Ymmärrys muuttuneesta mediaympäristöstä parantaa resilienssiä

Perinteinen mediakenttä on muuttunut, ja uudenlaisella logiikalla ja liiketoimintamallilla toimivat alustat ja palveluntarjoajat kilpailevat kuluttajan huomiosta. Median kuluttajan keskeiseksi taidoksi on muodostunut kyky tunnistaa median tausta, motiivit ja toimintamallit. Vastuulliset mediatoimijat pyrkivät tavoittamaan sisällöissään todellisuuden, mutta joukkoon mahtuu toisenlaisiakin toimijoita.

Median käyttäjien kannalta on ongelmallista, että medioiden taustavaikuttimia ei välttämättä ole yksinkertaista tunnistaa – etenkään sosiaalisen median alustojen kohdalla. Erilaisten medioiden taustavaikuttimien ymmärtäminen ja medialukutaito auttavat lisäämään käyttäjien ja koko yhteiskunnan resilienssiä, jolla tässä yhteydessä tarkoitamme mielen sinnikkyyttä; ajattelun pitämistä omissa käsissä.

Erilaiset mediaympäristöt haastavat resilienssiä

Mediakenttä on 2020-luvulla muuttunut voimakkaasti, ja muun muassa tekoäly muokkaa sitä edelleen. Samalla mediakuluttamisen tapa on muuttunut merkittävästi. Tv-kanavien rinnalle ovat nousseet suoratoistopalvelut, painettujen sanomalehtien muutos on ollut kohti verkko- ja mobiilipalveluita ja sosiaalisen median alustoilla käytetään nykyään enemmän aikaa kuin painetun median parissa. (Sirkkunen ym. 2024.)

Median käyttäjä on medioiden informaatiotarjooman keskellä moninaisten vaihtoehtojen äärellä. Käyttäjä valitsee, mihin mediaan luottaa ja mitä mediaa seuraa esimerkiksi jokapäiväiseen uutistennälkään. Vaikka laadukas journalistinen sisältö on tunnistettavaa yleisesti luotettavana pidetyissä medioissa, on tärkeää ymmärtää, että myös nämä laadukkaat sisällöt muokkaavat median kuluttajien todellisuutta ja käsitystä maailmasta. Osa laadukkaista mediasisällöistä on – perustellusti – maksullisia, joten aitoa valinnanmahdollisuutta ei kaikilla käyttäjillä ole. Onkin tärkeää, että luotettavia ja laadukkaita uutissisältöjä on saatavilla kaikille ilman suoraa kustannusta, jotta median käyttäjä ei olisi pelkästään ilmaisten sosiaalisen median kanavien varassa.

Sosiaalisen median alustoja on kritisoitu avoimuuden puutteesta ja algoritmeista, jotka ohjaavat käyttäjän näkemää sisältöä, mutta joiden toimintaperiaatteet jäävät epäselviksi. Alustoilla liikkuu runsaasti myös väärää tietoa, mitä tekoälyn käytön lisääntyminen kiihdyttää. Alustojen oma sisällön valvonta on puutteellista, ja toimintaan on ollut hankala puuttua lainsäädännön keinoin. Siksi on erityisen tärkeää, että alustojen käyttäjät ymmärtävät niiden riskit ja osaavat toimia uudessa mediaympäristössä. Kehityksessä toistuvat jo aiemmin verkon käytössä tunnistetut ongelmat: miten erottaa oikea tieto virheellisestä tai miten voidaan puuttua tekoälyn käyttöön disinformaation tai propagandan tuottamisessa. (Sirkkunen 2024.) Koska median käyttäjän tulisi suhtautua kriittisesti mediasisältöihin, on oman ajattelun vahvistaminen – kutsutaan sitä vaikka resilientiksi ajatteluksi – tärkeä kansalaistaito.

Sosiaalisen median alustojen toimintamekanismit mahdollistavat mediakuplat

Digitaalinen alusta voidaan määritellä esimerkiksi ohjelmoitavaksi digitaaliseksi infrastruktuuriksi, joka mahdollistaa ja ohjailee alustojen, käyttäjien ja kolmansien osapuolten välistä vuorovaikutusta. Tyypillistä on, että alustat kontrolloivat merkittävästi tiedon ja sisällön jakelua verkossa. Yleinen digitaalinen alustatyyppi on sosiaalisen median alusta. (Sirkkunen ym. 2024; Sirkkunen 2024.)

