Kohti hiilineutraalia matkailua – Carbon Neutral Experience 2.0 -hanke vauhditti Uudenmaan matkailualan kestävyystyötä

Carbon Neutral Experience 2.0 -hanke edisti Uudenmaan matkailu-, ravintola- ja tapahtuma-alan hiilineutraaliutta. Tämä kirjoitus analysoi hankkeen onnistumisia diffuusioteorian, metakognitiivisen paradigman ja kolminkertaisen pohjan teorian kautta.

Pyrimme avaamaan lukijoille alojen kriittiset haasteet, kuten asenteen ja käyttäytymisen välisen kuilun sekä johdon sitoutumisen merkityksen. Lisäksi osoitamme, että hankkeen onnistuminen perustui vahvaan teoreettiseen ymmärrykseen, käytännönläheiseen toteutukseen ja rohkeaan metodologiseen innovointiin.

Matkailualan kestävyystyö ei ole enää pelkkä trendi, vaan liiketoiminnan välttämättömyys. CNE 2.0 -hanke todisti, että konkreettiset työkalut ja tieteellinen ymmärrys yhdistettynä tuottavat mitattavia tuloksia. Hankkeen aikana Sustainable Travel Finland (STF) -merkkien määrä kasvoi 37 prosenttia, ja viisi yritystä palkkasi uusia vastuullisuustyöntekijöitä.

Kestävän matkailun tutkimuksen kypsyminen

Kestävän matkailun tutkimus on kehittynyt voimakkaasti viimeisen kahden vuosikymmenen aikana (Yang ym. 2025). Bibliometrinen analyysi paljastaa, että vuonna 2015 julkaistiin Scopuksessa vain 24 artikkelia kestävästä matkailusta, kun vuonna 2023 julkaisumäärä oli kasvanut jo 1 400 artikkeliin (Lavaredas et al. 2025). Tämä heijastaa paitsi akateemisen kiinnostuksen lisääntymistä myös käytännön tarvetta aiheen tutkimiseen.

Neljän vuosikymmenen kattava tutkimus osoittaa, että tietyt aihealueet, kuten ekoturismi, maaseutumatkailu ja kestävän matkailun markkinointistrategiat, ovat saavuttaneet tai saavuttamassa kypsyystason, jonka seurauksena tutkijoiden huomio on siirtynyt syventäviin aiheisiin (Agarwal, Datta & Mukherjee 2024; Yang ym. 2025). CNE 2.0 -hanke asemoitui juuri tähän murrokseen: perinteisen ekokeskeisyyden sijaan fokuksemme oli käyttäytymisen muutoksessa, sertifiointijärjestelmien tehokkuudessa ja konkreettisissa mittaamismenetelmissä.

Yksi merkittävimmistä huomioista viime vuosina on se, että tutkijat ovat aikaisemmin aliarvioineet tai jättäneet huomiotta matkailun sosiaalisen ulottuvuuden (Lavaredas ym. 2025; Yang ym. 2025). CNE 2.0 -hanke pyrki käsittelemään tätä aukkoa integroidulla lähestymistavalla, joka hyödynsi kestävyyspyramidin kolmea keskeistä toisistaan riippuvaista ulottuvuutta: taloudellista, sosiaalista ja ekologista kestävyyttä (ks. WCED 1987; Elkington 1997; Yang ym. 2025).

Teoreettinen viitekehys: kestävyysorientoituneet innovaatiot (SOI)

Analysoimme hankkeen vaikuttavuutta kestävyysorientoituneiden innovaatioiden (SOI) kolminkertaisen viitekehyksen kautta (Shahzad ym. 2025). Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että arvioimme hankkeen onnistumista kolmen eri ulottuvuuden kautta.

• Ekologinen modernisaatioteoria (EMT): Miten hanke edisti ympäristöystävällisyyttä?
• Innovaatioiden diffuusioteoria: Mitkä mekanismit selittävät kestävyysinnovaatioiden leviämistä?
• Kolminkertaisen pohjan teoria (TBL): Miten hanke integroi taloudellisen, sosiaalisen ja ekologisen kestävyyden?

Tämä viitekehys ohjaa koko arviointiamme ja näkyy läpi tekstin analyysissa.

