Hei. Mun nimi on Marika Rintanen.
Mä oon opiskelija Haaga-Helian ammatillisessa opettajankoulutuksessa. Mulle koko Erasmus plus vaihtojakso oli täynnä uusia näkökulmia, kulttuurien kohtaamisia ja pedagogisia oivalluksia. Jos pitäisi yksi mieleenpainuva hetki nimetä, niin se oli euroviisujen katsominen yksi eri maista tulleiden opiskelijoiden kanssa. Meillä oli outdoor education – kurssi ja yövyttiin retkeilymajalla. Se oli yhteisöllinen hetki,kun jännitettiin yksi. Laskua jäi Itävaltahan sen sitten lopulta voitti.

Sini: Itävalta voitti ja ehkä Marikakin voitti. Tässä Sini Bask olen ammatillisessa opettajankoulutuksessa kansainvälisten asioiden vastuuopettajana ja opettajankouluttajana. Ja tänään me Marikan kanssa keskustellaan opiskelijaliikkuvuusjakson merkityksestä ammatillisen opettajankoulutuksen opiskelijan opettajuuden kehittämisen näkökulmasta. Eli Marika. Kertoisitko vähän siitä sun omasta kokemuksesta missä sä seikkailit ja miten kauan ja mitä siellä oikein tapahtui?

Marika: Mä olin viime keväänä 3 kuukautta Itävallassa Linzissä. Tein siellä opintoja paikallisessa yliopistossa ja suoritin myös opettajankoulutukseen kuuluvan opetusharjoittelun paikallisessa toisen asteen oppilaitoksessa, jossa opetin markkinointia ja englantia.

Sini: Tätä kansainvälistä kanssakäymistä nykypäivänä tehdään melko ymmärrettävistä syistä. Aika paljon virtuaalisissa verkkoympäristöissä ja se onkin tietysti oivallinen tilaisuus päästä kansainvälistymään opinnoissa silloinkin, kun aitoa mahdollisuutta lähteä fyysisesti pidemmälle liikkuvuusjaksolle ei ole. Vaihtoon ulkomaille lähteminen on kuitenkin vähän erilainen kokemus niin oppimisen kannalta kuin ihmisellekin. Miksi sä Marika päädyit valitsemaan fyysisen pidemmän vaihto opiskelijakson osaksi sun ammatillisia opettajaopintoja?

Marika: No, minä lähdin fyysiselle vaihto opiskelujaksolle ennen kaikkea siksi, että halusin pidemmän irtioton normaalista arjesta. Työn ja opiskelun yhdistäminen normaaliarjessa on aika kuormittavaa ja muutenkin mä oon mukana aika monessa toimin esimerkiksi sivutoimisena yrittäjänä niin opiskelulle ei välttämättä jää kovin paljon aikaa. Vaihdosta mä pystyn keskittymään pelkästään opiskeluun koulupäivien lisäksi aikaa jäi myös matkusteluun ja harrastuksiin. Mä koen, että se toi opinnoille paljon lisäarvoa ja auttoi syventymään asioihin aivan eri tavalla kuin jos olisin tehnyt kaiken työn ohella kotona. Lisäksi mä olin miettinyt pitkään ulkomaille lähtöä joksikin aikaa tavalla tai toisella ja tässä nyt avautui hyvä mahdollisuus. Siihen. Mä koen, että opiskelijana sain paremman kosketuksen Itävallan kulttuuriin kuin jos olisin mennyt sinne muuten vaan turistiksi.

Sini: No sitten, jos ajatellaan sun opettajana kehittymistä. Niin onko jotain erityistä, mitä juuri tällainen valinta sun henkilökohtaisen kehittymisen suunnitelmassa antoi sun ammatillisena opettajana kehittymiselle?

