Korkeakouluopiskelijoiden kansainvälinen liikkuvuus 2040 – haasteet, mahdollisuudet ja tulevaisuuden visiot

Kansainvälinen liikkuvuus on ollut pitkään suomalaisen ja eurooppalaisen korkeakoulutuksen vahvuus ja ylpeydenaihe. Globaali toimintaympäristö, työelämän muutokset ja opiskelijapopulaation monimuotoistuminen haastavat kuitenkin perinteisiä liikkuvuusmalleja. Miltä näyttää korkeakouluopiskelijoiden kansainvälinen liikkuvuus vuonna 2040, ja miten varmistamme, että kansainvälinen osaaminen on jatkossakin kaikkien opiskelijoiden saavutettavissa?

Liikkuvuuden nykytila ja kehitystrendit

Vuonna 2024 ulkomaanjaksolle lähti Suomesta 10 600 korkeakouluopiskelijaa. Koronapandemian aiheuttamasta notkahduksesta ollaan toipumassa, mutta huippuvuosien, kuten vuoden 2016 (14 600 ulkomaanjaksoa), tasolle ei ole vielä palattu. Yliopistoissa pitkät vaihdot ovat enimmäkseen palautuneet pandemiaa edeltävälle tasolle, mutta ammattikorkeakouluissa eivät. Ammattikorkeakouluissa koronavuosien jälkeinen kasvu on tullut lyhytkestoisista liikkuvuusjaksoista, kuten Erasmus+ monimuotoisista intensiivikursseista. Kaikista alle kolmen kuukauden mittaisista ulkomaanjaksoista 76 prosenttia tehdään ammattikorkeakoulusektorilla. (Opetushallitus 2024). Myös kansainväliseen työharjoitteluun lähteneiden opiskelijoiden määrä on laskenut erityisesti ammattikorkeakouluissa.

Laskeva trendi opiskelijavaihtojen määrissä on ollut havaittavissa jo ennen koronapandemiaa, ja syitä tälle trendille on selvitetty useissa tutkimuksissa. Eurostudent VIII -tutkimuksen (2022) mukaan yleisin este vaihtoon lähtemiselle on taloudelliset kustannukset, joita yli puolet opiskelijoista pitää merkittävänä esteenä. Muita esteitä ovat elämäntilanne (esimerkiksi perheellisyys), motivaation puute ja vähäinen koettu hyöty opintojen kannalta. Noin viidennes opiskelijoista mainitsee kielitaidon puutteen esteenä vaihtoon lähtemiselle. Opintohallinnolliset haasteet, kuten ulkomaisten opintosuoritusten hyväksyminen osaksi tutkintoa, ovat vähäisempiä. (Eurostudent VIII 2022.) Tutkimusten valossa näyttäisi siltä, että syyt laskeville liikkuvuusluvuille löytyvät pääasiassa korkeakoulujen rakenteiden ulkopuolelta.

Työelämän ja osaamistarpeiden muutokset

Työelämä muuttuu nopeasti, ja tulevaisuuden osaamistarpeet ovat yhä laaja-alaisempia ja monimutkaisempia. Osaamisen ennakointifoorumin (OEF) pitkän aikavälin osaamistarve-ennakoinnissa arvioitiin keskeisten muutosilmiöiden vaikutuksia laaja-alaisiin, ammatti- ja toimialarajat ylittäviin osaamistarpeisiin vuoteen 2040 mennessä. Tarkasteltavia muutosilmiöitä olivat energiamurros, talouden muutos, turvallisuusuhkien lisääntyminen ja väestörakenteen kehitys, jotka vaikuttavat siihen, millaista osaamista tulevaisuuden työelämässä tarvitaan. Opetushallituksen osaamistarve-ennakoinnissa käytettiin OEF-osaamisluokitusta. Osaamistarve-ennakoinnin mukaan digitalisaatio ja teknologinen kehitys lisäävät jatkuvasti tarvetta opiskelijoiden digiosaamiselle, mutta samalla tarpeina korostuvat myös monikulttuurisuustaidot, sosiaalisen kestävyyden ymmärrys, viestintätaidot ja kyky toimia moninaisissa tiimeissä. (Opetushallitus 2025.)

Kansainväliset kokemukset, kuten opiskelijavaihto, tukevat näiden taitojen kehittymistä. Vaihdossa opitaan muun muassa sopeutumiskykyä, kulttuurienvälistä osaamista ja ongelmanratkaisukykyä, jotka ovat yhä tärkeämpiä työelämätaitoja. Samalla myös henkilökohtaiset ominaisuudet kehittyvät, kuten avarakatseisuus, uteliaisuus ja itsevarmuus (Opetushallitus 2019). Nuorisobarometrin (2024) mukaan nuoret pitävät kansainvälisiä valmiuksia tärkeinä, ja osaamisen kehittäminen nähdään olennaisena osana tulevaisuuden menestystä. Työelämän kansainvälistyminen ja monimuotoistuminen tarkoittavat, että kansainvälisen osaamisen merkitys kasvaa entisestään.

