Tekoäly peruskoulussa – pedagogiikan, sääntelyn ja käytännön yhdistäminen

Tekoäly on tullut nopeasti osaksi myös peruskoulun arkea, mutta sen käyttö on edelleen hajanaista ja varovaista. Puhetta on paljon, konkretiaa ja toimivia ratkaisuja vähän. Keskustelua leimaavat samanaikaisesti suuret odotukset sekä oppimiseen, lainsäädäntöön ja vastuisiin liittyvät huolenaiheet.

Tekoäly nähdään keskustelussa helposti yhtenä kokonaisuutena, vaikka sen vaikutukset vaihtelevat merkittävästi käyttötavan mukaan. Keskustelussa on tärkeää erottaa toisistaan oppilaan itsenäinen tekoälyn käyttö, opettajan oma käyttö ja opettajajohtoinen tekoäly oppimisympäristössä. Samoin on erotettava formatiivinen, eli oppimista tukeva palaute, summatiivisesta arvioinnista, profiloinnista ja automatisoidusta päätöksenteosta. Lisäksi on huomioitava opetuksen kaksi tasoa: tekoäly oppimisen kohteena ja tekoäly oppimis- ja opetustyökaluna.

Ilman näitä erotteluja tekoälykeskustelu jää helposti epämääräiseksi riskipuheeksi, jossa erilaiset käyttötavat niputetaan yhteen. Tällöin myös turvalliset ja oppimista tukevat ratkaisut voivat jäädä hyödyntämättä.

Erottelut liittyvät suoraan siihen, millaista tekoälyosaamista koulussa rakennetaan ja millaisissa tilanteissa oppilaat oppivat käyttämään tekoälyä. Peruskouluilla on keskeinen rooli oppilaiden tekoälyosaamisen rakentamisessa. Opetus- ja kulttuuriministeriön viitekehyksen (2026) mukaan tekoälyosaaminen ei rajoitu tekniseen käyttöön, vaan siihen sisältyy myös kyky ymmärtää tekoälyn toimintaa, arvioida sen vaikutuksia ja käyttää sitä vastuullisesti. Tavoitteena on osaamisen kehittyminen asteittain aloittelijasta soveltajaksi ja edelleen kehittäjäksi (Opetus- ja kulttuuriministeriö 2026).

Keskeistä on, miten tekoälyä käytetään koulun omissa digitaalisissa oppimisympäristöissä ja koulun laitteilla niin, että käyttö on pedagogisesti perusteltua, teknisesti turvallista ja lainsäädännön näkökulmasta kestävää.

Kirjoituksessa tarkastelemme, miten tekoälyä käytetään eri tavoin perusopetuksessa, millaista sääntelyä siihen liittyy ja miten opettajan ohjaama, formatiivinen eli oppimista tukeva käyttö voi auttaa oppimisessa. Käytännön esimerkkinä toimii Opitco Oy:n Todo Groups -oppimisalusta, jota on kehitetty osana EUSAiR-hankkeen tekoälysääntelyhiekkalaatikkoa.

Pedagoginen ydinkysymys: onko tekoälystä haittaa vai hyötyä oppimisessa?

Tekoälyn keskeinen pedagoginen haaste liittyy ajattelun ulkoistamiseen. Jos oppilas käyttää tekoälyä valmiiden vastausten tuottamiseen, sekä aiheen oppiminen ja kriittisen ajattelun kehittyminen voi jäädä pinnalliseksi (ks. esim. Rahman and Watanobe 2023). Oppilas ei välttämättä opi perustelemaan, arvioimaan omaa ajatteluaan tai yrittämään uudelleen valmiin tekoälyvastauksen kanssa. Tätä riskiä on tunnistettu myös kansainvälisissä linjauksissa, joissa on korostettu tekoälyn ihmiskeskeistä käyttöä ja varoitettu oppimisen liiallisesta automatisoinnista sekä riippuvuudesta tekoälyyn (esim. UNESCO 2023).

