Sopimukset korkeakoulujen kansainvälisen yhteistyön kulmakivinä

Nykypäivän korkeakoulukentässä kansainvälinen yhteistyö on yhä olennaisempi osa korkeakoulujen strategisia tavoitteita. Olemassa olevia kumppanuuksia muokataan ja uusia verkostoja sekä toimintamalleja rakennetaan. Kansainvälinen toiminta läpäisee koko korkeakouluyhteisön, vaikuttaen opiskelijoihin sekä opetukseen, tutkimukseen, koulutusvientiin ja muihin osaamisalueisiin. Toiminnan laajuus voi vaihdella yksittäisten kotimaisten kumppaneiden kanssa työskentelystä kokonaisten kampusten tai suurten tutkimushankkeiden hallinnoimiseen ulkomailla. Sujuvan kansainvälisen yhteistyön rakentaminen ja ylläpitäminen vaatii laajaa osaamista, kuten kykyä verkostoitua, neuvotella ja toimia monikulttuurisessa ympäristössä.

Kirjoituksessa käsittelemme sopimusten merkitystä ja tuomme esiin sopimusosaaminen yhtenä kansainvälisen toiminnan keskeisenä osa-alueena korkeakoulussa. Artikkelin idea syntyi käytännön työskentelystämme kansainvälisten oikeudellisten asioiden parissa Haaga-Heliassa. Kokemuksen kautta olemme havainneet, että aihepiiriin liittyy monitahoisia näkökulmia ja haasteita, jotka vaativat ratkaisuja korkeakoulukontekstissa. Meitä motivoi halu auttaa niitä, jotka osallistuvat sopimusten laatimiseen mutta jotka eivät vielä tunne aihepiirin keskeisiä kysymyksiä syvällisesti. Vaikka käsittelemämme asiat eivät ole kaiken kattavia, ne tarjoavat hyödyllisen viitekehyksen aiheen hahmottamiseen.

Riskien minimointi ja yhteisymmärryksen varmistaminen

Kansainvälinen yhteistyö tapahtuu usein eri kulttuuriympäristöissä, joilla on omat arvonsa ja norminsa. Yhteistyön onnistumiseksi tarvitaan yhteinen eettinen perusta. Osapuolten tulee olla tietoisia toistensa eettisistä normeista sekä mahdollisista arvoristiriidoista. Myös osapuolten maiden erilaiset oikeusjärjestelmät voivat aiheuttaa haasteita, esimerkiksi sopimusten, oikeudenkäyntien, tietojen hallinnan, säilytyksen ja saatavuuden osalta. Esimerkiksi henkilötietojen suojaa koskeva lainsäädäntö voi vaihdella huomattavasti maiden välillä sekä vaatimusten että seuraamusten osalta. Lisäksi tietyissä maissa tutkimusnormit voivat olla sallivampia tai tiukempia kuin toisissa. Vaikka akateemisen rehellisyyden peruskehys on laajasti tunnustettu, yksityiskohtaiset ohjeet voivat vaihdella. Lähestymistavat vilppiin voivat vaihdella neuvovista toimenpiteistä tiukkoihin rangaistuksiin. Käytännössä yhteistyötä tulee arvioida alussa ja säännöllisesti, tasapainottaen yhteistyön odotettuja tuloksia moraalisten, eettisten ja oikeudellisten näkökohtien kanssa. (Dusdall & Powell 2021.)  

Kansallisessa kontekstissa on huomioitava, että jotkin tutkimus- ja opetusalat voivat olla kiistanalaisia tai jopa laittomia tietyissä maissa. Siksi erityistä varovaisuutta on noudatettava tutkimusta kehitettäessä tai kansainvälistä yhteistyötä laajennettaessa. (Shih 2023) Korkeakouluilla tulisi olla selkeä kansainvälistymissuunnitelma, joka on helposti saatavilla ja jossa huomioidaan riskien arviointi ja huolellisuus. Korkeakoulut eivät saa unohtaa, että yhteistyö korkeamman riskin maassa voi altistaa opettajat tai muun henkilöstön useille riskeille. Tällaisissa tilanteissa tulee aina harkita vaihtoehtoisia tapoja saavuttaa tutkimuksen tai opetuksen tavoitteet. Kansainvälisessä korkeakouluyhteistyössä on useita hallinnollisia ja oikeudellisia kysymyksiä, jotka voivat olla ongelmallisia tulevaisuuden kehitykselle, kuten erilaiset akateemiset kalenterit ja oikeudelliset esteet. (Shih, Gaunt & Östlund,2020)  

Sopimusten valmistelussa on suositeltavaa ottaa mukaan korkeakoulun asiantuntijoita, joilla on erityisosaamista sopimuksen koskemilta alueilta, ja tarvittaessa hakea ulkopuolista asiantuntemusta. Myös tekoälyä voi käyttää tukityökaluna, mutta se ei tunnista kaikkia sopimusympäristön yksityiskohtia tai vivahteita.

