Elävä journalismi voi näyttää arjen uudessa valossa 

Valtava tulva tekstiä ja kuvaa pienen ruudun takaa. Usein kasvottomalta tekijältä, ehkä jopa tekoälyn tuottamaa. Näinkin voisi luonnehtia monen nykyistä kokemusta journalismista.

Entäpä jos yleisö onkin paikan päällä kokemassa journalistista esitystä? Silloin voidaan puhua elävästä journalismista tai livejournalismista. Suomessa tunnetuin esimerkki siitä ovat Helsingin Sanomien Musta laatikko -esitykset, joissa toimittajat nousevat teatterin lavalle esittämään juttunsa ja kertomaan niistä omakohtaisesti.

Yhdessä jaetut hetket, yhteinen keskittyminen samaan asiaan ja elävä vuorovaikutus syventävät sekä yleisön että tekijöiden kokemusta journalismista (ks. esim. Adams & Cooper 2024; Hänninen & Rautiainen-Keskustalo 2023).

Livejournalismia voi tai voisi tehdä monella muullakin tavalla kuin teatterin lavalla: esimerkiksi viemällä yleisön paikkoihin tai tilanteisiin, jotka liittyvät kulloiseenkin aiheeseen.

Esitystapana kaupunkikävely

Haaga-Heliassa tehty tutkimus osoittaa, että elävän journalismin vieminen yleisölle tuttuihin paikkoihin voi osaltaan tehdä journalistisesta tiedosta henkilökohtaista ja elävää. Tutkimuksessa selvitettiin Hyvät esivanhemmat -nimiseen journalistiseen esitykseen osallistuneiden yleisökokemuksia.

Hyvät esivanhemmat oli keväällä 2025 toteutettu kävelyesitys, jossa kuljettiin Tampereen keskustassa ja tutustuttiin kolmeen ammattiin opiskelevaan nuoreen heille tärkeiden paikkojen kautta. Esitys oli siis paikkasidonnainen. Esityksessä liikuttiin osallistujien arkiympäristössä, mutta arjesta poikkeavalla tavalla. Välillä käveltiin hiljaisuudessa ja tehtiin omia aistihavaintoja. Teemallisena kehyksenä oli kaupungin kehittyminen ja kehittäminen.

Arkitodellisuus nähtiin uusin silmin

Esitykseen yleisönä osallistuneille tehdyissä tutkimushaastatteluissa kävi ilmi, että esitys näyttäytyi heille ajallisena tilana, joka asetti arkitodellisuuden uuteen valoon. Esityksen aikana kehkeytyi ajattelua ja kokonaisia merkitysmaailmoja.

Kytkökset paikkoihin olivat esityksessä suhteellisen löyhiä. Yhtä paikkaa ei esimerkiksi tarkasteltu mahdollisimman monesta näkökulmasta tai aistittu monin eri tavoin. Silti juuri kävelyreitin varrella olleet paikat, kuten vilkas kauppakeskus ja koskenrannan vanha teollisuusmaisema, olivat yksi osallistujien kokemukseen keskeisesti vaikuttaneista tekijöistä.

Osallistujat saivat esityksessä tietoa sekä journalistisesti tuotettujen tekstien, haastateltavien kohtaamisen että itse tekemiensä aistihavaintojen kautta. Haastateltavat kohdattiin joko kasvokkain, äänitallennetta kuunnellen tai toimittajan kuvaamana. Heidän kohtaamisensa oli tutkimushaastattelujen mukaan suurin yksittäinen yleisökokemukseen vaikuttanut tekijä.

Suhteessa paikkoihin osallistujat kuvasivat pohtineensa sekä omia että esityksen haastateltavien henkilökohtaisia kokemuksia, yhteiskunnallisia ilmiöitä, ylisukupolvisuutta ja paikkojen mahdollisuuksia. Paikat olivat osallistujille myös visuaalisia, arkkitehtonisia ja äänellisiä ympäristöjä, joilla oli omia erityispiirteitä.

Jokaisella osallistujalla omat pohdintansa

Esityksen tarjoaman tiedon lisäksi osallistujat kytkivät esitykseen omia kokemuksiaan, ammatillista osaamistaan ja yleissivistykseen kuuluvaa tietoa. Mitä enemmän tietoa osallistujilla oli vaikkapa historiasta ja talouden rakenteista, sitä tiedollisesti rikkaampia pohdintoja he liittivät paikkoihin.

Tiedollinen pääoma ei kuitenkaan näyttänyt suoraan vaikuttavan esityskokemuksen syvyyteen. Siihen näytti vaikuttavan voimakkaimmin erilaisten elämismaailmojen kohtaaminen erityisesti suhteessa haastateltaviin. Elämismaailmalla tarkoitamme arkisia, jokapäiväisiä todellisuuksia, joista käsin ihmiset kokevat, tulkitsevat ja merkityksellistävät journalistisia sisältöjä (Berger & Luckmann 1994).

Oleilu tutuissa paikoissa ja esityksen tarjoama tieto siitä, millainen merkitys paikalla voi olla jollekulle toiselle, herättivät osallistujissa yhteyden ja kuulumisen tunteita. Samaan aikaan ne tekivät kaupungin ja sen asukkaiden monimuotoisuudesta elävää ja kokemuksellista.

Elävän journalismin demokratiatehtävä

Juho Ruotsalainen ja Mikko Villi (2021) ovat tutkineet suomalaisittain tunnetuinta elävän journalismin muotoa, Helsingin Sanomien Musta laatikko -esityksiä eudaimonisen eli elämän syvempiä merkityksiä etsivän journalismin näkökulmasta. He arvioivat, että eudaimoninen journalismi vetää puoleensa erityisesti keskiluokkaa, jolla on vahvat itsereflektion ja itsensä kehittämisen taidot.

Myös arjen paikkoihin rantautuva, kohtaamisia sisältävä ja kehollisuutta hyödyntävä journalistinen esitys voi olla elämän merkityksellisyyttä ja syviä arvoja koskettava kokemus. Ruotsalaisen ja Villin arviosta poiketen tämän tutkimuksen tulokset viittaavat kuitenkin siihen, että paikkasidonnainen journalistinen esitys voi tuoda yhteen taustoiltaan erilaisia ihmisiä, joilla on erilaisia resursseja käsitellä ja merkityksellistää tietoa.

Journalismin demokratiatehtävän valossa potentiaali erilaisten ihmisten kohtaamiseen elävän journalismin kontekstissa on mielestämme tärkeä havainto.

Kuva: Shutterstock