Opettajan arkea – kampuksella kuultua

Opiskelijoiden kommentit ovat olennainen osa opettajan työtä – ne tarjoavat palautetta, haastavat pedagogisia ratkaisuja ja toisinaan myös viihdyttävät. Yksittäiset huomiot voivat avata laajempia kysymyksiä opiskelijan roolista, oppimisen edellytyksistä ja vastuun jakautumisesta koulutuksessa.

Tässä kirjoituksessa esittelemme valikoituja kommentteja viime ajoilta ja pohdimme niiden pohjalta opiskelijan toimijuutta osana oppimisprosessia.

Opiskelijat oppimisen keskiössä

Opettajina ja ohjaajina uskomme vahvasti opiskelijakeskeiseen pedagogiaan, jossa opiskelija on aktiivinen toimija ja kaiken oppimisen keskiössä. Haaga-Helian (s.a. a.) pedagoginen visio perustuu juuri tällaiseen toiminnalliseen pedagogiikkaan, jossa uutta tietoa ja toimintatapoja luodaan yhdessä toisten opiskelijoiden, opettajatiimin sekä työelämän edustajien kanssa. Opiskelijakeskeisessä oppimistavassa opettajan rooli on enemminkin ohjaava, kannustava ja uusia oppisympäristöjä luova fasilitaattori pelkän tiedonvälittäjän sijaan.

Opettaja nähdään kuitenkin vieläkin usein tiedonlähteenä, jota tullaan kuuntelemaan ja jolta omaksutaan uusia asioita. Opiskelijalla on tällaisessa oppimistavassa varsin passiivinen rooli ja he saattavat ajatella, että opettajan tulee olla se puhuva pää luokan edessä luennoimassa. Olemmekin kuulleet opiskelijoiden suusta kysymyksen ’Eikö tänään ole mitään opetusta?’, jos ohjelmassa on ryhmätöitä tai tiimien coachaus-sessio. Mielestämme olisi hienoa, jos kaikki opiskelijat mieltäisivät luovuuden, kriittisen ajattelun tai kokemusten jakamisen ’oikeana opetuksena’.

Sosiokonstruktivistisessa oppimiskäsityksessä oppija nähdään aktiivisena tiedon rakentajana ja opettaja enemmän ohjaajana kuin auktoriteettina. Oppiminen ei ole pelkkää tiedon vastaanottamista, vaan opiskelijat pohtivat, kyselevät, keskustelevat ja soveltavat oppimaansa tietoa käytäntöön. Heidän tulisi liittää uutta tietoa jo aiempiin opittuihin kokemuksiin ja ymmärtää oppimaansa. (Anttila 2022; Siirilä & Gjerstad 2024.)

Tulevaisuuden työelämätaitoja oppimassa

Tulevaisuuden työelämässä menestyäkseen tulee taito- ja osaamispohjan olla vahva (OECD 2026). Ammattikorkeakouluissa oppiminen tapahtuu yhteistyössä muiden kanssa esimerkiksi pari- ja ryhmätyöskentelynä kysellen ja keskustellen. Näin opiskelija oppii huomaamattaan kriittistä ajattelua, vuorovaikutustaitoja ja ongelmanratkaisua.

Ryhmätyötaidot ovat oleellisia tulevaisuuden työelämässä, jossa harva tekee työtään yksin, vaan on kenties osa monikansallista tiimiä. Maailman talousfoorumin (WEF 7.1.2025) raportin mukaan inhimilliset taidot, kuten yhteistyö ja empatia, ovat työelämässä olennaisia, kun tekoäly hoitaa teknisen puolen. Optimaalisesti opintojaksolla on molempia: sekä ryhmätöitä että itsenäisesti tehtäviä harjoituksia.

Ryhmätöiden suuri määrä on kuitenkin haasteellista ja hankalaa monelle opiskelijalle, koska yhteisen tapaamisajan löytäminen on vaikeaa ja vapaamatkustajia esiintyy lähes aina. Vaikka me ohjaajat olemme allokoineet lukujärjestykseen opiskelijoille yhteistä työskentelyaikaa, sitä ei kuitenkaan aina käytetä. Ryhmätyöt voivat olla erityisen haastavia monimuoto-opiskelijoille, jotka yleensä tekevät töitä täysipäiväisesti opintojensa ohella.