Osaamistarpeiden muutos näkyy myös siinä, että pelkkä tekninen osaaminen ei enää riitä: tarvitaan laaja-alaisia taitoja, kuten kriittistä ajattelua, luovuutta ja kykyä ymmärtää globaaleja ilmiöitä. Kansainvälinen liikkuvuus tarjoaa ainutlaatuisen ympäristön näiden taitojen kehittämiselle.

Väestörakenteen ja opiskelijapopulaation muutokset

Suomen väestörakenne muuttuu nopeasti. Vuonna 2024 syntyi vain 43 700 lasta, kun vastaavasti korkeakoulujen aloituspaikkoja oli noin 85 000 (Tilastokeskus, Vipunen). Pienenevien ikäluokkien myötä korkeakoulut kilpailevat yhä harvemmista kotimaisista opiskelijoista, joten kasvu voi tulla kansainvälisistä opiskelijoista tai uudelleen kouluttautuvista alan vaihtajista. Näin ollen opiskelijapopulaatio monimuotoistuu: yhä useampi opiskelija on ulkomaalaistaustainen, aikuisopiskelija, perheellinen tai muuten erilaisessa elämäntilanteessa kuin perinteinen nuori opiskelija. Tämä tulee vaikuttamaan koko korkeakouluverkostoon Suomessa – sekä korkeakoulujen opintotarjontaan että kaikkiin tukipalveluihin, mutta myös kansaivälisen liikkuvuuden saavutettavuuteen ja siihen, millaisia kansainvälisiä kokemuksia opiskelijat voivat ja haluavat tavoitella.

Kansainvälisten opiskelijoiden määrä suomalaisissa korkeakouluissa kasvaa jo nyt, mikä tuo uusia mahdollisuuksia ja haasteita. Kansainväliset opiskelijat monipuolistavat korkeakouluyhteisöjä ja tuovat uusia näkökulmia, mutta heidän kotoutumisensa Suomeen ja korkeakouluyhteisöön ja mahdollisuutensa osallistua kansainväliseen liikkuvuuteen vaativat myös erityistä huomiota. Kansainväliset opiskelijat voivat tarjota ratkaisun avaimia osaajapulaan, sekä korkeakoulujen taloudelliseen tilanteeseen.

Viime vuosina myös opiskelijoiden mielenterveys- ja oppimishaasteet ovat yleistyneet. Eurostudentin (2022) mukaan lähes neljäsosa opiskelijoista raportoi mielenterveysongelmista. Tämä vaikuttaa opiskelijoiden kykyyn ja haluun lähteä vaihtoon, ja tukipalveluiden merkitys korostuu. Opiskelijan tukeminen edellyttää kotikorkeakoulun henkilöstöltä hyvää partneriverkoston tuntemusta sekä vaihtokohteessa saatavilla olevien tukipalveluiden kartoittamista. Haaga-Helian kansainväliset palvelut onkin viime vuoden aikana intensiivisesti edistänyt esimerkiksi MOB4ALL-hankkeen tuloksena syntyneitä suosituksia. Parhaimmillaan ja oikea-aikaisesti tuettuna kansainvälinen onnistumiskokemus voi kasvattaa opiskelijan itsevarmuutta ja resilienssiä, joita tarvitaan epävarmassa maailmassa.

Tulevaisuuden mahdollisuudet ja uhat

Alfa-sukupolvi (2010–2024 syntyneet) kasvaa maailmassa, jossa digitaalisuus, monikulttuurisuus ja ympäristötietoisuus ovat arkipäivää. Tälle sukupolvelle taloudellinen vakaus, kestävä kehitys ja globaalit verkostot ovat tärkeitä arvoja (McCrindle 2025). Vaihtoon lähtemisen motiivien ja odotusten voidaan odottaa muuttuvan: prosessien sujuvuus, ohjaus, vihreät matkustusvaihtoehdot ja yhteisöllisyys korostuvat. Monimuotoiset kansainväliset kokemukset ovat entistä tärkeämpiä, kun opiskelijoiden arvot ja elämänkatsomukset monipuolistuvat.

