat katoamassa, osaaminen ja identiteetti ovat jatkuvasti liikkeessä ja urapolun suunta vaikeasti ennakoitavissa. Opiskelijat tarvitsevatkin parempia valmiuksia oman uraidentiteettinsä kirkastamiseen ja sopeutumiskykynsä vahvistamiseen kyetäkseen paremmin navigoimaan muuttuvassa työelämässä.

Kansainvälisten opiskelijoiden uravalmennuksissa on sovellettu uramuotoilun periaatteita työllistymiskyvyn ja urasuunnittelutaitojen vahvistamiseksi. Uramuotoilu on kokeileva lähestymistapa merkityksellisen ja arvolähtöisen urapolun rakentamiseen askel askeleelta (esimerkiksi Savickas 2005; Tims & Akkermans 2020). Perinteinen urasuunnittelu on perustunut lähinnä yksilön ominaisuuksien ja uravaihtoehtojen yhteensovittamiseen ja päätöksentekoon. Oletuksena on ollut, että sekä ominaisuudet että tarjolla olevat vaihtoehdot ovat selkeitä ja pysyviä. Uramuotoilussa lähdetään siitä, että ennakoitavia urapolkuja ei ole olemassa. Niitä tulee siis aktiivisesti itse rakentaa.

Päähuomio uramuotoilussa keskittyy ulkoisen menestyksen sijaan sisäiseen: arvoihin ja merkityksellisyyteen. Kompassina uramuotoilussa toimii uraidentiteetti, jota pohditaan ja kirkastetaan systemaattisesti. Siihen liittyvät omat arvot, vahvuudet, merkityksellisyyden lähteet ja tulevaisuuden unelmat sekä niiden tunnistaminen ja sanoittaminen. Yhtenä keskeisenä työvälineenä toimivat narratiivit, joiden avulla omia aiempia kokemuksia yhdistetään mahdollisiin tulevaisuuden suuntiin. Tämä edistää sekä itseymmärrystä että mahdollistaa oman urapolun rakentamisen kestävällä tavalla.

Uramuotoilun avulla opiskelijat oppivat aktiivisesti suuntaamaan tulevaisuuttaan erilaisia vaihtoehtoja tutkien ja kokeiluja ideoiden. Käytännössä he tekevät monia vaihtoehtoisia suunnitelmia ja testaavat niitä esimerkiksi projektien, vapaaehtoistyön tai alan ammattilaisten haastattelujen avulla. Samalla opiskelijat oppivat enemmän suomalaisesta työelämästä ja kasvattavat verkostojaan eri alojen ammattilaisten kanssa.

Oppimista kokeillen ja reflektoiden

Uramuotoilussa urasuunnittelu nähdään elinikäisenä taitona (Vuorinen ym. 2023) ja jatkuvana oppimis- ja iterointiprosessina. Uraa ei oleteta valmiiksi annetuksi poluksi ja sen suunnittelua vain valintojen tekemiseksi. Uramuotoilussa on kyse ennen kaikkea kokeilevasta, reflektiivisestä ja kokemuksellisesta oppimisesta. Taustalla on Kolbin (1984) kokemuksellisen oppimisen malli, jossa oppiminen tapahtuu syklisesti: konkreettinen kokemus (aiemmat kokemukset, työpaikat, työharjoittelu, projekti, harrastukset ja vapaaehtoistyö), reflektiivinen havainnointi (kokemusten pohtiminen), abstrakti käsitteellistäminen (uuden ymmärryksen luominen itsestä ja työelämästä) ja aktiivinen kokeilu (opitun soveltaminen ja kokeilujen suunnittelu).

Kansainvälisille opiskelijoille tämä on erityisen hyödyllinen lähestymistapa, sillä se kannustaa heitä testaamaan uramahdollisuuksia Suomessa pienten, matalan riskin kokeilujen kautta sen sijaan, että he pyrkisivät tekemään yhden, täydellisen urapäätöksen.

Kokemuksellisessa oppimisessa reflektio on kriittinen vaihe, joka muuttaa passiivisen kokemuksen aktiiviseksi oppimiseksi ja tulevaisuuden polkujen ideoinniksi. Sen avulla hajanaiset kokemukset muuntuvat arvokkaaksi itseymmärrykseksi ja konkreettisiksi tiedoiksi omista vahvuuksista ja innostavista uusista suunnista. Reflektio auttaa pysähtymään tietoisesti omien kokemusten äärelle, kirkastamaan omaa uraidentiteettiä, tunnistamaan voimavaroja ja avaamaan uusia suuntia. Lisäksi sen avulla kyseenalaistetaan omia totuttuja tapoja toimia ja itsestäänselvyyksiksi muodostuneita ajatuksia.