Toisaalta oikein käytettynä tekoäly voi tukea oppimisprosessia (Lo 2023; Rahman and Watanobe 2023; Yilmaz and Yilmaz 2023; Kukkonen, Salmento and Murtonen 2025; Syvälahti 2026). Tämä korostuu erityisesti avoimissa tehtävissä, joissa oppilas tarvitsee palautetta ajattelunsa kehittämiseen. Koulun arjessa opettajan aika ei kuitenkaan usein riitä monivaiheiseen, yksilölliseen palautteeseen. Tällaisessa tilanteessa tekoäly voi toimia opettajan apuvälineenä tukien oppilasta kehittämään vastauksiaan ennen lopullista pedagogista arviointia. Tekoälyn arvo oppimisessa riippuu siten ratkaisevasti käyttötavasta.

Tekoälysääntely edellyttää tarkkuutta koulutuksen kontekstissa

EU:n tekoälyasetus (2024/1689) ei kiellä tekoälyn käyttöä koulussa, vaan perustuu riskiajatteluun. Mitä suurempi riski tekoälyjärjestelmän käyttöön liittyy, sitä tiukemmat vaatimukset sitä koskevat. Ratkaisevaa on se, millainen rooli tekoälylle annetaan ja vaikuttaako se olennaisesti ihmistä koskevaan päätökseen.

Kiellettyjä käytäntöjä koskevat ehdottomat kiellot, suuririskiset tekoälyjärjestelmät edellyttävät laajoja vaatimustenmukaisuustoimia, rajoitetun riskin järjestelmiin sovelletaan lähinnä avoimuusvelvoitteita, ja minimaalisen riskin järjestelmät jäävät sääntelyn ulkopuolelle (Lindroos-Hovinheimo et al. 2025).

Koulutuksen kannalta keskeisiä ovat erityisesti suuririskisiä järjestelmiä koskevat säännökset ja niiden poikkeukset. Tekoälyasetuksen liite III nimeää suuririskisiksi järjestelmät, jotka päättävät oppilaan pääsystä oppilaitokseen, arvioivat oppimistuloksia tai ohjaavat oppimisprosessia niiden perusteella, arvioivat oppilaalle soveltuvaa koulutustasoa tai tarkkailevat opiskelijoita kokeiden aikana. Perusteena on se, että tällaiset järjestelmät voivat määrittää koko henkilön koulutuksellisen ja ammatillisen suunnan sekä jatkaa historiallisia syrjinnän muotoja, jotka kohdistuvat esimerkiksi naisiin, vammaisiin tai tiettyyn etniseen ryhmään kuuluviin henkilöihin. (Euroopan parlamentti 2024.)

Tekoälyasetuksen artiklan 6 kohta 3 (Euroopan parlamentti 2024) sisältää kuitenkin poikkeuksen: tekoälyjärjestelmä ei ole suuririskinen, jos se ei aiheuta merkittävää vahingon riskiä eikä vaikuta olennaisesti päätöksenteon lopputulokseen. Tällaisia tilanteita ovat esimerkiksi, kun järjestelmä suorittaa vain suppean menettelyllisen tehtävän, parantaa ihmisen aiemmin tekemän työn tulosta, havaitsee poikkeamia korvaamatta ihmisen arviota tai valmistelee aineistoa ihmisen päätettäväksi.

Mikäli koulutuksessa käytettävä tekoälyjärjestelmä on suuririskinen, sen tarjoajaa koskevat velvoitteet esimerkiksi liittyen riskienhallintajärjestelmään, tekniseen dokumentaatioon ja ihmisvalvontaan. Käyttöönottajan tulee myös noudattaa tiettyjä velvoitteita, kuten seurata käyttöohjeita. Lisäksi muu lainsäädäntö voi asettaa koulutuksen kontekstissa velvoitteita tekoälyjärjestelmien käyttöönotossa.

