Työkykyä tuetaan jo koulusta lähtien osana opinto-ohjausta

Työkyvystä puhutaan usein vasta silloin, kun nuori siirtyy työelämään tai kohtaa siellä haasteita. Todellisuudessa työkyvyn perusta rakentuu paljon aiemmin, jo opintojen aikana koulussa. Opinto-ohjaus voi vahvistaa opiskelijan uskoa omiin mahdollisuuksiinsa, tukea osallisuuden kokemusta ja auttaa löytämään realistisia reittejä kohti opintoja ja työtä.

Erityisesti tukea tarvitseville nuorille ohjaus voi olla ratkaiseva tekijä työelämään kiinnittymisessä. Yksi tärkeä osa nuoren työllistymisen tukemista on työkyvyn vahvistaminen ja sen ennakointi. Tätä näkökulmaa kehitämme osana Ketjut kuntoon -hanketta.

Nuoret työelämän ja koulutuksen ulkopuolella

Suomessa on noin 50 000 niin sanottua NEET-nuorta, eli 15–29-vuotiasta, jotka eivät ole työssä eivätkä koulutuksessa (Ståhl 27.10.2022). Se on hieman yli kymmenesosa koko ikäluokasta. Nuoret jäävät koulutuksen ja työelämän ulkopuolelle usein monista erilaisista syistä. Perusteluina voi olla esimerkiksi nuoren terveydentilanne, vähäinen työkokemus, osaamisen ja avoinna olevien työpaikkojen kohtaamattomuus.

Työllistymiseen liittyviä haasteita on etenkin työllistymiseen ja työpaikalla tukea tarvitsevien nuorten kohdalla. Tilanne ei ole yksin suomalainen ja vertailu esimerkiksi Ruotsiin ja Norjaan paljastaa eroja. Molemmissa maissa nuorten työttömien osuus on hieman matalampi kuin Suomessa.

Vertailtaessa yksi kiinnostava ero liittyy palveluiden rakenteeseen. Suomessa vastuu kaikkien nuorten työllistymistä tukevista palveluista on kunnilla, kun taas Ruotsissa valtakunnallinen toimija Samhall tarjoaa työpaikan 24 000 toimintarajoitteiselle henkilölle, mikä vastaa noin 2,4 prosenttia kyseisestä ryhmästä (Euroopan kommissio 2025). Suomessa osatyökykyisten työllistymistä edistetään työllisyyspalveluilla, työkykykoordinaattoreiden tuella sekä lainsäädännöllä, joka kannustaa inklusiiviseen työelämään (Vates 2025).

Vertailu nostaa esiin kysymyksen siitä, miten kaikkia nuoria tuetaan kohti työelämää ja millainen merkitys saadulla ohjauksella ja tuella on tukea tarvitsevien nuorten osalta. Jos nuori ei saa riittävää ohjausta ja tarvitsemaansa tukea työllistyäkseen opintojen aikana, riski syrjäytyä työelämästä kasvaa, mikä vaikuttaa hyvinvointiin ja osallisuuden kokemukseen. Vastaavasti hyvin ennakoitu ja onnistunut ohjaus ja tuki voivat toimia ennaltaehkäisevänä tekijänä ja rakentaa siltaa kohti osallisuutta ja työllistymistä.

Opiskelukyky on tulevaisuuden työkykyä

Työkyky nähdään usein liittyvän jo ammatissa toimivan henkilön työuraan ja terveydentilaan, mutta sen juurien voidaan nähdä ulottuvan paljon pidemmälle – aina koulupolun alkuun saakka. Opiskelukyky-mallissa (Kunttu 2022) kuvataan, että opiskelukyky rakentuu useista osa-alueista, kuten opiskelutaidoista, yksilön voimavaroista, sosiaalisesta tuesta ja ohjauksesta. Nämä ovat samoja teemoja, joihin oppilaanohjaus jo peruskoulussa tarttuu.

