Intuitio kylpyammeessa – Oprahin oppeja konkariosaajien uramuotoiluun

Amerikkalainen monialavaikuttaja Oprah Winfrey saapui syyskuussa 2026 Suomeen ensimmäistä kertaa. Hän puhui Nordic Business Forumissa erityisesti yhteydestä itseen ja muihin. 72-vuotias Oprah kertoi inspiroivia tarinoita omasta elämästään sekä sisäisen kompassin kuuntelusta. Miten konkariosaajat voisivat soveltaa Oprahin sanomaa omassa elämässään?

Haaga-Helian 55+ piilevä potentiaali -hankkeessa työttömät, korkeakoulutetut konkariosaajat osallistuvat uramuotoilun valmennukseen, jossa sisäisen kompassin kuuntelu on olennaista. Tämä kohderyhmä kohtaa kuitenkin monenlaisia esteitä, joihin Oprahin opit eivät välttämättä pure.

Konkariosaajat haluaisivat töihin, mutta työttömyysluvut ovat nousussa

Oprah jatkaa seitsemänkymppisenä edelleen työn tekemistä, vaikka rahan takia hänen ei sitä ole tarvinnut enää vuosikymmeniin tehdä. Halukkuus eläkkeelle jäämiselle yleensä kasvaa iän myötä, mutta esimerkiksi Kunta- ja hyvinvointialuetyönantajien (2025) selvityksen mukaan kolmasosa 60–70-vuotiaista tekee tai haluaisi tehdä työtä eläkkeelläkin. Vaikka työhalukkuutta olisikin, viidenkympin rajapyykin jälkeen työllistyminen alkaa Suomessa olla todellinen ongelma.

Viimeisen 10 vuoden aikana yli 55-vuotiaiden työllisyysaste on kylläkin kasvanut merkittävästi, mutta olemme silti jäljessä verrokeistamme. Kun 55–64-vuotiaiden työllisyysaste on Islannissa 82 prosenttia ja Ruotsissa 78 prosenttia, Suomessa se on 72 prosenttia (Eurostat 2025).

Nykyisessä taloustilanteessa kehitys on kulkenut huonompaan suuntaan. Kaikkien yli 55-vuotiaiden työttömyys ei muihin ikäryhmiin verrattuna ole kasvanut erityisen paljon, mutta korkeakoulutetuilla tilanne on toinen. Yli 55-vuotiaiden korkeakoulutettujen työttömyys on lisääntynyt jyrkästi viimeisten muutaman vuoden aikana. Heitä on nyt määrällisesti työttöminä eniten vuodesta 2011 alkavan tilastohistorian aikana. Myös yli 60-vuotiaiden korkeakoulutettujen tilanne on kehno. Heidän työttömyytensä ei edes ehtinyt laskea koronavuosista, kun se kääntyi parin viime vuoden aikana uuteen kasvuun. (Akava Works 2025.)

Myytit ja tiedostamattomat ennakkoluulot estävät työllistymistä

Kun yli 55-vuotias ammattilainen jää työttömäksi, työllistyminen on haastavampaa kuin muilla ikäryhmillä. Työttömyysjaksot ovat pidempiä, täysipäiväisen työn löytäminen on vaikeampaa ja tarjotut työmahdollisuudet vastaavat harvemmin heidän kokemustaan ja taitojaan (Laliberte Rudman & Aldrich 2021).

Ennakkoluulojen mukaan syy olisi konkareissa: työkyky on heikentynyt, motivaatio hukassa, osaaminen päivittämättä ja työnhakutaidot vanhentuneet. Nämä ovat kuitenkin myyttejä. Valtaosa konkareista kokee työkykynsä olevan hyvä (Ilmarinen 2024; Lyly-Yrjänäinen 2026). Lisäksi muihin ikäryhmiin verrattuna konkarit kokevat vähiten henkistä kuormittavuutta työssä sekä eniten työn imua ja merkityksellisyyttä (Lyly-Yrjänäinen 2026).