Marika: Kyllä mä sanoisin, että suurin anti opettajana kehittymiselle oli ehdottomasti kansainvälisyys. Moni kurssi liittyi siihen ja niiden kautta sain ihan uudenlaisia näkökulmia omaan ajatteluun eri maalaisten opiskelijoiden kanssa käydyissä keskusteluissa konkretisoitui esimerkiksi se, että maailmalla monet asiat, joita suomessa pidämme itsestäänselvyyksinä, kuten ihmisoikeudet, demokratia tai koulutuksen tasa arvo. Eivät olekaan kaikille ihan itsestään selviä. Se auttoi mua pohtimaan omaa rooliani opettajana. Mitä voin tuoda näitä. Miten voin tuoda näitä keskusteluja myös omaan opetukseeni ja tukea opiskelijoita katsomaan asioita laajemmasta perspektiivistä? Minä uskon, että tästä oli valtavasti hyötyä tulevaisuudessa, jos pääsen opettamaan kansainvälisiä opiskelijoita, voin ammentaa omista kokemuksistani ja ottaa heitä löytämään paikkaansa. Toisaalta mä voin auttaa myös suomalaisia opiskelijoita kasvamaan maailman kansalaisiksi, jotka osaavat katsoa omia asioita. Toisaalta voin auttaa myös suomalaisia opiskelijoita kasvamaan maailman kansalaisiksi, jotka osaavat katsoa asioita oman kuplansa ulkopuolelta.

Sini: Olen itse näissä kansainvälisten asioiden vastuuopettajan tehtävissä huomannut, että korkeakouluissa ja ammatillisessa koulutuksessa ja opettajankoulutuksessa yleensäkin on merkittäviä eroja eri maiden välillä. Haaga-Helian kumppanikorkeakouluissa on monia maineikkaita vanhoja eurooppalaisia, yliopistoja, ammatillisen koulutuksen edustajia, eri maista ja opettajankoulutuslaitoksia eri mantereilta. Jokaisella instituutiolla on oma pedagoginen kulttuurinsa ja jokaisella maalla on oma koulutusjärjestelmänsä ja tapansa organisoida ja toteuttaa ammatillisen toisen asteen koulutusta ja korkeakoulutusta eri maanosissa ja eri maissa opettajuuteen liittyvät oletukset ja arvostukset vaihtelee aika villistikin. Millaisia havaintoja Marika sinä teit näistä eroista vaihtojaksosi aikana Itävallassa ja miten otat niitä osaksi omaa opettajuuttasi täällä suomessa?

Marika: Opin ainakin sen, että kansainvälisessä ryhmässä opettajan pitää olla joustava. Kielimuuri ja erilaiset koulutustaustat pakottivat yksinkertaistamaan opetusta ja miettimään menetelmiä tarkemmin. Mutta se, mikä aluksi tuntui haasteelta kääntyykin voimavaraksi. Jokainen toi mukanaan tietoa omasta kulttuuristaan ja yksi vertailtiin erilaisia käytäntöjä ja näkökulmia. Pedagogisesti se opetti mulle, että moninaisuus ei ole este, vaan rikkaus opetuksessa voi ja pitää olla tilaa myös keskustelulle ja reflektoinnille. Ja kun opinnot kytkeytyivät myös isoihin globaaleihin teemoihin, kuten demokratian toteutumiseen tai rauhankasvatukseen, mä huomasin, miten tärkeää on rohkaista opiskelijoita katsomaan oman arjen ja oman maan rajojen yli.

Sini: Toi kuulostaa kyllä melkoisilta oivalluksilta mitä oot siellä päässyt tekemään.

Marika: Kyllä.

Sini: Jos ajattelee puhtaasti sitten pedagogiikkaa ja sen tyyppisiä asioita, niin se tietysti pääsit vertailemaan sekä sitä ammatillista koulutusta, että myös korkeakoulutusta. Eli miten sä näin niin kuin Haaga-Helian ammatillisessa opettajaopinnoissa paljon nähneenä havaitset sitä, että mitä me täällä tehdään, saat tietysti käynyt työharjoittelussa suomessakin. Tuleeko sulla mieleen jotain mitä siitä pedagogiikasta olisi? Olisit oivaltanut sen myötä, että lähdit tämmöiseen kansainväliseen, toisenlaiseen ympäristöön ja kulttuuriin.