STF-työpajat toivat vastuullisuuden käytäntöön

Hanke oli jaettu neljään eri työpakettiin. Sen kärkenä toimi Haaga-Helian koordinoima STF-työpajasarja, joka vei STF-merkin yritysten ulottuville konkreettisella ja käytännönläheisellä tavalla. Toimintansa aikana hanke järjesti kaikkiaan 30 työpajaa, joihin osallistui yhteensä 169 matkailu-, ravintola- ja tapahtuma-alojen edustajaa 148 eri yrityksestä Uudenmaan alueelta.

Tuore systemaattinen kirjallisuuskatsaus paljastaa, että matkailualan sertifiointitutkimus on viimeisen 20 vuoden aikana jäänyt liian staattiseksi (Elzek & Font 2025). Vaikka sertifikaatit on suunniteltu erottamaan aidot kestävyystoimet viherpesuyrityksistä ja tarjoamaan rakenteellinen lähestymistapa käytäntöjen kehittämiseen, useimmat sertifikaatit mittaavat hallintokäytäntöjä eivätkä todellista suorituskykyä. STF-ohjelma on tässä suhteessa selkeä poikkeus, koska se edellyttää kolmannen osapuolen sertifiointia.

STF-ohjelma tarjoaa yrityksille ja matkailudestinaatioille seitsemän askeleen kestävän matkailun kehittämispolun, jonka jokaiseen askeleeseen liittyvät kansainvälisten standardien mukaiset kriteerit. Kun yritys/destinaatio on tehnyt askelkohtaiset tehtävät ja todentanut STF-ohjelman asettaman kriteeristön täyttymisen vaadituin dokumentein, se voi lähettää STF-merkin hakemuksen Visit Finlandin kautta kolmannelle osapuolelle tarkistettavaksi.

Empiirinen evidenssi osoittaa, että interventioiden tehokkuuden arviointi vaatii kenttätutkimuksia pelkkien kyselytutkimusten sijaan (Juvan ym. 2023). Tämä pyrittiin huomioimaan CNE 2.0 -työpajojen suunnittelussa, jotka nojasivat vahvasti henkilökohtaisen sparrauksen ja jatkuvan tuen malliin. STF-työpajat eivät olleet pelkästään sertifikaatin suorittamista varten, vaan ne olivat käyttäytymisen muutoksen interventioita.

Työpajoissa yritysedustajille tuotiin runsaasti tosielämän esimerkkejä, ja heitä rohkaistiin kokeilemaan uusia lähestymistapoja ja oivalluksia. Työpajoja järjestettiin sekä verkossa että lähitoteutuksina useilla eri paikkakunnilla, mikä helpotti yritysten osallistumista hanketoimiin. Visit Finlandin STF-hubiin saadut kouluttajatilit, hankkeen verkkosivut sekä hanketiimin aktiivinen bloggaus ja koulutusmateriaalien tuotanto mahdollistivat tehokkaan ohjauksen ja esimerkkien näyttämisen koko hankkeen ajan.

Metakognitiiviset menetelmät paljastavat piilossa olevan

Kestävän matkailun tutkimus on pitkään pyörinyt samojen teesien ympärillä (ks. Montañés-Del Río ym. 2025). Todellisen vaikutuksen saavuttaminen voi kuitenkin vaatia muutosta perinteisistä kognitiivisista teorioista, kuten suunnitellun käyttäytymisen teoriasta, kohti syvempää metakognitiivisten teorioiden tutkimusta (Sharma & Nicolau 2025). Tämä johtuu pääosin siitä, että kuluttajat eivät aina toimi arvojensa mukaisesti, vaikka he kyselyssä näin vastaisivatkin.

Metakognitio, eli se, miten ihmiset ajattelevat omasta ajattelustaan kestävyyden suhteen, on jäänyt kestävän matkailun tutkimuksessa varsin vähälle huomiolle. Yksi CNE 2.0 -hankkeen mielenkiintoisimmista osuuksista oli vastuullisuusviestinnän tutkimus, joka toteutettiin keväällä 2025 Haaga-Helian Interaction & eMotion Labissa.

Tutkimuksessa testattiin kymmenen uusimaalaisen matkailuyrityksen verkkosivuja käyttämällä katseenseurannan ja kasvonilmeanalyysin menetelmiä, jotka paljastavat sen, mitä perinteiset kyselyt eivät kerro (Moreira Kares & Asikainen 2025). Katseenseurannan ja kasvonilmeanalyysin käyttö CNE 2.0 -hankkeessa edustivat juuri metakognitiivista lähestymistapaa, jonka kautta pyritään selvittämään tiedostamattomia toimintamalleja.