Prosessimainen oppiminen vaatii selkeää ohjausta

Olemme pyrkineet kehittämään opintojaksoja prosessimaisempaan suuntaan, jossa opiskelijat ovat keskiössä, pääsevät aktiivisempaan rooliin ja ottavat vastuuta. He valmistautuvat tunneille ennakkoon tutustumalla aiheeseen etukäteen ja tuomalla kysymyksiä yhteiseen keskusteluun. Tämä lähestymistapa tukee syvempää ymmärrystä ja osallisuutta, mutta vaatii lisäksi rinnalleen erityisen selkeää pedagogista ohjausta.

Välillä kuulemme opiskelijoiltamme kysymyksiä kuten ’Mikä esitys meillä on tänään?’ tai ’Mistä kurssista nyt on kyse?’. Tällainen kaaos opiskelijoiden arjessa ei palvele opiskelijaa eikä opettajaa. Erityisesti niissä tilanteissa, joissa sama opettaja toimii monella eri kurssilla tai opetusta on useita tunteja peräkkäin, opiskelijoille voi syntyä epävarmuutta ja sekaannusta, vaikka ohjeet olisivat saatavilla oppimisympäristössä.

Opettajan vastuulla on varmistaa, että kokonaisuus hahmottuu opiskelijoille johdonmukaisesti: opintojaksojen nimet, aikataulut, ohjaajat ja sisällöt tulee esittää mahdollisimman selkeästi ja toistuvasti eri kanavissa. Ohjaajien tulee ohjeiden lisäksi käyttää aikaa niiden läpikäyntiin ja konkretisointiin opiskelijakohtaamisissa. Näin prosessimainen oppiminen pääsee paremmin oikeuksiinsa ja opiskelijoiden luottamus omaan tekemiseensä vahvistuu.

Aito läsnäolo oppimisessa

Etäopetus on avannut monille uusia mahdollisuuksia osallistua opiskeluun ajasta ja paikasta riippumatta. Samalla se on tuonut mukanaan omat haasteensa ja erityispiirteensä, jotka vaikuttavat sekä oppimiseen että opetuksen toteutukseen. Yleisin kuulemamme kommentti Teamsissa tai Zoomissa taitaa olla ’mun kamera on rikki’. Taustalla voi tietenkin olla erilaisia arjen tilanteita. Opiskelija saattaa olla juuri sillä hetkellä liikkeellä, hoitamassa muita velvollisuuksia tai osallistua etätapaamiseen paikasta, jossa hän ei pysty käyttämään kameraa.

Suurilla etäluennoilla osallistujat voivat helposti jäädä näkymättömiksi mustan laatikon taakse. Opettajan tehtävänä on saada opiskelijat ymmärtämään, miksi kameran avaaminen tukee oppimista, vuorovaikutus ja keskittyminen paranevat, yhteisöllisyys vahvistuu ja opettajan ohjaus helpottuu. Näin näkyminen ei tunnu pelkältä vaatimukselta. Asiaan kannattaa palata säännöllisesti, ei vain opintojakson alussa.

Koronan jälkeen läsnäolovaatimuksia tiukennettiin, jotta opiskelijat palaisivat kampuksille ja lähiopetuksen kautta voitaisiin jälleen vahvistaa yhteisöllisyyttä. Läsnäolo ei kuitenkaan ole itseisarvo. Lähiopetuksessa kuuluu olla myös henkisesti läsnä ja osallistua aktiivisesti yhteiseen aiheen käsittelyyn ja kehittämiseen. Läsnä olevat opiskelijat – olipa he sitten lähi- tai etäopetuksessa – innostavat opettajaa ja mahdollistavat laadukkaamman oppimiskokemuksen kaikille.

Kampuksella pätevät samat motivaatiotekijät kuin työelämässäkin: toimistolle tullaan, jos läsnäolo siellä koetaan merkitykselliseksi. Ohjaajien tehtävänä on luoda sellaisia oppimisen mahdollisuuksia, joissa opiskelijat kokevat läsnäolon opetuksessa merkitykselliseksi. Samalla opiskelijoille on tärkeää avata opiskelijakeskeisen oppimisen periaatteita, tulevaisuuden työelämän vaatimuksia sekä omaa vastuuta oppimisesta. Näin pedagogisten ratkaisujen taustat ja tavoitteet hahmottuvat opiskelijoille entistä selkeämmin.

Kuva: Haaga-Helia