Kuka haluaa johtajaksi?

Persoonallisuus vaikuttaa siihen, millainen ala ja toiminta itselle sopivat ja minne luontaisesti pyrkii. Tässä artikkelissa tarkastelen, millaiset persoonallisuudet hakeutuvat johtajuusasemiin ja millaisia persoonallisuustyyppejä johtajuus ei houkuttele lainkaan.

Aineistossa oli 881 suomalaista, joista noin 25 prosenttia toimi vastaushetkellä johtajuus- tai esihenkilöpositiossa. Vastaukset esitellään prosentteina, ja prosenttiosuudet on laskettu suhteessa kunkin persoonallisuustyypin lukumäärään.

Tutkimus on osa Business Finlandin rahoittamaa Pata-hanketta (Parempia asiakaskohtaamisia tekoälyn avulla). Hankkeessa tutkitaan tekoälyn mahdollisuuksia sekä myynti- ja asiakaspalveluhenkilöstön persoonallisuuksia, psykologista pääomaa ja vuorovaikutustyyliä. Kehittyneempi itsetuntemus johtaa usein myös parempiin asiakaskohtaamisiin.

Johtajana toimiminen

Kun tarkastellaan nykyistä toimintaa, useimmin johtavassa asemassa toimivat persoonallisuustyypit ENTJ, ENTP, ENFJ, ESFJ. Vähiten johtotehtävissä oli tyyppejä ISFP, ENFP, ESFP ja ISFJ (taulukko 1).

Kulmatyyppien eli TJ-tyyppien, jotka sijaitsevat taulukon kulmissa (ESTJ, ISTJ, INTJ ja ENTJ), sanotaan tutkimusten (Fleenor 1997; Routamaa ym. 1997) perusteella toimivan useimmin johtajuuspositioissa, koska heillä on luontainen kyky organisoida ja he suhtautuvat tilanteisiin asialähtöisesti. He pystyvät etäännyttämään itsensä tunnetasolla ihmisiä koskevista vaikeistakin päätöksistä.

Tässäkin aineistossa muut kulmatyypit (ESTJ, ISTJ, ENTJ) paitsi INTJ olivat keskimääräistä enemmän edustettuina johtajapositioissa. Yllättävästi myös ENTP ja ENFJ olivat johtajuustyyppien joukossa. ENTP:t hakeutuvat usein etenkin nuorempana järjestöjen ja opiskelijayhdistysten vetäjiksi, ja tämän aineiston perusteella he hakeutuvat johtoasemaan myös työelämässä. ENFJ- ja ESFJ-tyypit ovat hyvin sosiaalisia, ihmisläheisiä ja organisointikykyisiä. Ehkä ammattikuvat ovat muuttumassa pikkuhiljaa, ja johtajuudelta vaaditaan nykyisin myös muita asioita kuin organisointikykyä ja niin sanottua etäistä, asiapainotteista tapaa johtaa.

Vähiten johtajana toimivat ISFP, ENFP, ESFP ja ISFJ, jotka ovat fiilistyyppejä. He ovat usein ihmisläheisiä ja empaattisia ja haluavat auttaa muita. Spontaanit persoonallisuudet nauttivat usein aikatauluttomuudesta eivätkä pidä organisoinnista, joten niin sanottujen työnjohtajatyyppinen johtajuus ei välttämättä ole heidän ihanneammattinsa. He sopisivat paremmin fasilitoiviksi ja coachaaviksi johtajiksi.

Taulukko 1. Johtajuuspositio ja persoonallisuustyyppi

Johtajatilaisuuteen tarttuminen

Houkuttelevaan johtajuustilaisuuteen tarttuvat erityisesti ENTJ-tyypit (yli 80 prosenttia). Myös yli 60 prosenttia tyypeistä ESTJ, ENFJ, ENTP ja INTJ vastasi tarttuvansa tilaisuuteen. (Taulukko 2.) Nämä ovat tyyppejä, jotka useimmin toimivat johtajuuspositiossa nykyisinkin.

Mielenkiintoista oli, että ESFP- ja ENFP-tyypit eivät juurikaan toimi johtajina, mutta molemmista ainakin puolet vastasi, että he tarttuisivat houkuttelevaan johtajatilaisuuteen. Ehkä nämä tyypit eivät aktiivisesti hae johtajuuspositiota, mutta heillä ei ole sinänsä sitä vastaankaan mitään.

Taulukko 2. Johtajuustilaisuuksiin tarttuminen ja persoonallisuustyyppi

Johtajuuden ottaminen arkisissa tilanteissa

Vastaajilta kysyttiin, toimivatko he arkisissa tilanteissa mieluummin apuna vai haluavatko antaa ohjeita ja olla vastuussa. Yli 80 prosenttia EN-tyypeistä (ENFP, ENFJ, ENTP ja ENTJ) sekä ESTJ vastasivat, että he ottavat mieluummin ohjaavan roolin (taulukko 3). Puolet tai hieman yli puolet tyypeistä ISFP, ISFJ, ISTP ja ESFJ sanoivat toimivansa mieluummin apuna. Tästä väittämästä huomaa selkeitä taipumuksia johtajahaluun. Hyvin harva ENFP- ja ESFP-tyyppi toimi vastaushetkellä johtajuuspositiossa (taulukko 1), joten voi olla, että ENFP toimii aktiivisesti erilaisissa tilanteissa mutta ei välttämättä silti koe tarvetta päästä johtaja-asemaan. ESFP-tyyppien vastaukset olivat linjassa nykyisen position kanssa.

