Pro
Siirry sisältöön
Tekstivastine: Yksilölliset järjestelyt tenteissä – miten arvioida

Sanna: Tervetuloa kuuntelemaan podcastiamme! Olen Sanna Siirilä ja toimin lehtorina Haaga-Helia ammattikorkeakoulussa.
Salme: Ja minä olen Salme Jarvansalo ja toimin myös lehtorina Haaga-Helia:ssa. Olemme Sannan kanssa molemmat sekä erityisopettajia että opinto-ohjaajia.

Sanna: Tervetuloa podcastimme kolmanteen ja viimeiseen osaan, jossa käsittelemme yksilöllisiä järjestelyjä tenttitilanteissa. Tentti voi olla stressaava tilanne kenelle tahansa – mutta erityisesti niille opiskelijoille, joilla on oppimisvaikeuksia tai opiskeluhaasteita.
Salme: Juuri näin. Tentit ovat usein käännekohtia opintojen etenemisessä, ja siksi on tärkeää varmistaa, että kaikki opiskelijat saavat yhdenvertaiset mahdollisuudet osoittaa osaamisensa. Yksilölliset järjestelyt eivät tarkoita erityiskohtelua, vaan oikeudenmukaisuutta.
Sanna: Aloitetaan yleisimmästä, eli lisäajasta. Lisäaikaa voidaan myöntää esimerkiksi lukivaikeuden, tarkkaavuuden haasteiden tai psyykkisten kuormitustilojen perusteella.
Salme: Esimerkiksi opiskelija, jolla on lukivaikeus, voi tarvita enemmän aikaa tehtävien lukemiseen ja ymmärtämiseen. Yleinen suositus on 20 minuuttia lisäaikaa jokaista tenttituntia kohden.
Sanna: Lisäajan lisäksi vaihtoehtoiset tenttimuodot voivat tulla kyseeseen. Kaikki opiskelijat eivät pysty osoittamaan osaamistaan kirjallisesti. Siksi vaihtoehtoiset tenttimuodot voivat olla ratkaisevia.
Salme: Esimerkiksi suullinen tentti voi toimia hyvin opiskelijalle, jolla on vaikeuksia kirjoitetussa ilmaisussa – tai laajempi kirjallinen työ voi olla vaihtoehto valvotulle koetilanteelle.
Sanna: Näin on! Erityisesti kielten opiskelussa voidaan painottaa puhetta kirjoittamisen sijaan, jos kirjoitettu tuottaminen on merkittävästi vaikeutunut.
Salme: Ja nämä vaihtoehdot eivät ole helpompia – ne voivat olla jopa vaativampia kuin perinteinen tentti, mutta tärkeintä on se, että opiskelija voi näyttää osaamistaan tarkoituksenmukaisella tavalla.
Sanna: Toinen tärkeä näkökulma on arviointi. Esimerkiksi opiskelijalla, jolla on lukivaikeus, voi esiintyä paljon kirjoitusvirheitä, vaikka hän hallitsee sisällön hyvin.
Salme: Niin. Siksi tässä kohtaa onkin tärkeää miettiä, mitä ollaan arvioimassa. Jos tentissä mitataan vaikkapa analysointitaitoa, ei oikeinkirjoitus saisi olla ratkaiseva tekijä.
Sanna: Tämä ei ole vaatimusten laskemista, vaan arvioinnin kohdistamista olennaiseen. Se on myös osa oppimisen tukea ja linjakasta arviointia. Eli arvioidaan vain sitä, mitä opintojaksolla on tarkoitus oppia.
Salme: Tehtävänantojen kieli voi joskus olla opiskelijalle este. Monimutkainen sanamuoto tai moniosainen ohje voi aiheuttaa turhaa hämmennystä.
Sanna: Siksi tehtävänantojen selkeys on osa saavutettavaa arviointia. Hyvä vinkki opettajille: testaa tehtävänanto kollegalla tai vaikka opiskelijalla etukäteen – ymmärretäänkö se oikein?
Salme: Se olikin hyvä idea! Tenttitilanteessakin opiskelijalla pitäisi olla mahdollisuus kysyä ohjeistusta, jos jokin kohta jää epäselväksi.
Sanna: Tenttiympäristön merkitystä usein aliarvioidaan. Meluisa sali, jatkuva liike ja häiriötekijät voivat kuormittaa etenkin opiskelijoita, joilla on aistiherkkyyksiä tai keskittymisvaikeuksia.
Salme: Totta! Rauhallinen tila, jossa on mahdollisuus istua yksin tai pienryhmässä, voi merkittävästi parantaa suoriutumista. Myös kuulosuojaimet tai vastamelukuulokkeet voivat olla iso apu.
Sanna: Tiedän opiskelijan, joka ei kyennyt tekemään tenttiä normaalissa salissa lainkaan. Kun hänelle tarjottiin rauhallinen tila ja kuulosuojaimet, hänen suorituksensa parani huomattavasti.
Salme: Yksilölliset järjestelyt eivät ole erivapauksia, vaan tapa mahdollistaa yhdenvertaisuus. Jokaisen opiskelijan tulisi saada mahdollisuus osoittaa osaamisensa omista lähtökohdistaan käsin.
Sanna: Kuka tarvitsee apuvälinettä mihinkin. Oppimisvaikeus ei kerro älykkyydestä ja oppimisvaikeuksien kanssa voi menestyä erinomaisesti, kunhan osuvat tavat näyttää omaa osaamista otetaan huomioon.
Salme: Niinpä. Korkeakouluyhteisön tehtävänä on tunnistaa tarpeet, tarjota tukea ja tehdä yhteistyötä. Meidän tehtävämme ei ole arvioida, onko opiskelijan haaste riittävän suuri – vaan miten voimme tukea hänen oppimistaan parhaalla mahdollisella tavalla.
Sanna: Kiitos, että kuuntelit tämän podcast-sarjan. Toivomme, että olet saanut eväitä omaan työhösi opiskelijoiden tukemisessa.
Salme: Kiitos myös minun puolestani.