Parhaimmillaan reflektio voi uramuotoilussa edistää transformatiivista oppimista (Mezirov 2000). Se edellyttää kuitenkin kriittistä reflektiota eli omien lähtökohtien tarkastelua sekä tietoisuutta siitä, miksi havaitsee, ajattelee, tuntee tai toimii kuten tekee. Uramuotoilussa tarkastellaankin uraan liittyviä kulttuurisia uskomuksia ja oletuksia, jotka opiskelija on aiemmassa elämässään ja opintojen aikana sisäistänyt. Tarkoituksena on tunnistaa itselle tärkeät tarkoitukset ja arvot sen sijaan, että seuraisi kritiikittömästi muilta omaksuttuja käsikirjoituksia. Näin on mahdollista tunnistaa myös suomalaisen ja oman maan kulttuurien eroja sekä tehdä perustellumpia ja omien arvojen mukaisia valintoja.

Portfolion käyttötavat esimerkkihankkeissa

Uravalmennuksessa olemme hyödyntäneet reflektion tukena uramuotoilun portfoliota, jonka tarkoituksena on kirkastaa uraidentiteettiä ja vahvistaa sopeutumiskykyä. Portfolion juuret ovat renessanssikauden Italiassa, missä portfoliolla viitattiin taitelijoiden ja arkkitehtien tuotosten kokoelmiin. Nykypäivänä portfoliot ovat edelleen luovan ja taidealan käytössä töiden kuratoinnissa ja osaamisen brändäyksessä. Koulutuksen kentälle portfoliot ilmestyivät 1970-luvulla ja sittemmin niitä on käytetty moniin eri tarkoituksiin. Osaamispohjaiset portfoliot toimivat tietojen ja taitojen dokumentoinnissa sekä esittelyssä, kun taas reflektioportfoliot keskittyvät oppimisen prosessiin ja reflektion rooliin kehittymisen tukena (Farrell 2020).

Uravalmennuksissa käyttämämme reflektioportfolio sisältää kymmenen osiota, jotka kutsuvat opiskelijaa pohtimaan omaan uramuotoiluunsa liittyviä keskeisiä teemoja. Osioiden avulla opiskelijat kartoittavat vahvuuksiaan, arvojaan, sisäistä motivaatiota ja tulevaisuuden unelmiaan. Kukin osio sisältää reflektiota tukevia kysymyksiä ja pyytää tarkastelemaan teemaa mahdollisimmin konkreettisesti ja omia kokemuksia eritellen.

Eri osiot valaisevat ja konkretisoivat uraidentiteetin eri puolia. Lisäksi uraidentiteetin synteesiä tukee lyhyt uranarratiivi, jonka tarkoituksena on koota eri osat mielekkääksi ja johdonmukaiseksi kokonaisuudeksi. Tällaisen uraidentiteettinarratiivin luominen on erityisen tärkeää, kun tausta on monikulttuurinen tai -alainen. Narratiivilla omia kokemuksia pystyy jäsentämään ja luomaan niihin tulevaisuuden uran näkökulmasta selkeyttävää logiikkaa. Uraidentiteetin kirkastamista tukevat osiot tukevat omalta osaltaan sopeutumiskykyä. Lisäksi joustavuutta vahvistetaan vaihtoehtoisten tulevaisuuksien ideoinnin ja kokeilujen suunnittelun kautta. Nämä osiot edellyttävät konkreettisia käytännön toimia ja tutustumista suomalaiseen työelämään.

Uramuotoilun portfolioita hyödynnettiin INTEGRA-hankkeessa kehitetyllä valinnaisella kurssilla Networking & Career Design.