Opiskelukyky on opintojen aikana muuttuva ominaisuus, johon vaikuttavat muun muassa opiskelijan elämäntilanteet, opintojen eteneminen, ja saadut tukitoimet. Kun opiskelijan opiskelukykyä tuetaan opintojen ajan jatkumona myös ammatillisessa koulutuksessa ja korkea-asteen opinnoissa, ohjaus tukee nuoren kokonaisvaltaista hyvinvointia ja kykyä hahmottaa tulevaisuutta. Se ei vahvista ainoastaan opiskelukykyä vaan myös tulevaa työkykyä.

Opinto-ohjauksella ja opiskelukyvyn tukemisella on merkittävä rooli koulutuksen aikana tulevaisuuden työkyvyn rakentumisessa – vaikkakin sen vaikutuksia on haastavaa mitata suoraviivaisesti.

Ohjauksen merkitys työkyvyn rakentumisessa

Opinto-ohjaus ei ole vain ammatinvalintaa tai opintopolun suunnittelua vaan se on monenlaista opiskelijalle merkityksellisten prosessien edistämistä (Ranna 2025). Opinto-ohjauksessa vahvistetaan opiskelijan itsetuntemusta, realistista käsitystä omista voimavaroista ja osaamisesta sekä tulevaisuuden suunnittelun taitoja. Työllistymisen ja työkyvyn näkökulmasta nämä taidot ovat olennaisia.

Työssä jaksaminen ei rakennu pelkästään fyysisistä, sosiaalisista tai psyykkisistä voimavaroista, vaan myös yksilön kyvystä sovittaa yhteen omat tavoitteet, tunnistaa omaa osaamista ja ympäristön mahdollisuuksia.

Tutkimusten mukaan nuorten kokema osallisuus ja tunne omasta toimijuudesta ovat yhteydessä hyvinvointiin, arjenhallintaan sekä työ- ja toimintakyvyn kannalta keskeisiin voimavaroihin (Holappa, toikko & Pehkonen 2025; Leemann & Virrankari 2022 ). Opinto-ohjaus voi tukea tätä prosessia konkreettisin keinoin, esimerkiksi auttamalla nuorta tunnistamaan vahvuuksiaan ja löytämään reittejä, joissa ne pääsevät käyttöön. Näin ohjaus ei ole vain oppimisen tukemista vaan myös työkyvyn perusrakenteiden vahvistamista.

Tukea tarvitseville opiskelijoille on tarjolla myös ammatillisessa koulutuksessa tehostettua opinto-ohjausta (Honkanen & Seppänen 2025). Tehostettu opinto-ohjaus on tuloksellista, kun sitä toteutetaan prosessina moniammatillisesti huomioiden opiskelijan omat tavoitteet ja elämäntilanne kokonaisuutena (Souto, Vehviläinen & Lonka 2026).

Yksilön työkyky on osa jatkumoa

Yksilön ja yhteiskunnan kannalta kaikkien työikäisten työelämään pääsy ja osaamisen saaminen käyttöön on entistä tärkeämpää (Vates 2025). Kun puhumme työkyvystä, katse kääntyy helposti työpaikoille ja työterveyshuoltoon. Kuitenkin työkyvyn juuret alkavat usein jo kouluvuosina. Tästä näkökulmasta opinto-ohjaus on merkittävä osa työkykyä edistävää infrastruktuuria – hiljainen voimavara, joka harvoin nostetaan esiin, ja joista myös opinto-ohjaajien tulisi olla tietoisia.

Opinto-ohjauksella ei yksin ratkaista työkykyyn liittyviä haasteita, mutta ohjaus voi antaa tukea tarvitseville nuorille välineitä, joiden avulla he kykenevät pitämään yllä omaa toimintakykyään, kehittämään osaamistaan ja löytämään paikkansa yhteiskunnassa. Kun ohjaus linkitetään osaksi työkykyä tukevia rakenteita, saamme kokonaiskuvan, jossa yksilön hyvinvointi, koulutus ja työelämä muodostavat jatkumon, ei irrallisia palasia.

Kuva: Haaga-Helia