Sosiaalisen median alustat ovat digitaalisia palveluja yksityishenkilöille tai yrityksille esimerkiksi verkostojen rakentamista varten. Sosiaalisen median palvelujen liiketoiminta perustuu algoritmeille, joiden avulla palveluntarjoajat voivat hallita käyttäjien verkostoja tai näkyviä mediasisältöjä. (Gillespie 2014.) Sosiaalisen median palvelut jäsentyvät yksittäisiksi digitaalisten palveluiden alustoiksi, mutta niillä on laajempikin rooli, joka muodostuu digitaaliseksi ekosysteemiksi. Näin medioiden käyttäjille muodostuu yksittäisten palveluiden kokoelma. (Xing ym. 2023.)

Suuret alustantarjoajat ovat tarkoituksellisesti koonneet alustoja ryppäiksi eli ekosysteemeiksi. Ekosysteemi tarjoaa sitä ylläpitävälle yhtiölle monipuolisia ansaintamahdollisuuksia muun muassa käyttäjien ohjailusta alustalta toiselle, jolloin käyttäjistä kerätään myös dataa. (Sirkkunen 2024.)

Digitaalinen ekosysteemi on käyttäjälleen digitaalinen todellisuus, jossa nykyisin on oletuksena olla mukana. Suomalainen yhteiskunta digitalisoituu edelleen, monet julkisetkin toimijat näkyvät laajalti eri alustoilla. Sosiaalisen median alustojen käyttö on alun perin perustunut alustojen hyötyihin, kuten ystäväverkostojen ylläpitoon tai laajentamiseen, tiedon etsimiseen, viestimiseen tai markkinointiin (Drahošováa & Balco 2017).

Vaikka kaikenlaisen median kuluttamisen tavat vaikuttavat siihen, millaisen todellisuuden varaan käyttäjän ajattelu rakentuu, sosiaalisen median käytön rooli on olennainen etenkin silloin, kun tarkastellaan vääristyneiden mediakuplien rakentumista (Flaxman ym. 2016).

Medioiden rooli yhteiskuntaluottamuksen rakentajana

Mediaympäristön ja -käyttäytymisen muutosten myötä keskustelu käy vilkkaana yhteiskunnallisten ilmiövaikutusten näkökulmasta (Ahmmad ym. 2025). Medioiden käyttötottumukset voivat eriyttää yksilöitä yhteiskunnasta, mikä saattaa johtaa epätasa-arvoisuuden tai epäoikeudenmukaisuuden kokemuksiin. Tällöin luottamus yhteiskuntaan voi heiketä. (Millar ym. 2018.) Perinteisen median lisäksi sosiaalisella medialla on paljon valtaa siihen, kuinka yksilöt kokevat kiinnittyvänsä yleiseen keskusteluun ja millaiset sisällöt nousevat keskusteluissa esille.

Mediat voivat myös olla merkittävinä vaikuttimina yhteiskunnallisissa kehityskuluissa, esimerkiksi valeuutisiin perustuvien mediakuplailmiöiden kautta, joilla voidaan pyrkiä vaikuttamaan demokraattisiin vaaleihin. Mediakuplaksi voidaan kutsua sitä jokaisen yksilön henkilökohtaista mediasisältöavaruutta, joka muokkaa yksilön ajattelua ja käsityksiä maailmasta ja sen ilmiöistä (katso esim. Ahmmad ym. 2025, Flaxman ym. 2016). On myös havaittu, että vaikuttamisoperaatiot voivat olla tahallisia ja tarkoitushakuisia (Aral & Eckles 2019).

