6AMK-yhteistyössä kohti yhteisiä käytäntöjä ja prosesseja

Työelämässä tarvittava osaaminen vanhenee yhä nopeammin. Samalla korostuvat sekä uuden osaamisen hankkiminen että kyky hyödyntää olemassa olevaa osaamista entistä tietoisemmin osana koulutusta.

Tulevaisuustalo Sitran tuottamissa megatrendeissä osaaminen, sen uudistaminen ja elinikäinen oppiminen, ovat toistuvasti olleet keskiössä kestävän tulevaisuuden rakentamisessa. Sitran suosituksissa (Sitra 2022) elinikäisen oppimisen mahdollistamiseksi korostuvat muun muassa joustavat koulutusratkaisut, uudet oppimisympäristöt ja -muodot. Samanaikaisesti opetus- ja kulttuuriministeriö (OKM) korostaa tarvetta nostaa työikäisten osaamistasoa ja uudistaa osaamista sekä yritysten että Suomen kilpailukyvyn ylläpitämiseksi (Valtionneuvoston julkaisuja 2020:38).  

OKM:n (2026) tuoreessa Korkeakoulutuksen ja tutkimuksen visio 2040 – asiakirjassa jatkuva, elinikäinen oppiminen on asemoitu aiempaa tiiviimmin osaksi korkeakoulutuksen strategiaa.  Jatkuvan oppimisen tarjonta korkeakouluissa tukee kaikenikäisten ammatillista kasvua ja asiantuntijuuden laajentamista elämän eri vaiheissa ja pitenevillä työurilla. Visiossa painotetaan korkeakoulujen TKI-toiminnan kasvua ja sen myötä tutkimuksen ja koulutuksen kehittymistä tiiviissä yhteistyössä työelämän kanssa. Osaamisen uudistamista ja päivittämistä tavoitellaan myös vahvistamalla korkeakoulujen keskinäistä yhteistyötä.  

Organisaatioille henkilöstön osaamisen jatkuva uudistaminen on yksi keskeisistä voimavaroista ja kilpailuetu muuttuvassa työelämässä (Väänänen ym. 2020). Tämä ei kuitenkaan tapahdu itsestään, vaan edellyttää niin työelämätoimijoiden kuin koulutusorganisaatioiden ajattelutapojen uudistamista sekä uusia yhteistyön ja osaamisen kehittämisen käytäntöjä. Miten yhteistyö saadaan toimimaan arjessa ja millaisia ratkaisuja sen kautta syntyy – tähän etsimme vastausta. 

6AMK yhteistyöllä ’suutarin lapselle kengät’  

Haaga-Helia, Humak, HAMK, Laurea, XAMK ja Metropolia muodostavat 6AMK-yhteisön, jota yhdistää ammattikorkeakoulujen tehtävän lisäksi strateginen panostaminen jatkuvaan oppimiseen ja työelämän uudistamiseen (Ahoranta ym. 2026a). Yhteistä on myös näkemys, että verkostomainen kehittäminen ja toisilta oppimisen luovat edellytyksiä uudenlaisia ratkaisuille.

Oppivan yhteisön (Communities of Practice, CoP) keskeiset elementit – yhteinen tavoite, jaettu kiinnostus, vuorovaikutus sekä käytännöt – rakentavat perustan yhteistyölle (Kokkonen ja Clewer 2020). 6AMK-toimijoille oppiva yhteisö ei ole ainoastaan käsitteellinen viitekehys, vaan konkreettinen kehittämisen tavoite, joka on kirjattu myös OKM:n rahoittamaan ja seuraamaan 6AMK-yhteistyöhön.  

Matkan varrella opittu vie kohti uusia ratkaisuja 

6AMK-yhteistyön tavoitteena on tehdä korkeakouluopinnoista entistä joustavampia ja saavutettavampia sekä hyödyntää tutkimustuloksia suoraan opetuksen kehittämisessä (Ahoranta ym. 2026a). Aiempi yhteinen kehittämistyö sekä käynnissä olevan 6AMK-yhteistyön tuotokset osoittavat, että jatkuvan oppimisen kehittämisessä kietoutuvat yhteen useat rakenteelliset ja pedagogiset kysymykset.  

Ensinnäkin tarvitaan rakenteellista joustavuutta ja osaamisperusteisuutta. Jatkuvan oppimisen ratkaisut edellyttävät modulaarisuutta, joustavia oppimispolkuja sekä mahdollisuuksia koota osaamista pienemmistä kokonaisuuksista (Marin, Oksanen, Juuti, Laine ja Rokala 2024; Iloranta, Perhiö, Ruotsalainen, Sokka ja Toukkari 2023). Osaamisperusteisuus tukee tätä kehitystä, mutta sen soveltaminen on vielä osin kesken. Tutkintoja notkeammat pienet osaamiskokonaisuudet on nostettu myös OKM:n korkeakoulutuksen visiossa joustavaksi keinoksi vastata muuttuviin työelämätarpeisiin (OKM 2026). 

Toiseksi oppimispolkujen kehittämiseksi tarvitaan yhteistä suunnittelua ja yhtenäistä kieltä. Verkostomainen koulutustarjonta edellyttää yhteissuunnittelua, yhteistä ymmärrystä osaamisen kuvaamisesta ja koulutusten rakenteista sekä tarjonnan yhdenmukaisuutta (Juuti, Laine, Marin, Oksanen ja Rokala 2025; Laine, Juuti, Oksanen, Rokala ja Marin 2024; Oksanen, Marin, Kuitunen, Juuti, Laine ja Rokala 2025). Ilman yhteisiä käytäntöjä jatkuvan oppimisen mahdollisuudet näyttäytyvät oppijalle hajanaisena koulutustarjontana, jonka pohjalta on vaikea rakentaa omaa osaamista tavoitteellisesti. 