Opiskelijat osallistuivat ensin kurssille, jossa uramuotoilua tuettiin monin harjoituksin. Portfolio koottiin lukukauden aikana tehtyjen tuotosten pohjalta. Sen tarkoituksena oli tarkastella uramuotoilua kokonaisuutena ja rakentaa punaista lankaa eri elementtien ympärille. Kurssireflektioissa tuli esille, ettei monilla opiskelijoilla ollut aiempaa kokemusta vastaavanlaisesta tietoisesta itsensä reflektoinnista ja erilaisten tulevaisuuksien kuvittelusta. Kurssin päätteeksi tehty portfolio mahdollisti oman elämän ja uran pohtimisen ja teki sille tilaa opiskelun ja työn täyttämän kiireisen arjen keskellä.

Huomasimme, että monet opiskelijat oppivat portfolion avulla ymmärtämään itseään paremmin. Aiemmin urasuunnittelu oli ulkoa ohjautuvampaa. Oletukset ja suunnitelmat perustuivat ajan myötä omaksutuille uskomuksille sen sijaan, että opiskelijat olisivat kysyneet itseltään, mitä oikeastaan halusivat. Itseymmärrys oli silminnähden voimaannuttavaa ja sen avulla opiskelijat vahvistivat omannäköisen urapolun rakentamista. Jotkut tarkensivat portfolion avulla omia ammatillisia tavoitteitaan. Joillekin taas identiteetin kirkastaminen johti kokonaan uuden urapolun hahmottumiseen.

Osa opiskelijoista selvästi koki arvojen ja mieltymysten pohdinnan henkilökohtaiseksi asiaksi ja tunsi olonsa epämukavaksi niistä keskusteltaessa. Kurssin avulla he oppivat, kuinka tärkeä oman persoonallisuuden ja motivaation esille tuominen suomalaisessa työelämässä on. Syvällisemmän itseymmärryksen avulla he oppivat sanoittamaan tavoitteitaan ja tuomaan persoonallisuuttaan paremmin esille.

Portfolio auttoi opiskelijoita myös ymmärtämään aktiivisen otteen merkityksen uran suunnittelussa ja työllistymisessä. Pelkästään tutkinnon suorittaminen ja taitojen omaksuminen ei ole riittävää, niin kuin moni oli olettanut. He oivalsivat, että erilaisia vaihtoehtoja on aktiivisesti kokeiltava ja verkostoja luotava jo opintojen aikana. Kuten yksi opiskelija totesi, uramuotoilussa on kyse aktiivisesta tutkimisesta ja tekemällä oppimisesta.

Sopeutumiskyvyn tueksi opiskelijat erittelivät portfoliossa vaihtoehtoisia tulevaisuuksia ja niihin liittyviä askelia. Vaihtoehtojen ideointi auttoi heitä avartamaan ajattelua ja se kasvatti luottamusta tulevaan. Epävarmuutta on parempi hallita, kun kaikkia suunnitelmia ei ole rakennettu yhden kortin varaan. Vaihtoehtojen pohdinnan he totesivat silmiä avaavaksi ja inspiroivaksi. Opiskelijoiden palaute oli, että omien arvojen ja vahvuuksien pohdinta vahvisti tulevaisuususkoa ja siten myös opiskeluaikaista hyvinvointia.

IMIB-hankkeessa yritysten tarjoamat toimeksiannot toimivat oppimisalustoina, jotka tukivat opiskelijoiden uramuotoiluprosessia, osaamisen rakentumista ja ammatillista verkostoitumista.

Toimeksiantojen rinnalla toteutettu henkilökohtainen uravalmennus osoittautui keskeiseksi mekanismiksi opiskelijoiden työelämäymmärryksen laajentamisessa ja oman itsen hahmottamisena osana sitä. Valmennuksella tuotiin näkyväksi suomalaisen työelämän normeja, vuorovaikutustapoja ja rekrytointikäytäntöjä erityisesti niille opiskelijoille, joilla ei ole aiempaa kokemusta suomalaisesta toimintaympäristöstä. Portfoliotyöskentely tarjosi rakenteen, jonka avulla opiskelijat pystyivät systemaattisesti reflektoimaan omaa osaamistaan ja arvojaan, motivaatiotekijöitään ja suhdettaan suomalaiseen työelämäkontekstiin.