Marika: Yks oivallus oli se, että pedagogiikka ei ole koskaan ihan sama eri maissa, vaan sitä muokkaa aina kulttuuri ja koulutusjärjestelmä. Kun ryhmässä on opiskelijoita monista eri maista täytyy opetusmenetelmistä olla joustavampi ja myös rohkeampi yksinkertaistamaan asioita. Hyvä opetus ei ole pelkästään menetelmien hallintaa, vaan kykyä luoda tilaa vuoropuhelulle ja erilaisten näkökulmien jakamiselle. Kansainvälisessä ympäristössä opin arvostamaan sitä, miten paljon oppimista syntyy juuri vertailusta ja keskusteluista, kun opiskelijat tuovat mukanaan omat kokemuksensa ja kulttuurinsa.

Sini: Tän tyyppinen, reflektiivinen dialogi tai vuorovaikutus on tietysti myös meillä ammatillisessa opekorkeakoulussa. Yksi semmoinen pedagoginen lähtökohta, mutta lähtökohta, mutta sitten kun siihen tulee tämä kansainvälinen mauste mukaan, niin se tekee siitä vieläkin antoisampaa kaiken kansainvälistä. Kansainvälistymistä tukevan ja mahdollisuuksia avaavan toiminnan taustallahan on vahva ajatus maailman kansalaisuudesta, jonka tuolla alussa jo mainitsitkin ja sen juuret on tosiaan demokratiakasvatuksessa globaalikasvatuksessa ja rauhankasvatuksessa. Ajatellaan, että on siitä ihminen tietoinen tai ei. Jokainen meistä on maailman kansalainen, eli jokainen on osa globaalia yhteisöään ja vääjäämättä omalla toiminnallaan vaikuttaa kaikkien maailman ihmisten tulevaisuuteen. Tällaisessa yhteydessä kansainvälistyminen nähdään mahdollisuutena ymmärtää moninaisuutta tulla tietoiseksi keskinäisriippuvuudesta ja oivaltaa omat mahdollisuudet vaikuttaa meidän kaikkien kestävään tulevaisuuteen. Tuliko tän tyyppiset aiheet sun vaihtojakson aikana esiin?

Marika: Kyllä nämä teemat nousevat selkeästi esiin. Me keskusteltiin paljon isoista globaaleista kysymyksistä kuten ihmisoikeuksista, ympäristöasioista ja demokratian toteutumisesta oli tosi silmiä avaava huomata, että vaikka suomessa nämä asiat tuntuvat melkein itsestään selviltä. Niin monissa muissa maissa tilanne on hyvin erilainen. Sä oot toi mua ymmärtämään, että opettajana mun tehtävä ei ole vain siirtää tietoa vaan myös luoda tilaa tällaisille keskusteluille. Tulevaisuudessa mä haluan rakentaa oppimisympäristöjä, joissa opiskelijat voivat pohtia omaa rooliaan maailmassa. Oppia arvostamaan moninaisuutta ja nähdä itsensä aktiivisena maailmankansalaisena.

Sini: No sinun vaihto-opiskelu sijoittui semmoiseen elämäntilanteeseen, jossa olet jo aikuinen ja työelämässä. Millaisia ilmiöitä tämä tuotti, kun opiskelit Linzissä? Mitä sanoisit ammatillisen opettajankoulutuksen opiskelijalle, joka harkitsee omien opintojen kansainvälistämistä?

