Organisaatioverkostokin on yksilöiden ajattelun summa

Haaga-Helian EKOISTAMO-hankkeessa selvitimme alkuvuodesta 2025 seitsemän organisaation sähköisen liikkumisen yhteistyöhön liittyviä toiveita ja odotuksia. Sähköinen liikkuminen ja liikenne (eng. electromo bility, lyhenne e-mobility) muodostavat kattotermin, joka sisältää laajasti eri sähköiset liikkumisen logistiikkajärjestelmät ja kuljetusketjut, tietovarannot, liikennöintitavat ja kuljetusvälineet. Selvityksen tavoitteena oli selvittää helposti ymmärrettävät tarvekokonaisuudet, joihin sitten pyrimme jatkossa toiminnalla vastaamaan.

Rakenteen ja keskusteluiden runkona toimi 2024 toteutettu selvitys Seinäjoen seudun sähköisen liikkumisen nykytilasta ja siihen vaikuttavista paikallistekijöistä (Heikkinen & Vuorenmaa 2024). Tuloksena saadut kymmenet erilaiset toiveet ja odotukset ovat kuitenkin listana raskas käyttää, joten ryhmittelimme ne kolmeksi kokonaisuudeksi, jotka ovat asenne, osaamisvaje muutoskyvykkyys. Ne toimivat jatkossa suunnittelun ohjenuorana.

Haastateltujen joukko oli pieni eikä tulos ole välttämättä laajasti yleistettävissä mutta se kuvaa riittävästi kohderyhmän ajatuksia.

Kestävyysmuutos organisaation ja yksilön ristiaallokossa

Selvityksemme tukee näkemystä, jonka mukaan organisaatioilla on erilaisia strategioita ja visioita mutta arki rakentuu kuitenkin yksilöiden toiminnasta. Käytännössä toimintaan taas vaikuttaa henkilökohtaiset asenteet ja motivaatiot. Sähköisen liikkumisen kehittämiseen näyttäisi selvityksen pohjalta motivoivan vastuullisuus eli halu toimia kestävämmin sekä eurot eli mahdollisuus tehostaa prosesseja ja liiketoimintaa sen avulla. Perinteisesti vahva taloudellisen menestyksen tavoittelu on liitetty negatiivisesti sekä ympäristömyönteisiin asenteisiin että käyttäytymiseen (Hurst ym. 2013).

Henkilöstölle asetetut tavoitteet määräytyvät visioiden ja strategioiden kautta, joita ohjaa viime kädessä talous ja asiakasodotusten tuoma sosiaalinen paine. Sosiaalinen paine ja yhteiskunnan asettamat raamit ohjaavat nykyään kuitenkin jo selvästi kohti kestäviä ratkaisuja. Käytännön haasteena onkin usein strategiassa olevien kestävyystavoitteiden vakiinnuttaminen osaksi yksittäisten työntekijöiden ammatti-identiteettiä ja siten käytännön ajattelu- ja toimintatapoja.

Yksilö osana kehittämisympäristöjä

Kehittämisen infrastruktuurit, alustat ja erilaiset tutkimus- ja kehittämisympäristöt kuten työn alla oleva Seinäjoki eMobilityHUB toimivat vasta sitten, kun perusedellytykset ovat kunnossa (Laasonen ym. 2019). Vanhat juurtuneet toimintatavat, asenne muutosta ja uutta tietoa kohtaan, tiedonpuute, taloudellinen tilanne, luottamus onnistumiseen sekä sosiaalinen paine ovat usein yksilön muutoksen esteenä (Kollmuss & Agyeman 2002). Halusimmekin löytää niitä tekijöitä, joilla vaikutetaan yksittäisen työntekijän haluun ottaa käyttöön ja kehittää sähköisen liikkumisen mahdollisuuksia ja siten olla aktiivisena osana perustettavaa eMobilityHUB:ia.

Yhteistyöverkoston toiminta todennäköisesti sujuisi parhaiten, jos huomioisimme vahvemmin ihmisten henkilökohtaisia näkemyksiä. Selvityksessä henkilökohtaisen asenteen taustalla näyttäytyy henkilöstön ja ympäristön asenne automaatiota ja robotteja kohtaan, mikä näyttäisi olevan edelleen varauksellinen. Työtapoihin, ergonomiaan ja talouteen liittyvien hyötyjä ei vielä avata ja tuoda julki riittävästi vaan keskustelu kääntyy usein työpaikkojen menettämiseen. Tiedonpuutteen merkitys vastaavasti korostuu, kun moni organisaatio on riippuvainen tilaajien linjauksista, jotka eivät välttämättä edes näy yksittäisen työntekijän työpöydälle saakka.

Se, että ei tunneta markkinoita ja tulevaisuuden suuntaviivoja, ohjaa usein yksilön toimimaan vanhalla totutulla ja turvalliseksi koetulla tavalla. Perinteisten muutoksen haasteiden rinnalla sähköisessä liikkumisessa ja erityisesti sähköisessä ilmailussa korostuvat ulkoiset esteet, kuten esimerkiksi infra ja ajantasaisen lainsäädännön puuttuminen. Tämä näyttäytyy tietynlaisena ’odottamisen kulttuurina’, jossa odotetaan reunaehtojen valmistumista eikä välttämättä haluta edes olla mukana määrittelemässä niitä.

Koordinointia rakentaa luottamusta

Alussa kiteytimme, että organisaatioverkosto on yksilöiden ajattelun summa. Onnistunut yhteistyöverkoston toiminta ja jopa ekosysteemiksi muovautuminen rakentuu yksilöiden toimintaan vaikuttamisen kautta. Verkosto vaatii näkyvää koordinointia, joka motivoi, luo yhteishenkeä, hankkii tietoa sekä tuntee haasteet ja vastaa yksittäisten työntekijöiden muutoksen esteinä oleviin tarpeisiin. Koordinoinnilla on mahdollista rakentaa luottamus, joka muovaa yksittäistä ajattelua ja jonka summana syntyy toimiva yhteistyöverkosto.

Kuva: Shutterstock