Savua ilman tulta – disinformaation kasvavat riskit tekoälyn aikakaudella

Tekoäly on helpottanut sisällöntuotantoa, mikä on johtanut tekoälyllä tuotettujen sisältöjen merkittävään yleistymiseen. Yksi ilmiön vakava haittapuoli on tekoälyllä tuotetun disinformaation ja valeuutisten määrän jatkuva kasvu.

Disinformaation eli tarkoituksella harhaanjohtavan tiedon luonteeseen kuuluu, että virheellinen sisältö on uskottavan oloista ja herättää usein voimakkaita tunteita. Vahvoja näkemyksiä sisältävä artikkeli vaikuttaa tieteelliseltä, tutkimukseksi nimetyn kyselyn tulokset vakuuttavat vahvistamalla lukijan omia käsityksiä, ja videotallenteella esiintyvä asiantuntija tuntuu tutulta ja vetoaa tunteisiin.

Lähemmässä tarkastelussa kyseessä on kuitenkin tavoitteellisesti muokattu ja levitetty erehdyttävä sisältö, jonka tietopohja on vääristynyt tai puuttuu jopa kokonaan – paljon savua, muttei tulta.

Tässä artikkelissa tarkastellaan disinformaation olemusta ja roolia modernissa yhteiskunnassa sekä keinoja puuttua sen haittavaikutuksiin.

Disinformaatio on globaali ja jokapäiväinen riski

Disinformaatio on tarkoituksella tuotettua ja jaettua väärää tietoa, jonka tavoitteena on hämärtää totuutta tai johtaa ihmisiä harhaan. Disinformaation tarkoituksellisuus erottaa sen misinformaatiosta, joka on myös väärän tiedon levittämistä, mutta saattaa tapahtua vahingossa. Misinformaatiota voi olla esimerkiksi vanhentunut ja siten virheellinen tieto, jota jakaja luulee ajantasaiseksi.

Disinformaatiolla sen sijaan on aina vahingoittamistarkoitus. Tahallaan levitettyä harhaanjohtavaa tai väärää sisältöä ovat myös valeuutiset, jotka ulkoisesti näyttävät journalismilta, mutta eivät sitä todellisuudessa ole.

Jatkuva harhaanjohtavan tiedon kohtaaminen eri muodoissaan koettelee ihmisten tarkkaavaisuutta, kriittistä ajattelukykyä ja esimerkiksi tekoälyn lukutaitoa. Euroopan komission tilaaman Flash Eurobarometer 464 -raportin (TNS Political & Social 2018) mukaan yli kolmannes tutkimukseen vastanneista (37 %) kertoo kohtaavansa valeuutisia joka päivä tai lähes joka päivä ja 31 prosenttia kertoo kohtaavansa niitä vähintään kerran viikossa.

Noin 71 prosenttia vastaajista kokee olevansa täysin tai jossain määrin kykenevä tunnistamaan tietoa tai uutisia, jotka vääristävät todellisuutta tai ovat valeuutisia. Kuitenkin joka viides (26 %) kokee, että ei ole varma kyvystään tunnistaa väärää tietoa. (TNS Political & Social 2018.)

Disinformaation haasteet ovat maailmanlaajuisia. Maailman talousfoorumin Global Risk Report 2024 osoittaa, että tekoälyn tuottama väärä tieto ja valeuutiset (53 %) ovat toiseksi suurin globaalin laajuuden riski. Se tulee heti kärkeä pitävän äärimmäisten sääilmiöiden (66 %) jälkeen. Riskejä arvioivassa raportissa varoitetaan, että disinformaatio voi esimerkiksi vaikuttaa merkittävästi poliittisiin vaaleihin.

Vielä sitäkin suurempi haitta saattaa olla kasvava yleinen epäluottamus tietoa ja mediaa kohtaan, joka raportin mukaan syventää polarisoituneita näkemyksiä yhteiskunnassa. Raportissa arvioidaan, että ilmiö voi johtaa kansalaislevottomuuksiin, ja riskeihin reagoimattomuudella voi olla odottamattomia seurauksia. (TNS Political & Social 2018.)

Myös World Economic Forumin (2025) uusimmassa raportissa disinformaatio on edelleen kärkipäässä riskien osalta ja sen arvioidaan olevan kahden vuoden aikajänteellä suurin riski.

