Kohti kirkastuvaa tavoitetta – TREFFA-työkalu kokeillen kehittäen

SOTELI – YHTEISTÄ ymmärrystä rakentamassa liikunnasta ja hyvinvoinnista -hankkeessa yksi ennakkoon määritellyistä päätavoitteista oli kehittää viitekehys kokonaisvaltaisen liikkumiskokemuksen ohjaamiseen sosiaali-, terveys- ja liikunta-alalle. Tämän tavoitteen ympärille rakentui monitahoinen kehittämisprosessi, jonka tuloksena syntyi TREFFA-työkalu – väline ammattilaisen oman ohjausosaamisen arviointiin ja kehittämiseen.

Työkalun kehittämisessä hyödynsimme kokeilevan kehittämisen ja spiraalimallin periaatteita, kuten iteratiivisuutta, jatkuvaa oppimista, reflektointia sekä suunnanmuutosten hyväksymistä. Tässä artikkelissa kuvaamme kehittämisprosessin kulkua, jossa korostuivat oppiminen, ennakko-oletusten uudelleen arviointi sekä tunteiden ja epävarmuuden hyväksyminen osana yhteisen ymmärryksen rakentamista.

Joustava kehittämispolku

Kuvaamme TREFFA-työkalun kehittämispolun kokeilevan kehittämisen ja kehittämisen spiraalimallia soveltaen, koska nämä kehittämisen mallit soveltuvat erityisesti prosesseihin, joissa lopputulosta ei voida ennakoida kehittämisen alkuvaiheessa. TREFFA-työkalun kehittäminen tapahtui askel kerrallaan: jokainen vaihe tuotti uutta tietoa, jonka pohjalle seuraava vaihe rakentui. Näin prosessin suunta täsmentyi ja muotoutui kehitystyön edetessä. (Ks. Hassi, Paju & Maila 2015 osa 2; Salonen, Eloranta, Hautala & Kinos 2013, 14.)

Vaikka tässä artikkelissa jäsennämme kehittämisprossin vaiheittain eteneväksi prosessiksi (kuva 1), todellisuudessa eteneminen oli tavoitteen, ideoiden, kokeilujen ja lopputuloksen välistä vuoropuhelua (ks. Hassi ym. 2015, osa 1). Jokaisessa vaiheessa näkyi myös kehittämisen jatkuva sykli kehittämistiimin reflektointina, arviointina sekä vuorovaikutuksena.

Kuva 1. TREFFA-työkalun kehittämisen vaiheet ideasta pilotointiin.

Sumeasta alusta kohti tavoitteen kirkastumista

Kehittämisprosessi käynnistyi yhteisen ymmärryksen rakentamisella ja kehittämistavoitteen kirkastamisella (kuva 2). Hankkeessa ennakkoon määritelty tavoite, kehittää viitekehys kokonaisvaltaisen liikkumiskokemuksen ohjaamiseen sosiaali-, terveys- ja liikunta-alalle, herätti useita kysymyksiä ja haastoi kehittämistiimiä miettimään muun muassa, mitä tarkoittaa kokonaisvaltainen liikkumiskokemus.

Tavoitteen epämääräisyyttä lähdimme ratkaisemaan perehtymällä laajasti aikaisempiin tutkimuksiin eri teemoista, kuten liikkumisen edistämisestä ja siihen vaikuttavista tekijöistä, ohjaamisesta sekä kohtaamisesta ja vuorovaikutuksesta, joiden avulla pyrimme rakentamaan yhteistä ymmärrystä tavoitteesta ja kirkastamaan sitä.

Kuva 2. Sumea vaihe – idea työkalusta.

Kerätystä tutkimustiedosta jokainen kehittämistiimin jäsen rakensi oman näkemyksensä kehittämistavoitteesta, kokonaisvaltaisesta liikkumiskokemuksen ohjaamisesta (kuvat 3–5), mikä teki näkyväksi, miten me kehittämistiimin jäseninä ymmärsimme kokonaisvaltaisen liikkumiskokemuksen.

Kuva 3. Kehittämistiimin jäsenen näkemys kokonaistavoitteesta; kokonaisvaltaisen liikkumiskokemuksen ohjaaminen.

Kuva 5. Kehittämistiimin jäsenen näkemys kehittämistavoitteesta; kokonaisvaltaisen liikkumiskokemuksen ohjaaminen.

Kokeilen kehittäen -prosessin mukaisesti siirryimme nopeasti kokeiluvaiheeseen. Kokeilujen lähtökohtana ei ole täydellisen ratkaisun kehittäminen vaan tavoitteena on lisätä ymmärrystä ja oppia, jotka ohjaavat prosessia eteenpäin (Hassi ym. 2015, osa 1).

