Eija: Tervetuloa kuuntelemaan podcastiä opiskelukyvystä. Olen Eija Honkanen ja toimin yliopettajana Haaga-Heliassa. Keskustelemassa kanssani on Aija Laaksonen. Aija, kerrotko itsestäsi?

Aija: Hei ja kiitos kutsusta keskustelemaan. Työskentelen tällä hetkellä opinto-ohjaajana Ammattiopisto Livessä ja työstän väitöskirjaa opiskelukyvystä Turun yliopistoon.

Eija: Opiskelukyky on opiskelijalle keskeistä opintojen etenemisen kannalta. Me keskustelemme nimenomaan ammatillisen koulutuksen näkökulmasta opiskelijan opiskelukyvystä. Tässä podcastissä perehdymme siihen mitä opiskelukyvyllä tarkoitetaan ja mitä siihen liittyy.

Teema 1: Mitä opiskelukyky on?

Eija: Opiskelukyky on käsite, joka opintojen jälkeen jatkuu työkyky -käsitteenä. Eli opiskelukyky muodostaa jatkumon opintojen jälkeen työelämään. Opiskelukykymallia on kehitetty YTHS:n toimesta 2023 Kuntun vuonna 2005 julkaistun mallin pohjalta. Se on jaoteltu 4 eri teemaan: opiskelijan omat voimavarat ja opiskelutaidot, lisäksi oppimisympäristö sekä opetus- ja ohjaustoiminta.

Aija, mitä opiskelukyky sinun mielestäsi on?

Aija: Minusta opiskelukyky on moniulotteinen ilmiö. Omassa tutkimuksessani sovelsin mainitsemaasi Kuntun dynaamista opiskelukykymallia peilaten siihen kansainvälisen toimintakykyluokituksen kuvauksia. Lopputuloksena huomasin opiskelukyvyn jakautuvan kolmeen ulottuvuuteen, yksilöön, oppilaitokseen ja yhteiskuntaan.

Opiskelukyvyn näen henkilökohtaisena, subjektiivisena kokemuksena, johon vaikuttavat jokaisen omat voimavarat, opiskelutaidot- ja -tekniikat, motivaatio ja aikaisempi osaaminen. Nämä yhdistyvät ammatillisessa koulutuksessa tutkinnon- ja koulutuksen perusteisiin, oppilaitoksen pedagogiseen ja kulttuuriseen toimintatapaan sekä eri ympäristöissä vaikuttaviin sosiaalisiin suhteisiin.

Eija, miten sinä määrittelet opiskelukykyä?

Eija: Lyhyesti sanottuna opiskelijan opiskelukyky on voimavara, se on muuttuva ja siihen voidaan yhdessä vaikuttaa. Opiskelijan omat voimavarat, opiskelutaidot, oppimisympäristö sekä opetus ja ohjaus ovat perusasioita, kun tarkastellaan opiskelukykyä. Lisäksi se, että se, että opiskelukyky on dynaaminen ominaisuus ja siihen voidaan yhdessä vaikuttaa, on hyvä asia. Ja mielestäni juuri se tuo toivoa ja mahdollisuuksia, että opiskelukyky ei ole vain yksipuolinen, esimerkiksi vain opiskelijaa itseään koskeva asia.

Aija: Aloittaessani tutkimusta ajattelin, että opiskelukyky on selkeä, määritelty ilmiö. Aika nopeasti huomasin, että se onkin lähinnä arkikäsite, jota käytetään pikemminkin kuvaamaan kyvyttömyyttä opiskella eikä kuten työkykyä – kykyä tehdä työtä. Opiskelukyvyn tutkimuskin tuntui keskittyvän vahvasti joko terveydenhuoltoon tai opintojen ongelmakohtiin. Oikeastaan Kuntun dynaaminen opiskelukykymalli oli ainut kuvaus, mitä opiskelukyky voisi käsitteellistettynä olla. Kuntun malli on tehty korkeakoulutuksen opiskelijaterveydenhuollon näkökulmasta. Ammatillisen koulutuksen toiminta- ja oppimisympäristö on melko erilainen.

