Kokemuksellinen oppiminen: opiskelijat kehittämässä tulevaisuuden kattoterassikonseptia

Haaga-Heliassa opiskelijoilla on useita tapoja hankkia osaamista. Oppiminen ei rajoitu luokkahuoneeseen, vaan osaamista voidaan kehittää esimerkiksi projekteissa, toimeksiannoissa, harjoitteluissa, Work & Study -mallissa sekä erilaisissa työelämälähtöisissä oppimisympäristöissä. Yhteistä näille toteutuksille on pyrkimys yhdistää teoria käytäntöön ja mahdollistaa oppiminen aidoissa tilanteissa.

Kokemuksellisen oppimisen näkökulmasta merkityksellisintä oppimista tapahtuu usein silloin, kun opiskelija pääsee soveltamaan tietoa käytännön ongelmien ratkaisemiseen. Oppiminen rakentuu kokemuksen, reflektion, uuden tiedon omaksumisen ja käytännön kokeilun vuoropuhelussa. Juuri tällaisia oppimismahdollisuuksia tarjosi Finnish Hotels of Tomorrow 2.0 -hankkeen kautta syntynyt toimeksianto.

Opintojaksolla Dynaamisen palveluyrityksen kehittäminen opiskelijat saivat ratkaistavakseen aitoon liiketoiminnan kehittämistarpeeseen perustuvan haasteen. Toimeksiantajana toimi The Folks Hotelin kattoterassi Alexis, joka on aktiivisesti mukana hankkeen toiminnassa.

Vaikka kyseessä oli yhden opintojakson laajuinen projekti, se havainnollistaa hyvin Haaga-Helian pedagogista lähestymistapaa, jossa oppiminen tapahtuu aidossa työelämäkontekstissa. Opiskelijoiden tehtävänä ei ollut harjoitella valmiiksi määriteltyjä ratkaisuja, vaan analysoida todellista kehittämishaastetta, soveltaa teoriaa käytäntöön ja tuottaa toimeksiantajalle käyttökelpoisia ehdotuksia. Samalla toimeksiantaja sai uusia näkökulmia oman toimintansa kehittämiseen.

Kolbin kokemuksellinen oppimisen näkökulma projektissa

Kolbin kokemuksellisen oppimisen teorian mukaan oppiminen tapahtuu syklisenä prosessina, jossa oppija saa konkreettisia kokemuksia, reflektoi niitä, muodostaa kokemusten perusteella uusia käsitteellisiä näkemyksiä ja soveltaa oppimaansa käytäntöön. Oppiminen nähdään prosessina, jossa tietoa luodaan kokemusten muuntamisen kautta. (Kolb, Boyatzis & Mainemelis 2000.)

Tässä toimeksiannossa Kolbin teoria näkyi erityisesti siinä, että opiskelijat pääsivät työskentelemään aidon työelämähaasteen parissa. Heidän oppimisensa perustui teoreettisen tiedon lisäksi toimeksiantajan kanssa käytyihin keskusteluihin, projektin aikana tehtyihin havaintoihin sekä ratkaisujen kehittämiseen yhdessä muiden opiskelijoiden kanssa.

Opiskelijoilla oli ennestään erilaisia kokemuksia ja käsityksiä palveluliiketoiminnasta, ja projekti tarjosi mahdollisuuden tarkastella näitä kokemuksia uudesta näkökulmasta. Oppiminen rakentui sekä yksilöllisen reflektion että yhteisen keskustelun kautta, mikä tukee kokemuksellisen oppimisen keskeisiä periaatteita.

Kokemuksellisen oppimisen kanssa samansuuntaisia oppimis- ja työskentelymuotoja ovat projektioppiminen, ongelmalähtöinen oppiminen, yhteisöllinen ja yhteistoiminnallinen oppiminen sekä erilaiset työssä ja tekemällä oppimisen mallit. (Ötz s.a.) Kaikki edellä mainitut soveltuvat opiskelijaprojektiin.

Projektin tavoitteena arvon tuottaminen kaikille osapuolille

Aidon työelämälähtöisen kehittämisen vahvuus on vastavuoroisuus. Opiskelijat oppivat ajattelemaan työelämälähtöisesti. Ja ennen kaikkea he saavat alan verkostoja ja pystyvät näyttämään omaa asiantuntijuuttaan. Toimeksiantaja hyötyy opiskelijoiden tuottamista analyyseistä, tuoreista näkökulmista ja innovatiivisista kehittämisideoista. Parhaimmillaan opiskelijat jopa tutustuvat tulevaisuuden työpaikkaansa.

Opettajien rooli projektissa oli ennen kaikkea oppimisen mahdollistaja, sparraaja ja korkeakoulutasoisen asiantuntijuuden kehittämisen tukija. Projektioppimisen prosesseissa opettaja toimii yhä enemmän oppimisen fasilitaattorina ja työelämäyhteyksien rakentajana kuin perinteisenä tiedon välittäjänä (Salo & Korvenkangas 2021).

Emme tarjonneet valmiita vastauksia, vaan ohjasimme opiskelijoita tutkimaan, kokeilemaan ja tekemään johtopäätöksiä itse. Tehtävänämme oli auttaa opiskelijoita yhdistämään käytännön havainnot alan teorioihin, tutkimustietoon ja ammatillisiin toimintamalleihin sekä haastaa heitä perustelemaan ratkaisunsa asiantuntijamaisesti. Näin opettajan rooli painottui opiskelijoiden ammatillisen kasvun tukemiseen.

Korkeakoulupedagogisesta näkökulmasta tavoitteena ei ollut ainoastaan projektin toteuttaminen, vaan opiskelijoiden asiantuntijuuden vahvistuminen. Opiskelijat harjoittelivat korkeakouluopinnoissa tärkeitä työelämävalmiuksia, kuten ongelmanratkaisua, analyyttistä ajattelua, yhteistyötä ja kykyä soveltaa tietoa uudenlaisissa tilanteissa. Tällaisissa projekteissa oppimisen arvo syntyy juuri siitä, että opetuksen tavoitteet ja työelämän tarpeet kohtaavat.

Toimeksiantoon osallistuneen opiskelijan kokemuksesta ja oppimisesta voi kuunnella podcastissa Huomisen Hotellissa: Opiskelijan näkökulma kehittämistyön tekemiseen FHOT 2.0 hankkeessa.

Kuva: Haaga-Helia