Opiskeluprojektista työelämän taidoksi – miten kehittämistehtävästä syntyy todellista hyötyä

Kehittämistehtävät ovat keskeinen osa opettajan, opinto-ohjaajan ja erityisopettajan opintoja, ja yhä useammin myös osa muiden alojen opintoja. Tehtävä voi parhaimmillaan olla innostava ja oivalluttava prosessi, mutta joillekin opiskelijoille sen tarkoitus saattaa jäädä alkuun epäselväksi.

Tämä kirjoitus avaa kehittämistehtävän ydintä: miksi sitä tehdään, miten sen voi suunnitella ja miten siitä saa itselleen ja muille mahdollisimman paljon irti. Tarkastelemme asiaa erityisesti opinto-ohjaajakoulutuksen näkökulmasta, mutta samat periaatteet soveltuvat moniin muihinkin koulutuksiin.

Kehittämistehtävä vaatii pysähtymistä

Kehittämistehtävän ydin on tuottaa uutta ymmärrystä ja kehittää jotakin omaan työhön, organisaatioon tai alaan liittyvää. Se ei ole vain raportti, vaan aktiivinen oppimisprosessi, jossa opiskelija vaikuttaa – edes pienesti – johonkin käytäntöön. Kehittämistehtävä ei siis ole vain asia, joka ’tehdään, että saadaan kurssi kasaan’, vaan mahdollisuus pysähtyä, tarkastella työtä eri näkökulmista ja luoda jotakin, joka helpottaa, selkeyttää tai parantaa toimintaa.

Kehittämistehtävä vastaa tarpeeseen

Kehittämistehtävä lähtee aina tarpeesta. Tarve voi olla ongelma, epäselvyys, puute, ristiriita tai mahdollisuus, jota ei vielä hyödynnetä. Usein kehittämistehtävässä on hyödyllistä kuvata seuraavat seikat.

• Miksi jokin ei toimi?
• Miksi nykyinen käytäntö ei palvele tarkoitustaan?
• Mitä pitäisi muuttaa, jotta työ sujuisi paremmin?

Alkutilanteen kuvaus voi olla myös tunteita herättävä. Usein tämä auttaa näkemään, miksi asia on tärkeä. Kartoituksen voi tehdä kyselyillä tai haastatteluilla, mutta ne eivät ole pakollisia. Myös omat havainnot, kokemukset ja dokumentit riittävät, kunhan tarve tulee selkeästi näkyviin.

Kehittämistehtävän tyypit

Kehittämistehtävät vaihtelevat laajasti. Osa on innovatiivisia avauksia, joissa luodaan jotakin täysin uutta: esimerkiksi uusi ohjausmetodi, ohjaajan työkalupakki tai ohjaukseen liittyvä toimintaprosessi. Toiset tehtävät voivat olla kuvailevia ja jäsentäviä, kuten palvelujen nykytilan analyysi tai ohjauskäytänteiden kokoaminen yhteen selkeäksi prosessiksi, joka auttaa sekä tekijää että kollegoita.

Kolmas tyyppi on tutkimuksellisesti suuntautunut kehittäminen, jossa opiskelija testaa, kokeilee ja arvioi jotakin käytännössä, esimerkiksi uuden tavan toteuttaa pienryhmäohjausta tai testaa jotain olemassa olevaa uraohjausmateriaalia. Laajimmillaan näissä on sovellettu esimerkiksi toimintatutkimuksellista tai kehittävän työntutkimuksen otetta, joka tuo sekä itse kehittämistyöhön että tulosten raportointiin systematiikkaa.

Kaikissa tyypeissä on yhteistä se, että tehtävä tuottaa uutta ymmärrystä – joko tekijälle, omalle organisaatiolle tai laajemmin alan käyttöön.

Työtehtävien monet tasot

Kehittämistehtävää suunnitellessa kannattaa miettiä millä tasolla haluaa vaikuttaa.

• Oma työ: esimerkiksi ohjausmenetelmien kehittäminen, oman työn systematisointi tai uusien työkalujen käyttöönottaminen.
• Tiimin työ: tämä voi liittyä työnjakoon, yhteistyöhön, vuosikelloon, prosessien selkeyttämiseen tai verkostotyön kehittämiseen.
• Koko organisaation taso: näitä ovat esimerkiksi ohjauksen rakenteisiin liittyvät kehittämisehdotukset – miten ohjaus näkyy strategioissa, toimintasuunnitelmissa tai oppilaitoksen palveluissa.
• Alaa koskeva kehittäminen: tällainen tehtävä tuottaa jotakin, josta hyötyvät kaikki toimijat, esimerkiksi ohjauksen mallinnus, alan haasteisiin pureutuva kirjoitus tai laaja kehittämisehdotus: tällaisia tuotoksia voi usein tehdä näkyväksi julkaisujen, blogien, podcastien tai tapahtumien kautta.

Jatkojalostus ja näkyväksi tekeminen

Kun kehittämistehtävä on valmis, sitä kannattaa hyödyntää. Hyvä työ ei kuulu pöytälaatikkoon. Sen voi:

• esitellä omassa tiimissä tai organisaatiossa
• jalostaa artikkeliksi, blogiksi tai esitykseksi
• jakaa alan verkostoissa
• kehittää pidemmälle ja testata käytännössä

Parhaimmillaan hyvistä kehittämistehtävistä tulee pysyviä käytäntöjä, jotka helpottavat arkea ja tukevat ohjaustyötä pitkällä aikavälillä. Kun kehittämistehtävä muuntuu osaksi arjen toimintaa, oppimisesta tulee yhteistä pääomaa, ei vain yksittäisen opiskelijan projekti.

Kuva: Haaga-Helia