Strateginen tekoälyosaaminen organisaatiossa: teknologia ei ratkaise mitään ilman oppimista

Tekoälystä on tullut nopeasti yksi organisaatioiden strategisen keskustelun keskeisimmistä teemoista. Investoinnit kasvavat, kokeilut lisääntyvät ja tekoälyyn kohdistuu merkittäviä odotuksia tuottavuuden ja tehokkuuden parantajana. Samalla yhä useampi organisaatio kohtaa ristiriidan, jossa teknologia on jo käytössä, mutta sen vaikutukset jäävät hajanaisiksi tai lyhytkestoisiksi. Huomio kohdistuu usein työkaluihin, vaikka todellinen muutos liittyy siihen, miten asiantuntijat ajattelevat, tekevät päätöksiä ja oppivat työssään.

Tämä havainto nousee esiin myös Haaga-Heliassa tehtävässä yritysyhteistyössä sekä AIStart-tekoälyhautomossa, jossa työskentelemme pk-yritysten kanssa tekoälyn käyttöönoton kysymysten parissa.

Tyypillinen tilanne erityisesti pienissä, muutaman hengen yrityksissä on se, että yksi innokas asiantuntija on ottanut tekoälytyökaluja aktiivisesti käyttöön, kun taas organisaatiotasolla osaaminen ja yhteiset toimintamallit puuttuvat. Tällöin tekoälyn hyödyntäminen jää yksittäisten käyttäjien varaan, eikä sen potentiaali pääse kytkeytymään liiketoiminnan kehittämiseen. Samalla organisaatiot aliarvioivat usein tekoälyn edellyttämän osaamisharppauksen, vaikka juuri siinä piilee merkittävä mahdollisuus tuottavuuden ja kilpailukyvyn vahvistamiseen.

Tekoälyn tuottavuusristiriita

Laajaan kenttäaineistoon perustuva tutkimus osoittaa, että generatiivinen tekoäly voi parantaa asiantuntijatyön tuottavuutta merkittävästi, mutta vaikutukset ovat epätasaisia ja riippuvat siitä, miten käyttäjät kykenevät hyödyntämään tekoälyn tuottamaa sisältöä omassa työssään (Brynjolfsson, Li & Raymond 2023). Teknologia ei itsessään tee työstä parempaa, vaan muuttaa työn kognitiivista rakennetta tavalla, joka korostaa osaamisen ja oppimisen merkitystä.

Havainto on linjassa myös Haaga-Heliassa tehtyjen käytännön kehittämistoimien kanssa. Kokemustemme perusteella keskeinen haaste pk-yrityksissä ei liity ensisijaisesti muutosvastarintaan, vaan osaamiseen. Organisaatioilta puuttuvat usein tekniset perusvalmiudet, käytännön käyttökokemuksen kautta syntyvät soveltamistavat sekä kyky kytkeä tekoäly osaksi liiketoiminnan tavoitteita. Tällöin tekoäly näyttäytyy irrallisena tehokkuustyökaluna, vaikka todellisuudessa kyse on johtamisesta ja strategisuudesta.

OECD:n analyysit vahvistavat tämän näkökulman. Organisaatioiden kannalta tekoälyn taloudellinen ja toiminnallinen arvo syntyy harvoin yksittäisten työkalujen käyttöönotosta. Ratkaisevaa on se, miten tekoäly integroidaan osaksi työkäytäntöjä, osaamisrakenteita ja päätöksentekoprosesseja (OECD 2023). Tekoäly ei korvaa asiantuntijatyötä, vaan muuttaa sen luonnetta tavalla, joka lisää tarvetta harkinnalle, tulkinnalle ja jatkuvalle oppimiselle. Organisaatioiden tuottavuusristiriita ei siis ole teknologinen vaan inhimillinen. Hyödyt realisoituvat vasta silloin, kun osaaminen kehittyy teknologian rinnalla.

Osaaminen strategisena pullonkaulana

Ilman systemaattista osaamisen kehittämistä tekoäly voi syventää osaamiskuiluja sekä organisaatioiden sisällä että niiden välillä (OECD 2024). Tämä riski konkretisoituu erityisesti asiantuntijaorganisaatioissa, joissa tekoälyä aletaan käyttää ennen kuin työn tekemisen peruslogiikkaa ja osaamisvaatimuksia on ehditty tarkastella uudelleen.