Miksi sopimuksia tarvitaan kansainvälisessä yhteistyössä?

Sopimukset ovat arvokas työkalu kansainvälisessä yhteistyössä. Niiden avulla voidaan ehkäistä tulevia yhteistyöongelmia ja varmistaa, että oikeudelliset esteet on huomioitu. Puutteellinen sopimus tai sopimuksen puuttuminen voi johtaa arvokkaan materiaalin menetykseen, ja tulevat yhteistyöt voivat nopeasti kariutua, jos toisen osapuolen tiedot tulevat julkisiksi. Näin voi käydä esimerkiksi, jos immateriaalioikeuksia koskevat ehdot eivät ole huolellisesti määriteltyjä.

Yksi tärkeimmistä asioista ennen sopimuksen laatimista on neuvotella sopimuksen kielestä. Kielen tulee olla sellainen, jonka molemmat osapuolet ymmärtävät. Erityistä huomiota tulee kiinnittää tilanteisiin, joissa sopimus laaditaan usealla kielellä. Joskus toinen osapuoli haluaa laatia sopimuksen myös omalla kielellään, ja tämä toive tulee harkita tarkoin. Näissä tilanteissa tulee käyttää vähintään auktorisoitua kääntäjää. Selkeyden vuoksi on hyvä mainita, mikä kieli on ensisijainen. (Lehtonen 2021.)  

Opiskelijoiden rooli

Yksi kansainvälisten sopimusten laatimisen kulmakivistä korkeakoulumaailmassa on opiskelijoiden roolin huomioiminen. Usein unohtuu, että opiskelijoiden oikeudet tulee ottaa asianmukaisesti osaksi sopimuksen laadintaa. Esimerkiksi kaksois- tai yhteistutkintoja rakennettaessa sopimuksessa tulee käsitellä valintaperusteet, arviointi, arvostelu, muutoksenhaku, lukukausimaksut, todistusten myöntäminen ja käyttäytymissäännöt. Neuvotteluissa tulee varmistaa, että opiskelijoiden oikeudet esimerkiksi opinto-ohjaukseen, tukipalveluihin ja henkilötietojen suojaan huomioidaan sekä se, miten opiskelijoiden asema turvataan, jos tutkinto-ohjelmaan tulee merkittäviä muutoksia opiskelun aikana. Yksityiskohtaisemmat asiat voidaan lisätä sopimuksen liitteeksi, jolloin koko sopimusta ei tarvitse päivittää, jos esimerkiksi arviointikriteerit muuttuvat.

Voi myös herätä kysymys, mitä opiskelijoille tapahtuu, jos toinen osapuoli irtisanoo sopimuksen ennen sen päättymistä. Sopimuksessa tulee olla ehto, jossa osapuoli tunnustaa vastuunsa ja sitoumuksensa sillä hetkellä opiskelevia kohtaan ja sitoutuu sallimaan opiskelijoiden suorittaa ohjelmansa loppuun normaalissa ajassa. Onnistuneen suorituksen jälkeen opiskelijalla on oikeus saada opintosuoritusote ja tutkintotodistus.

Huolellisen sopimustoiminnan tavoite ja lainvalinnan merkitys

Lainvalinta on usein yksi kiistellyimmistä ehdoista kansainvälisissä sopimusneuvotteluissa. Minkä maan lakia sopimus noudattaa ja missä mahdollinen riita ratkaistaan? Kaikki oikeusjärjestelmät eivät ole samanlaisia kuin suomalainen järjestelmä, ja korvaukset voivat olla miljardiluokkaa ja tuomiot voivat sisältää henkilökohtaisia rangaistuksia, jotka vaikuttavat vapauteen, ruumiiseen tai henkeen. Sopimuksessa ja sen liitteissä on määriteltävä etusijajärjestys ristiriitatilanteiden varalta.