TKI-toiminnan ja jatkuvan oppimisen yhteyden kehittäminen (Itkonen 2025), on tunnistettu vielä toistaiseksi alihyödynnetyksi voimavaraksi uusien koulutus- ja oppimisratkaisujen kehittämisessä (Ahoranta ym. 2026b). 

Yhteiset käytännöt muotoutumassa 

Yhteisten käytäntöjen kehittäminen on keskeinen askel kohti toimivaa oppivaa yhteisöä. 6AMK-yhteistyössä tätä on rakennettu erityisesti yhteisten kohtaamisten kautta.

Kevään 2026 aikana järjestimme kaksi hanketoimijoita yhteen kokoavaa työpajaa, joissa noin 40 asiantuntijaa tarkasteli tuotoksia ja jakoi kokemuksia sekä tunnisti kehittämiskohteita eri AMKeissa käynnissä olevien kokeilujen pohjalta. Työpajoissa osallistujat esittelivät toteuttamiaan toimenpiteitä  TKI-toiminnan ja opetuksen yhteistyön käytäntöjen kehittämiseksi, jatkuvan oppimisen toteutusmuotojen kehittämiseksi ja osaamisen tunnistamisen haasteiden ratkaisemiseksi.

TKI-toiminnan ja opetuksen välinen raja ei ole pelkästään organisatorinen, vaan myös kulttuurinen (Itkonen 2025). Sen ylittäminen edellyttää yhteisesti sovittuja toimintamalleja, joissa TKI-hankkeissa syntyvä tieto jalostuu systemaattisesti koulutussisällöiksi. 

Käytyjen keskustelujen ja analyysien pohjalta keskeisiä kehittämiskysymyksiä ovat: 

• Mitä osaamista TKI-hankkeista voidaan siirtää opetukseen – ja millä aikataululla? 
• Miten varmistetaan, että työelämän tarpeet näkyvät koulutusten sisällöissä? 
• Millaiset käytännöt tukevat eri toimijaryhmien yhteistyötä? 

Näihin kysymyksiin ei ole yksittäistä ratkaisua, mutta 6AMK-yhteistyössä niitä lähestytään kokeilujen, yhteissuunnittelun ja jatkuvan vuoropuhelun kautta. 

Osaamisen tunnistamisen käytäntöjä rakentamassa 

6AMK-yhteistyössä yhtenä painopisteenä on jatkuvan oppimisen toteutusmuotojen kehittäminen entistä paremmiksi muun muassa oppijan ja hänellä jo olevan osaamisen tunnistamiseksi sekä työpaikan hyödyntämiseksi jatkuvan oppimisen mahdollistavana oppimisympäristönä.  

Keskustelut työpajoissa osoittivat, että ammattikorkeakouluissa on käytössä monia työkaluja ja ohjeistuksia, mutta oppijan näkökulmasta ne ovat usein hajallaan eri järjestelmissä. Tämä tekee oman osaamisen tunnistamisesta haastavaa. 

Samanaikaisesti opetushenkilöstölle voi olla epäselvää miten tunnistamista ohjataan yhdenmukaisesti, osaamista arvioidaan laajemmissa kokonaisuuksissa, ja miten huomioidaan ja tunnistetaan osaaminen, jota ei vielä ole kirjattu opetussuunnitelmiin. 

Erityisesti nopeasti muuttuvassa työelämässä – esimerkiksi tekoälyn muuttaessa osaamistarpeita – ennakoiva osaaminen on kriittistä. Tähän vastaaminen edellyttää yhteisiä käytäntöjä, ei pelkästään yksittäisiä ratkaisuja.  

Alun hämmennyksestä oivalluksiin 

6AMK-yhteistyötä on jatkunut nyt puolitoista vuotta. Yhteistyön alkuvaiheessa eri toimijoiden roolit ja toimintatavat näyttäytyivät osin hajanaisina. Ajanjakson aikana yhteinen työskentely on kuitenkin muuttanut näkökulmaa, ja hämmennyksestä on siirrytty oivallukseen siitä, että toisilta oppiminen on merkittävä uudistumisen lähde. 

Huomio on kohdistunut yhä enemmän siihen, miten, niin korkeakoulun sisällä kuin eri toimijoiden kesken 

• asiantuntijuutta jaetaan 
• yhteisiä prosesseja rakennetaan 
• ajattelu- ja toimintamalleja uudistetaan  

Samalla on tunnistettu, että TKI-osaamisen tuominen koulutuksiin sekä jatkuvan oppimisen tarjonnan uudistaminen edellyttävät rohkeita valintoja ja systemaattista kehittämistä. Tulevien osaamistarpeiden ennakointi ja TKI-hankkeiden tutkimustulokset tulee kyetä ketterästi hyödyntämään työelämässä tarvittavaksi osaamiseksi ja kyvykkyyksiksi.  

Arjen käytännöt ratkaisevat 

Oppiva yhteisö rakentuu lopulta arjen käytännöissä: siinä, miten yhteistyötä tehdään, tietoa jaetaan ja osaamista kehitetään yhdessä. 6AMK-yhteistyössä nämä käytännöt ovat muotoutumassa, ja niiden merkitys nähdään ratkaisevaksi.

Jatkuvan oppimisen haasteisiin vastaaminen on mahdollista rakentamalla yhteisesti sovittuja ja tarkoituksenmukaisia toimintatapoja. Kun käytännöt kehittyvät, myös oppiva yhteisö vahvistuu – ja sen kyky uudistaa osaamista työelämän ja toimintaympäristöjen muuttuessa paranee.  

Kuva: Shutterstock