Taulukko 3. Johtajuuteen tarttuminen arjessa

Vaatimattomuus estää johtajuuden

Erityisesti INFP-, ISFJ-, ESFP- ja INFJ-tyypit kokivat, että houkutteleva johtajuuspositio voisi mennä sivusuun heidän vaatimattomuutensa takia (taulukko 4). Yli 40 prosenttia heistä kokee olevansa hyvin vaatimattomia ainakin johtajuuspositioita ajatellen. Tyypillistä introverteille ja fiilistyypeille onkin käyttäytyminen, jossa omasta osaamisesta ja taidoista ei pidetä meteliä. Heidän osaamistaan ja taitojaan tulisi tukea, jotta heidän koko kapasiteettinsa saataisiin esille.

Stereotyyppiset ajatukset johtajuudesta voivat vaikuttaa siihen, että vaatimattomat tyypit eivät koe itseään johtajiksi. Perinteisesti ajatellaan, että johtajat ovat itsevarmoja, hyviä esiintyjiä ja olemukseltaan vauhdikkaita, mutta erinomaista johtajuutta on monenlaista.

Huomiota vastauksissa herätti ENTJ-ryhmä: heistä vain kahdeksan prosenttia koki, että johtajuustilaisuus menisi sivusuun heidän vaatimattomuutensa takia. Heidän vastauksensa poikkesivat huomattavasti muista ryhmistä, joista noin 30 prosenttia koki olevansa vaatimattomia. ENTJ-tyypeistä sanotaan, että he ”saattavat käyttäytyä joskus itsevarmemmin kuin tehtävä tai työ edellyttäisi”, ja usein he ovatkin hyvin itsevarmoja tai ainakin pyrkivät näyttämään sellaisilta. Liiallinen itsevarmuus ei kuitenkaan välttämättä vahvista johtamisosaamista vaan voi estää itsereflektointia ja kehittymistä.

Taulukko 4. Vaatimattomuus estää johtajuustilaisuuksiin tarttumisen

Johtajuustilaisuuksia välttävät

Selkeästi eniten eli yli 30 prosenttia ISFP- ja ISFJ-persoonallisuustyypeistä ei kokenut minkäänlaista vetoa johtajuustehtäviin (taulukko 4). Nämä tyypit ovat usein yksityisiä ja haluavat auttaa muita ihmisiä konkreettisesti. Jos johtaminen ei liity muiden auttamiseen, heidän motivaationsa esihenkilötehtäviin voi olla vähäinen. Kuitenkin on huomattava, että lähes kolmannes näistä tyypeistä tarttuisi johtamistilaisuuteen (taulukko 2), joten mustavalkoisia olettamuksia ei näistä tuloksista tulisikaan tehdä.

Vähiten johtajuustilaisuuksia välttävät ENFJ-, ESTJ-, ENTP- ja ENTJ-tyypit, ja he ovatkin jo usein hakeutuneet johtajuuspositioihin, kuten taulukosta 1 huomaa.

Taulukko 5. Johtajuustilaisuuksia välttävät persoonallisuustyypit

Lopuksi

Myersin ja Briggsin mukaan MBTI:tä ei tulisi käyttää rekrytoinnissa, koska motivaatio on persoonallisuutta määrittävämpi tekijä. Mikään persoonallisuustyyppi ei ole toisensa kaltainen, ja MBTI mittaa persoonallisuutta vain neljällä ulottuvuudella. Moni tekijä jää siis mittarin ulkopuolelle. Ihmiset muuttuvat ja hankkivat työelämästä erilaisia kokemuksia, jotka vaikuttavat siihen, minne he seuraavaksi suuntaavat. Myös sattumalla on osuutensa.

Johtajuustyöhön valittaessa tärkeää on oikea motivaatio ja osaaminen. Vaatimaton tyyppi voi usein olla äärettömän hyvä johtaja, jolla on hyvin kehittyneet itsereflektointitaidot. Rekrytoinneissa olisikin kiinnitettävä enemmän huomiota hakijan ihmisnäkemykseen, monipuoliseen ajatteluun ja todennettuihin aikaansaannoksiin kuin siihen, miten itsevarmasti hän haastattelussa esiintyy tai millainen valtamotivaatio hänellä on.

Johtajuuden ja esihenkilötyön on perinteisesti katsottu olevan organisoivaa tai työnjohdollista toimintaa, jolloin spontaanimmat persoonallisuudet eivät ole näihin tehtäviin hakeutuneet. Voi olla, että tulevaisuudessa johtajuus nähdäänkin enemmän coachin, fasilitaattorin, innostajan tai strategisen suunnannäyttäjän roolina, jolloin tähän tehtävään hakeutuu nykyistä enemmän erilaisia persoonia.

Tähän aineistoon ei valittu vain selkeitä persoonallisuustyyppejä, vaan kaikki vastaajat olivat mukana. Mukana olivat siis myös ”häilyvät tyypit”, jotka eivät välttämättä edusta vahvasti tiettyä persoonallisuustyyppiä. Tästä huolimatta tulokset antoivat selkeitä suuntia persoonallisuuden ja johtajuuden yhteydestä. Vastauksia tulkittaessa on myös tärkeää huomata, että taulukoista ei käy ilmi mitkä persoonallisuudet ovat hyviä johtajia, johtajana toimiminen ja hyvä johtajuus ovat eri asioita.