Vanha sanonta toteaa, että työ tekijäänsä opettaa. Onko siis korkea-asteen koulutuksella merkitystä huippu-urheilun manageroinnissa? Tätä olen joutunut pohtimaan istuessani kahdella jakkaralla, Haaga-Helian yrittäjyyden lehtorina ja Suomen Urheilumanagerit ry:n toiminnanjohtajana.
Manageriyhdistyksen tehtävänä on edistää alan ammattilaisten osaamista ja tukea työurien toteutumista huippu-urheilun parissa. Urheilumanageroinnin osaajia tarvitaan tulevaisuudessa entistä enemmän urheilun julkisen rahoituksen vähentyessä. Ilman toisen asteen ja korkea-asteen koulutusputkia on vaikea luoda uskottavia työurapolkuja tai laajempaa ammattikuntaa.
Siinä missä toisen asteen koulutus on vahvasti työelämälähtöistä, tulee korkea-asteen koulutuksessa mukaan vahva ajattelun kehittämisen ulottuvuus. Kriittisen ajattelun merkitys korostuu myös viime syksynä käynnistyneessä Haaga-Helian urheilumanageroinnin osaajakoulutuksessa, jonka opintojaksot kuuluvat myös liiketalouden tradenomitutkinnon yrittäjyyden suuntautumiseen.
Huippu-urheilussa nopeus ei ole aina valttia
Huippu-urheilu on tulospohjainen maailma, jossa ratkaisevat sekunnit, sentit ja pisteet. Urheilijan tuloksentekokykyä tukevat urheilumanagerit toimivat kompleksisissa ja nopeasti muuttuvassa ympäristössä, johon yksinkertaiset lineaariset mallit eivät riitä.
Urheilumanageri, joka perustaa päätöksensä reflektiivisyydelle ja kriittisyydelle, pystyy usein välttämään lyhytnäköisiä ratkaisuja. Hän kykenee tarkastelemaan sekä omaa ajatteluaan että toimintaansa oppimisen näkökulmasta ja mukautumaan muuttuviin tilanteisiin. Tässä mielessä korkea-asteen koulutuksen merkitys huippu-urheilun manageroinnissa ei ole pelkästään opettavaista, vaan myös välttämätöntä. Se ei rajoitu yksittäisten taitojen oppimiseen, vaan ammattilaisena kasvamisen ajattelun kulttuuriin.
Korkea-asteen koulutus pakottaa nostamaan ajattelua metatasolle. Koulutus luo kyvykkyyttä tarkastella omaa ajattelua, tunnistaa päätöksentekoon vaikuttavia mekanismeja ja rakentaa harkittuja toimintamalleja tilanteissa, joihin ei löydy absoluuttisia totuuksia.
Kahnemanin ja Saarisen jalanjäljillä
Daniel Kahnemanin teorian (2011) mukaan ihmisten ajattelu on kaksitasoista.
Systeemi 1:n ajattelu on nopea, intuitiivinen ja automaattinen. Se perustuu kokemukseen, tunnistamiseen ja heuristiikkoihin. Urheilumanageroinnissa tällaisella ajattelulla on suuri merkitys. Kokeneet managerit kehittävät vuosien aikana vahvan intuitiivisen kyvyn tunnistaa
tilanteita. Manageri ’vaistoaa’ milloin urheilija on ylikuormittunut, milloin kalenteri on liian täynnä, milloin tekemisen dynamiikka muuttuu. Tämä intuitio on arvokasta. Samalla se voi olla myös harhaanjohtavaa.
Systeemi 1:n ajattelu altistaa monille ajattelun vinoumille, liialliselle itsevarmuudelle, vahvistusharhalle ja menneisyyden tapahtumien ylitulkinnalle. Urheilun kaltaisessa ympäristössä, jossa paineet ovat suuria ja päätökset tehdään nopeasti, nämä vinoumat voivat vaikuttaa merkittävästi tärkeisiin päätöksiin. Hyvässä ja pahassa.
Tässä kohtaa Systeemi 2:n ajattelu astuu kuvaan. Systeemi 2 on hitaampi, analyyttisempi ja tietoisempi. Se aktivoituu, kun tilanteet vaativat tarkkaa harkintaa. Analyyttinen, kriittinen ja reflektiivinen ajattelu mahdollistaa intuitiivisten oletusten tarkastelun. Se kysyy: Onko tämä päätös todella perusteltu? Mitä saamani data kertoo? Millaisia vaihtoehtoisia tulkintoja tilanteesta voisi olla?
Filosofi Esa Saarisen ’ajattelun ajattelu (2022) soveltaa tätä Kahnemanin teoriaa käytäntöön. ’Ajattelun ajattelun’ soveltaminen pakottaa urheilumanagerin tarkastelemaan omia uskomuksiaan: Miksi ajattelen näin? Mitkä oletukset ohjaavat päätöksiäni? Voisiko asiaa tarkastella toisesta perspektiivistä? Päätöksiä ei voida ymmärtää irrallisina tapahtumina, vaan osana laajempaa kokonaisuutta.
Korkea-asteen koulutus ajattelun kiihdyttäjänä
Korkea-asteen koulutuksen merkitys korostuukin ajattelun ajattelun kehittäjänä. Se altistaa opiskelijan erilaisille teorioille, näkökulmille ja työkaluilla, joiden avulla kompleksisuutta voidaan jäsentää. Koulutus lisää kyvykkyyttä siirtyä tietoisesti ajattelujärjestelmästä toiseen.
Ehkä keskeinen kysymys ei olekaan, tekeekö korkea-asteen koulutus ammattilaisesta ainoastaan osaavamman urheilumanagerin. Oikea kysymys on, tekeekö se hänestä paremman ajattelijan.
Lähteet
Kahneman, D. 2011. Thinking, Fast and Slow. Farrar, Straus and Giroux. New York.
Saarinen, E. 2022. E. Saarisen ajatuksia elämästä, rakkaudesta ja ajattelun ajattelusta. WSOY. Helsinki
Kuva: Shutterstock