TKI:n ja koulutuksen yhteyden taloudellinen potentiaali ammattikorkeakoulussa

Loppuraportin palauttaminen on hanketoimijoille usein ristiriitainen hetki: hanke päättyy onnistuneesti, mutta sen tuloksille ei aina löydy selkeää jatkoa. Tällä on hintansa – kirjaimellisesti.

Tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiohankkeissa (TKI) syntyy arvokkaita ratkaisuja, mutta ilman systemaattista jatkohyödyntämisen suunnitelmaa ne voivat jäädä hankkeen päätyttyä hyödyntämättä. Myös opiskelijoiden osallistaminen hanketoimintaan saattaa jäädä irralliseksi, ellei sitä sidota osaksi pysyviä toimintamalleja. Tällöin menetetään sekä osaamisen kehittämisen että taloudellisen hyödyn potentiaalia, eikä hankkeissa syntynyt arvo juurru osaksi ammattikorkeakoulun toimintaa. Tämä voi vaikuttaa esimerkiksi rahoitusmallin mukaiseen rahoitukseen, opintomaksutuottoihin ja organisaation kilpailukykyyn.

Tässä kirjoituksessa avaamme konkreettisesti, mistä nämä taloudelliset hyödyt syntyvät ja mitä menetetään, jos TKI-työn ja koulutuksen yhteyden luomat mahdollisuudet jäävät tekemättä. Kirjoituksessamme TKI-toiminnan ja koulutuksen yhteys sisältää niin TKIO-toiminnan, joka on Haaga-Helian määritelmän mukaisesti opiskelijatyötä aidoissa toimeksiannoissa, kuin TKI-hankkeissa tuotetun tiedon hyödyntämisen opetuksessa ja uuden koulutustarjonnan kehittämisessä.

Kilpailuetua ja tehokkuutta resurssien hyödyntämisestä ja skaalaamisesta

Ammattikorkeakoulujen TKI-toiminta tuottaa vuosittain valtavan määrän osaamista, menetelmiä ja tuloksia (esim. Parkkola ym. 2025). Resurssiperusteinen näkökulma (Barney 1991) tarjoaa selityksen sille, miksi pelkkä tuotosten olemassaolo ei riitä: organisaation kilpailuetu syntyy kyvystä hyödyntää niitä. Kehityshankkeissa syntynyt osaaminen on luonteeltaan juuri tietylle organisaatiolle ominaista, sen historian ja aiempien valintojen muovaamaa sekä ihmisten välisiin suhteisiin ja yhteistyökäytäntöihin kytkeytynyttä (Barney 1991).

On kuitenkin huomattava, että julkisrahoitteisessa TKI-toiminnassa hanketuotokset ovat tyypillisesti avoimesti saatavilla, jolloin kilpailuetu ei synny tuotoksista sinänsä vaan organisaation kyvystä soveltaa, yhdistellä ja jalostaa niitä omassa toimintaympäristössään. Juuri tämä soveltamiskyky, joka rakentuu henkilöstön asiantuntijuuden, vakiintuneiden yhteistyörakenteiden ja pedagogisen osaamisen varaan, on vaikeasti jäljiteltävää ja siten kestävän kilpailuedun lähde.

Tämä etu kuitenkin realisoituu vain, jos hanketieto siirtyy yksittäisestä projektista osaksi organisaation laajempaa toimintaa, eli opetukseen, jatkuvaan oppimiseen ja uusiin yhteistyörakenteisiin (esim. Shiferaw & Kero 2024). Jos näin ei tapahdu, seurauksena on osaamispääoman rapautumista ja konkreettista resurssihukkaa, mikä heikentää sekä korkeakoulun että sen alueellisten kumppanien kykyä luoda pitkäjänteistä kehitystä.

Taloudellinen logiikka on selkeä: kerran tehty kehitystyö kannattaa skaalata. Kun sama sisältö palvelee useampaa tarkoitusta, yksikkökustannukset laskevat ja kokonaistuotto kasvaa (Johnes 2020). Kun hankkeessa luotu uusi tieto jalostetaan koulutustuotteiksi ja liitetään osaksi korkeakoulun jatkuvan oppimisen tarjontaa, investoinnin tuottoprosentti nousee merkittävästi.