Keskeisin syy työllistymisongelmaan ei löydy konkareista itsestään, vaan työelämän rakenteista. Tutkimustulokset osoittavat ikäsyrjinnän olevan yleistä (Posthuma & Campion 2009). Esimerkiksi Suomen Ekonomien (2021) teettämän selvityksen mukaan peräti 80 prosenttia kertoi kokeneensa ikäsyrjintää työnhaun yhteydessä. Eläketurvakeskuksen tutkimuksen mukaan suomalaisten työnantajien suhtautuminen yli 55-vuotiaisiin työnhakijoihin taas olisi muuttunut pääosin myönteiseksi (Järnefelt, Riekhoff, Laaksonen & Liukko 2022).

Silti 65 prosenttia työnantajista pitää riskiä terveyden ja toimintakyvyn ongelmista palkkaamisen esteenä ja lähes yhtä suuri osa arvioi vanhentuneiden tietojen ja taitojen olevan riski. Työnantajien ennakoimien riskien lisäksi digitaaliset ja tekoälypohjaiset hakuprosessit saattavat myös olla syrjiviä.

Rekrytointitilanteessa ikäsyrjintää tapahtuu usein tiedostamattomien ennakkoluulojen vuoksi. Työnhakijoita saatetaan arvioida tekijöillä, jotka eivät liity työstä suoriutumiseen tai tuottavuuteen millään tavoin. Ikääntyväksi luokiteltu keho ei vastaa kuvaa ideaalista työntekijästä (Meriläinen, Tienari & Valtonen 2015), jolloin työllistämisen esteeksi nousee osaamispääoman sijaan symbolinen pääoma.

Työllistettävän tulisi näyttää hyväkuntoiselta, nuorekkaalta ja dynaamiselta. Sukupuolella ja alalla on lisäksi merkitystä siihen, miten ikää arvioidaan. Erään tutkimuksen mukaan työnhakijat kokivat, että heidän arvioitiin olevan fyysisesti ’ruosteessa’ (erityisesti miehet) tai että he olivat muuttuneet näkymättömiksi (erityisesti naiset) (Bowman, McGann, Kimberley & Biggs 2017).

Äkkiseltään voisi ajatella, etteivät tällaiset ongelmat koskettaisi mediatähteämme Oprahia. Töitähän hänen ei tarvitse hakea. Julkisuuden henkilönä ja puhujana häneen kohdistuu kuitenkin ikään ja myös sukupuoleen ja ihonväriin liittyviä ennakkoluuloja ja odotuksia. Ikääntymisen merkkejä Oprahissa ei juuri näy, mutta rahalla ikääntymistä vastaan onkin helpompi taistella.

Stereotypiauhka saa konkarit harkitsemaan siirtymistä pois työelämästä

Millaisia strategioita konkarit sitten käyttävät, kun työttömyys kohtaa? Tilastotietojen mukaan yli 55-vuotiaat harkitsisivat erilaisia vaihtoehtoja selkeästi vähemmän kuin muut ikäryhmät (Lyly-Yrjänäinen 2026: 19). Valtaosa yli 55-vuotiaista (67 %) pyrkisi työttömyyden sattuessa hakeutumaan samalle alalle uuteen työpaikkaan. Reilu kolmannes voisi kuitenkin harkita hakevansa uutta työtä toiselta alalta. Lisä- tai uudelleenkouluttautumista, yrittäjyyttä tai ulkomaille muuttoa he harkitsisivat harvemmin.

Vain yhtä vaihtoehtoa he pohtivat muita useammin: siirtymistä pois työelämästä. Tätä ei kuitenkaan tule tulkita niin, että he eivät haluaisi työllistyä. Taustalla vaikuttaa stereotypiauhka. Se kuvaa tilannetta, jossa henkilöön kohdistuu kielteinen stereotypia ja hän on huolissaan siitä, että häntä arvioidaan tai kohdellaan negatiivisesti tämän stereotypian perusteella (Spencer, Logel & Davies 2016, 416).

