Sosiaalinen media urapohdinnoissa ja koulutustiedonhaussa

Yhteishakujen ja valintakokeiden tienoilla opintoneuvojan työssä korostuvat kysymykset kullekin sopivista koulutuksista ja ammattialoista. Sosiaalisessa mediassa jaettu ura- ja koulutustieto parhaimmillaan kirkastaa kysyjän suunnan ja tarjoaa ajantasaisia vinkkejä yhdistää itselle sopivat opinnot työhön, työttömyyteen tai perheeseen. Some-yleisökin tarjoaa kokemuksensa kysyjän käyttöön.

Oma ammatillinen polkuni kulkee opiskeluasioiden parissa ja meneillään ovat ohjausalan opinnot, joten sosiaalisessa mediassa tulee väistämättä vastaan lukuisia keskusteluketjuja ja ryhmiä, joissa aihepiiri puhututtaa. Kaikenlaisten arvailijoiden varalta korkeakoulujen ja muiden ohjausalan asiantuntijoiden on hyvä olla hereillä opastamassa kyselijöitä oikean tiedon lähteille.

Some – korkeakouluopinnoista haaveilevien puskaradio

Sosiaalisessa mediassa jaettu uratieto käsittää koulutukseen, ammatteihin ja työllistymiseen liittyvää kokemusperäistä informaatiota (Sampson ym. 2018). Korkeakouluopinnoista haaveilevat hyödyntävät sosiaalista mediaa puskaradiona, josta voi löytää uusia näkökulmia täydentämään läheisiltä saatua tietoa ja auttamaan oppilaitoksen valinnassa (Le, Dobele & Robinson 2019). Sosiaalisesta mediasta haetaan aitoja kokemuksia vertaisilta, jotka kertovat koulutuksista vilpittömästi ja kiertelemättä (Shields & Peruta 2019).

Sosiaalisen median keskusteluketjut vilisevät kysymyksiä myös aikuisilta, jotka pohtivat uudelleen elämänsä suuntaa. Tämän päivän työelämää ja ammatteja leimaa epävakaus. Yksilöt kohtaavat toistuvia työpaikan ja työtehtävien vaihdoksia, minkä vuoksi muutoksiin sopeutuminen, elinikäinen oppiminen sekä uraan liittyvä ohjaus ovat aikuisillakin tarpeen (Savickas 2012). Havaintojeni perusteella alapohdintojen sekä työllistymis- ja palkkauskysymysten lisäksi sosiaalisessa mediassa kärkeen nousevat pohdinnat siitä, miten opinnot missäkin toteutuvat ja onko työssäkäyvän, perheellisen aikuisen mahdollista haaveilla opiskelusta ajankäytön ja toimeentulon kannalta.

Kun on kyse aikuisista ja työssäkäyvistä, henkilöt eivät välttämättä ole valmiiksi minkään ohjauksen piirissä, ja siksi hakevat vastauksia verkosta ja vertaisilta. Yhteisöllinen ideointi voi jollekin olla kullanarvoinen keino keksiä uusi suunta uran viimeisille vuosikymmenille. Osa sosiaalista mediaa hyödyntävistä arvostaa mahdollisuutta myös anonyymiin kysymiseen (Shields & Peruta 2019), jolloin keskeneräisiä urasuunnitelmia ei tarvitse jakaa läheisille tai työtuttaville.

Korkeakouluvalintaan yleisesti vaikuttavat viisi ulottuvuutta ovat tietyn tutkinnon tai oppilaitoksen maine, uranäkymät, opetuksen toteuttaminen, joustavuus ja haastavuus, hallinnolliset asiat, kuten opiskelijavalinnan perusteet, sekä yleinen opiskelijaelämä (Le, Dobele & Robinson 2019). Opiskelun aloittamista pohtivat ottavat sosiaalisen median kanavat käyttöön oman päätöksensä tueksi, varmistamaan, että he ovat tehneet oikean valinnan korkeakoulun suhteen (Shields & Peruta 2019).

Tiedon pätevyyden arviointi on vaikeaa

Siinä missä perinteisen puskaradion keskustelut voivat jäädä yksilöiden välisiksi, sosiaalisessa mediassa jaettavat kuulopuheet ovat ’julkisia’ ja jäävät talteen verkkoon – näin keskustelut voivat tavoittaa laajan yleisön myös passiivisten lukijoiden joukossa (Le, Dobele & Robinson 2019). Lisäksi keskusteluihin törmää sosiaalisessa mediassa sekä tarkoituksella että sattumalta, itse ryhmiin liittymällä ja kysymällä tai postauksia ja linkkejä seuraamalla (Sampson ym. 2019).