Marika: Joo mun vaihto osui tosiaan elämäntilanteeseen, jossa olin jo työelämässä ja tosiaan vähän aikuisempi kuin suurin osa opiskelijakavereista. Mutta mun mielestä toi ihan oman lisänsä tähän kokemukseen. Mun mielestä nuoremmat opiskelijat oli tosi avoimia ja uteliaita ja vastaanottavaisia ja huomasin että siitä asenteesta olisi paljon opittavaa meille vähän vanhemmillekin. Oli virkistävää nähdä, miten rohkeasti heittäytyvät uusiin tilanteisiin ja kulttuureihin. Jos ajattelen ammatillisen opettajankoulutuksen opiskelijaa, joka harkitsee kansainvälistymistä, niin sanoisin, että kannattaa ehdottomasti tarttua mahdollisuuteen. Vaihto tarjoaa paitsi uutta näkökulmaa omaan opetukseen myös mahdollisuuden reflektoida omaa ajattelua ja asennetta elämään. Se kasvattaa sekä opettajana että ihmisenä ja juuri sen takia se onkin niin arvokas osa opintoja.

Sini: Eli koit niin, että olet aikuisopiskelija ja. Menneet kansainväliseen nuorten ryhmään ja siinä on jotain erityisen antoisaa.

Marika: Joo se oli itse asiassa tosi antoisaa. Mun mielestä oli hieno huomata, että kaikki otti mut tosi avoimesti vastaan ja jälkeenpäin sitten tajusinkin, että no en ole ennakkoluulot ikään liittyen, olivat enemmänkin mun omassa päässä. Se kokemus opetti mulle sen, ettei asioita tarvitse rajata. Iän perusteella ei ole olemassa tiettyjä asioita, jotka pitäisi tehdä vain nuorena. Kansainvälinen kokemus voi antaa valtavasti uutta näkökulmaa ihan missä elämänvaiheessa tahansa. Ja siksi mä kannustaisinkin muitakin lähtemään rohkeasti, jos siihen on mahdollisuus.

Sini: Että tämmönen pidempikin vaihto opintojen aikana sun mielestä sopii kenelle hyvänsä.
Marika: Joo kyllä mun mielestä se sopii jos vaan oma elämäntilanne on sellainen että pystyy lähtemään.

Sini: Suomalaista koulutusta ja opettajankoulutusta arvostetaan maailmalla aika paljon. Mitä sä ajattelet, että se sun läsnäolo siellä antoi niille ammatillisen koulutuksen opiskelijoille, joita pääsit ohjaamaan ja opettamaan ja toisaalta opiskelutovereille ja korkeakouluyhteisölle vaihtokohteessa?

Marika: No omassa opetuksessani mä pystyin hyödyntämään markkinoinnin työkokemustani ja sparrailemaan esimerkiksi heidän tekemää tekemiään markkinointisuunnitelmia. Tuntuu, että ainakin omien havaintojeni mukaan Suomessa hyödynnetään digimarkkinoinnin keinoja kyllä vähän tehokkaammin kuin Itävallassa. Ja muutenkin suomessa käytetään ehkä vähän enemmän digitaalisia työkaluja. Mun oppilaat oli tosi kiinnostuneita suomesta ja kyseli paljon monella tuntuukin olevan se mielikuva, että Suomi on monessa asiassa edelläkävijä. Mun oppilaiden äidinkieli oli etupäässä saksa, joten heille oli tietysti hyödyllistä puhua myös englantia aidossa tilanteessa. Sitten jos mä ajattelen sitä korkeakouluyhteisöä, niin mä uskon että. Siinä taas oli hyödyllistä, että ryhmissä oli eri ikäisiä ja eri taustoista tulevia opiskelijoita. Se tekee keskusteluista monipuolisempia ja antaa varmasti kaikille uusia näkökulmia ja se on mielestäni yksi kansainvälisen vaihdon suurimmista rikkauksista. Ja myös tuolla korkeakouluyhteisössä näkyy se, että suomessa ollaan digitaalisten työkalujen edelläkävijöitä. Mä huomasin, että ainakaan mun omia digitaitoja ei tarvitse hävetä, että pystyin jopa tarvittaessa neuvomaan muita. Ja sitten ehkä se, että välillä huomasin sen että. Jotkut nuoremmat opiskelijat mielellään kertoi mulle huoliaan ja mä sitten tsemppasin heitä eteenpäin.