Vallalla oleva kulttuuri ja yleiset uskomukset ikääntyneistä vaikuttavatkin suoraan ajatuksiin uudelleen työllistymisestä, ja vain hiukan yli puolet yli 54-vuotiaista uskoo varmasti tai mahdollisesti löytävänsä uuden työn, jos jäisivät työttömäksi (Lyly-Yrjänäinen 2026). Aina kyse ei ole edes uhasta. Jopa työllisyyspalveluissa saatetaan todeta, ettei työllistyminen tietynikäiselle tulisi olemaan todennäköistä (Keskinen, Lumme-Sandt & Nikander 2023).

Tavanomaiset työllistymisstrategiat eivät enää toimi

Stereotypiauhkaa ja ikäsyrjintää konkarit pyrkivät torjumaan erilaisin strategioin. Resilienssistrategioissa yritetään sopeutua tilanteeseen muuttamalla omia odotuksia, ottamalla vastaan omaa osaamista matalamman vaatimustason tehtäviä ja sopeuttamalla ammatillista identiteettiä vastaamaan uutta todellisuutta. Uudistusstrategioilla sen sijaan pyritään aktiivisemmin muuttamaan omia olosuhteita. Näihin lukeutuvat avun hakeminen työnhakuun, verkostojen hyödyntäminen, kouluttautuminen ja muutto uudelle alueelle. (Keskinen ym. 2023).

Tyypillinen tuki työttömyyden kohdatessa liittyykin juuri työnhakuun, sen dokumenttien laatimiseen, osaamisen tunnistamiseen ja verkostoitumiseen. Työnhakutaitojen lisäksi työuran siirtymävaihetta tukevissa uravalmennuksissa vahvistetaan usein laajempia urasuunnittelutaitoja. Perinteinen urasuunnittelu on kuitenkin pohjautunut strategioihin, joissa työnhakijoiden suhteellisen pysyviä ominaisuuksia on yhdistetty selkeisiin työtehtäviin ja ennakoitaviin urapolkuihin.

Tämä yhtälö ei enää toimi. Ennustettavia polkuja ei enää ole, ja yksilön identiteetti ja osaaminen muovautuvat läpi elämän. Uraa on vaikea suunnitella, saati sitten hallita. Miten oma paikka tällaisessa maailmassa oikein löytyy?

Uudemmissa lähestymistavoissa urasuunnittelu ymmärretään iteratiivisena rakentamisen tai muotoilun prosessina (Savickas ym. 2009; Akkermans & Tims 2017). Niiden ytimessä on itseohjautuvuus ja luova ongelmanratkaisu. Sen sijaan, että kirjoittelee työhakemuksia avoinna oleviin saman alan tehtäviin, voisikin hakea uutta suuntaa, laajentaa vaihtoehtoja, oppia uutta ja ideoida omannäköisiä ja epätavanomaisiakin ratkaisuja. Luovuuden lähtökohtana ovat omat arvot ja kyky kuunnella omaa itseään.

Oprah suunnistaa urallaan sisäisen GPS:n avulla

Juuri itsensä kuuntelua ja oman sisäisen totuuden mukaan elämistä Oprah opettaa. NBF:ssä hän kertoi puheensa alussa itselleen tärkeästä palautekirjeestä, jonka hän oli saanut Oprah Winfrey Show’n alkuaikoina. Kirjeessä kerrottiin, kuinka ohjelman seuraaminen oli saanut lähettäjän tavoittelemaan kasvua enemmän omaksi itsekseen. Oprah totesi, että juuri tämä on hänen elämänsä missio: autenttisen elämän tukeminen. Autenttisuus on ollut hänen oman elämänsä kantava teema.