Sen sijaan, että kysyisimme yrityksiltä tai asiakkailta, mitä he ajattelevat vastuullisuusviestinnästä, hankkeessa havainnoitiin suoraan heidän tiedostamattomia reaktioitaan. Tämä lähestymistapa on yhdenmukainen tutkimuksen kanssa, joka korostaa signaalin havaitsemista meluisissa ympäristöissä eli miten kestävät valinnat erottuvat markkinoinnin ja informaation tulvassa (Sharma & Nicolau 2025).

Tutkimus paljasti, että vastuullisuusviestinnän suurin kompastuskivi ei useinkaan ole sisällön laatu, vaan sen saavutettavuus. Pitkät tekstimuurit uuvuttavat lukijan, vastuullisuussisällöt eristetään alasivuille, ja visuaalisia elementtejä hyödynnetään harvoin (Moreira Kares & Asikainen 2025). Katseenseurannalla myös havaittiin, että tietorikkailla sivuilla käyttäjien katse poukkoilee epäloogisesti, eikä se seuraa tekstin luontevaa kulkua.

Tämä löydös on linjassa kognitiivisen kuormituksen teorian kanssa, jonka mukaan pitkät tekstimuurit lisäävät työmuistin kognitiivista kuormitusta, mikä puolestaan heikentää merkittävästi sivuston käyttökokemusta. Aikaisemmat havainnot osoittavat, että kuvia ja infograafeja on mahdollista ymmärtää millisekunneissa verrattuna tekstiin, ja ne parantavat merkittävästi sitoutumista ja muistamista (Holsanova, Holmberg & Holmqvist 2009; Lester 2013).

Tutkimuksen tulokset tukevat myös käyttäytymistieteellisiä havaintoja valintojen arkkitehtuurista. Kun vastuullisuussisältö on vain yksi linkki navigointivalikon syövereissä, riski sen sivuuttamiseen kasvaa merkittävästi. OECD:n tutkimus kestävästä matkailusta korostaa, että kestävät vaihtoehdot tulisi tehdä oletusarvoisiksi ja helpoiksi (default), ei vaikeasti löydettäviksi (OECD 2023).

Kahdeksan katseenseurantaa ja kasvoilmeanalyysia hyödyntävään tutkimukseen osallistunutta yritystä sai yksilöllisen analyysin ja raportin, joka sisälsi konkreettiset suositukset vastuullisuusviestinnän kehittämiseksi mukaan lukien ohjeet siitä, miten välttää pelkkää ’kauniilta kuulostavaa aikomusta’, ja siirtyä todellisiin, mitattaviin toimenpiteisiin.

Hackathonit ja messutapahtumat

Ammattikorkeakoulujen vahvuus vastuullisen matkailun kehittämisessä ja tutkimuksessa on ennen kaikkea sen kyky yhdistää tutkimus, kehittäminen, yrityselämä ja opetus toisiinsa. CNE 2.0 -hankkeessa tämä näkyi erityisesti hackathoneissa, jotka toteutettiin osana Innovoi kiertotaloutta ja kestävää kehitystä -opintojaksoja.

Opintojaksoilla opiskelijat innovoivat kestäviä ja kiertotalousperiaatteiden mukaisia matkailupalveluja aidoille yrityksille ja destinaatioille. Vantaalla kehitettiin ratkaisuja Kivistön kaupunginosaan, ja Nurmijärvellä työskenneltiin Röykkä Resortin kanssa. Tämä toimintamalli oli ns. win-win-tilanne, jossa yritykset saivat tuoreita ideoita, ja opiskelijat pääsivät ratkomaan aitoja liiketoiminnan haasteita.

Hackathon-konsepti oli sen verran onnistunut, että sitä tullaan hyödyntämään jatkossakin. Seuraava 24 tunnin sprint-hackathon on jo suunnitteilla Finnish Hotel of Tomorrow 2.0 -hankkeessa. Tämä osoittaa osaltaan, että CNE 2.0 -hankkeen vahvuus ei ollut pelkästään sen omassa toiminnassa, vaan kyvyssä rakentaa siltoja muiden toimijoiden kanssa.