Sini: Eli pääsit toden teolla tätä moninaista opettajuutta harjoittamaan siellä sitten?

Marika: Joo, kyllä se tuntui kyllä tosi luonnolliselta mulle.

Sini: Me viedään Haaga-Helian opettajakorkeakoulusta suomalaista koulutusta aika monella tavalla kansainvälisiin verkostoihin ja usein esimerkiksi just noi digitaaliset pedagogiset ratkaisut, jotka mainitsit, niin nousevat semmoiseksi teemaksi, jota pyydetään meiltä. Sen lisäksi opiskelu ja työ ja oppivan yhteisön hyvinvointiin kytkeytyvät kysymykset, inkluusio, opiskelijakeskeinen pedagogiikka ja osaamisperustaisuus sekä kestävän tulevaisuuden aihepiirit kiinnostaa kollegoita maailman eri kolkissa. Nyt kun sä oot tällaisen liikkuvuusjakson toteuttanut, niin myös palatessasi koto suomeen oot osaltasi. Toisaalta kansainvälisen pedagogiikan ja toisaalta globaalien kompetenssien kokemusasiantuntija ja lähettiläs. Mitä siis? Tuot tuolta vaihtojaksolta omaan opiskeluun ja työyhteisöösi. Eli mitä vaihtoakson aikana opit sellaista mitä voit siirtää käytäntöön täällä suomessa?

Marika: Vaihtojakso ensinnäkin vahvisti mun omaa käsitystä siitä, että oppiminen ei tapahdu vain luokkahuoneessa tai opettajanjohdolla. Vaan se tapahtuu vuorovaikutuksessa, yhteisössä ja kokemuksissa. Erityisen antoisaa oli tietysti kulttuurien välinen vuorovaikutus, kun pedagogiikkaa lähestytään eri kulttuurien näkökulmasta syntyy tilaa oppia toisilta kyseenalaistaa omia oletuksia ja rakentaa yhteistä ymmärrystä. Liikkuvuusjakso antoi mulle inspiraatiota tarkastella omaa työyhteisöä uusin silmin. Mä aloin miettiä inklusiivisuutta tarkemmin, että se on niinku käytännön tekoja, jotka näkyy jokapäiväisessä työssä. Kansainvälisessä vuorovaikutuksessa korostui, kuinka tärkeää on rakentaa yhteisöjä, joissa jokainen kokee kuuluvansa joukkoon ja joissa moninaisuus nähdään voimavarana. Mä haluan tuoda mukanani sen avoimuuden ja uteliaisuuden, jota mä sain kokea.

Sini: Noin kun sä kuvailet sitä liikkuvuusjaksoa niin käy kyllä ilmi että se on ollut sulle kokonaisvaltainen elämys ja niinhän se on, että tämmöinen lähteminen aina vaikuttaa kaikin aistein koko ihmiseen ja ehkä se on myös se yksi syy miksi tämmöinen lähteminen voi maailmankansalaisia houkutella. Mutta mitä muuta kun opintojen sisältöä tämmöinen vaihtojakso sulle antoi ihmisenä tai elämässä?

Marika: No ihan ensimmäiseksi se antoi mulle sen breikin, jota olin jo pitkään kaivannut, eli sain semmoisen kunnon irtioton arjesta. Se oli tosi tärkeää ja mulle se tuli just hyvään kohtaan. Lisäksi samalla tuli toteutettua sellainen nuoruuden haave. Mä olin aina vähän harmitellut, että on lähtenyt vaihtoon. Silloin parikymppisenä, joten nyt ei tarvitse enää miettiä, että se jäi tekemättä. Sitten mä huomasin myös, että vaihdon aikana oppi katsomaan suomea uudella tavalla. Itävallassakin uutisoitiin silloin maaliskuussa aika näkyvästi siitä, että Suomi on maailman onnellisin maa ja aika paljon multa kysyttiinkin tästä ja siinä huomasi kuinka suomea arvostetaan maailmalla. Itävalta tietysti itsessään on tosi monipuolinen matkailumaa ja siellä on paljon mielenkiintoisia kaupunkeja ja alppikyliä. Vaihtojakson aikana ehti myös hyvin matkustella ja tutustua näihin paikkoihin vähän syvällisemmin. Eli vaihtojakso antoi paitsi kokemuksia ja oppia opettajuuteen myös ihan henkilökohtaisen oivalluksen, että välillä pitää uskaltaa ottaa irtiotto ja lähteä toteuttamaan niitä asioita, joita on pitkään miettinyt.