Yksilöiden haasteet kasautuvat yhteiskunnallisiksi ongelmiksi

Tekoäly on nopeuttanut disinformaation tuotantoa ja alentanut sen kustannuksia. Lisäksi tekoäly luo edellytykset disinformaation tehokkaalle ja laaja-alaiselle levittämiselle esimerkiksi mahdollistamalla nopeat, riittävän laadukkaat käännökset eri kielialueille.

Tekoäly mahdollistaa myös personoidun vaikuttamisen. Sisältöjä voidaan manipuloida esimerkiksi vahvistamaan kohdeyleisön ajatusvinoumia. Tunnettu esimerkki ajatusvinoumasta on vahvistusharha eli taipumus omaksua tietoa, joka tukee omaa maailmankuvaa ja vältellä tietoa, joka sitä haastaa.

Vääristelty tieto digitaalisissa kanavissa, erityisesti sosiaalisessa mediassa, vaikuttaa voimakkaasti osaan ihmisistä. He saavat vahvistuksia omille uskomuksilleen tai alkavat epäillä tutkitun tiedon luotettavuutta.

Esimerkiksi sosiaalisessa mediassa kiertää toisinaan tieteellisiksi naamioituja artikkeleita, joiden kirjoittajia ja tiedejulkaisua ei todellisuudessa ole olemassakaan. Nämä julkaisut leviävät ihmisten käyttäessä niitä omien uskomustensa tieteellisen pohjan perusteluun.

Julkaisun taustat olisi suhteellisen helppo tarkistaa hakemalla tutkijoiden profiileja ja tiedejulkaisun alkuperää internetin lukuisista tähän tarkoitukseen soveltuvista lähteistä, kuten Google Scholarista. Monelta tämä jää kuitenkin tekemättä.

Olemme erilaisia siinä, miten herkästi omaksumme perusteettomia uskomuksia tai miten kriittisiä olemme. Syyt tähän ovat moninaiset. Eroja on havaittu esimerkiksi intuitiivisen ja analyyttisen ajattelutavan välillä. Intuitiivinen ajattelu on pääpiirteissään nopeaa ja tunnepohjaista, analyyttinen tietoista ja hidasta. Analyyttisessä ajattelussa pyritään ratkaisemaan, onko jokin asia totta vai ei. Perusteettomat uskomukset voivat vedota ihmisiin intuitiivisesti. Tieteellinen maailmankuva auttaa välttämään välittömiä intuitiivisia ratkaisuja ja ohjaa tarvittaessa pohtimaan asiaa syvällisemmin ja rationaalisemmin. (Paavilainen 2023.)

Disinformaation suurin haaste ei kuitenkaan ole yksittäisten henkilöiden vaan koko yhteiskunnan tasolla. Disinformaatio heikentää yhteiskuntaa muun muassa rapauttamalla kansalaisten luottamusta instituutioihin, mediaan ja asiantuntijoihin.

Tekoälyn aikakaudella harhaanjohtavaa tietoa liikkuu niin paljon, ettei ihmisillä ole varmuutta kohtaamansa tiedon luotettavuudesta. Haastavinta on sellaisilla internetin sivustoilla, joilta puuttuu ammattitoimittajat ja usein myös faktantarkistus. Tämä vaikeuttaa kaikkien yhteiskunnan toimijoiden kykyä tehdä tietoon perustuvia päätöksiä.

Disinformaatio horjuttaa tiedepohjaista keskustelua

Mitä sitten on luotettava oikea tieto ja miten se rakentuu? Platonin klassinen tulkinta tiedosta määrittelee sen ”hyvin perustelluksi tosiuskomukseksi” (Gettier 1963).

Tiedolle on keskeistä sen sosiaalinen ulottuvuus ja sosiaaliskonstruktiivinen prosessointi. Uutta tietoa ja sen merkityksiä rakennetaan sosiaalisessa vuorovaikutuksessa, koska tieto ei siirry mekaanisesti ihmiseltä toiselle (ks. esim. Alamäki 2018; Piaget 1985; Vygotsky 1978). Aiempi tieto vaikuttaa esimerkiksi ihmisten kykyyn oppia uutta teknologista tietoa (Yu, Lin ja Fan 2015).

Uuden oppimiseen ja uskomusten muodostumiseen liittyy siten tulkintaa ja monia sosiaalisia ja psykologisia tekijöitä.

Tieteelliselle tiedolle on tyypillistä sen itseään korjaava luonne: tieteellisessä keskustelussa jatkuvasti täydennetään ja tarkistetaan aiempia tutkimustuloksia. Hyvä esimerkki tästä ovat ravinto- ja terveyskeskustelut.

