Opiskelu
Julkaistu : 24.09.2026
Ensimmäinen päivä ammattikorkeakoulussa voi olla innostava, ja samalla hämmentävä. Uusi opiskelija kohtaa kerralla paljon uutta, kuten oppilaitosrakennuksen, järjestelmät, opintojaksot, ihmiset, aikataulut ja toimintatavat. Kaikki pitäisi oppia nopeasti samalla, kun olisi jo osattava opiskella korkeakoulutasolla.
Ammattikorkeakoulussa opiskelijalle ei enää kerrota päivittäin tarkasti, mitä hänen pitäisi tehdä. Sen sijaan hänen odotetaan seuraavan opintojaan, aikataulujaan ja tehtäviään itsenäisesti.
Opiskelijan maailma ekologisena systeeminä
Voimme avata mielenkiintoisen kurkistusikkunan aloittelevan opiskelijan arkeen tarkastelemalla opiskelijaa osana uutta koulutuksellista ympäristöään.
Bronfenbrennerin (1979) ekologinen systeemiteoria hahmottaa oppijaa osana ympäröivää verkostoa neljässä sisäkkäisessä kerroksessa. Viitekehystä voidaan käyttää jäsentämään yksilöiden toimintaa jatkuvasti muuttuvissa oppilaitosympäristöissä (Renn & Smith 2023).
Kuvittele sipuli, jonka keskiössä on oppija itse: hänen persoonansa, kyvykkyytensä ja tavoitteensa, tunteensa ja motivaationsa. Yksilön oppimisprosessit ja aktiviteetit tapahtuvat häntä ympäröivässä kontekstissa, mikrosysteemissä, joka rakentuu erilaisista fyysisistä ja virtuaalisista luokkahuoneista ja oppimisympäristöistä sekä kasvokkaisista tilanteista opettajien, opinto-ohjaajien ja vertaisten kanssa.
Sipulin toisella kerroksella sijaitsee mesosysteemi, joka kuvaa oppijan eri toimintaympäristöjen eli mikrosysteemien välisiä yhteyksiä. Korkeakoulukontekstissa nämä voivat ilmetä esimerkiksi kodin, työpaikan ja oppimisympäristön välisinä vuorovaikutussuhteina. Korkeakouluopiskelijan elämä rakentuu usein juuri työn, kodin ja opiskelun rajapinnoille.
Ulompi kerros eksosysteemi koostuu oppilaitoksen toimintatavoista ja rakenteista. Tällaisia ovat esimerkiksi arviointikriteerit, opetussuunnitelmat ja laadunvarmistuskäytännöt. Arviointia ohjaavat rakenteet vaikuttavat oppimiseen välillisesti, ja vaikka opiskelija ei itse osallistu niihin, ne muokkaavat merkittävästi hänen oppimiskokemustaan.
Sipulin kuorta piirtää opiskelijan makrosysteemi, joka muodostuu yhteiskunnan laajemmista kulttuurisista arvoista, lainsäädännöstä, poliittisista rakenteista ja sosiaalisista normeista. Korkeakoulukontekstissa siihen liittyvät esimerkiksi koulutuspolitiikka, tutkintorakenteet sekä oppilaitosten toimintaa ohjaavat kulttuuriset käytänteet.
Systeemit eivät ole pysyviä tai erillisiä rakenteita, vaan ne muuttuvat jatkuvasti vuorovaikutuksessa toistensa kanssa. Myös opiskelijan kokemus oppilaitoksesta rakentuu näiden tasojen yhteisvaikutuksesta. Siksi opiskelijan toimintaympäristön ymmärtäminen auttaa tunnistamaan niitä tekijöitä, jotka tukevat tai haastavat oppimista, osallisuutta ja opiskelijaksi kasvamista. (Renn & Smith 2023.)
Oppilaitosyhteisö on yhdistävä voima
Palataan opiskelijan arkeen. Vaikka opintojen ensimmäiset askeleet saattavat tuntua haastavilta, opettelee hän aktiivisesti toimimaan uudessa ja moniulotteisessa kontekstissa, jossa onneksi kukaan ei ole yksin.
Moni opiskeluun liittyvä asia selviää käytännössä toisilta opiskelijoilta. Missä sijaitsee ruokala? Mistä löytyy oikea luokka? Kuka on ohjaava opettaja? Yhteisöllisyys on keskeinen osa oppilaitosympäristöä. Myös sitä voidaan tarkastella useiden toisiaan täydentävien systeemitasojen kautta.