Globaalien kyselyaineistojen mukaan ne organisaatiot, jotka raportoivat merkittäviä hyötyjä tekoälyn käytöstä, ovat panostaneet voimakkaasti henkilöstön osaamisen kehittämiseen, työn uudelleenmuotoiluun ja johtamiskäytäntöjen uudistamiseen (McKinsey & Company 2025). Pelkkä teknologian käyttöönotto ei ennusta onnistumista, vaan ratkaisevaa on se, kykenevätkö asiantuntijat arvioimaan tekoälyn tuottamaa tietoa kriittisesti ja hyödyntämään sitä osana omaa päätöksentekoaan.

Pk-yrityksissä tämä näyttäytyy usein tilanteena, jossa tekoälyn käyttöönotolta puuttuu selkeä omistajuus. Vaikka yksittäiset työntekijät kokeilevat aktiivisesti uusia työkaluja, organisaatiotasoinen oppiminen jää ohueksi. Juuri tästä syystä tekoälyä ei tulisi tarkastella ensisijaisesti teknologisena investointina, vaan osaamispääomaa rakentavana strategisena valintana. Organisaatiot, jotka tunnistavat tämän varhain, pystyvät muuttamaan hajanaiset kokeilut systemaattiseksi kyvykkyydeksi.

Korkeakoulujen rooli tekoälymurroksessa

Tekoälyn strateginen merkitys haastaa myös korkeakouluja arvioimaan osaamisen lähtökohtia uudelleen. Mikäli tekoäly nähdään erillisenä erityisosaamisena, sen vaikutus jää väistämättä rajalliseksi. Sen sijaan tekoälyn tulisi kytkeytyä läpileikkaavasti kaikkiin aloihin, osaamisalueisiin ja opintojaksoihin. Jo yhden työkalun sujuva hallinta voi merkittävästi madaltaa soveltamisen kynnystä ja tukea asiantuntijan ajattelun kehittymistä.

Haaga-Helia on monin tavoin toiminut korkeakoulukentän edelläkävijänä tekoälyn hyödyntämisessä, mutta murroksen mittakaava edellyttää edelleen kunnianhimoisia ratkaisuja. Tekoälyosaamisen vahvempi näkyminen opetussuunnitelmissa sekä tiiviimpi yritysyhteistyö ovat keskeisiä keinoja varmistaa, että valmistuvilla asiantuntijoilla on valmiudet toimia työelämässä, jossa tekoälyn strateginen merkitys kasvaa nopeasti. Samalla korkeakoulujen tehtävä laajenee, eikä kyse ole vain uusien työkalujen opettamisesta, vaan asiantuntijuuden uudelleen määrittelystä ympäristössä, jossa tiedon tuottaminen ei enää ole yksinomaan ihmisen tehtävä.

Eurooppalaisessa kontekstissa tekoälyn käyttöä ohjaa lisäksi vastuullisuuden ja sääntelyn kehys. Euroopan unionin tekoälyasetus astui voimaan elokuussa 2024, ja sen keskeiset velvoitteet tulevat sovellettaviksi vaiheittain pääosin vuosina 2025-2026. Sääntely perustuu riskiperusteiseen lähestymistapaan, jossa tekoälyn käyttöönotto edellyttää teknisten ratkaisujen lisäksi organisatorista osaamista, riskienhallintaa ja päätöksenteon läpinäkyvyyttä (European Union 2024). Kokemusten perusteella monilla organisaatioilla on tässä merkittävä osaamisaukko, mikä vahvistaa käsitystä tekoälystä ennen kaikkea johtamis- ja koulutuskysymyksenä.

Lopulta kysymys tekoälystä organisaatioissa palautuu osaamiseen. Tekoälyä koskevassa keskustelussa huomio kohdistuu usein teknologioihin, mutta organisaatioiden todellinen haaste on harvoin tekninen. Tekoäly on ennen kaikkea osaamis- ja johtamiskysymys. Ne organisaatiot, jotka tunnistavat tämän ajoissa, pystyvät muuttamaan tekoälyn yksittäisistä kokeiluista strategiseksi kyvykkyydeksi ja rakentamaan kilpailuetua, joka perustuu teknologian sijaan kykyyn oppia ja uudistua.

Kuva: Shutterstock