Tekoäly – oletko se sinä? Avoimuusvelvoitteet ovat täällä

Tekoälyn käytöstä ja sillä tuotetuista sisällöistä on tullut korkeakoulujen ja työyhteisöjen arkipäivää. Tämä on toisinaan aiheuttanut hämmentäviä tilanteita siitä, ollaanko ruudun äärellä nyt vuorovaikutuksessa esimerkiksi asiantuntijan vai kenties tekoälyn kanssa.

Euroopan Unioni on pyrkinyt selkeyttämään tilannetta sääntelemällä tekoälyasetuksessa sitä, milloin ja miten tekoälyn käytöstä tulee ilmoittaa. Nämä avoimuusvelvoitteet edellyttävät, että käyttäjälle kerrotaan tekoälyn käytöstä aiempaa avoimemmin ja tekoälyllä tuotettu tai muokattu sisältö merkitään tietyissä tilanteissa. Tavoitteena on, että ihmiset paremmin voivat arvioida milloin he ovat tekemisissä tekoälyn kanssa tai kuluttavat sen luomaa sisältöä. (Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2024/1689, tekoälyasetus, 50 artikla.)

Avoimuusvelvoitteet ovat monelle uusi asia, sillä niiden soveltaminen alkoi pääosin elokuussa 2026. Velvoitteet kohdistuvat tekoälyn tarjoajiin ja käyttöönottajiin ja tuovat oikeuksia tavallisille käyttäjille. Velvoitteet tekevät kuitenkin eron esimerkiksi oikeinkirjoituksen korjausten tai kuvien värisäädön ja varsinaisten syväväärennösten ja chatbottien välillä. Milloin tekoälyn käytöstä siis pitääkään kertoa?

Tulkinta-apua avoimuusvelvoitteisiin

Avoimuusvelvoitteet ovat esimerkki tekoälysääntelyn uudenlaisista vaatimuksista, joiden seuraaminen voi olla haastavaa eri toimijoille. Haaga-Helian koordinoimassa AI Regu -hankkeessa ymmärrystä tekoälysääntelystä edistetään yhteistyössä asiantuntijoiden ja yritysten kanssa järjestämällä muun muassa dialogisia webinaareja ajankohtaisista aiheista.

Avoimuusvelvoitteista keskustelu on tärkeää, sillä kaikkiin tilanteisiin ei löydy vastausta suoraan tekoälyasetuksen 50 artiklasta. Asetuksen rinnalla kannattaa seurata Euroopan komission suuntaviivoja ja käytännesääntöjä (Euroopan komissio 2026a ja 2026b). Suomessa velvoitteiden noudattamista valvoo pääasiassa Traficom, jonka verkkosivuilla jaetaan myös tietoa avoimuusvelvoitteista (Traficom 2026).

Tämä kirjoitus on yksi hankkeen ymmärrystä lisäävä tuotos. Käyn läpi tekoälyasetuksen 50 artiklasta korostuvia avoimuusvelvoitteita yhdistäen edellä mainitut lähteet käytännönläheisiksi ohjeiksi järjestelmien tarjoajille ja sisältöjen tuottajille.

Kirjoitus mukailee tekoälyasetuksen 50 artiklaa, joka on jaettu neljään kohtaan. Niiden mukaiset tiedot on annettava käyttäjälle selkeällä ja erottuvalla tavalla viimeistään silloin, kun hän on ensimmäistä kertaa vuorovaikutuksessa tekoälyn kanssa tai altistuu sille. Tietojen on oltava myös saavutettavuusvaatimusten mukaisia.

Suoran vuorovaikutuksen järjestelmistä ilmoittaminen

Artiklan ensimmäisessä kohdassa käsitellään tekoälyjärjestelmiä, jotka on suunniteltu suoraan vuorovaikutukseen ihmisen kanssa. Näiden järjestelmien tarjoajien on suunniteltava järjestelmät niin, että käyttäjät tietävät olevansa tekemisissä tekoälyn kanssa.

Suora vuorovaikutus tapahtuu nimensä mukaisesti suoraan tekoälyjärjestelmän ja henkilön välillä. Se voi olla esimerkiksi tekstiä, ääntä tai fyysistä toimintaa, kuten chatbotteja, ääniavustajia, tekoälyagentteja tai sosiaalisen media botteja. Suoraa vuorovaikutusta sen sijaan ei tavallisesti ole esimerkiksi roskapostisuodattimissa tai automaattisissa litterointityökaluissa.

Tekoälyvuorovaikutuksesta on ilmoitettava selkeästi ja siinä tulee käydä yksiselitteisesti ilmi, että kyse on keinotekoisesta (eli ns. ei-inhimillisestä) vuorovaikutuksesta. Ilmoitus tulee mukauttaa kohderyhmän mukaan, joten erityisesti on huomioitava esimerkiksi lapset ja ikääntyneet henkilöt.

