Kestävyysriskien mittaamisella kilpailukykyä yritykselle

Ilmastonmuutos, luontokato ja luonnonvarojen saatavuuteen liittyvät epävarmuudet eivät ole enää vain ympäristökysymyksiä. Ne näkyvät yrityksille riskeinä kuten välttämättömien raaka-aineiden, luonnonvarojen ja energian saatavuutena ja sekä niiden hinnannousuina. Siksi yrityksen on kilpailukyvyn varmistamiseksi osattava tunnistaa, arvioida ja systemaattisesti seurata kestävyysriskejä sekä sopeuttaa toimintaansa niiden vaikutuksiin samalla tärkeydellä kuin muitakin liiketoimintariskejä.

ImpActData – kestävyysdata johtamisen tukena -hankkeessa olemme yrityshaastattelujen ja asiantuntijatyön avulla tunnistaneet, että pk-yritykset tiedostavat ilmasto- ja luontoriskit, mutta niiden kytkeminen käytännön johtamiseen ja päätöksentekoon on usein vielä vakiintumatonta.

Yrityshaastatteluissa nousi esiin, että kestävyysriskien tunnistaminen koetaan usein helpommaksi kuin niiden mittaaminen. Yrityksissä tunnistetaan esimerkiksi toimitusketjuihin ja luonnonvarojen saatavuuteen liittyviä riskejä, mutta riskien muuttaminen tavoitteiksi, seurattaviksi mittareiksi ja konkreettisiksi toimenpiteiksi on monissa organisaatioissa edelleen kehitysvaiheessa. Tämän vuoksi mittareiden valinnalla ja avainmittareiden systemaattisella seurannalla on keskeinen merkitys kestävyysriskien hallinnan ja johtamisen onnistumisessa.

Riskienhallinta edellyttää tavoitteita ja mittareita. Ilman olemassa olevaa tietoa on vaikea arvioida, onko riski kasvamassa vai pienentymässä ja mihin toimenpiteisiin kannattaa satsata. Tavoitteet ja niitä kuvaavat avainmittarit auttavat tunnistamaan riskit ajoissa sekä tukevat tietoon perustuvaa päätöksentekoa.

Ilmastonmuutoksen myötä sään ääri-ilmiöt lisääntyvät. Rantasen (2026) mukaan Länsi-Euroopan kuuman ja kuivan kesän taustalla oli ilmastonmuutos. Ilmiöitä voimisti samanaikaisesti El Niño. Ääri-ilmiöiden vaikutukset näkyvät esimerkiksi maataloudessa: kuumuuden, kuivuuden ja tulipalojen aiheuttamat viinirypäleiden satomenetykset nostavat viinien hankintakustannuksia ja vaikuttavat siten myös ravintoloiden liiketoimintaan.

Ranskan viinituotannon arvioidaan vuonna 2026 jäävän 17 prosenttia vuosien 2021–2025 keskimääräistä satotasoa pienemmäksi, jolloin kyseessä olisi yksi viimeisten 30 vuoden pienimmistä viinisatovuosista (Agreste). Esimerkki havainnollistaa, kuinka ilmastoriskit siirtyvät arvoketjuissa toimijalta toiselle ja näkyvät yrityksille taloudellisina riskeinä. Samalla se kuvastaa Sitran megatrendeissä tunnistettua kehityskulkua, jossa ympäristökriisi pakottaa yrityksiä sopeutumaan muuttuvaan toimintaympäristöön ja uudistamaan toimintamallejaan kestävyyden näkökulmasta (Dufva, Kiiski-Kataja & Lähdemäki-Pekkinen 2026).

Sopeutuminen ilmastoriskeihin ja luontokatoon

Monet yritykset aloittivat ilmastoon ja luonnonvaroihin liittyvien riskien systemaattisen tunnistamisen ja arvioinnin EU:n alkuperäisen kestävyysraportointiastandardin (Euroopan komissio 2023) käyttöönoton myötä. Riskien taloudellisten vaikutusten arviointi kuului osana kaksoisolennaisuusanalyysia.

Vaikka raportointivelvollisuuksia on kevennetty (Euroopan komissio 2026a; 2026b), yritysten tietoisuus ilmasto- ja luontoriskeistä on lisääntynyt, ja niiden hallinta on otettu osaksi yrityksen riskienhallintaa. Valmistautuminen raportointiin ei siten ollut turhaa, sillä se vahvisti yritysten kykyä tunnistaa, arvioida ja ennakoida tulevaisuuden toimintaympäristön muutoksia (Mustalahti 2026).