Etenkin tietosuoja- ja tekijänoikeuskysymykset kytkeytyvät tyypillisesti tekoälyjärjestelmien käyttöönottoon ja kehittämiseen koulutussektorilla. Esimerkiksi GDPR 22 artikla (Euroopan parlamentti 2016/679) suojaa henkilöä pääsääntöisesti pelkästään automaattiseen käsittelyyn perustuvalta päätökseltä, kun päätöksellä on oikeudellisia tai vastaavia merkittäviä vaikutuksia.

Sääntelyn ja käytännön väliin tarvitaan silta

EU:n tekoälyasetus asettaa siis koulutuksessa käytettäville tekoälyratkaisuille selkeitä vaatimuksia, joiden käytännön soveltaminen on usein haastavaa. Tämä korostuu erityisesti pienissä EdTech-yrityksissä, joilla ei välttämättä ole laajoja juridisia tai teknisiä resursseja tulkita sääntelyä ja osoittaa vaatimustenmukaisuutta. Tilanne ei ole poikkeuksellinen, sillä FAIR:n vuonna 2026 julkaistun kyselyn mukaan vain noin neljännes yrityksistä tuntee EU:n tekoälyasetuksen (Moilanen 2026). Yritysten tekoälysääntelymaturiteetti on siis vielä suhteellisen alhainen.

Tähän haasteeseen vastaavat tekoälysääntelyhiekkalaatikot. Tekoälyn sääntelyn testiympäristö eli sääntelyhiekkalaatikko tarkoittaa viranomaisen perustamaa rajattua ja valvottua ympäristöä, jossa yritys voi kehittää, kouluttaa, validoida ja testata uutta tekoälyjärjestelmää ennen sen markkinoille tuomista ilman, että se joutuu heti täyttämään kaikkia sääntelyvaatimuksia. (Lindroos-Hovinheimo et al. 2025)

Tekoälyasetuksen mukaan tekoälysääntelyhiekkalaatikoiden tavoitteena on muun muassa edistää innovaatioita, parantaa oikeusvarmuutta ja nopeuttaa markkinoille pääsyä (Euroopan parlamentti 2024). Osallistuminen on yrityksille vapaaehtoista ja pk-yrityksille maksutonta. Suomessa kansallisen sääntelyhiekkalaatikon perustaminen on kesken tätä kirjoittaessa ja sen toimeenpanosta vastaa Liikenne- ja viestintävirasto Traficom.

Tekoälyhiekkalaatikon toimintaa olemme pilotoineet EUSAiR -hankkeessa syksyn 2025 ja kevään 2026 aikana (noin 70 pilottitapausta, joista 5 Suomesta). Todo Groups -ratkaisun kehittäminen on tapahtunut osana tätä prosessia.

Case Todo Groups: tekoäly opettajan apurina

Todo Groups on verkkopohjainen oppimisalusta, jonka tavoitteena on selkeyttää luokkahuoneen työskentelyä ja vapauttaa opettajan aikaa oppilaiden kohtaamiseen. Alustalla yhdistyy oppimisen tuki, opettajan ohjaus ja kriittinen tekoälylukutaito osaksi samaa oppimisprosessia.

Oppimisalusta tarjoaa oppilaille turvallisen ympäristön harjoitella tekoälyn käyttöä. Tärkeää on oppia suhtautumaan kriittisesti tekoälyn tuottamaan tietoon. Ohjelman käyttö luokkaympäristössä mahdollistaa opettavaiset luokkakeskustelut tekoälyn toimintaan liittyen.

Todo Groupsiin kehitetty tekoälylaajennus tukee erityisesti avoimien vastausten käsittelyä tarjoamalla oppilaille palautetta ja auttamalla heitä kehittämään vastauksiaan. Tekoälyn rooli on kuitenkin selkeästi rajattu: se ei anna arvosanaa, ei tee summatiivista arviointia, ei muodosta oppilaasta profiilia eikä tee päätöksiä oppilaan puolesta.