Toukokuussa 2024 CNE 2.0 järjesti Haaga-Helia ammattikorkeakoulun Haagan kampuksella Kestävän matkailun minimessut yhteistyössä Virtual Nature, Hungry for Finland ja Toiminnallisen ekosysteemin rakentaminen -hankkeiden kanssa. Messujen ohjelmassa käsiteltiin ravintoloiden kiertotaloutta, digitaalisia matkailupalveluja ja vastuullisuusviestintää. Tapahtuma keräsi 58 osallistujaa ja osoitti käytännössä, että yhteistyö eri hankkeiden välillä rikastuttaa sisältöä.

Myös alueellinen yhteistyö ulottui Uudenmaan rajojen yli. Hanke teki tiivistä yhteistyötä etenkin Satakunnan ammattikorkeakoulun koordinoiman Älyä matkassa -hankkeen kanssa. Hankkeet järjestivät yhteistyössä kaksi hiilijalanjälkilaskennan webinaaria, jotka keräsivät yhteensä 94 osallistujaa, joista osa tuli jopa Uudenmaan ulkopuolelta. Tämä osoittaa, että varsinkin kestävyystyössä maantieteelliset rajat ovat toissijaisia, kunhan sisältö on relevanttia.

CNE 2.0 lukuina ja diffuusioteorian selitysvoima

CNE 2.0 -hankkeen kohdalla tulokset puhuvat puolestaan. Hankkeen alussa Uudellamaalla oli 101 STF-merkkiä, ja kesäkuussa 2025 niitä oli jo 138. Lisäksi ohjelmassa mukana olevia yrityksiä oli yhteensä 350. Loppukyselyssä 48 prosenttia vastaajista ilmoitti, että heillä on STF-merkki, ja 52 prosenttia kertoi olevansa polulla kohti merkkiä.

Loppukyselyssä 72 prosenttia vastaajista koki, että yrityksen tai destinaation vastuullisuus kasvoi hankkeen aikana, ja 60 prosenttia kertoi hankkeen tukeneen hyvin tai melko hyvin vastuullisuuskäytäntöjen toteuttamisessa. Viisi yritystä ilmoitti palkanneensa hankkeen aikana jopa uusia työntekijöitä tekemään vastuullisuustyötä, joka on konkreettinen merkki siitä, että kestävyystyö ja liiketoiminnan kasvu eivät ole toisensa poissulkevia.

STF-työpajojen menestystä voidaan selittää innovaation diffuusioteorialla (Rogers 2003; Shahzad ym. 2025). Tehokas käyttöönotto edellyttää viittä keskeistä elementtiä, jotka ovat suhteellinen etu, yhteensopivuus, monimutkaisuus, kokeiltavuus ja havaittavuus.

CNE 2.0:n työpajat osoittivat yrityksille konkreettisen liiketoimintahyödyn (suhteellinen etu), integroivat STF:n osaksi olemassa olevia toimintoja (yhteensopivuus), yksinkertaistivat prosessia koulutusmateriaalien avulla (vähensivät monimutkaisuutta) ja mahdollistivat asteittaisen etenemisen (kokeiltavuus). Havaittavuus toteutui henkilökohtaisen sparrauksen, verkkosivujen ja aktiivisen viestinnän kautta.

Tämä havainto osoittaa, että diffuusioteorian elementit eivät ole vain teoreettisia konstruktioita, vaan ne toimivat myös käytännössä, kun ne operationalisoidaan huolellisesti. STF-työpajojen 37 prosentin kasvuluku on konkreettinen todiste teorian käytännön soveltuvuudesta.

Asenteen ja käyttäytymisen välinen kuilu

Tutkimuskirjallisuudessa toistuu ’asenteen ja käyttäytymisen välinen kuilu’ kestävässä matkailussa. Vaikka 60 prosenttia matkailijoista ilmoittaa huomioivansa matkansa ympäristövaikutuksen, niin useimmat epäonnistuvat muuttamaan ympäristömyönteisiä asenteitaan kestäväksi käyttäytymiseksi lomallaan (ks. WTTC 2023; Karlsson & Dolnicar 2016; Li, Wu & Wang 2024). Tämä samainen ilmiö pätee myös CNE 2.0:n yrityksiin.

CNE 2.0 -hankkeen tulosten mukaan 72 prosenttia vastaajista koki, että yrityksen vastuullisuus kasvoi hankkeen aikana, mutta vain 60 prosenttia vastaajista kertoi hankkeen tukeneen hyvin tai melko hyvin vastuullisuuskäytäntöjen toteuttamisessa. Tämä 12 prosenttiyksikön ero viittaa siihen, että pelkkä tietoisuuden lisääminen ei aina johda suoraan käytännön toimenpiteisiin, vaan tarvitaan konkreettisia työkaluja, resursseja ja jatkuvaa tukea todelliseen käyttäytymisen muutokseen.