Usein alkuperäinen kehitystyö on jo katettu hankerahoituksella, mikä tekee tiedon jatkojalostamisesta korkeakoululle ja sen kumppaneille taloudellisesti erittäin kannattavaa (ks. esim. Muneeb ym. 2025). Tämän potentiaalin realisoimiseksi tarvitaan koko ammattikorkeakoulun henkilöstön asiantuntijuutta, sillä juuri heidän osaamisensa mahdollistaa hankkeissa syntyvän hiljaisen tiedon muuntamisen hyödynnettäväksi osaamiseksi.

Rahoitusmalli palkitsee hankkeiden ja koulutuksen yhteistyöstä

Hyvin integroidulla ja suunnitellulla TKI-toiminnan ja koulutuksen yhteydellä on mahdollista vaikuttaa useisiin ammattikorkeakoulujen rahoitusmallissa oleviin mittareihin, kuten avoimen AMK:n opintopisteisiin, työllistymiseen ja sen laatuun, suoritettujen tutkintojen määrään ja opiskelijapalautteeseen.

Kun hankkeessa syntyneitä sisältöjä hyödynnetään uusissa opintojaksoissa, ne alkavat tuottaa konkreettista taloudellista hyötyä välittömästi. Avoimen AMK:n opintopisteet muodostavat 5 % ammattikorkeakoulun perusrahoituksesta, ja yksi suoritettu opintopiste vaikuttaa rahoitusmallissa kolmen vuoden ajan (OKM 171/2024).

TKIO tuo opiskelijoille osaamista ratkaista käytännön ongelmia aidoissa työelämän kanssa tehtävissä kehittämisprojekteissa. TKI-hankkeisiin osallistuminen voi parantaa opiskelijan työllistymismahdollisuuksia (esim. Pulkkinen ym. 2025). Tämä heijastuu työllistymisen ja uraseurannan pisteisiin, jotka muodostavat yhteensä 5 % rahoitusmallin rahoituksesta (OKM 2024). Työllistymisen laatua mittaavassa uraseurantakyselyssä mitataan juuri niitä taitoja, joita TKIO-toiminta kehittää: käytännön osaamista, ongelmanratkaisua, kehittämisosaamista ja itseohjautuvuutta.

Valtakunnallinen opiskelijapalautekysely AVOP tuo 3 % perusrahoituksesta (OKM 2024). Kyselyssä selvitetään, tarjottiinko opiskelijalle riittävästi mahdollisuuksia työskennellä yhdessä työelämän kanssa ja käytettiinkö työelämää monipuolisesti oppimisympäristönä. Tiivis hanketoiminnan ja koulutuksen integraatio voi näkyä suoraan siten AVOP-tuloksissa.

Vaikka TKIO-toiminnalla ei ole todettu suoria vaikutuksia valmistumisnopeuteen, se yleensä vahvistaa opiskelijan motivaatiota ja kykyä nähdä opintojen yhteys työelämään, mikä lisää opintojen loppuun saattamisen todennäköisyyttä. Lisäksi laadukas työelämäintegraatio lisää korkeakoulun vetovoimaa, mikä kasvattaa hakijamääriä ja sitä kautta valmistuneiden opiskelijoiden määrää — yhtä rahoitusmallin keskeisimmistä mittareista niin AMK:ssa kuin YAMK:ssa. (Pulkkinen ym. 2025.) Yhteenvetona voidaankin sanoa, että TKI:n ja koulutuksen yhteys ei ole vain pedagoginen valinta, se on myös rahoitusstrateginen valinta.

Muut tuotot ja hyödyt hanketuotosten jatkokäytöstä

Hanketuotoksista kehitetyt yrityksille suunnatut täydennyskoulutukset ja avoimen AMK:n opinnot tuovat korkeakoululle lisäksi suoria opintomaksutuottoja. Hankkeista nousevat ajankohtaiset ja työelämän tarpeisiin vastaavat koulutusaihiot voivat toimia esimerkiksi pienten osaamiskokonaisuuksien rakennuspalikoina. Yksityisiltä markkinoilta saatavien opintomaksutuottojen merkitys korkeakouluille kasvaa tulevaisuudessa, sillä valtionrahoituksen suunta näyttää olevan laskeva (kts. esim. OAJ).