Oprah puhuu sisäisestä GPS:stä, jota meidän tulisi kuunnella elämän valintatilanteissa. Hän nostaa sen avaimeksi oman elämänsä tärkeimpiin käänteisiin. Yksi tällaisista käänteentekevistä päätöksistä liittyi hänelle tarjottuun aamuohjelman juontajan työhön huonosti menestyneellä ABC:n paikalliskanavalla Chicagossa. Baltimoressa hänellä olisi ollut turvattu työ. Monet pelottelivat hänen mahdollisuuksiensa rajallisuudesta rasistisena tunnetussa Chicagossa. Hän kuitenkin lähti, käänsi ohjelman suosion ja pian hänellä olikin jo omaa nimeään kantava ohjelma.

Oprahin GPS toimii sisäisenä kompassina, joka kommunikoi intuition avulla. Kun sitä kuuntelee, se auttaa tekemään oikeita ja oman sisäisen totuuden mukaisia valintoja elämässä.

Uraohjauksessa on kuitenkin pitkään painotettu sitä, että päätöksenteon pitäisi pohjata eri vaihtoehtojen rationaaliseen arviointiin ja omien taipumusten luotettavaan testaukseen. Sittemmin neurotieteilijät ovat osoittaneet, ettemme itse asiassa kykene tekemään elämää koskevia valintoja ilman intuitiota ja tunteita (esimerkiksi Damasio 1994).

Epävarmassa ja ennakoimattomassa maailmassa intuition merkitys on entisestään kasvanut. Järjen käyttö on toki edelleen suotavaa.

Intuitio auttaa tekemään uravalintoja arvolähtöisesti

Oprah uskoo, että itse kullakin on aivan tietty tarkoitus ja elämänpolku elettävänä. Tehtävämme olisi seurata sitä kuuntelemalla intuitiota. Realistisempaa on kuitenkin ajatella, että mahdollisia tarkoituksia ja polkuja on monia. Juuri niiden kartoittamisessa ja valinnoissa sitä kompassia tarvitaankin.

Urateorioissa kompassi ymmärretään uraidentiteetiksi (McArdle, Waters, Briscoe & Hall 2007; LaPointe 2010). Se on käsitys siitä, kuka minä olen ja mikä minulle on työuralla tärkeää ja tavoittelemisen arvoista. Oprah näyttäisi uskovan, että meillä on olemassa yksi autenttinen tosi minä. Identiteettejä on kuitenkin monia ja ne muuttuvat ajan myötä. Siksi työuran siirtymävaiheetkin edellyttävät identiteettityötä.

Autenttisuus on identiteettityössä ja uran suuntaamisessa silti tärkeä päämäärä (Parkkinen 2025). Aidon todellisen minän etsimisen sijaan sen voi kuitenkin ymmärtää omien arvojen kirkastamisena ja niiden mukaan elämisenä.

Usein omat arvomme ovat kuitenkin piileviä. Kuvittelemme tekevämme tietoisia omannäköisiä valintoja, mutta päätöksentekoa ohjaavat monet tiedostamattomat, kulttuurista omaksutut arvot tai muiden odotukset. Identiteettityössä on tärkeä tarkastella omaa elämää kriittisesti ja erottaa omat arvot muiden arvoista. Juuri tätä Oprahkin autenttisella elämällä tarkoittaa ja esittää herätteleviä kysymyksiä:

• Mitä sinä haluat maailmalle tarjota?
• Mikä on elämäsi käänteiden punainen lanka?
• Millaisen sydänjäljen haluat elämälläsi jättää?

Kyse ei ole vain saavutuksista ja menestyksestä vaan arkisesta toiminnasta ja vaikutuksesta muihin ihmisiin.

Valintatilanteissa suunta löytyy pysähtymällä

Olemme kuitenkin kadottaneet yhteyden itseemme. Siksi yhteyden löytäminen on Oprahin pääteema. Hänen mukaansa ongelmana on maailman melu – muiden ihmisten odotukset, tarinat ja itsestäänselvyyksiksi muuttuneet oletukset. Nopeasti muuttuvasta ja digitalisoituvasta työelämästä on tullut kognitiivisesti kuormittavampaa. Suorituksia korostavassa työelämässä ei ehdi pysähtyä, eivätkä voimavarat riitä uusien ratkaisujen pohtimiseen. On helpompi mennä virran mukana.