Portfolion läpikäynti uravalmentajan kanssa syvensi reflektiota usealla tasolla. Opiskelijat kuvasivat, että ohjaus konkretisoi heille suomalaisen työnhaun tapoja – erityisesti CV:n, LinkedIn-profiilin ja esittelykirjeen roolia oman osaamisen esiin tuomisessa. Merkille pantavaa oli opiskelijoiden kokemus siitä, että LinkedIn-aktiivisuus ja kielitaidon taso nousivat valmennuksessa ratkaiseviksi tekijöiksi. Molemmat määrittyivät opiskelijoille paitsi työnhaun käytännöllisinä vaatimuksina myös kehittymistavoitteina, joita heidän tuli rakentaa Suomen työmarkkinoille integroitumisen näkökulmasta. Erityisesti suomen kielen osaaminen jäsentyi opiskelijoille vahvana työllistymistä ennakoivana taitona.

Portfoliotyöskentely ja sitä tukeneet keskustelut nostivat esiin opiskelijoiden arvomaailman ja sen yhteyden työelämäosallisuuteen. Monille opiskelijoille vapaaehtoistoiminta ja hyväntekeväisyys näyttäytyivät merkityksellisinä arvoina, ja portfolio tarjosi väylän sanoittaa näiden arvojen yhteyttä uraidentiteettiin. Vapaaehtoistyöhön osallistuminen erilaisten tapahtumien kautta näyttäytyi opiskelijoille paitsi arvopohjaisena toimintana myös strategisena verkostoitumismahdollisuutena ja yhdenlaisena uramuotoilun kokeiluna. Näiden kokemusten kautta opiskelijat tunnistivat suomalaisessa työelämässä yleisen, mutta usein näkymättömän piilotyöpaikkailmiön, jossa epämuodolliset verkostot toimivat rekrytointia ohjaavina mekanismeina.

Portfolion mahdollisuuksista ja rajoituksista kansainvälisten opiskelijoiden työllistymiskyvyn edistämisessä

Kansainvälisten opiskelijoiden työllistymisten rakenteellisiin esteisiin ei yksittäisillä työkaluilla luonnollisesti pureuduta. Toteutettujen projektien kokemusten valossa voidaan kuitenkin todeta, että työllistymiskyvyn ja kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin edistämiseen uramuotoilun portfolio tarjoaa merkityksellisen välineen.

Ensinnäkin portfoliolla on ollut ratkaiseva apu urapohdintoihin liittyvässä identiteettityössä. Reflektoimalla opiskelijat pystyvät paremmin tunnistamaan ja sanoittamaan omaa osaamistaan, vahvuuksiaan ja sisäistä motivaatiotaan. Portfolio tarjoaa turvallisen tilan reflektoida omaa kulttuurista taustaa, oppimiskokemuksia ja niitä kulttuurieroja, jotka saattavat vaikuttaa työnhakuun ja työelämäkokemuksiin Suomessa. Itseymmärryksen syveneminen ja uraidentiteetin kirkastuminen tukee opiskelijoiden itseohjautuvuutta, joka on suomalaisessa työelämässä kriittinen taito. Portfolio edistää myös työnhakua, sillä se tukee persoonallisempien työnhaun dokumenttien laadintaa ja ulkomailla hankitun osaamisen kuvaamista suomalaiseen työelämään soveltuvaan muotoon.

Lisäksi portfoliotyöskentely on edistänyt opiskelijoiden sopeutumiskykyä kannustamalla vaihtoehtoisten urapolkujen pohdintaan ja opintojen aikaisiin kokeiluihin. Tämä lähestymistapa auttaa opiskelijoita aktiivisesti etsimään ja hyödyntämään monipuolisempia uramahdollisuuksia ja verkostoitumaan suomalaisten ammattilaisten kanssa jo opintojen aikana.

Portfoliota ei kuitenkaan pidä jättää yksin hyödynnettäväksi työkaluksi tai nähdä staattisena lopputuotteena. Portfoliotyöskentelyssä on kyse oppimisen prosessista, jossa sosiaalisen oppimisen rooli on kansainvälisten opiskelijoiden kannalta ratkaiseva. Keskustelut ohjaajan ja vertaisryhmän kanssa tarjoavat heille turvallisen ja vuorovaikutteisen tilan oman identiteetin kulttuurisidonnaisten piirteiden tunnistamiseen sekä suomalaisen työelämän odotusten ymmärtämiseen. Parhaimmillaan portfoliotyöskentely auttaa opiskelijoita konkreettisesti hallitsemaan epävarmuutta, vahvistaa tulevaisuususkoa ja edistää hyvinvointia myös opintojen aikana.

Kuva: Shutterstock