Tietoa tuotetaan sosiaalisessa mediassa yhteisöllisesti. Kysyjän on vaikeaa arvioida, mikä tieto on oikeaa ja mikä ei. Osallistujat saattavat sosiaalisessa mediassa jakaa laajalle yleisölle virheellistä tietoa, mikä on sosiaalisen median olennaisimpia haasteita ja esimerkiksi ohjausalan ammattilaisten joukossa huomioon otettava seikka (Sampson ym. 2018). Lähdekriittisyyden opettamisen merkitys onkin hyvä nähdä yhtenä osana ohjausalan ammattilaisten rooleja.

Jaettu tieto ei välttämättä aina ole ajantasaista tai kattavaa. Koulutuksen, ammatin ja työllistymisen realiteetit ovat voineet muuttua vastaajan kokemuksiin nähden, ja niin kysyjän kuin vastaajan taustoitus koulutus- ja työhistoriasta voi olla puutteellinen (Sampson ym. 2018). Verkkoyhteisössä kommentteja voi saada niin tutuilta, tuntemattomilta kuin asiantuntijoilta (Le, Dobele & Robinson 2019). Tämä on sekä hyöty että haaste yhteisöllisessä tiedon tuottamisessa.

Lisäksi jokainen kokemus on aina yksilöllinen. Sosiaalisessa mediassa jaettu tieto koulutuksista ja urasta perustuu ajan saatossa erilaisia elämänkokemuksia hankkineiden henkilöiden havaintoihin, ja voi siten esittää rajattuja tai turhankin yleistettyjä tulkintoja (Sampson ym. 2018).

Somen käyttö hakukoneena

Sosiaalisesta mediasta etsitään myös virallisista lähteistä löytyvää faktatietoa esimerkiksi valintakokeista, mikä voi johtua joko kysyjän omasta sosiaalisen median käyttötavasta tai siitä, että löydetty tieto halutaan ’varmistaa’ sosiaalisista lähteistä (Le, Dobele & Robinson 2019). On olemassa yllättävän suuri joukko, joka hakukoneiden ja virallisten verkkosivujen sijasta etsii säännöllisesti hallinnollista faktatietoa juuri sosiaalisen median ryhmistä.

Sosiaalisen median toimisto Kurio Oy:n (2025; 2023) raporteissa todetaan, että lähivuosien kansainvälisesti tärkeimpiin sometrendeihin kuuluu sosiaalisen median käyttö hakukoneena Googlen sijasta. Raporttien mukaan tämä trendi tulee nousemaan entisestään tulevina vuosina, ja näkyy etenkin Z-sukupolven toiminnassa.

Opintohallinnollisten kysymysten lisäksi monenlaista arvailua ja virheellistä muistelua liikkuu sosiaalisessa mediassa varsinkin Kelan etuuksiin ja työttömyyteen liittyvissä asioissa, jotka ovat itselleni aiemmalta työuralta ja nykyisestäkin tehtävästä tuttuja. Vertaisilta kysytään paljon opiskeluun, työttömyysjaksoihin ja erilaisiin perhetilanteisiin kietoutuvista raha-asioista, ja saadut vastaukset ovat kirjavia.

Asiantuntijoiden rooli ulottuu somessa vaikuttamiseen

Ohjauksen ammattilaisten on sosiaalisessa mediassa tarpeen puuttua väärän tiedon jakamiseen keskusteluissa ja ohjata osallistujat pätevien lähteiden pariin (Sampson ym. 2019). Jos huomaan somekeskusteluissa epätarkkaa tietoa, riennän usein kommentoimaan, jotta virheellinen tieto ei leviäisi ja some-kansa ei tekisi hätiköityjä päätöksiä vaikkapa opinnoista eroamiseksi. Samoin toimii moni muun muassa työllisyys- tai sosiaalipalveluissa työskentelevä tuttava, joille asiantuntijatiedon jakaminen on eettisesti tärkeä arvo. Toki asiantuntijoiden kannattaa pitää mielessä, ettei somen kautta työ ulottuisi aivan liikaa vapaa-ajalle ja että kommenttien tulee olla harkittuja ja perustua julkiseen tietoon (Työturvallisuuskeskus 2022).

Korkeakoulujen on hyvä muistaa, että sosiaalisessa mediassa koulutuksistamme ja käytännöistämme jaettu tieto vaikuttaa organisaatiokuvaan ja hakijoiden käsityksiin, halusimme tai emme. Koulutusalan kokemuksia jaetaan esimerkiksi opintojen laadusta, vaativuudesta, keveydestä, toteutustavoista tai sopivuudesta työn ohelle. Toki sosiaalisen median keskusteluissa jaetut positiiviset kokemukset toimivat myös vertaissuositteluna korkeakouluille ja niiden tarjoamille koulutuksille, ja ovat omiaan houkuttelemaan uusia opiskelijoita avoimeen ja hakijoita tutkintoihin.

Kuva: Shutterstock