Toinen keskeinen haaste on, että hankkeesta voivat puuttua juuri ne päätöksentekijät, joilla on valta muuttaa yrityksen käyttäytymisnormeja ja jalkauttaa kestävyys osaksi liiketoimintaa. CNE 2.0:n keskeinen oppi onkin se, että ilman johdon sitoutumista kestävyystyö jää operatiivisen tason puuhasteluksi. Edellä mainittu prosentuaalinen ero voi näin ikään selittyä myös institutionaalisen tuen puutteella.

Tulevissa hankkeissa johdon osallistuminen tulisi asettaa ennakkoedellytykseksi toivotun lisän sijaan. Johdon osallistuminen kestävyystoimenpiteisiin lähettää vahvan viestin koko yrityksen henkilöstölle kestävyystyön arvosta ja merkityksellisyydestä yrityksessä (ks. Memon ym. 2022; Appiah ym. 2020).

SOI-viitekehyksen toteutuminen käytännössä

Tarkastellessamme CNE 2.0 hanketta kirjoituksen alussa mainitun kestävyysorientoituneiden innovaatioiden (SOI) kolminkertaisen teoreettisen viitekehyksen kautta voimme todeta, että hanke onnistui operationalisoimaan kaikki kolme ulottuvuutta käytännön toimenpiteiksi: ekologinen modernisaatioteoria, innovaatioiden diffuusioteoria ja kolminkertaisen pohjan teoria (Shahzad ym. 2025).

• Ympäristöystävällinen kestävyys (EMT) toteutui hankkeen tekemissä päästölaskelmissa 13 eri kunnalle, hiilijalanjälkilaskennan webinaareissa ja STF-polun painotuksessa resurssien säästöön, joka vahvistaa entisestään ympäristöulottuvuutta.
• Taloudellinen kestävyys (TBL) näkyy siinä, että viisi yritystä palkkasi hankkeen aikana uusia työntekijöitä tekemään vastuullisuustyötä, ja että STF-merkkien määrä kasvoi jopa 37 prosenttia hankkeen aikana. Tämä korostaa sitä tosiasiaa, että kestävyysinnovaatiot parantavat taloudellista suorituskykyä, operatiivista tehokkuutta ja yrityksen kilpailukykyä (Elkington 1997; Shahzad ym. 2025).
• Sosiaalinen kestävyys (TBL) rakentui destinaatioverkostosta sekä 30 työpajasta ja 169 osallistumiskerrasta, jotka loivat sosiaalista pääomaa ja yhteisöllistä oppimista. Tämä on kriittistä, sillä kuten kansainvälinen tutkimuskin osoittaa, matkailun sosiaalinen ulottuvuus on aliarvostettu resurssi (Lavaredas ym. 2025).

Rajoitukset ja kriittinen arviointi

Analyysi hankkeen vaikutuksesta vaatii myös kriittistä itsearviointia. Vaikka 72 prosenttia vastaajista koki vastuullisuuden kasvaneen, Glasgow’n ilmastojulistukseen ei liittynyt yhtään uutta destinaatiota hankkeen aikana, vaikka Hangossa tehtiinkin poliittinen päätös liittymisestä.

Tämä epäonnistuminen paljastaa institutionaalisen muutoksen rakenteellisen hitauden: yksittäiset yritykset voivat muuttaa toimintaansa nopeasti, mutta kuntien poliittiset päätöksentekoprosessit ja yritysten liiketoimintaympäristö toimivat eri aikajänteellä. Kolmivuotinen hanke on liian lyhyt aikajänne destinaatiotason muutoksille – havainto, joka tulisi huomioida jatkohankkeissa pidempiä vaikutuspolkuja suunniteltaessa.

Lisäksi hankkeen loppukyselyyn vastasi vain 10 prosenttia hankkeen toimenpiteisiin osallistuneista. Alhainen vastausprosentti on tyypillinen hankekyselyille, mutta rajoittaa samalla tulosten yleistettävyyttä ja edellyttää varovaisuutta johtopäätöksissä. Kysely toteutettiin heinäkuussa 2025, jolloin yrityksissä oli kesäsesonki kuumimmillaan, ja muilla sektoreilla puolestaan lomakausi parhaillaan menossa.