Lainsäädäntö voi edellyttää sopimusten tekemistä uhkasakon nojalla, esimerkiksi henkilötietojen käsittelysopimus ulkoistettaessa henkilötietojen käsittelyä (Lehtonen 2021). Huolellisen sopimustoiminnan tavoitteena voidaan tiivistetysti pitää keskeisten oikeuksien turvaamista, kohtuuttomien vastuuseen liittyvien riskien välttämistä, pätevyyteen liittyvien kysymysten ratkaisemista, sopimusriitojen ratkaisemista ja riidanratkaisutarpeiden huomioimista.

Huomioitavat sopimusehdot

Seuraavassa tarkastellaan sopimuksen eri ehtoja hieman tarkemmin. Lainvalintalauseke mahdollistaa sen, että osapuolet voivat määritellä, minkä maan lakia sopimukseen sovelletaan. Tämä on tärkeää kansainvälisissä sopimuksissa, sillä se tuo selkeyttä ja ennakoitavuutta riitatilanteissa. Lainvalinta ei yleensä toteudu kotimaisten sopimuskumppaneiden välillä. (Lehtonen 2021.) 

Lainvalintaan tulee kiinnittää huomiota, jos osapuolet ovat eri valtioista. Pohjoismaat, Sveitsi ja Belgia ovat korkeakoulun näkökulmasta oikeudellisesti turvallisia ja hyväksyttäviä lainvalintamaita. Yleisesti ottaen eurooppalaiset lait ovat tilanteen mukaan voimassa (ei kuitenkaan Englanti, koska sillä on common law -järjestelmä). On kuitenkin muistettava, että emme yleensä tunne vieraiden maiden lakeja, joten kannattaa käyttää vain kansainvälisissä sopimuksissa yleisesti käytettyjä, kuten Sveitsiä ja Belgiaa. Arabimaiden tai Intian lakeihin ei suositella tukeutumista. Yleisesti ottaen lait, joissa on suuria epävarmuuksia rangaistusten muodoista tai määristä, ovat hyvin epäviisaita valintoja. Entä tulisiko valita käräjäoikeus vai välimiesmenettely? Täytyy muistaa, että kaikkien maiden välimiesmenettelypäätöksiä ei panna täytäntöön Suomessa. Sama pätee toiseen osapuoleen: vaikka voittaisit välimiesoikeudessa, et välttämättä saa päätöstä täytäntöön toisen osapuolen kotimaassa.

Mitä tapahtuu, jos osapuolet eivät pääse sopuun?

Jos sopimusosapuolet eivät ole sopineet sovellettavasta laista (tätä tilannetta tulisi välttää, koska se voi johtaa merkittäviin riitoihin ja oikeudenkäynteihin), yhtenäiset lainvalintasäännöt antavat ohjeita. Näissä tilanteissa sopimussuhteisiin sovellettavaa lakia koskevat säännöt on määritelty Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa, joka tunnetaan nimellä Rooma I -asetus. Rooma I -asetuksen tavoitteena on varmistaa, että lainvalintasäännöt ovat yhtenäiset ja ennakoitavat Euroopan talousalueella. Joskus voi olla, ettei edes Rooma I -asetus anna ohjeita tiettyyn tilanteeseen. Tällöin sopimukseen sovelletaan sen maan lakia, jossa sopimuksen ominaispiirteinen suoritus tapahtuu. (Fondia 2025.) 

Henkilötietojen suoja pähkinänkuoressa

Kansainvälistä yhteistyötä ja sopimuksia ei voi käsitellä mainitsematta henkilötietojen siirtoja Euroopan talousalueen ulkopuolelle. Yleensä kansainvälisessä korkeakouluyhteistyössä siirretään jossain määrin henkilötietoja. Henkilötietojen siirto ETA-alueen ulkopuolelle vaatii asianmukaisen perusteen ja tietosuojalainsäädännön muiden vaatimusten noudattamista. Jos siirrät henkilötietoja EU:n ja ETA:n ulkopuolelle, suojaustaso ei välttämättä ole sama kuin EU:ssa GDPR:n mukaisesti. (Regulation (EU) 2016/679 of the European Parliament and of the Council.)  