Ilmoitusta ei kuitenkaan tarvita silloin, jos keskivertokäyttäjä muutenkin selvästi ymmärtää asioivansa tekoälyn kanssa. Keskivertokäyttäjällä tarkoitetaan henkilöä, joka on kohtuullisen hyvin valistunut, tarkkaavainen ja huolellinen. Tätä arvioitaessa päätökseen vaikuttavat olosuhteet ja käytön asiayhteys eli käyttötilanne, edellä mainittu järjestelmän kohderyhmä sekä kuinka ilmeistä vuorovaikutus on.

Synteettisen manipuloinnin merkitseminen

Artiklan toinen kohta koskee järjestelmiä, jotka tuottavat tai manipuloivat synteettisiä kuvia, videoita, ääntä tai tekstiä. Tällöin tarjoajan tulee varmistaa, että järjestelmä merkitsee kyseiset tuotokset koneluettavassa muodossa ja että ne ovat tunnistettavissa tekoälyjärjestelmän tuottamiksi tai manipuloimiksi.

Tuotoksissa voi olla kyse myös multimodaalisesta sisällöstä, joka koostuu synteettisen sisällön eri muotojen yhdistelmästä. Velvoitteet kohdistuvat myös virtuaaliseen-, lisättyyn ja yhdistettyyn todellisuuteen, tekoälyn tuottamiin tai muokkaamiin 3D-kuviin, videoihin ja ääniin, digitaalisiin kaksosiin (eli virtuaalisiin kopioihin henkilöistä, fyysisistä kohteista tai järjestelmistä) ja toiminnallisiin (agenttisiin) tekoälyjärjestelmiin, jos tekoälyagentti tuottaa ääniä, kuvia, videota tai tekstiä.

Sen sijaan nämä velvoitteet eivät koske sellaista sisältöä, joka on jo olemassa ja se vain jäljennetään, valitaan tai järjestetään. Tämä voi tarkoittaa esimerkiksi musiikin soittolistoja tai suositusjärjestelmiä, eli käyttäjän mieltymysten mukaista järjestämistä ilman sisällön muokkaamista. Velvoitteet eivät myöskään koske havainto-, tallennus- ja tiedonsiirtosisältöä (esimerkiksi kameroiden tallenteet, joita ei ole muutettu) eikä tuotoksia, joita ei ole tarkoitettu ihmisen havaittavaksi. Muista poikkeuksista esimerkkeinä voidaan mainita lyhyet numerosarjat, merkit tai kirjaimet, lähdekoodi tai suljetut teollisuus- tai tuotekehitysympäristöt.

Artiklan toisessa kohdassa asetetaan tekoälyjärjestelmille siis velvoite, joka on kaksiosainen: järjestelmän tuotosten pitää olla merkitty koneluettavassa muodossa ja niiden pitää olla tunnistettavissa tekoälyn tuottamiksi tai manipuloimiksi. Molempien velvotteiden tulee täyttyä samaan aikaan.

Tunteentunnistamisesta tai biometrisestä kategorisoinnista kertominen

Artiklan kolmas kohta velvoittaa järjestelmien käyttöönottajia. Siinä edellytetään, että käyttöönottajat ilmoittavat henkilöille, jos heihin kohdistuu tunteentunnistamista tai biometrista luokittelua.

Tunteentunnistusjärjestelmä on tekoälyjärjestelmä, joka pyrkii tunnistamaan tai päättelemään henkilön tunteita tai aikomuksia biometrisistä tiedoista. Järjestelmä voi esimerkiksi pyrkiä analysoimaan ääntä tai kasvonilmeitä. Biometrinen kategorisointijärjestelmä on puolestaan tekoälyjärjestelmä, joka luokittelee henkilöitä biometrisen tiedon (esimerkiksi kasvonpiirteet tai sormenjälki) perusteella tiettyihin ennalta määriteltyihin ryhmiin tai kategorioihin.

Näiden molempien käytöstä tulee kertoa henkilölle selkeästi ja helposti heti, kun henkilö altistuu niille ja tarvittaessa jopa etukäteen. Tieto tulee antaa käyttäjäryhmälle sopivalla tavalla, jollainen voisi olla esimerkiksi kyltti, pop-up tai ääni.

Syväväärennösten ja yleisen intressin tekstien ilmoittaminen

Artiklan neljännessä kohdassa velvoitetaan käyttöönottajat ensinnäkin ilmoittamaan selkeästi, kun tekoälyjärjestelmällä on tuotettu tai manipuloitu syväväärennöksen muodostavaa kuva-, ääni- tai videosisältöä.

Syväväärennöksen määritelmä löytyy tekoälyasetuksen artiklasta 3(60). Sillä tarkoitetaan tekoälyllä tuotettua tai käsiteltyä kuva-, ääni- tai videosisältöä, joka muistuttaa olemassa olevia henkilöitä, esineitä, paikkoja, toimijoita tai tapahtumia ja antaa henkilölle valheellisen vaikutelman siitä, että sisältö olisi aito tai totuudenmukainen.