Aikaisempi evidenssi varoittaa, että alhainen vastausprosentti voi johtaa systemaattiseen harhaan, jossa aktiivisimmat ja sitoutuneimmat osallistujat ovat yliedustettuina (Juvan ym. 2023). Tästä syystä kaikista CNE 2.0 -hankkeen tuloksista ei ole mahdollista tehdä kattavia analyysejä tai suoria johtopäätöksiä, vaan kyselytutkimuksen tulokset on liitettävä aikaisemmin kerättyihin tietoihin ja niitä on sovellettava kontekstisidonnaisesti.

Vaikutukset jatkuvat hankkeen jälkeen

Hankearviointitutkimus korostaa, että todellinen vaikuttavuus mitataan usein vasta hankkeen päättymisen jälkeen (Memon ym. 2022). CNE 2.0 -hankkeen vaikutukset eivät tule loppumaan rahoituskauden päättymiseen.

Hankkeen aikana tuotettuja koulutusmateriaaleja hyödynnetään Haaga-Helian matkailualan koulutuksessa ja tulevissa hankkeissa. Myös hankkeen verkkosivut (www.cne.fi) jatkavat toimintaansa osana Carbon Neutral Experience 3.0 – ja Sodankylän matkailu 2.0 -hankkeita, joten tuotetut sisällöt pysyvät laajasti hyödynnettävinä.

Seuraavassa hankkeen kuusi keskeistä oppia tulevaisuuden hankkeille.

1. Diffuusioteorian elementit toimivat käytännössä. Suhteellinen etu, yhteensopivuus ja kokeiltavuus selittävät STF-työpajojen suosion.
2. Asenteen ja käyttäytymisen kuilu vaatii rakenteellisia ratkaisuja. Pelkkä tietoisuus ei riitä, tarvitaan johdon sitoutuminen ja konkreettiset resurssit.
3. Metakognitiiviset menetelmät tuovat uutta ymmärrystä. Katseenseuranta paljasti, että vastuullisuusviestinnän ongelma ei ole sisällön laatu vaan saavutettavuus.
4. Institutionaalinen muutos on hidasta. Yritystason muutokset onnistuvat, mutta destinaatiotason sitoumus vaatii pidempää aikajännettä.
5. Alhainen vastausprosentti rajoittaa johtopäätöksiä. Tuloksia on tulkittava varovaisesti ja yhdistettävä muuhun aineistoon.
6. Yhteistyö rikastuttaa. Toiminnallinen ekosysteemi muiden hankkeiden kanssa moninkertaistaa vaikuttavuuden.

Kaiken kaikkiaan CNE 2.0 oli erittäin onnistunut hanke. Se osoitti, että dataperusteinen lähestymistapa yhdessä käytännönläheisen koulutuksen kanssa ovat erinomainen yhdistelmä. Matkailu-, ravintola- ja tapahtuma-alan yritykset tarvitsevat konkreettisia työkaluja ja tukea, eivätkä pelkästään teoriaa. Hankkeen aikana rakentuneet verkostot, tuotetut materiaalit ja erityisesti STF-työpajojen malli jatkavat elämäänsä hankkeen päättymisen jälkeen.

Matkailun tulevaisuus

Syksyllä 2025 käynnistyi Carbon Neutral Experience 3.0 -hanke, joka keskittyy regeneratiivisten matkailupalveluiden kehittämiseen. Looginen siirtymä hiilineutraaliudesta regeneratiivisuuteen heijastaa kansainvälistä tutkimustrendiä ja on siten osa laajempaa paradigman muutosta matkailu-, ravintola- ja tapahtuma-aloilla.

Regeneratiivinen matkailu ei pyri vain minimoimaan negatiivisia vaikutuksia, vaan aktiivisesti myös parantamaan ympäristöä ja paikallisyhteisöjä. Tämä on linjassa uusimman tutkimuksen kanssa, joka korostaa matkailun roolia YK:n kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamisessa – erityisesti puhdas energia, ilmastotoimet ja kestävä talouskasvu (Guo & Chai 2025; Wan ym. 2025).

Matka kohti hiilineutraalia – ja ennen kaikkea regeneratiivista – matkailua jatkuu. Haaga-Helia ammattikorkeakoulu kulkee siinä mukana entistä vahvemmalla osaamisella, tieteellisellä perustalla ja kriittisellä ymmärryksellä siitä, mikä todella toimii käytännössä.

Kuva: Shutterstock