Mikä on oikeasti strategista?

Strategiasta puhutaan nykyään monissa asiayhteyksissä. Mutta mitä oikeastaan tarkoittaa, että jokin on strategista? Tässä blogitekstissä avaamme tyypillisiä väärinymmärryksiä ja määrittelemme, miten asioiden strategisuutta voi tunnistaa.

Suunnitelma ei ole strategia

Strategia ja suunnitelma menevät helposti sekaisin, ja usein näitä käytetäänkin arkikielessä synonyymeina. Esimerkiksi hirviporukan jäsen saattaa kysyä seurueensa johtajalta: ”Mikä on tänään strategia?” Silloin hän haluaa tietoja jahtipäivää koskevista suunnitelmista.

Strategia ei kuitenkaan aina tarkoita etukäteen laadittua suunnitelmaa. Se voi myös muodostua vähitellen tekemisen kautta. Esimerkiksi yritysorganisaatioissa varsinainen strategia ei tyypillisesti ainakaan kokonaan synny strategiaprosessin työpajoissa vaan kehkeytyy arjessa ihmisten tehdessä erilaisia valintoja ja päätöksiä.

Tätä kutsutaan emergentiksi strategiaksi, jota ei ole suunniteltu etukäteen mutta joka on kuitenkin havaittavissa jälkikäteen (Mintzberg & Waters 1985). Käytännössä sekä emergentti että suunniteltu strategia vaikuttavat toisiinsa ja siihen, millaisena strategia organisaatioiden arjessa toteutuu (Weiser, Jarsabkowski & Laamanen 2020).

Kaikki tärkeä ei ole strategista

Toinen yleisimmistä väärinkäsityksistä on, että kaikki tärkeä olisi strategista. Määritelmällisesti strategisuus ei liity niinkään tekemisen tärkeyteen tai kiireellisyyteen vaan siihen, miten tekeminen liittyy pitkäjänteiseen suunnanvalintaan (Mintzberg, Ahlstrand & Lampel 2020).

Esimerkiksi turvallisuusohjeet tai operatiiviset kysymykset, kuten resurssien jakaminen viikkotasolla, asiakasreklamaatioiden hoitaminen tai sisäisten työkalujen valinta, ovat hyvin tärkeitä mutta eivät useinkaan edes jälkikäteen tarkasteltuina strategisia.

Kun tekeminen on strategista, se liittyy valintoihin, jotka vaikuttavat organisaation pitkän aikavälin tavoitteisiin, identiteettiin ja toimintaympäristöön. Strateginen päätös vaikuttaa siis siihen, mikä organisaationa olemme ja mihin olemme menossa.

Monesti sanaa ”strateginen” kuitenkin käytetään harhaanjohtavasti sanan ”tärkeä” sijasta. Silloin pyritään – tietoisesti tai tiedostamatta – korostamaan asian tai toiminnan ainutlaatuisuutta.

Kun esimerkiksi kehityshankkeeseen, pilottiin tai työryhmään liitetään sana ”strateginen”, halutaan ilmaista, että kyseessä on merkittävä ja etusijalle kuuluva kokonaisuus. Tällaisen kielellisen vaikuttamisyrityksen kääntöpuolena on, että mitä enemmän jotain termiä käytetään, sitä enemmän se niin sanotusti inflatoituu eli menettää merkitystään. Jos kaikki nimetään strategiseksi, termi muuttuu sananhelinäksi, eikä mikään tunnu enää aidosti strategiselta.

Julkinen sektori ei ole poikkeus

Julkisella sektorilla strategisuus tarkoittaa pohjimmiltaan samoja asioita kuin liike-elämässä. Kyse on suunnanvalinnasta, resurssien kohdistamisesta ja vaikuttavuuden hakemisesta pitkällä aikavälillä. Esimerkiksi hyvinvointialueen päätös painottaa ennaltaehkäisevää työtä on strateginen linjaus. Sen sijaan yksittäinen päätös lisätä henkilöstöä kiirevastaanottoon tai vartijoiden sijoittaminen vastaanoton aulaan ei välttämättä ole.

Myös julkisella sektorilla strategia voi kehkeytyä käytännön kautta, eikä pelkästään poliittisissa tai virkamiesjohdon suunnitelmissa. Monimutkaiset, vaikeasti ratkaistavissa olevat ongelmat, jotka ovat tyypillisiä julkisella sektorilla, ratkeavat usein suunnitellun ja emergentin strategian yhteisvaikutuksesta (McMillan & Overall 2016).

Miten tunnistaa, onko jokin strategista?

Tässä muutama käytännön kysymys, joiden avulla voi pyrkiä tunnistamaan, onko jokin aidosti strategista:

• Muuttaako tämä tapaa, jolla toimimme pitkällä aikavälillä?
• Vaikuttaako tämä organisaation identiteettiin, rooliin tai suuntaan?
• Edellyttääkö tämä merkittäviä luopumisia tai siirtymiä?
• Sitoutuuko tähän merkittävä osa johtamisen huomiosta ja resursseista?

Mitä useampaan edellisistä kysymyksistä vastauksesi on KYLLÄ, sitä varmemmin käsittelemäsi asia on strateginen.