Kehittämisprojektin anatomia: kirjallisuuskatsaus ja kehittämismenetelmä

Joskus ajatellaan, että akateemisessa maailmassa tapahtuva tutkimus- ja kehittämistoiminta on täysin erilaista kuin yrityksissä tapahtuva kehittämistyö. Kirjallisuuskatsaus ja tutkimusmenetelmät tuovat monille mieleen opiskeluajoilta sen opinnäytetöiden ikävimmän osuuden. Kuitenkin kirjallisuuskatsauksen järjestelmällinen toteutus ja kehittämismenetelmien perusteellinen kuvaaminen on tärkeää myös yritysmaailmassa toteutettaville kehittämisprojekteille. Niiden avulla kehittämisprojekteihin saadaan läpinäkyvyyttä, mikä mahdollistaa projektin ulkopuolisille henkilöille mahdollisuuden arvioida tuotosten luotettavuutta sekä hyödynnettävyyttä muualla organisaatiossa.

Tässä kirjoituksessa käyn läpi yrityksen kehittämisprojekteissa monesti unohtuvaa vaihetta: kirjallisuuskatsausta ja kehittämismenetelmiä.

Näin rakennetaan vahva tietoperusta kehittämisprojektille

Tietoperusta (kirjallisuuskatsaus, teoreettinen viitekehys) auttaa ymmärtämään mitä aiheesta jo tiedetään ja miten aihetta on aikaisemmin tutkittu. Kirjallisuuskatsauksen avulla löydetään mitä ei vielä tiedetä tai mitä ei ole tutkittu riittävästi.

Raporttia kirjoittaessa luku kannattaa nimetä aiheen mukaisesti siten, että se kuvaa luvussa käsiteltävää asiasisältöä. Kannattaa käyttää sanaa ”teoreettinen viitekehys” erittäin harkiten ja vain siinä tapauksessa, että on selkeästi valittu tietty näkökulma, esimerkiksi resurssipohjainen näkökulma, kulttuurinen näkökulma tai käytäntöteoreettinen lähestymistapa.

Kirjallisuuskatsauksen kirjoittamisen pohjana toimii aiemmin tekemäsi kirjallisuustaulukko ja sen yhteydessä kirjoitettu lyhyt teksti. Teksti on kirjallisuuskatsauksen ensimmäinen versio, jota lähdetään nyt laajentamaan. Lopullisen kirjallisuuskatsauksen pituus voi olla noin 2-8 sivua.

Kirjallisuuskatsauksen aloituskappale

Kirjallisuuskatsauksen alussa ei vielä mennä suoraan aiheeseen, vaan ensin esitellään lukijalle, miten ja millaista aineistoa on analysoitu.

• Selkeä kuvaus mitä aiheita kirjallisuuskatsaus käsittelee. Mitkä aiheet liittyvät asiaan, mutta on rajattu tässä ulkopuolelle?
• Millaisia lähteitä on käytetty? Tehtiinkö tietokantahakuja, millaisia hakusanoja ja rajauksia? Oliko tekoälytyökaluja käytössä ja millä tavalla?
• Perustelu, millä kriteereillä mukaan otetut tutkimukset on valittu (esimerkiksi vertaisarvioidut artikkelit, julkaisuvuosi, kieli).
• On hyvä mainita myös, kuinka monta lähdettä katsaukseen sisältyy ja miksi määrä on perusteltu.

Kirjallisuuskatsauksen alaluvut

Kirjallisuuskatsauksen idea ei ole oppikirjamaisesti esitellä aiheeseen liittyviä käsitteitä, vaan analysoida sitä tietoa, jota aiheesta on olemassa. Kirjallisuuskatsauksen voi esimerkiksi koostaa siten, että kirjoittaa jokaisesta alla olevasta kohdasta oman alalukunsa.

• Mitä aihealueita on tutkittu? Mitä teemoja niissä esiintyy? Onko aihealueita, joita ei ole tutkittu? Lukijaa helpottaa, kun kukin aihealue käsitellään omassa kappaleessaan.
• Mitä tuloksia tutkimuksissa on saatu? Saatuja tuloksia voi ryhmitellä teemojen mukaan ja kertoa niistä kustakin yksityiskohtaisemmin. Miten luotettavia kirjallisuudessa esitellyt tulokset ovat?
• Millaisilla menetelmillä aiempaa tutkimusta on tehty (laadullinen, määrällinen, kokeellinen, kirjallisuuskatsaus, käsitteellinen)? Onko jokin menetelmä, jota olisi kannattanut käyttää, mutta sitä ei esiinny kirjallisuudessa? Painottuuko tutkimuksessa jokin tietty menetelmä ja mitä seurauksia tästä on?
• Miten tutkimukset eroavat toisistaan tai tukevat toisiaan? Mistä asioista tutkijat ovat olleet yksimielisiä? Onko jotakin, mistä tutkijat ovat olleet eri mieltä?
• Miten tämän kehittämistyön aihe liittyy aikaisempaan tutkimukseen. Tätä sivuttiin jo johdannossa, mutta nyt tarkoitus on laajentaa kuvailua muutamaa lausetta pidemmäksi.