Opiskelijaksi tulemisessa opetellaan oppilaitoksen omaa kieltä. Mitä tarkoittaa online, independent tai BYOD? Monet näistä asioista avautuvat opiskelijalle vasta vuorovaikutuksessa muiden kanssa.
Opiskelijaksi tulemisessa ei ole kyse vain yksilön ominaisuuksista tai taidoista. Opiskelijan kokemukseen vaikuttavat samanaikaisesti hänen lähiyhteisönsä, oppilaitoksen käytännöt sekä laajemmat koulutusta ohjaavat rakenteet. Kun opiskelija löytää paikkansa yhteisössä ja oppii ymmärtämään ympäristönsä toimintalogiikkaa, myös opintoihin kiinnittyminen vahvistuu (Allen ym. 2024).
Opiskelijoiden käsitykset omasta oppimisympäristöstään voivat ennustaa heidän oppimistuloksiaan jopa paremmin kuin aiempi koulumenestys (Lizzio, Wilson & Simons 2002). Kun kaikki on uutta, opiskelijan tärkein voimavara on yhteisö, jonka avulla hän voi kasvaa osaksi uutta ympäristöä.
Arjen esimerkki: oppilaitoksen lukuisat ICT-järjestelmät
On ilmiselvää, että ammattikorkeakouluopiskelijan arkeen kuuluu digitaalisia haasteita. Opintojen alkuvaiheessa opiskelijan on samalla kertaa opeteltava käyttämään opiskelijahallinnon järjestelmää, oppimisympäristöä, sähköpostia, kalenteria, videokokoussovelluksia ja erilaisia pilvipalveluita. Yksittäiset palvelut eivät välttämättä ole vaikeita käyttää, mutta niiden kokonaisuus voi tuntua aluksi kuormittavalta.
Monimutkaisuutta lisää se, että eri palvelut palvelevat eri tarkoituksia. Yhdestä löytyvät lukujärjestykset, toisesta opintojaksot, kolmannesta tehtävät ja neljännestä arvosanat. Käyttöliittymät ja kirjautumiskäytännöt vaihtelevat, jolloin opiskelijan on opeteltava, mikä järjestelmä on tarkoitettu mihinkin ja millä tunnuksilla kuhunkin palveluun kirjaudutaan.
Oppijoiden välillä on merkittäviä eroja siinä, miten he kokevat ja tulkitsevat oppimisympäristönsä (Olson, Ozaki & Johnston-Guerrero 2023). Siinä missä yksi opiskelija omaksuu uudet toimintatavat nopeasti, toisella ilmoittautuminen voi unohtua, oikea järjestelmä jää löytymättä tai tehtävä tulee palautettua väärään paikkaan.
Haaga-Helia tarjoaa opintonsa aloittaville opiskelijoille kurssin, joka keskittyy nimenomaan Haaga-Helian ICT-järjestelmien käyttöönottoon. Sen lisäksi opiskelijoille on tarjolla erilaisia tukimuotoja, kuten opettajien henkilökohtaisia vastaanottoja ja joustavia toteutustapoja. Myös opinto-ohjaajat, tutorit ja opiskelijapalvelut tekevät arvokasta työtä opiskelijan hahmottaessa ja omaksuessa uutta toimintaympäristöään.
Lähteet
Allen, K.-A., Slaten, C., Hong, S., Lan, M., Craig, H., May, F., & Counted, V. 2024. Belonging in higher education: A twenty-year systematic review. Journal of University Teaching and Learning Practice, 21(5).
Bronfenbrenner, U. 1979. The ecology of human development: Experiments by nature and design. Harvard University Press, 21-26.
Lizzio, A., Wilson, K., & Simons, R. 2002. University students’ perceptions of the learning environment and academic outcomes: Implications for theory and practice. Studies in Higher Education, 27(1), 27-52.
Olson, A. B., Ozaki, C. C., & Johnston-Guerrero, M. P. 2023. Recentering the individual in context using the Phenomenological Variant of Ecological Systems Theory: Applications for higher education. New Directions for Higher Education, 2023(204), 83-92.
Renn, K. A., & Smith, B. R. G. 2023. Ecological models in higher education research: Overview and synthesis. New Directions for Higher Education, 2023(204), 11-22.
Kirjoituksen työstämisessä tekijät ovat käyttäneet CoPilottia kielenhuoltoo, sisällön luonnosteluun ja argumentaation arviointiin.
Kuva: Haaga-Helia