Taloudelliset vaikutukset ulottuvat myös korkeakoulun omien tuottojen ulkopuolelle. SROI-menetelmällä (Social Return on Investment) voidaan arvioida toiminnan sosiaalisia, terveydellisiä ja yhteiskunnallisia vaikutuksia. Esimerkiksi Niskasen ym. (2023) tarkastelemassa hankkeessa yhden sijoitetun euron yhteiskunnalliseksi tuotoksi arvioitiin 5,6 euroa. Luku on yksittäistapaus eikä sellaisenaan yleistettävissä, sillä SROI-arvot vaihtelevat merkittävästi hanketyypin, laskentaoletusten ja sidosryhmämäärittelyn mukaan. Se kuitenkin havainnollistaa, että hanketuotosten vaikuttavuus voi olla rahoitusmallissa näkyvää tuottoa huomattavasti laajempi, kun tuotokset ovat avoimesti saatavilla hankkeen päättymisen jälkeenkin.

Mitä sitten menetetään, jos tuotoksia ei hyödynnetä? Vaihtoehtoiskustannuksia on helppo aliarvioida, koska ne eivät näy missään budjetissa. Tarkastellaan yksinkertaista esimerkkiä: jos yhdestä TKI-hankkeesta syntyy sisältöä, josta kehitetään viisi yhden opintopisteen laajuista avoimen AMK:n opintojaksoa, ja jokaisen suorittaa vuosittain 100 opiskelijaa, kertyy kolmen vuoden rahoitusmallijakson aikana 1500 suoritettua opintopistettä. Vaikutus rahoitukseen on siis todellinen, vaikka yksittäisen opintojakson osuus kokonaisuudesta onkin pieni. Tähän on laskettava lisäksi opintomaksutuotot sekä mahdolliset täydennyskoulutuksena toteutetut versiot samasta sisällöstä. Kun vastaava laskelma toistetaan usean hankkeen tuotoksille, kumulatiivinen menetys alkaa olla organisaatiotasolla merkittävä.

Varhainen suunnittelu takaa tuottojen ja hyötyjen maksimoinnin

Hanketoimijoiden kannattaa miettiä TKI:n ja koulutuksen integraatio sekä hanketuotosten jatkoelämä jo hankkeen valmisteluvaiheessa. Varhainen suunnittelu vähentää integraation käytännön haasteita (esim. Itkonen 2025) ja varmistaa, että tuotokset ovat alusta asti muodossa, jota voidaan hyödyntää tutkintokoulutuksessa, jatkuvassa oppimisessa ja kaupallisessa toiminnassa mahdollisimman tehokkaasti.

Tämä hankkeiden ja jatkuvan oppimisen varhaisen yhteyden kehittäminen on yksi Haaga-Helian 6AMK-yhteistyömme piloteista. Tavoitteenamme on sujuvoittaa toimintojen välistä vuoropuhelua ja käytäntöjä seuraavien vuosien aikana niin, että hankkeiden avulla saamme entistä ketterämmin ajantasaista, profiilimme mukaista sekä osaamistarpeisiin vastaavaa sisältöä jatkuvan oppimisen tarjontaan.

Kun hankkeesta jää korkeakoululle hankerahoituksen lisäksi myös osaamispääomaa ja monin tavoin hyödynnettäviä tuotoksia, kasvaa koko organisaation TKI-toiminnan vaikuttavuus vuosien mittaan. Tämä taas vahvistaa ammattikorkeakoulun roolia työelämän uudistajana ja osaamisen jatkuvan päivittämisen kumppanina. Kyse on lopulta strategisesta valinnasta eli rakennetaanko hankkeista kertaluonteisia projekteja vai toimivatko ne myös korkeakoulun muun toiminnan rakennuspalikoina. Parhaimmillaan jokainen hanke jättää jälkeensä jotain pysyvää: osaamista, koulutusta ja kumppanuuksia, jotka jatkavat elämäänsä loppuraportin jälkeenkin.

Kuva: Haaga-Helia