Kirjallisuuskatsauksen yhteenveto

Kehittämisprojektin lukijaa auttaa, kun luvun loppuun kirjoitetaan lyhyt yhteenveto. Tämän perään on hyvä kirjoittaa myös muutaman lauseen selitys siitä, miten työ tästä etenee, tyyliin ’seuraavassa luvussa esitellään työn tutkimusmenetelmät ja aineiston keruu, joiden avulla pyrin vastaamaan esiin nousseisiin tutkimusaukkoihin’. Tätä sanotaan metatekstiksi ja sitä on hyvä kirjoittaa raportin jokaisen luvun loppuun auttamaan lukijaa seuraamaan raportin etenemistä (Lampinen 2006).

Selkeä kehittämismenetelmän kuvaus parantaa luotettavuutta

Kirjallisuuskatsauksen jälkeen valitaan ja kuvataan projektin kehittämismenetelmä. Tarkoituksena on kuvata kehittämistyön käytännön toteutus mahdollisimman tarkasti. Raportissa on luvun alussa hyvä kerrata vielä kehittämistyön tarkoitus ja kertoa miksi valittu menetelmä sopii juuri tämän ongelman ratkaisemiseen. Tässä vaiheessa kannattaa piirtää kehittämisprosessista kaaviokuva, jossa esitetään prosessin eteneminen vaihe vaiheelta. Raportissa kehittämismenetelmä-luvun pituus on yleensä noin 5-8 sivua.

Tieteelliset artikkelit noudattavat yleensä tiettyä kaavamaista rakennetta. Tämä rakenne harvoin sopii soveltavaan tutkimukseen sellaisenaan, joten ei kannata yrittää kopioida samaa rakennetta omaan raporttiin, mikäli tuntuu, että se ei siihen sovi. Kehittämisprojektien toteutus on usein syklinen, jolloin tieteellisen perustutkimuksen vesiputousmallin mukainen menetelmäkuvaus ei sovi siihen kovin hyvin.

Hyvä vaihtoehto on rakentaa raportoitaessa kehittämismenetelmää kuvaava luku siten, että se etenee kehittämisprosessin vaiheiden mukaan. Jokainen kehittämisprosessia kuvaavassa kaaviossa esitetty vaihe on siis oma alalukunsa. Menetelmäkuvauksen tulisi olla mahdollisimman selkeä ja yksinkertainen: mahdollisimman selkeät ja yksityiskohtaiset ohjeet jollekin, joka haluaa toteuttaa samanlaisen kehittämistyön. Prosessia kuvatessa kannattaa kertoa myös mahdollisista haasteista ja epäonnistumisista. Nämä eivät laske projektin arvoa, päinvastoin. Lukijalle tämä on arvokasta tietoa, ettei hän joudu itse toistamaan samoja virheitä.

Menetelmälukuun ei siis ole yhtä oikeaa rakennetta. Case-tutkimuksen ja palvelumuotoilua hyödyntävän kehittämistyön menetelmäluvut ovat rakenteeltaan hyvin erilaiset. Tutkimuksellisesti painottuneessa kehittämistyössä voi rakentaa menetelmäluvun tieteellisistä artikkeleista tutun IMRaD kaavan mukaan (Springer 2025).

Monesti kehittämisprojekteja raportoitaessa nousee esiin kysymys siitä, missä kohtaa kannattaa kertoa aineiston keruusta ja analysoinnista. Mikäli kehittämisprojektissa käydään läpi useampi kehittämissykli, aineistoa kerätään eri vaiheissa ja sitä analysoidaan eri menetelmillä. Kutakin vaihetta koskevassa alaluvussa kerrotaan mitä aineistoa on tässä vaiheessa kerätty ja miten sitä on analysoitu. Tässä on selkeä ero verrattuna tieteellisistä artikkeleiden malliin, jossa koko aineisto ja sen analyysi kuvataan yhdellä kertaa.

Myös menetelmävalinnat kannattaa perusteltava lähteillä

Kehittämismenetelmän kuvauksessa tulisi käyttää hyviä lähteitä. Pyri löytämään muutama hyvälaatuinen lähde, joka käsittelee käyttämääsi tutkimusmenetelmää. Esimerkiksi työpajoissa tuotettua laadullista aineistoa voi analysoida monella eri tavalla (Saldana 2025) ja analyysimenetelmä on hyvä perustella käyttämällä lähteitä. Mikäli kehittämisprosessi perustuu esimerkiksi organisaatiossa käytössä oleviin prosessimalleihin, niin se kannattaa kuvata tarkasti raportissa.

Menetelmäluvun yhteenveto

Menetelmäluvun loppuun on hyvä kirjoittaa lyhyt yhteenveto muutamalla lauseella. Lukijaa auttaa muutaman lauseen selitys siitä, miten työ tästä etenee, tyyliin ’seuraavassa luvussa kehittämistyöni tulokset vaihe vaiheelta ja lopuksi esittelen kehittämisprosessin tuloksena syntyneen x-mallin’.

Kirjallisuuskatsaus ja menetelmävalinnat kehittämisprojektien nopeuttajina

Kirjallisuuskatsaus voi käytännössä huomattavasti nopeuttaa kehittämisprojektia, kun kaikkea tietoa ei tarvitsekaan itse tuottaa. Kehittämisprojekteja voidaan monesti ajautua tekemään aina samalla totutulla, mutta raskaalla mallilla. Menetelmiin tutustumalla ja niiden valintaa pohtimalla voi löytyä huomattavasti kevyempiä ja nopeampia tapoja kehittämistöiden läpiviennille.

Kuva: Haaga-Helia