Sini: Kuulostaa siltä, että uskallusta on riittänyt ja sitä varmasti myös tarvitaan kun matkaan lähdetään. Mä pääsin itsekin sinua tuonne Linziin ohjaamaan ja oli aika vavahduttavaa havaita kuinka eri tavalla ammatillisen toisen asteen koulutus voidaan ajatella. 2 kuitenkin eurooppalaisessa hyvinvointiyhteiskunnassa. Sellaiset asiat kuin erityinen tuki, opiskelija, hyvinvointi ja oppisopimuskoulutuksen järjestelyt. Niin ne oli Itävallassa varsin eri tavalla kuin suomessa ja saivat minut miettimään sekä suomalaisen järjestelmän vahvuuksia että sitä, että mitä me voitaisiin oppia siitä Itävallan mallista. Mutta se mikä oli aivan ilmeistä ja yhdistää meitä heidän kanssaan, oli kuitenkin sielläkin opettajien innostus ja halua olla opiskelijoiden asialla ja sitten se miten osaamisperustaisesti hekin siellä sitä ammatillista koulutusta toteuttaa. Ja mitä tulee meidän kumppanikorkeakouluun siellä niin ihan samojen opettajakoulutuksen ja korkeakoulupedagogiikan haasteiden kanssa sielläkin painiskellaan eli aiheeton tekoälyn läsnäoloisen vaikutus oppimiseen pidemmällä tähtäimellä pedagogista, pedagogiset ratkaisut sen tekoälyn kanssa elämiseen ja tietysti myöskin, että miten arvioit. Vaan eli tässä on kyllä hyviä paikkoja myös meille yhteistyötä tulevaisuudessa kirvoittamaan. Toivottavasti päästään sitten jatkamaan näistä yhteisistä teemoista. Opetussuunnitelmat eri maiden opettajakoulutuksessa ei ole täysin yhteismitallisia ja sitten se akateeminen kalenterikin tietysti vaatii yhteensovittelemista, kun lähdetään tekemään vaihdossa osaa opettajankoulutuksesta. Ja pääsääntöisesti meidän kumppanikorkeakoulussa, ei niinkään henkilökohtaisteta, vaan suunnitelmat menee sen mukaan, että on kurssimuotoista opetusta, joka etenee jaksoissa ja on myöskin useimmiten läsnä tapahtuvaa päiväopetusta ja sitten saattaa olla opetusharjoitteluihin liittyviä erilaisia järjestelyjä. Miten koit Marika että sait nää vaihdossa tehdyt opinnot ja vaihtojakson ylipäänsäkin sovitettua sun omaa suunnitelmaani ja opeopintoihin suomessa?