Yhteiskunnat ovat haavoittuvia monin eri tavoin. Yleistynyt teknologian käyttö moderneissa yhteiskunnissa on tuonut mukanaan uusia tapoja epävarmuuksille esimerkiksi juuri mediakuplien muodossa . Myös muut yhteiskuntien kriisit, kuten sodat, köyhyys tai muu pahoinvointi, synkentävät todellisuuttamme. Tämä monien yhteiskuntaa haastavien il

miöiden muodostama kokonaisuus on omiaan horjuttamaan yhteiskuntia ja aiheuttamaan huolta yksilöille. Lääkkeeksi sekä yksilöiden että yhteiskuntien vahvistamiseen on tarjottu resilienssiä, jolla tarkoitetaan muun muassa sopeutumis- tai selviytymiskykyisyyttä ja kriisikestävyyttä (Poijula 2018, 16). Turvallisuusnäkökulma on yksi yhteisöjen resilienssin päätavoitteista, sillä resilientit ryhmät pystyvät toimimaan myös haastavissa olosuhteissa (Poijula 2018, 17).

Uusia vaatimuksia lainsäätäjästä käyttäjään

Sosiaalisen median alustat ovat tuoneet mukanaan uudenlaisia vihapuheen ja häirinnän muotoja, jotka usein liittyvät väärään tietoon ja propagandaan. Alustojen valta on tuonut haasteita käyttäjien lisäksi lainsäätäjälle. Haitallisen sisällön sääntely on ollut vaikeaa niin kansallisvaltioille, ylikansallisille toimijoille kuin alustoille itselleenkin. (Neuvonen 2023 ja siinä mainitut lähteet.)

Lainsäädännöllä on aiempaa suurempi rooli sosiaalisen median liiketoiminnan rajoittamisessa ja ohjaamisessa suuntaan, jossa kansalais- ja ihmisoikeudet huomioidaan (Aral & Eckless 2019). Haasteen lainsäätäjien näkökulmasta luo sosiaalisen median palveluntarjoajien globaali sijoittuminen, jolloin yksittäisten valtioiden on vaikea säännellä ylikansallisia yhtiöitä. Vaikka tämänkaltaisia ongelmia on tunnistettu laajasti, niihin vastaaminen lainsäädännön avulla ei ole yksinkertaista. Haasteisiin liittyvät muun muassa poliittiset, käytännölliset ja eri valtioiden perustuslailliset näkökulmat. (Langvardt 2019.)

Tällaisten olosuhteiden vallitessa yksilöiden rooli on merkittävä, kun käyttäjä toimii disinformaation (tarkoituksellinen väärä tieto), misinformaation (väärä tieto, jota voidaan levittää vahingossakin), valeuutisten ja vihapuheen keskellä. Jokaisen on tärkeää ymmärtää tarkoituksellisen mediavaikuttamisen mekanismit.

Median käyttötaito luo resilienssiä

Koska mediakuplien muodostuminen on osin yksilöiden vastuulla, tulisi jokaisen kansalaisen suhtautua kriittisesti media-avaruuden sisältöihin. Toisaalta kriittinen sisältöjen arviointi vaatii asianmukaista arvostelukykyä. Median käyttötaidot – joihin nykyään lukeutuu muun muassa tekoälylukutaito – ovat keskeisessä roolissa mediasivistyksen kehittymisessä. Siksi mediaymmärrystä pitäisi lisätä kaikille kansalaisille jo hyvin varhaisessa vaiheessa elinikäisellä oppimispolulla.

Nykyinen media-avaruus on toimintaympäristönä haastava. Mediakuluttajien voi olla vaikeaa hahmottaa, millaiset ilmiöiden väliset jännitteet tai mekanismit ovat syitä tai seurauksia yhteiskunnallisille kehityskuluille ja ilmiöille. Tämä epäselvä mediakuplien täyttämä todellisuus, jos mikä, vaatii yksilöiltä resilienssiä. Omien arvojen tunnistaminen ja ajattelun tietoinen harjoittaminen mahdollistaa muuttuvissa toimintaympäristöissä hallitun toiminnan (Björkstam 2025). Siksi mediaymmärrys ja medialukutaito, realistiskriittinen suhtautuminen uutisiin ja muihin mediasisältöihin on yksi keino parantaa yksilön resilienssiä eli selviytymiskyvykkyyttä, ja sitä myötä yhteiskuntien resilienssiä.