Digitalisaatio ja virtuaalivaihdot voivat sekä haastaa että tukea fyysistä liikkuvuutta. Diginatiivit nuoret ja teknologian kärjessä olevat korkeakoulut voivat hyödyntää virtuaalisia mahdollisuuksia, mutta samalla on tärkeää säilyttää aito kansainvälinen vuorovaikutus. Ympäristötietoisuus vaikuttaa liikkumisen muotoihin ja valintoihin: vihreämmät matkustustavat ja virtuaalivaihdot ovat ympäristötietoisen vaihtoehtoja. Toisaalta lyhyet vaihdot kasvattavat suosiotaan, mutta niiden hiilijalanjälki on suurempi kuin pitkien vaihtojen. Mielenterveys- ja oppimishaasteet ovat yhä yleisempiä, ja ne voivat rajoittaa liikkuvuutta, ellei tukea ja saavutettavuutta paranneta. (Eurostudent VIII 2022.)

Näitä teemoja käsiteltiin toukokuussa 2025 Korkeakoulujen kv-kevätpäivien sessiossa, jonka Haaga-Helia järjesti yhdessä Metropolian, Laurean sekä Opetushallituksen edustajien kanssa. Ehdotuksia kansainvälisyyden edistämiseksi pyydettiin myös osallistujilta. Esiin nousi teemoja kuten monipuolinen kielitaidon kehittäminen jo lapsuudesta lähtien, korkeakoulujen koko henkilöstön sitouttaminen kansainväliseen toimintaan sekä huolehtiminen siitä, että heidän osaamisensa esimerkiksi digitaidoissa on ajan tasalla. Lisäksi painotettiin, että kansainvälistymismahdollisuuksien on aidosti oltava yhdenvertaisesti kaikkien opiskelijoiden saatavilla. Tärkeä huomio oli se, että tulevat sukupolvet ottavat mallia nykyisistä opiskelijoista. Mikäli nyt annetaan kansainvälistymiskokemusten kadota, syntyy tähän aukko eikä tulevilla opiskelijoilla ole positiivista kansainvälistymisen mallia. Aika toimia on siis nyt.

Toimenpide-ehdotukset ja visiot vuodelle 2040

Suomen korkeakoulutuksen ja tutkimuksen visiotyö 2040 on käynnissä. Visio sekä toimenpidesuositukset julkaistaan keväällä 2026. Visiotyössä pyritään vastaamaan yhteiskunnan muutoksiin, sekä luomaan uusia suuntaviivoja pitkän aikavälin kehittämiselle niin koulutuksessa kuin tutkimuksessakin. (Opetus- ja kulttuuriministeriö 2025.)

Jotta kansainvälinen osaaminen olisi kaikkien opiskelijoiden saavutettavissa vuonna 2040, tarvitaan monipuolisia toimenpiteitä.

• Kielivarannon vahvistaminen ja kielitaidon tukeminen kaikilla koulutusasteilla.
• Varautuminen pieneneviin ikäluokkiin ja opiskelijapopulaation monimuotoistumiseen.
• Kansainvälisyyden sisällyttäminen opetussuunnitelmiin ja osaamistavoitteisiin.
• Ympäristövastuullisten ja saavutettavien kansainvälistymismuotojen kehittäminen.
• Rahoituksen varmistaminen kv-liikkuvuuden tukemiseksi.
• Ohjauksen ja tiedotuksen parantaminen, jotta vaihdon hyödyt ja mahdollisuudet tulevat selkeästi esiin.

Ilman kansainvälisyyttä suomalainen korkeakoulutus ei voi menestyä

Korkeakouluopiskelijoiden kansainvälinen liikkuvuus ja kansainvälisen osaamisen kerryttäminen on edelleen tärkeää, mutta niiden muodot muuttuvat ajan mukana. Nyt on aika varmistaa, että jokaisella opiskelijalla on mahdollisuus kasvaa kansainväliseksi osaajaksi.

Kansainvälistymisismahdollisuuksien tulee olla aidosti saavutettavissa kaikille opiskelijoille, riippumatta heidän taustastaan tai elämäntilanteestaan. On tärkeää, että kansainvälisyys sisällytetään kiinteästi osaksi opetussuunnitelmia ja että opiskelijoille tarjotaan monipuolisilla liikkuvuuden ja kansainvälistymisen mahdollisuuksilla – niin kotimaassa kuin ulkomailla. Digitaaliset ja virtuaaliset kansainvälistymisen muodot sekä ympäristönäkökulmat nousevat tulevaisuudessa perinteisten kansainvälistymisen muotojen rinnalle.

Jotta Suomen korkeakoulut voivat vastata yhteiskunnan ja työelämän muuttuviin tarpeisiin, kansainvälisyys on nähtävä koko korkeakoulujen yhteisenä tavoitteena. Kansainvälisyys rikastuttaa sekä yksilöä että yhteiskuntaa. Suomen kaltaisella pienellä viennistä riippuvalla maalla ei ole varaa jäädä yksin.

Kuva: Haaga-Helia