Marika: Mä sain suoritettua paljon kansainvälistymiseen liittyviä kursseja, jotka sopi tosi hyvin mun omaan suunnitelmaan ja uskon, että niitä voi hyödyntää omassa työssäni tulevaisuudessa. Ne toi tosi paljon lisäarvoa ja linkittyivät luontevasti siihen mitä oli muutenkin ajatellut opintoihin. Niin lisäksi mä sain arvokasta sparrausta opetusharjoitteluun, mikä auttoi reflektoimaan omaa tekemistä ja toi uusia näkökulmia siihen miten voin kehittyä opettajana. Sen lisäksi mä osallistuin esimerkiksi outdoor education kurssille, joka oli mulle tosi mieluinen harrastusten kautta. Eli me mentiin ihan sinne luontoon ja yövyttiin retkeilymajalla. Ja tehtiin erilaisia tämmöisiä team building aktiviteetteja, ja mä toivon, että näitä oppeja pystyy myös hyödyntämään opetustyössä ja toki pääsin sitten myös. Tutustumaan Itävallan kulttuuriin ja opiskelemaan saksan kieltä ja nää tuki sitten taas ehkä enemmän sitä Itävallassa asumista ja matkustelua. Totta kai toi opintojakso vaikutti siihen, että opinnot venyi vähän pidemmiksi ja opintopisteitä tuli suoritettua varmasti enemmänkin, kun olisi ollut oikeastaan tarpeellista tohon opettajan opintoihin. Mutta mä koen sen vaan positiivisena, koska se vaihtoehto kuitenkin niin paljon kokemuksia.

Sini: No minkälaisia vinkkejä sitten haluat antaa sellaiselle opettajaopiskelijalle, joka olisi lähdössä tämmöiselle liikkuvuusjaksolle? Mitä kannattaa huomioida ennalta ja mihin kannattaa valmistautua?

Marika: No mun mielestä tärkein vinkki on se, että jos yhtään miettii lähtemistä niin kannattaa lähteä. Ei kannata jäädä arpomaan vaan tarttua siihen mahdollisuuteen ja ne openopinnot menee kuitenkin aika nopeasti. Niin se suunnittelu kannattaa aloittaa ihan heti ja uskon että tuosta vaihtojaksosta saa kyllä paljon enemmän irti kuin etukäteen osaa edes ajatella ja. Sitten tohon valmistautumiseen. Mä sanoisin sen, että kannattaa miettiä tarkkaan millaiseen paikkaan ja harjoitteluun lähtee, eli sen oman vaihdon sisällön ja kohteen pohtiminen kannattaa tehdä huolella, jotta saa kokemuksesta juuri itselleen mahdollisimman paljon irti. Voi etukäteen käydä tutustumassa siellä oppilaitoksen verkkosivuilla ja katsoa, että millaisia kursseja siellä on tarjolla ja miettiä vähän et miten ne sopii sitten siihen omaan suunnitelmaan.

Sini: Kansainvälisen liikkuvuusjakson suunnittelu ammatillisissa opettajaopinnoissa lähtee aina siitä, että oman opettajan ohjaavan opettajan kanssa keskustellaan. Eli tällöin katsotaan se opiskelijaliikkuvuuden sopimus ja mahdollisuudet osana omaa henkilökohtaista kehittymissuunnitelmaa eli sitä HEKSiä. Ja tietysti on oletuksena myös se, että kun opiskelija haluaa tai oma aloitteisesti hakeutuu KV vaihto, niin silloin hän myös hallinnoi sitä oman osaamisensa kehittymistä siten, että hän jäsentää itse mitä hän haluaa sieltä jaksolta ja miten hän täydentää sillä sitä omaa HEKSiään. Eli asenne on siis sellainen, että nämä asiat kyllä sovitellaan omaan HEKSiin ja ratkaisut sitten löytyy kun lähtee tutuista kuvioista uuteen kulttuuriin ja toimii kielellä, joka ei ole omaa äidinkieli, niin monet ihan tavallisetkin asiat saattaa näyttäytyä arjessa erilaiselta. Ja voidaan puhua kulttuurisokista ja joskus vaikka ihan vaan koti ikävästä. Millaisia haasteita Marika sun vaihtoaikaan tai sen järjestelyihin liitty?