Tiedemaailmassa harvoin tehdään pitkälle meneviä johtopäätöksiä esimerkiksi yhden empiirisen tutkimuksen perusteella. Vaikka tutkimuksen kohdejoukko olisi erittäin laaja, itse tutkimusasetelma tai käytettävät mittarit saattavat olla jollakin tavalla vinoutuneita. Tutkijat tunnistavat tämänkaltaiset haasteet, ja uusilla tutkimuksilla pyritään vahvistamaan tai kiistämään aiempia tuloksia.

Kirjallisuuskatsaukset, jotka koostavat kymmeniä saman aiheen tutkimuksia, ovat usein jo varsin vankkoja lähteitä. Niiden perusteella voidaan suhteellisen luotettavasti esimerkiksi arvioida, että enemmistö tutkimustuloksista ennemminkin osoittaa tutkitun ilmiön todenperäisyyden kuin kiistää sen.

Viime aikoina merkittäväksi yhteiskunnalliseksi haasteeksi on muodostunut asiantuntijoihin kohdistuvan luottamuksen heikentyminen. Erityisesti epäluottamus on kohdistunut eri alojen tutkijoihin. Yhdeksi syyksi tähän on esitetty sitä, että lähes jokainen voi näennäisen helposti itse etsiä tietoa internetistä. (Wikforss 2020 ja siinä esitetyt lähteet.)

Disinformaatiolla myös tarkoituksenmukaisesti heikennetään tutkijoiden ja ylipäätään asiantuntijoiden roolia. Eräs disinformaation keino on hyödyntää harhaa, jonka mukaan asiantuntijat olisivat jyrkästi eri linjoilla, vaikka todellisuudessa he olisivat hyvinkin yksimielisiä. Näkemys asiantuntijoiden yksimielisyydestä nimittäin vaikuttaa olennaisesti siihen, miten myönteisesti henkilö suhtautuu tieteeseen. (Wikforss 2020 ja siinä esitetyt lähteet.)

Faktat ja kriittisen ajattelun opetus torjuvat disinformaatiota

Ihmisille syntyneet väärät uskomukset tai disinformaatioon perustuvat virheet kannattaa tilaisuuden tullen oikaista lähdekritiikkiin perustuen, huolellisesti mutta neutraalisti. Selitysten tulee pohjautua tieteelliseen näyttöön. On hyödyllistä tuntea yleisönsä, sillä liian monimutkaiset argumentit eivät välttämättä toimi ihmisten suosiessa yksinkertaisia selityksiä. Tällöin kannattaa keskittyä muutamaan olennaiseen faktaan. Sen sijaan asioiden perinpohjainen käsittely on tehokasta silloin, kun opiskelijat ovat motivoituneita pohtimaan asioita perusteellisesti ja haastamaan omia käsityksiään. (Paavilainen 2023.)

Erityisen tehokasta on väärän tiedon ja niihin perustuvien uskomusten synnyn ennaltaehkäisy. Tällöin ihmisille opetetaan valmiuksia tarkastella informaatiota kriittisesti. Heille voidaan myös tarjota esimerkiksi tiettyihin mediassa leviäviin valeuutisiin liittyviä vasta-argumentteja, joilla he voivat torjua väärän tiedon vaikutuksia. (Paavilainen 2023 ja siinä esitetyt lähteet.)

Tutkimukset viittaavat siihen, että henkilöillä, joilla on hyvä tieteellinen lukutaito, on muita vähemmän perusteettomia uskomuksia. Lisäksi on näyttöä siitä, että tarkoituksenmukaisesti suunnitellulla opetuksella ja kursseilla voidaan kehittää kriittistä, tieteellistä ajattelua sekä kykyä arvioida tiedon luotettavuutta. (Paavilainen 2023 ja siinä esitetyt lähteet.)

Koulutuksessa kannattaa kiinnittää huomiota siihen, että opiskelija oppii tieteellistä ajattelua parhaiten silloin, kun hän joutuu kohtaamaan ja arvioimaan erilaisia (mahdollisesti virheellisiäkin) väitteitä ja vasta-argumentteja sekä vastaamaan niihin itse. Tällainen lähestymistapa voi johtaa jopa syvällisempään oppimiseen kuin pelkkä oikeiden teorioiden esittely. (Paavilainen 2023 ja siinä esitetyt lähteet.)