Tällaiset siirrot voivat aiheuttaa riskejä niiden henkilöiden kannalta, joiden tietoja on siirretty, sillä heidän tietonsa eivät välttämättä ole riittävän suojattuja. GDPR asettaa ehdot henkilötietojen siirrolle ETA-alueen ulkopuolelle kolmansiin maihin tai kansainvälisille järjestöille. (Tietosuojavaltuutetun toimisto 2025.) Tyypillisesti korkeakoulu siirtää opiskelijoiden ja henkilöstön henkilötietoja. Kirjoittajat syventyvät henkilötietojen siirtoon seuraavassa artikkelissaan ja käsittelevät henkilöstön ja opiskelijoiden tietojen siirtoon liittyviä velvoitteita ja rajoituksia.

Ennen viimeistä aihetta muistutetaan, ettei olemassa olevan sopimuksen päivittämistä saa unohtaa. Sopimuksen elinkaari voi olla useita vuosia, ja esimerkiksi kaksoistutkinto-ohjelman opetussuunnitelmaan tai sopimusta koskevaan lainsäädäntöön voi tulla muutoksia. On tärkeää muistaa, että sopimuksen allekirjoittamisen jälkeen sen ehtoja tulee tarkistaa aika ajoin. Yleisesti, jos muutoksia tehdään, kaikkien osapuolten tulee hyväksyä ne. Muutokset tulee dokumentoida kirjallisesti selkeyden ja täytäntöönpanon varmistamiseksi, erityisesti jos alkuperäisessä sopimuksessa on kirjallinen muutosvaatimus. Kirjallinen muutosvaatimus edellyttää molempien osapuolien kirjallista suostumusta muutoksen tekemiseen. (Fondia 2025.) 

Sopimuksen päättämisen onnistunut hallinta

Viimeisenä, kuitenkin keskeisenä seikkana, sopimuksen päättäminen tulee määritellä selkeästi niin, ettei sitä voi tulkita eri tavoin. On ymmärrettävä, miten ja milloin sopimus voidaan päättää. Erityistä tarkkuutta vaaditaan tilanteissa, joissa on liitännäissopimuksia, esimerkiksi laitteeseen liitettyjä tietokoneohjelmia erillisellä sopimuksella. Näissä tilanteissa voi tulla yllätyksiä, jos toista sopimusta ei voi päättää heti.

Hyvät ehdot kertovat, milloin irtisanominen on mahdollista ja mikä on irtisanomisajan pituus. Yleisesti on molempien osapuolten etu, että sopimuksesta pääsee kohtuullisesti eroon. Sopimuksen päättäminen eroaa purkamisesta siinä, että irtisanomisessa on irtisanomisaika, kun taas purkamisessa sopimus päättyy heti. Termit menevät usein sekaisin, mutta tärkeää on ehtojen sisältö, ei termit. (Lehtonen 2021.) 

Sopimuksen päättämisen jälkeen sopimusta ei enää käytetä aktiivisesti. Kuitenkin osa sopimuksen ehdoista jää voimaan, kuten salassapito, vahingonkorvaus, immateriaalioikeudet, lainvalinta ja oikeuspaikka. (Lehtonen 2021.) Esimerkiksi jaettua opetusmateriaalia ei saa käyttää ilman luovan osapuolen lupaa. Myös opiskelijoihin ja heidän suorituksiinsa liittyviä luottamuksellisia tietoja tulee säilyttää turvallisesti tietyn ajan.

Lopuksi

Tässä artikkelissa on käsitelty joitakin seikkoja, joita korkeakoulu voi kohdata kansainvälisiä yhteistyösopimuksia laatiessaan. Artikkeli kuitenkin tuo esiin vain yleisimpiä kysymyksiä, joita sopimuksen laatija voi joutua käsittelemään. Kansainvälinen yhteistyö ja siihen liittyvät sopimukset vaativat monien yksityiskohtien huomioimista. Kansainvälisen oikeuden monimutkaisuuden vuoksi huolellinen lainvalinnan, riidanratkaisun ja maksuehtojen harkinta on olennaista. Lisäksi kansainvälisessä yhteistyössä kulttuuri- ja kielierojen tiedostaminen on tärkeää selkeän viestinnän ja tehokkaan sopimuksen laatimisen kannalta sekä tulevaisuuden hedelmällisen yhteistyön mahdollistamiseksi.

Kuva: Shutterstock