Näkemystä ilmasto- ja luontoriskien tunnistamisen ja hallinnan tärkeydestä raportointivaatimusten kevenemisestä huolimatta tukee myös rahoitussektorin edustaja, kestävän rahoituksen johtajan Asko Siintola, jonka mukaan raportointivaatimusten keventyminen ei ole vähentänyt pankkien tarvetta luotettavalle kestävyystiedolle. Tietoa tarvitaan edelleen riskienhallintaan, investointien arviointiin ja rahoituspäätösten tueksi. (Siintola 16.10.2026.)

Kestävyyden tavoitteet ja avainmittarit ohjaavat toimintaa

Sitä saa, mitä mitataan, pätee myös kestävyystyössä. Pelkkä riskien tunnistaminen tai mittareiden määrittely ei kuitenkaan vielä muuta toimintaa. Vaikuttava kestävyystyö edellyttää, että tunnistetuille riskeille asetetaan liiketoimintaa ja strategiaa tukevat tavoitteet. Tavoitteiden saavuttaminen puolestaan edellyttää johdon sitoutumista sekä riittäviä investointeja tarvittaviin toimenpiteisiin.

Avainmittareiden avulla voidaan seurata järjestelmällisesti, miten yritys etenee suhteessa asetettuihin tavoitteisiin ja miten riskit ajallisesti kehittyvät. Mittareista saatava tieto tukee päätöksentekoa, auttaa kohdentamaan resurssit vaikuttaviin kehityskohteisiin ja mahdollistaa toimenpiteiden vaikutusten arvioinnin.

Kestävyysriskeihin liittyvien tavoitteiden ja avainmittareiden määrittäminen edellyttää perusteellista taustatyötä. Yrityksen on tarkasteltava koko arvoketjuaan ja arvioitava, millaisia taloudellisia riskejä luonnonvarariippuvuudet, ilmastonmuutos, luontokato sekä asiakkaiden, rahoittajien ja lainsäädännön vaatimukset aiheuttavat liiketoiminnalle. Tämän pohjalta voidaan tunnistaa keskeisimmät riskit, määrittää niiden hallintaan tähtäävät tavoitteet ja valita toimenpiteet, joilla riskejä voidaan pienentää.

Seuraava esimerkki havainnollistaa, miten ilmastonmuutos aiheuttaa taloudellisen riskin arvoketjun alkupäässä toimivalle viljelijälle. Kuivuus ja märkyys voivat johtaa ajoittain erittäin heikkoihin satoihin etenkin, jos viljellään yksipuolisesti. Tämä voi johtaa suuriin taloudellisiin menetyksiin.

Viljelijän kannattaa asettaa riskiin liittyviä tavoitteita, jotka ohjaavat tekemistä oikeaan suuntaan eli vähentämään riskiä. Tavoitteeksi voidaan esimerkiksi asettaa: hallita ilmastonmuutoksesta aiheutuvia satomenetyksiä. Esimerkki tähän liittyvän riskin tavoitteen asettamisesta ja avainmittarista on esitetty alla.

Avainmittarin hyöty syntyy sen seurannasta. Jos satomenetyksen vaikutus liikevaihtoon ylittää asetetun tavoitetason, yritys voi arvioida nykyisten viljelykäytäntöjen riittävyyttä ja tarvittaessa käynnistää uusia toimenpiteitä. Näin mittari toimii varoitussignaalina ja auttaa reagoimaan riskeihin ennen kuin niiden taloudelliset vaikutukset kasvavat suureksi.

Viljelijän tapauksessa yksi keino riskien hallitsemiseksi voi olla siirtyminen uudistavaan viljelyyn. Uudistava viljely tarkoittaa mm. monipuolista vuoroviljelyä, mahdollisimman jatkuvaa kasvipeitteisyyttä, maan kasvukunnon parantamista sekä peltoympäristön monimuotoisuuden lisäämistä, (BSAG s.a.a; BSAG s.a.b.). Nämä toimenpiteet voivat vahvistaa maatilan kykyä sopeutua ilmastonmuutokseen ja pienentää satomenetysriskiä.

Kestävyysriskit eivät ole yrityksille vain ympäristökysymyksiä, vaan ne vaikuttavat suoraan liiketoiminnan jatkuvuuteen, kustannuksiin ja kilpailukykyyn. Riskien tunnistaminen on vasta lähtökohta. Todellinen hyöty syntyy, kun ne muutetaan tavoitteiksi, toimenpiteiksi ja avainmittareiksi, joiden avulla kehitystä voidaan seurata ja johtaa systemaattisesti. Parhaimmillaan mittarit auttavat ennakoimaan muutoksia, kohdentamaan kehittämistoimia oikeisiin asioihin ja tekemään perusteltuja päätöksiä ennen kuin riskit muuttuvat ongelmiksi.

Kuva: Kuulu.fi/Haaga-Helia