Avoimuusvelvoitteen kannalta syväväärennöksinä ei yleensä pidetä pieniä teknisiä muokkauksia, kuten värikorjausta, taustan hienosäätöä tai kohinanpoistoa. Arvio on kuitenkin aina tapauskohtainen. Merkitystä on sillä, syntyykö muutoksilla vaikutelma aidosta sisällöstä.

Tällaisen sisällön luonnetta arvioitaessa ei voida käyttää aiemmin esitellyn keskivertokäyttäjän kriteeriä, vaan tässä tulee huomioida yleisö. Erityisen tärkeää tämä on silloin, jos yleisöön kuuluu lapsia, ikääntyneitä tai henkilöitä, joilla on heikommat digitaidot. Jos sisältö, esimerkiksi kuva tai video, on vaikkapa aivan luonnonlakien vastainen eikä lainkaan uskottava, se ei kuitenkaan täytä syväväärennöksen määritelmää.

Toiseksi artiklan neljäs kohta velvoittaa käyttöönottajia ilmoittamaan, kun teksti on tuotettu tai manipuloitu tekoälyjärjestelmällä ja sisältö julkaistaan niin, että sen tarkoitus on tiedottaa yleisöä yleistä etua koskevissa asioissa. Tällaisen tekstin tulee olla julkaistu, mikä tarkoittaa sitä, että se on saatavilla määrittelemättömälle ja riittävän suurelle yleisölle. Esimerkkejä ovat verkkosivut ja erilaiset maksulliset sisällöt. Tekstin tarkoituksena tulee olla tiedon, mielipiteiden tai faktojen välittäminen yleisölle, ja sisällön tulee käsitellä aiheita, jotka ovat yhteiskunnallisesti merkityksellisiä.

Näistä vaatimuksista on kuitenkin poikkeus, mikä edellyttää kahta ehtoa.

• Tekoälyllä tuotettu tai muokattu teksti on käynyt läpi inhimillisen (eli ihmisen) tarkastuksen tai toimituksellisen valvonnan.
• Julkaisusta vastaa ihminen tai oikeushenkilö (esimerkiksi yritys), jolla on toimituksellinen vastuu.

Toimituksellinen valvonta tarkoittaa, että vastuullisella toimijalla on tosiallinen valta hyväksyä, muuttaa tai hylätä sisältö substanssiperustein. Tähän luetaan mukaan faktantarkistus. Julkaisijalla tulee myös olla lopullinen oikeudellinen vastuu sisällöstä. Tällaisten vastuutahojen, oli kyseessä henkilö tai organisaatio, identiteetin ja yhteystietojen tulee olla julkisesti saatavilla.

Tekoälyn käytöstä kertovat valmiit kuvakkeet

Avoimuusvelvoitteiden edellyttämät merkinnät ja siihen käytettävät tekniikat eivät ole vielä vakiintuneet. Uusia merkintätapojakin kehitetään parhaillaan.

Komission käytännesääntöihin kuuluu osana kuvakkeet, jotka EU on kehittänyt tekoälyn tuottaman sisällön merkitsemiseen. Kuvakkeet tukevat ennen kaikkea tekoälyasetuksen 50 artiklan neljännen kohdan noudattamista, eli ne soveltuvat hyvin syväväärennöksistä ja tekoälyllä tuotetusta tai manipuloidusta tekstistä ilmoittamiseen. (Euroopan komissio 2026c.)

Valmiita kuvakkeita voi käyttää jokainen generatiivista tekoälyä hyödyntävä toimija ja ne ovat saatavilla maksutta. Kuvakkeita on kolmenlaisia (Euroopan komissio 2026c.):

• Peruskuvake, että tekoälyä on hyödynnetty (esimerkiksi video, jossa äänet on luotu tekoälyllä).
• Osittain tekoälyä hyödyntävä, jossa sisältö on tekoälyllä muokattua (esim. aito valokuva tyhjästä asunnosta sisustetaan tekoälyn avulla).
• Täysin tekoälyn avulla tuotettu (esim. uutistiivistelmä tai koko syväväärennös).

Yhteistyö auttaa tekoälysääntelyn jatkuvassa seurannassa

Tekoälysääntely kehittyy jatkuvasti. Parhaiten sen velvoitteita pystytään noudattamaan ajantasaisen tiedon avulla monialaisessa yhteistyössä. AI Regu -hankkeessa luodaan palvelumuotoilun ja yhteiskehittämisen keinoin toimintamalleja, jotka auttavat käytännössä hallitsemaan melko monimutkaista tekoälyn sääntelykenttää.

Ajankohtaista tietoa jakamalla voidaan kehittää kaikkien toimijoiden asiantuntemusta. Verkostoissa voidaan jakaa hyviä käytäntöjä sekä aktiivisesti vaikuttaa kehitykseen. Yhdessä toimimalla luodaan ratkaisuja, jotka auttavat tulkitsemaan avoimuusvelvoitteiden kaltaisia vaatimuksia ja yhteistyössä edistämään vastuullista tekoälyn kehitystä.

Kuva: Haaga-Helia