Eija: Kyllä, tuo on totta. Ihmisen toimintakyky on myös keskeisesti mukana ja oikeastaan lähtökohtana. Kun tuetaan opiskelijan opiskelukykyä, on tärkeää tietää mitä tuetaan, miten siihen voidaan yhdessä vaikuttaa jne. Onko tuen tarpeessa kyse toimintakyvyn tukemisesta, jostain pienestä asiasta vai laajemmasta kokonaisuudesta vai mistä…? Opiskelukyvyn tukemisessa yhdistyvät myötätuntoinen kohtaaminen, motivaation tukeminen, pedagogiset valinnat, oppimisympäristöt, eri aistien hyödyntäminen, opiskelijatuntemus jne. Ja tietenkin täytyy muistaa, että opiskelija on kaiken keskiössä.

Miten sinä Aija kuvaisit opiskelukykyä opiskelijan näkökulmasta?

Teema 2: Mitä opiskelukyky tarkoittaa opiskelijan näkökulmasta?

Aija: Mä ajattelen, että opiskelukyky on opiskelijan toimintakykyä koulutuksen kontekstissa. Yleisellä tasolla opiskelijan näkökulmasta se on kykyä tulla kouluun tai muuhun sovittuun oppimisympäristöön, oppia ja opiskella. Kyky opiskella on siis sitä, että pystyy tekemään annettuja tehtäviä ja harjoittelemaan käytännön työtehtäviä. Oppiminen on sitten taas sellaista sisäistä osaamisen kehittymistä.

Miten sä, Eija, kuvaisit tätä asiaa?

Eija: Niinpä. Jatkaisin tuosta oikeastaan, että oppimiseen liittyy kiinnostus, sellainen avoin uteliaisuus, joka toimii motivaation lähteenä oppimiselle ja jonka kautta syntyy tahtotila opiskella. Siihen liittyy tunteiden säätely, itsesäätely ja sinnikkyys. Tarkkaavaisuudet ja muistin yhteistoiminta, taito tehdä ja omaksua asioita, yhdistellä aiemmin opittuun, jolloin tiedosta syntyy henkilökohtainen ja merkityksellinen ja se muuttuu vähitellen osaamiseksi ja harjoittelun kautta taidoksi. Tarvitaan toistoa, reflektiota, osaamisen näkyväksi tekemistä ja tietenkin ennen kaikkea osaamista vahvistavaa palautetta. Ja yhdessä tekeminen, toimiminen ja yhdessä ihmettely ovat tärkeässä roolissa.

Aija: Mun tutkimuksessa esiin nousi tosi vahvasti sosiaaliset suhteet ja niihin liittyvät taidot. Toisaalta, kun nykyisin lähdetään siitä, että oppiminen tapahtuu vuorovaikutuksessa, niin ei kai tästä pitäisi olla edes yllättynyt.

Eija: Juuri näin Aija. Vuorovaikutusta ja yhteisöllisyyttä tarvitaan. Ne ovat osallisuuden edellytys. Ja onpa hyvä, että löysit ne tutkimuksestasi. Vuorovaikutus ja yhteisöllisyys syntyvät puolestaan turvallisessa oppimisympäristössä, jossa on tunteet läsnä, jossa voi kokeilla, onnistua- iloita onnistumista, epäonnistua – ja tehdä jälkipuintia yhdessä ja aina yrittää uudelleen. Myötätuntoinen ja arvostava kohtaaminen ovat vuorovaikutuksessa lähtökohtana ja auttavat oppimaan. Kun opiskelijan ei tarvitse jännittää muita ja laittaa energiaa siihen jännittämisen piilotteluun, joka myös rajoittaa toimintaa – muistamista ja toimimista, vapautuu oppimiselle enemmän voimavaroja.

