Verkostoituminen asiantuntijatyössä

Erilaiset asiantuntijaverkostot ovat keskeinen osa tämän päivän työelämää. Ne tarjoavat mahdollisuuksia tiedon jakamiseen, yhteistyöhön ja ammatilliseen kehittymiseen. Verkostoja on erilaisia: osa toimii systemaattisesti ja kokoontuu säännöllisesti, kun taas osa aktivoituu tarpeen mukaan, esimerkiksi erilaisten tutkimus- ja kehittämishankkeiden yhteydessä. Verkostotyö ei perustu esimerkiksi työsopimukseen, vaan se on vastavuoroista yhteistyötä.

Yleisesti sanotaan, että verkostoja pitäisi avoimesti jakaa. Verkoston jakaminen ei kuitenkaan ole aina yksinkertaista, sillä verkostot ovat osallistujiensa summa ja yhteinen tavoite. Esimerkiksi hanketyössä tekeminen pitää verkostoa koossa ja hankkeiden päättyessä tavoitteet muuttuvat, kun osallistujien työtehtävät muuttuvat.

Asiantuntijaverkostot ja niiden ylläpitäminen

Asiantuntijaverkostot syntyvät usein yhteisten intressien ja tavoitteiden ympärille. Verkostoituminen voi tapahtua monin eri tavoin, kuten seminaareissa, työpajoissa, työpaikoilla, koulutuksissa tai sosiaalisen median kautta. Järvensivun (2019) mukaan verkostojen syntymisen keskeisiä edellytyksiä ovat avoimuus, sitoutuminen ja luottamus ja niiden syntyminen on prosessi, joka ei aina etene suoraviivaisesti. Tärkeää on, että verkoston jäsenet tutustuvat toistensa osaamisiin ja sitoutuvat yhteiseen toimintaan ja päämääriin. (Järvensivu 2019.)

Asiantuntijaverkostoihin voi päästä mukaan eri tavoin. Yksi tapa on osallistua alan tapahtumiin ja koulutuksiin, joissa tapaa muita asiantuntijoita ja pääsee luomaan uusia kontakteja. Sosiaalinen media ja ammatilliset verkostoitumisalustat, kuten LinkedIn, tarjoavat myös mahdollisuuksia verkostoitumiseen. Verkostojen rakentaminen vaatii rohkeutta tehdä aloitteita ja ottaa yhteyttä itse. Verkostoitujan on oltava aktiivinen ja avoin uusille mahdollisuuksille sekä valmis jakamaan omaa osaamistaan ja kokemuksiaan muiden kanssa (Järvensivu 2019).

Hanketyössä on mahdollista olla vastavuoroinen ja esitellä osallistujia toisilleen ja myös itse esittäytyä uusille henkilöille. Kun sitten pääsee tutustumaan eri organisaatioissa työskenteleviin hanketoimijoihin ja yhteinen hanke on tehty onnistuneesti loppuraporttiin saakka, jää yhteistyöstä usein toive jatkaa sitä.

Luotujen verkostojen ylläpitäminen vaatii sekin aktiivista vuorovaikutusta ja yhteistyötä. Tämä edellyttää hyvää vuorovaikutusosaamista, kuten kuuntelemisen ja perustelemisen taitoa, keskustelutaitoa sekä luottamuksen rakentamisen taitoa. Lisäksi on tärkeää panostaa verkoston oman toiminnan kehittämiseen, mikä voi tarkoittaa säännöllisiä tapaamisia, yhteisiä projekteja tai viestintää eri kanavien kautta. (Järvensivu 2019.)

Verkostoitujan osaamiset ja taidot

Asiantuntijaverkostot tarjoavat monia hyötyjä, kuten tiedon jakamista ja avun saamista muilta verkoston jäseniltä. Yhteistyössä rakentunut luottamus ja arvostus luo vahvan perustan jatkumolle, jossa työt, teemat ja mielenkiinnon kohteet muuttuvat. Vanhaa tuttua on helpompi pyytää mukaan uuteen yhteistyöhön.

Omassa roolissani TKI-asiantuntijana olen päässyt osalliseksi erilaisiin verkostoihin erilaisissa hankkeissa ja työtehtävissäni. Seuraavassa on kokemukseni perusteella verkostoijan tärkeimmät osaamiset, joita hyödyntämällä luodaan ja ylläpidetään verkostoja asiantuntijatyössä.

Kuva: Shutterstock