Oppimisalustalla opettaja säilyttää jatkuvasti pedagogisen kontrollin oppimistapahtumassa. Opettaja määrittelee tehtävät, päättää palautteen laadusta ja käyttötavasta ja voi halutessaan tarkistaa oppilaan vastaukset ja kumota tekoälyn ehdotukset. Tekoäly on näin osa opettajan määrittelemää oppimisprosessia eikä itsenäinen hallitsematon toimija.

Opettaja laatii opiskeltavaan sisältöön liittyen tehtävälistan, jota oppilas seuraa omalta laitteeltaan edeten tehtävissä omaan tahtiinsa. Opettaja puolestaan näkee yhdellä silmäyksellä oppilaiden etenemisen ja voi kohdentaa ohjausta sinne, missä sitä tarvitaan.

Kun opettaja määrittelee ja rajaa tekoälyn roolin palautteen annossa, ajattelun ulkoistamisen riski vähenee. Hän näkee omasta käyttöliittymästään oppilaan vastauksen sekä tekoälyn oppilaalle antaman palautteen ja tekoälypalautteen perustelut. Tämä tekee prosessista läpinäkyvän ja tukee opettajan pedagogista harkintaa.

Todo Groupsin esimerkki havainnollistaa käytännössä, miten tekoälyä on mahdollista käyttää peruskoulukontekstissa oppilaiden kanssa. Tekoälysäätelyhiekkalaatikossa käsitelty Todo Groupsin käyttötapaus sijoittuu todennäköisesti ei-suuririskisten järjestelmien alueelle, mutta on huomioitava, että luokittelu riippuu lopulta käyttökontekstista ja siitä, miten järjestelmää tosiasiallisesti hyödynnetään.

Kohti yhteistä ymmärrystä ja tulevaisuuden ratkaisuja

Tekoälyn vastuullinen käyttöönotto koulussa edellyttää yhteistä kieltä ja jaettua ymmärrystä. On kyettävä erottamaan toisistaan oppimista tukeva palaute ja arviointi, opettajajohtoinen ja itsenäinen käyttö sekä oikeudellisesti matalan ja suuren riskin käyttötapaukset.

Tekoälyn hyödyntäminen koulussa edellyttää selkeitä käsitteellisiä erotteluja eri toimijoiden ja käyttötapojen välillä, jotta keskustelu ei typisty yleiseksi riskipuheeksi eikä estä toimivien ratkaisujen käyttöönottoa. Kun käyttötavat rajataan selkeästi, tekoälystä voi muodostua merkittävä tuki oppimiselle ja opettajan työlle.

Opettajalla on keskeinen rooli oppilaiden oppimisen mahdollistajana ja oppimisprosessin ohjaajana. Jos tekoäly vapauttaa opettajan aikaa merkityksellisiin kohtaamisiin oppilaiden kanssa ja auttaa oppilaita kehittämään ajatteluaan ja oppimaan, se kannattaa ottaa avuksi kouluarkeen.

Kestävä tie ei kuitenkaan ole tekoälyn vapaa vyöry kouluun, vaan sen opettajajohtoinen, pedagogisesti rajattu ja läpinäkyvä käyttö. Edelleen tarvitaan juridista, teknistä ja pedagogista pohdiskelua ja tutkimustyötä, jotta löydämme kestäviä ja toimivia tapoja tekoälyn käyttöön koululaitoksessamme.

Todo Groups on yksi pedagogisesti kestävä, sääntelyvaatimukset huomioiva ja teknisesti toimiva tekoälysovellus peruskouluympäristöön. Tässä vaiheessa on kuitenkin vielä rajallisesti näyttöä siitä, miten tällainen ratkaisu vaikuttaa pitkäjänteisesti oppimiseen, opettajan työn kuormitukseen tai oppilaiden kriittisen ajattelun kehittymiseen.

Erilaisten ratkaisujen läpikäynti hiekkalaatikossa on hyvä alku, mutta tekoälymurroksessa uusien innovaatioiden ja käyttötapojen toimivuus (esimerkiksi pedagoginen hyödyllisyys) testataan lopulta käytännön kokeiluissa.

Kuva: Shutterstock