Aija: Kun mä peilasin toimintakyvyn kuvauksia Kuntun malliin, huomasin, että siinäkin sosiaaliset suhteet, vuorovaikutus ja kommunikointi linkittyi kaikkiin osa-alueisiin. Ja siitä tietysti seuraa se, että kaikkiin osa-alueisiin liittyy opiskelijan vuorovaikutus- ja yhteistyötaidot. Joten voisi ajatella, että iso osa opiskelukyvystä muodostuu käytännössä sosiaalisista suhteista ja niissä toimimisesta.

Eija: Sosiaalisiin suhteisiin kuuluu erilaisissa oppimisympäristöissä opiskelijoiden ja opetus- ja ohjaushenkilöstön vuorovaikutus. Se onkin merkityksellistä opetuksen ja oppimisen näkökulmasta eli kollektiivinen myötätunto ja toisten arvostus sekä pedagogiset valinnat vaikuttavat keskeisesti opiskelukykyyn.

Teema 3: Mitä opiskelukyky tarkoittaa henkilöstön näkökulmasta?

Aija: Perinteisesti me ajatellaan oppimisympäristöä fyysisenä tilana, mutta musta vaikuttaa, että se on vain yksi osa sitä. Oppimisympäristöön linkittyy myös Kuntun mukaan psykososiaalinen oppimisympäristö sekä pedagogiset ja kulttuuriset olosuhteet. Kun me mietitään koulua ja oppimista, mukana on aina paljon erilaisia sosiaalisia suhteita. Ammatilliseen koulutukseen tullessa sosiaalisia suhteita uudistuu, tulee uusia opiskelukavereita, opettajia ja muuta henkilöstöä. Mä näen, että varsinkin opintojen alkuvaiheessa on hyvä huomioida se, että opiskelija on just tullut ihan uuteen ympäristöön, jossa onkin tosi erilaiset sosiaaliset normit ja käytänteet.

Eija: Kyllä, ammatillisessa koulutuksessa kaikki on opiskelijoille uutta. Etenkin suoraan perusopetuksesta tuleville. Me käytämme erilaisia käsitteitä, oppimisympäristöinä ei olekaan vain perinteiset luokkatilat pulpetteineen, vaan sen lisäksi työskennellään paljon työluokissa, joissa on ammattialaan liittyvät laitteet, työturvallisuusohjeet jne. Toimintakulttuuri on erilaista ammatillisessa koulutuksessa. Siihen liittyy enemmän myös yhdessä tekemällä oppimista. Opintojen alusta alkaen on jo alan työasut ja työvälineet käytössä, jolloin päästään työrooliin. Ja tietenkin on uudet ihmiset siinä ympärillä toimijoina. Joillakin voi olla myös pitkä koulumatka tai he ovat muuttaneet opintojen vuoksi toiselle paikkakunnalle. Siinä onkin monia muutoksia sosiaaliseen ympäristöön ja omaksumista opiskelijoille.

Aija: On myös havaittu, että varsinkin erityistä tukea tarvitsevat opiskelijat hyötyisivät vahvasta sosiaalisten ja vuorovaikutustaitojen harjoittelemisesta. Minusta tämä on yksi iso ammatillisen koulutuksen tehtävä. Varmistaa, että opiskelijat saavat riittävät sosiaaliset valmiudet toimia yhteiskunnan osallisina jäseninä. Ei pelkästään oppimisen tai opiskelun, vaan ennen kaikkea kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin näkökulmasta.

Eija: Sinänsä sehän linkittyy myös ammatillisen koulutuksen lakisääteisiin tavoitteisiin. Inklusiivisen koulutuksen tavoitteenahan on vahvistaa opiskelijoiden toimijuutta ja antaa valmiuksia yhteiskunnan jäsenenä toimimiselle ja onhan ammatillisen koulutuksen tavoite myös opiskelijan työllistyminen tai jatko-opinnot.

Onko siis niin, että ajattelet ammatillisenkin koulutuksen henkilöstöllä olevan vahva kasvattajan rooli?

