Opiskeluhyvinvointi ja identiteetin kehitys

Merkittävä osa korkeakouluopiskelijoista elää varhaisaikuisuuden elämänvaihetta, joka on ihmisen psykologisessa kehityksessä keskeistä oman identiteetin etsinnän aikaa. Selkeä identiteetti tukee opintojen sujumista (Korhonen ym. 2019) sekä opiskeluhyvinvointia (Mannerström ym. 2023).

Korkeakoulu voi parhaimmillaan olla identiteetin kehittymistä tukeva ympäristö: opiskelun erilaisiin tehtäviin osallistumalla ja yhteisöissä toimimalla ihminen oppii omista kiinnostuksenkohteistaan, arvoistaan ja tavoitteistaan ja alkaa muodostaa käsitystä itsestään alansa opiskelijana ja myöhemmin asiantuntijana. Toisaalta paineet tehdä kerralla oikeat valinnat ja valmistua nopeasti haastavat identiteetin kehitystä. Jotta identiteetillä on tilaa kehittyä, on opiskelupolulla oltava tilaa kokeilemiselle, virheille ja uudelleenarvioinnille.

Identiteetti kiteytettynä

Identiteetti tarkoittaa ihmisen itsensä tuottamaa, koko ajan kehittyvää kertomusta omasta itsestään ja elämästään (Pulkkinen 2023). Identiteetin kehitys on prosessi, jossa ihminen muodostaa yksilöllisen ja jatkuvan kokemuksen itsestään ja samaistuu hänelle merkityksellisiin arvoihin, tavoitteisiin, periaatteisiin ja mieltymyksiin (Kiuru 2023). Identiteetti vastaa sellaisiin kysymyksiin kuten kuka ja millainen olen, mistä pidän, mikä minulle on tärkeää ja mitä haluan.

Identiteetti ei ole muuttumaton ja pysyvä, vaan identiteetin kehitys on läpi elämän jatkuva prosessi. Identiteetin kehityksen kannalta merkittävin aikaa ovat nuoruus ja niin kutsuttu muotoutuva aikuisuus, jonka käsitetään ulottuvan teini-iän lopulta noin kolmenkymmenen ikävuoden tienoille (Pulkkinen 2023). Tässä elämänvaiheessa tehdään merkittäviä elämää suuntaavia valintoja, kuten opiskelualan valinta.

Selkeä identiteetti tukee hyvinvointia ja opiskeluihin sitoutumista

Identiteetin kehityksellä on merkitystä opiskelun sujumisen ja hyvinvoinnin kannalta. Selkeä identiteetti on yhteydessä opiskeluun sitoutumiseen (Korhonen ym. 2019) ja vähäisempään opiskelu-uupumukseen (Mannerström ym. 2023). Kun opiskeltava ala tuntuu riittävän omalta, opiskelu tuntuu merkitykselliseltä ja sen eteen jaksaa ponnistella.

Selkeän identiteetin kehittyminen ei kuitenkaan ole suoraviivaista, vaan normaaliin identiteetin kehitykseen kuuluu etsintävaihe: erilaisten vaihtoehtojen tutkimista, kokeiluja ja arviointia (Luyckx ym. 2008). Ihminen tarvitsee tilaa kokeilla, erehtyä ja oppia, jotta käsitys itsestä, omista tavoitteista ja arvoista voi kehittyä. Tämä itsensä etsimisen vaihe voi aiheuttaa ahdistusta ja hämmennystä. Tällaiset reaktiot ovat osa normaalia kehitystä. Suotuisassa kehityksessä ihminen kuitenkin lopulta sitoutuu joihinkin identiteetteihin.

Murehtiva etsintä nykyajan haasteena

Ihminen voi jumiutua identiteetin etsintävaiheeseen. Tätä kutsutaan murehtivaksi etsinnäksi: ihminen päätyy vatvomaan vaihtoehtoja tekemättä valintoja tai sitoutumatta mihinkään identiteetteihin (Luyckx ym. 2008). Murehtiva etsintä on mielelle kuormittavaa. Sen onkin todettu olevan yhteydessä opiskelu-uupumukseen (Mannerström ym.). Jos opiskelu ei tunnu liittyvän mihinkään itselle tärkeään tai merkitykselliseen, opiskelutyöhön on vaikea sitoutua ja sen vaatima ponnistelu alkaa tuntua liian vaativalta. Silloin opiskelu alkaa herättää väsymystä, kyynisyyttä ja pärjäämättömyyden tunteita, eli opiskelu-uupumuksen merkkejä (Salmela-Aro & Read 2017).

Nykyaikana selkeän identiteetin saavuttamisen katsotaan olevan haastavampaa kuin aiemmin: erilaisia vaihtoehtoja näyttää olevan loputtomasti samaan aikaan, kun työelämästä on tullut epävarmempaa, eikä selkeitä ja suoria urapolkuja enää ole olemassa (Mannerström ym. 2023). Tätä näennäisten loputtomien mahdollisuuksien ja toisaalta epävarmuuden lisääntymisen ristiriitaa on esitetty yhdeksi mahdolliseksi syyksi mielenterveysongelmien lisääntymiselle: valintojen tekeminen on vaikeutunut, ja ihmiset päätyvät välttelemään sitoumuksia ja vatvomaan vaihtoehtoja, mikä estää eheän ja selkeän identiteetin muodostumisen (Côté 2018).

Samaan aikaan koulutuksen uudistukset tähtäävät ihmisten nopeaan työelämään siirtymiseen, kaventavat mahdollisuuksia kokeilla eri vaihtoehtoja ja luovat paineita tehdä kerralla oikean valinnan. Identiteetin kehityksen kannalta tärkeälle itsensä etsimiselle on entistä vähemmän tilaa.

Korkeakoulu tarjoaa mahdollisuuksia itsensä etsimiselle

Korkeakoulu voi parhaimmillaan tarjota ympäristön, jossa nuorella aikuisella on tilaa etsiä itseään. Opiskeluaika tarjoaa monenlaisia virikkeitä identiteettityölle. Ensinnäkin valitsemalla opintoja ja tehdessään opiskelutehtäviä opiskelija tutkii omia kiinnostuksenkohteitaan ja käsitys itsestä opiskelijana muotoutuu. Toiseksi työharjoitteluissa on mahdollisuus saada enemmän ymmärrystä oman alan työstä, mikä mahdollistaa orastavan ammatillisen identiteetin kehittymisen. Kolmanneksi kohtaamiset muiden opiskelijoiden, opettajien ja alalla työskentelevien ihmisten kanssa auttavat hahmottamaan omia tavoitteita, päämääriä ja arvoja.

Identiteetin etsintävaiheeseen voi kuulua hämmennystä ja ahdistusta. Näitä reaktioita ei tulisi leimata psykologisiksi ongelmiksi tai motivaation puutteeksi, vaan ymmärtää ne osana normaalia kehitystä. Ohjauksen ja hyvinvoinnin palvelut voivat tukea opiskelijaa oman suunnan pohdiskelussa ja identiteettihämmennykseen liittyvän ahdistuksen käsittelyssä. Tärkeintä kuitenkin on se, että opiskelupolulla on tilaa pohdiskelulle, kokeilemiselle, suunnan muuttamiselle ja uusille valinnoille. Näin saadaan sitoutuneita ja hyvinvoivia opiskelijoita, jotka ovat valmiita astumaan työelämään.

Kuva: Shutterstock