NBF:ssä Oprahia haastatellut Holly Ransom kysyi, millaisia keinoja hänellä on oman kompassinsa kuunteluun kaiken häiritsevän melun ja kiireen keskellä. Pysähtyminen ja hiljaisuus, vastasi Oprah. Kun Oprahin täytyy tehdä tärkeitä valintoja, hän hakeutuu usein veden äärelle. Parhaiten hän kuulee intuitionsa äänen kylpyammeessa. Yhteys itseen löytyy siis hiljentymällä ja läsnäololla.

Pysähtymistä ja läsnäoloa tarvitaan myös luovassa toiminnassa kuten uudenlaisten uraratkaisujen muotoilussa. Lisäksi tarvitaan mielikuvitusta. Oprahin tarinat omasta ja Etelä-Afrikkaan perustamansa koulun tyttöjen karusta lapsuudesta havainnollistivat, kuinka haastavissakin tilanteissa mielikuvituksen avulla pystyy ajattelemaan, kuinka asiat voisivat olla myös toisin. Mielikuvituskaan ei toimi parhaiten kiireessä, kuormituksessa ja jatkuvassa suorittamisessa. Siksi sitäkin tulee ruokkia.

Sisäinen kompassi, läsnäolo ja mielikuvitus. Siinäpä ne ovatkin, kestävän uramuotoilun peruspalikat, jotka ovat myös hankkeemme uravalmennuksen perusta. Niiden avulla oma potentiaali tulee näkyväksi, mahdollisuuksien horisontti laajenee, muutosresilienssi vahvistuu ja hyvinvointi lisääntyy.

Sisäinen GPS ei poista rakenteellisia esteitä

Sisäinen GPS ja uusia mahdollisuuksia avaavat strategiat ovat välttämättömiä muuttuvassa työelämässä navigoinnissa ja kestävän urapolun rakentamisessa. Uravalmennuksen avulla voidaan vahvistaa kykyä mahdollisten vaihtoehtojen luomiseen, parantaa tulevaisuususkoa ja vaikuttaa myös koettuun ikäsyrjintään (Vuori, Törnroos, Ruokolainen & Wallin 2019).

55+ piilevä potentiaali -hankkeessa tavoittelemme juuri tätä. Uramuotoilun valmennuksessa teemme piilevän potentiaalin näkyväksi, laitamme kompassit kuntoon ja kokeilemme uusia uraratkaisuja luovuuden, läsnäolon ja vertaistuen avulla. Samalla vahvistetaan uskoa itseen, sillä se on työttömyyden pitkittyessä usein koetuksella.

GPS ja luovuus eivät kuitenkaan auta, jos matkalla kohtaa ylitsepääsemättömiä esteitä. Yksilötason strategioilla ei ratkota ikäsyrjintää tai muita työelämän rakenteellisia ongelmia. Tähän tarvitaan ratkaisuja, joissa huomioidaan työurien kestävyys, työnhakijoiden yksilölliset tarpeet sekä työnantajien mahdollisuudet.

Hankkeessa edistämme yhteiskunnallista muutosta kehittämällä laaja-alaisia yhteistyömalleja. Valtioneuvoston teettämän Konkarit töihin -selvityksen loppuraportissa todettiin, että ikääntyneiden työuraratkaisuissa ’it takes three to tango: työntekijät, työnantajat ja julkishallinnon toimijat (Lindström 2025). Omaan malliin lisäsimme neljänneksi tanssijaksi ammattikorkeakoulut. Tuomme nämä ryhmät yhteen dialogiin ja yhteiskehittämään uusia ratkaisuja.

Suomen työelämä tarvitsee konkareita, ja konkarit haluavat tehdä töitä. Luovilla strategioilla potentiaali saadaan käyttöön. Kun konkareiden kompassit ja työelämän rakenteet osoittavat samaan suuntaan, jokainen voi löytää paikkansa, merkityksensä ja mahdollisuutensa muuttuvassa työelämässä.

Kuva: Shutterstock