Aija: Tavallaan. Ei ehkä kuitenkaan ihan samalla tavalla kuin perusopetuksessa. Pikemminkin ammattiin ja yhteiskuntaan kasvattamisen rooli. Opiskelijan osaamis- ja ammatti-identteettiin vaikuttaa tosi paljon se, millaisen kuvan ammatillinen opettaja antaa työstä, työelämästä ja opiskelijan osaamisesta. Tällöin voidaan mun mielestä puhua ammattiin ja ammattilaisuuteen kasvattamisesta. Enkä mä tarkota sitä, että pitäisi ylikorostaa osaamista ja onnistumista, vana pikemminkin antaa realistinen, mutta kannustava käsitys siitä, mihin opiskelija työtehtävissään pystyy. Mun näkemyksen mukaan se kasvattaa tervettä itsetuntoa ja –luottamusta ja sitä kautta vahvistaa opiskelukykyä. Realistinen käsitys omasta osaamisesta mahdollistaa myös selkeiden, realististen tavoitteiden asettamista. Tavoitteisiin pääseminen sopivan ponnistelun kautta taas vahvistaa itsetuntoa, -luottamusta ja kehittää osaamisidentiteettiä.

Eija: kyllä, osaamisidentiteetti onkin hyvä käsite, sillä jokaisesta opiskelijasta tulee omanlaisensa ammattilainen yksilöllisten valintojen ja osaamisen kautta, esimerkiksi miten opiskelija rakentaa työpaikalla tapahtuvan oppimisen kautta osaamistaan.

Aija: Yks merkittävä oppimisympäristö ammatillisessa koulutuksessa on työpaikat. Mä näen, että opettajien ja muun henkilöstön tehtävä on niiden käytännön työtehtävien lisäksi valmistella opiskelijoita kohtaamaan työpaikkojen sosiaaliset suhteet ja käytänteet. Jotenkin niinku ohjata työpaikkojen sosiaalisten normien ja käytänteiden kanssa.

Eija: Juuri työpaikalla tapahtuvan oppimisen kautta opiskelija pääsee maistelemaan millaista on olla työpaikalla työntekijänä, osa työyhteisöä ja sen toimintaa.

Ammatillisessa koulutuksessa siis kasvatetaan osaajia, jotka tunnistavat oman osaamisensa ja osaavat asettaa itselleen sopivia tavoitteita myös tulevaisuudessa. Henkilöstön rooli näyttää siis olevan vuorovaikutuksessa melko iso.

Aija: Joo näin mä näen sen. Toki henkilöstö toimii annetuilla resursseilla. Eli jos sulla on suuri määrä opiskelijoita ohjattavana, ei ehkä aika riitä kohtaamaan jokaista yksilönä ja antamaan tukea riittävästi. Se sitten taas saattaa näkyä opiskelukyvyn laskuna. Ei siis voida ajatella, että opiskelukyky ja sen ylläpito olisi vain opettajien tehtävä. Mun mielestä oman osansa siihen tuo myös oppilaitoksen johto, joka määrittelee opetukseen ja ohjauksen käytettävän ajan ja paikan. Myös poliittiset päättäjät, jotka ylipäätänsä määrittelevät käytettävissä olevat resurssit.

Eija: Niin, eli opiskelukyky on meidän kaikkien asia. Opiskelija itse pitää huolta hyvinvoinnistaan ja terveydestään, toki tarvittaessa yhteiskunnan tukipalveluiden avulla. Opiskelijan läheiset tai huoltajat ovat mukana. Opetushenkilöstön tehtävänä on tukea opiskelijaa oppimisessa, työelämässä tapahtuvan oppimisen aikaan työpaikan henkilöstö tukee ja ohjaa oppimaan ja lisäksi vielä yhteiskunnalla on oma roolinsa erilaisten tukimuotojen mahdollistajana.

Aija: Joo, näin mäkin tiivistäisin tämän asian.

Eija: Seuraavassa jaksossa paneudutaankin tarkemmin eri oppimisympäristöihin, työpaikoilla tapahtuvaan oppimiseen ja siihen miten siellä voidaan tukea opiskelukykyä. Kiitos tästä keskustelusta.

Aija: Kiitos.