Marika: No ensin tuntuu, että asuntoa ei kovin helposti löydy, kun parista paikasta tuli kieltävä vastaus. Mutta sitten taisi olla kolmas paikka mihin laitoin hakemukseen, niin sieltä sitten löytyi asunto ja ehkä jossain vaiheessa oli vähän koti ikävä, mutta kyllä musta tuntuu, että enimmäkseen mä olin niin innoissani kaikesta uudesta, että ei sitä sitten ihan hirveästi kotiin kaivannut kuitenkaan. Toisaalta nyt kun mä oon taas takaisin tässä normaaliarjessa, niin sitten taas tuntuu, että kaipaa vähän niinku takaisin sinne ja sitä spontaania mahdollisuutta matkusteluun.

Sini: No mikä siis oli parasta ja tärkeintä?

Marika: No kyllä mä sanoisin, että just sen spontaanimatkustelu. Että vapaapäiviä jäi aika paljon ja sitten aamulla pystyi vaan päättämään että mihin päin lähtee junalla ja Linzistä just pääsi moniin kaupunkeihin ja sitten taas pienempiin kyliin niin tosi nopeasti että ihan tunti pari niin sitten sitten oli jo uutta nähtävää. Mutta toki oli myös tärkeätä, että siellä oli se korkeakouluyhteisö ja toisaalta harjoittelupaikan myötä oli kollegoja ja sitten taas omia oppilaita, niin tuli kyllä myös sitä sosiaalista kanssakäymistä aika hyvin. Muutama kaveri kävi suomesta itävallassa ton vaihtojakson aikana ja tehän kävitte myös silloin mun ohjaavan opettajan kanssa. Eli oikeastaan koko ajan tapahtuu jotain mielenkiintoista.

Sini: Onko vielä jotain sellaista, mikä sun mielestä oli hyvä huomioida? Jos harkitsee vaihtoon lähtemistä ammatillisista opettajaopinnoista.

Marika: No, se on tietysti hyvä huomioida, että opiskeluaika venyy ehkä vähän pidemmäksi kuin muilla ja vaihtojaksoon liittyy monenlaista järjestelyä, joten niihin menee toki myös aikaa. Mutta sitten taas toisaalta kannattaa pitää mielessä se, että se vaihtojakso rikastuttaa niitä opintoja niin paljon, että kyllä se mun mielestä on sen vaivannäön arvoinen ja toki kannattaa miettiä sitä, että mitä sitten tulevaisuudessa. Opettaa ja miten siellä vaihtokohteessa on tarjolla siihen sopivia opintoja.

Sini: Joo oppiminen ja opettaminen varsinkin, mutta oppiminen jo ihan itsessään, niin on kyllä selvästi asioita, jotka ottaa voimia. Ja sitten kun tapahtuu tommoisessa kansainvälisessä ympäristössä vielä ehkä tavallista enemmän juttuja, niin. Se myös voimaannuttaa ja innostaa ihan eri tavalla, eli kuulostaa kyllä siltä, että paljon ja monenlaista olet saanut ammennettua tästä kansainvälisestä opiskelijavaihdosta sekä omaan elämääsi että opettajuuteesi. Lopuksi mä vielä Marika kysyisin sulta, että mikä näistä kokemuksista opittu jää sulla elämään? Eli toisin sanoen miten aiot jatkaa kansainvälistymisen ja maailmankansalaiseksi kasvattamisen ja maailmankansalaiseksi kasvamisen tiellä tästä eteenpäin, kun pian valmistut ammatilliseksi opettajaksi ja nyt jo työelämässä toimit.

Marika: Omassa opetuksessani mä haluaisin luoda oppimisympäristöjä, joissa opiskelijoita rohkaistaan katsomaan oman arjen ja oman maan rajojen yli ja arvostamaan moninaisuutta. Se tarkoittaa konkreettisesti sitä, että nostan esiin esimerkkejä eri kulttuureista ja annan tilaa avoimelle keskustelulle. Ja toisaalta haluan myös itse jatkaa maailmankansalaisena kasvamista esimerkiksi hakeutumalla kansainvälisiin verkostoihin pitämällä mielen avoimena ja muistamalla, että oppiminen jatkuu aina.