Millainen organisaatiokulttuuri auttaa korkeakoulua kehittymään ja menestymään?

Alati muuttuvassa, kompleksisessa ja monin tavoin epävarmassa toimintaympäristössä menestyminen edellyttää organisaatiokulttuuria, joka kannustaa, mahdollistaa ja haastaa meitä kehittymään työssämme. Tarvitsemme rakenteita ja kohtaamisia, joissa metataitomme kehittyvät, sekä ennakointikykyä ja rohkeutta, joiden avulla pystymme toimimaan tarkoituksenmukaisesti erilaisten epävarmuuksien keskellä.

Pitkien strategiaprosessien ja muuttumattomien tavoitteiden sijaan organisaation strategiaa tulee reflektoida yhä kiihtyvämmällä syklillä yhdessä oppien. Käsittelen tekstissäni seuraavaksi oppivia yhteisöjä yhtenä ilmentymänä organisaatiokulttuurista, jossa strategia toteutuu jatkuvasti yhteisöllisesti oppien.

Jatkuvaan kehittymiseen kannustava organisaatiokulttuuri voisi toteutua oppivien yhteisöjen toimintamallia mukaillen. Kyseisiä yhteisöjä ajaa eteenpäin ajatus jatkuvasta yhteiskehittämisestä sekä innostus oman osaamisen jakamiseen. Parhaimmillaan toimintaan osallistuminen kehittää sekä substanssiosaamista että metataitoja, kuten reflektiokykyä, analyyttistä ja luovaa ajattelua sekä vuorovaikutustaitoja.

Edellytyksenä oppivien yhteisöjen toiminnalle on se, että tieto virtaa läpinäkyvästi laadukkailla digitaalisilla alustoilla läpi organisaation ja oikeat ihmiset tutustuvat toisiinsa. Tarvitsemme kehittyäksemme vaikuttavia ja fasilitoituja kohtaamisia, joissa ymmärryksemme erilaisista ilmiöistä, toimintatavoista ja itsestämme kasvaa.

Yhteisiin keskusteluihin ja kohtaamisiin osallistuminen ja halu oppia kollegoilta ovat tärkeä osa asiantuntijatyötä, sillä viisaus ei asu meissä yksilöinä – sitä synnytetään monimuotoisissa oppivissa yhteisöissä yhdessä tehden ja reflektoiden sekä yhteisöllistä päätöksentekoa suosien. Metataidot ovat entistä tärkeämpiä asiantuntijan ydinosaamisia, ja niiden merkitys työssä menestymiseen ja työntekijöiden kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin korostuu jatkuvasti.

Johtamistyön päämääränä tulisi entistä enemmän painottaa edellä mainittujen kohtaamisten fasilitointia ja psykologisesti turvallisen ilmapiirin synnyttämistä. Mikäli haluamme pysyä toimintakykyisinä, tulee katseemme siirtyä entistä vahvemmin osaamisen johtamisesta oppimisen johtamiseen. Johtamistyön tulee määrittää suuntaa oppivien yhteisöjen toiminnalle ja varmistaa, että yhteiskehittäminen ja työntekeminen kohdentuvat organisaation ydintavoitteisiin.

Tavoitteet on pystyttävä sanoittamaan yhdessä asiantuntijoiden kanssa siten, että jokainen ymmärtää, mitä ne tarkoittavat arjen työssä. Yhdessä reflektointi, arvojen sekä tavoitteiden kirkastaminen ja yhteisöllinen päätöksenteko voivat parhaimmillaan edesauttaa hallinnan ja kuuluvuuden tunnetta sekä hyvinvointia työssä. Valintoja ja priorisointia vaaditaan, sillä keskittymällä kaikkeen emme lopulta keskity mihinkään.

Jatkuvaan kehittymiseen ja oppimiseen kannustava organisaatiokulttuuri on kilpailuetu epävarmuuksien keskellä. Samoin asiantuntijuuden ymmärtäminen yksilöllistä substanssiosaamista laajempana osaamisena – eli kykynä hyödyntää metataitoja oman ja organisaation oppimisen tukena.