Ensimmäisessä vaiheessa järjestimme kaksi työpajaa sosiaali-, terveys- ja liikunta-alan asiantuntijoille, joissa altistettiin kehittämistiimin tuottamat näkemykset, kokonaisvaltaisen liikkumiskokemuksen ohjaamisesta, asiantuntijoiden arvioitavaksi. Samalla haastettiin heitä tuottamaan ajatuksia ja näkemyksiä muun muassa siitä, mitkä vaikuttavat kohtaamisen kokemukseen asiakasohjaustilanteissa asiakkaiden/ ammattilaisten näkökulmasta. Tavoitteena oli laajentaa ymmärrystä sekä kirkastaa, mitä olemme tekemässä, jotta vastaamme sosiaali-, terveys- ja liikunta-alan ammattilaisten tarpeeseen.

Asiantuntijatyöpajojen jälkeen pysähdyimme tarkastelemaan siihen mennessä kertynyttä aineistoa ulkopuolisen vetämässä visualisoinnin työpajassa. Tämä oli yksi käännekohta kehittämisprosessissa, sillä sen aikana kirkastui, mitä olemme kehittämässä ja miksi. Prosessi, joka alkuvaiheessa keskittyi viitekehyksen rakentamiseen, sai tässä kohdin uuden suunnan: huomio siirtyi itsearviointityökalun kehittämiseen, joka kohdistui erityisesti asiakastyössä tapahtuvaan kohtaamiseen (kuvat 6 ja 7).

Kohtaaminen valikoitui kehittämisen kohteeksi, koska se oli tunnistettu keskeiseksi tekijäksi vaikuttavan asiakasohjaustyön näkökulmasta. Muutosta kohti viitekehyksestä työkaluksi ohjasi erityisesti asiantuntijoiden esiin nostama kysymys: mitä uutta kehitettävä viitekehys tarjoaa myös kokeneelle ammattilaiselle?

Kuva 6. Visualisoinnin työpajassa syntynyt kohtaamisen itsearvioinnin työkalun sekä prosessikuva.

Kuva 7. Visualisoinnin työpajassa syntynyt kohtaamisen itsearvioinnin työkalun reflektiokysymykset.

Tämä suunnanmuutos kuvastaa kehittämisprosessin ei-lineaarista luonnetta, jossa yksittäisillä havainnoilla, keskusteluilla tai kohtaamisilla voi olla merkittävä vaikutus kehittämisprosessiin ja siten myös lopputulokseen. Tämä suunnanmuutoksen seurauksena suuntasimme tiedonhakua reflektointiin ja erilaisiin reflektiomalleihin.

Kokeillen kohti reflektiotyökalua

Kehittämistavoitteen kirkastuessa testasimme itsearviointityökalua nopeilla kokeiluilla kehittämistiimin jäsenten omissa toimintaympäristöissä. Nämä kokeilut käynnistivät kehittämisprosessin vaiheen, jossa jokainen uusi versio rakentui edellisen päälle, haastaen myös aiemmat oletukset (kuva 8). Tämä vaihe sisälsi useita nopeita kokeiluja sosiaali-, terveys- ja liikunta-alan ammattilaisilla. Heidän osallistamisensa suuntasi työkalun kehittämisen vastaamaan entistä paremmin heidän tarpeitansa.

Kuva 8. Nopeiden kokeilujen vaihe.

Tässä vaiheessa näkyi vahvasti myös kehittämisen spiraalimaisuus, jossa jokaisen kokeilun jälkeen pysähdyimme, reflektoimme ja arvioimme saatua, mikä lisäsi ymmärrystämme kehitettävästä asiasta ja johti työkalun uudelleen muotoilemiseen. Tässä vaiheessa hyödynsimme myös laajasti teoriaa, jolla haimme perusteluita ja uusia näkemyksiä kehittämisprosessiin. Näin kehittämisprosessi eteni vaihe vaiheelta, jossa jokaisen uuden kokeilun jälkeen kehittämistiimi tarkasteli kokonaisuutta ja teki päätöksen seuraavasta vaiheesta.

Versio 1: Viiden T:n ja yhden P:n ja A:n malli

• ”Tiedostan, että asiakkaan tekemättömyys ärsyttää” tai tiedostan, etten koe liikkumisen puheeksiottoa omakseni…”
• ”Tunnistan, että ärsytys johtuu minusta itsestäni ja asettamista aikataulupaineista.”
• ”Tunnustan sen vaikuttavan asiakaskohtaamiseen siten, että turhaudun…”
• ”Tavoittelen, että opin ennakoimaan nämä hetket ja aikataulutan…”
• ”Kokeilen käytännössä…”
• ”Arvioin kokeiluni ja suunnittelelen, miten jatkan asian kanssa…”

Kuva 9. Viiden T:n ja yhden P:n ja A:n malli.

Versio 2: 4:n T:n Kolb-malli tvistattuna Karthagenin sipuleilla

• Kuva simpukkamalli, jossa eri tasot näkyvät eri väreillä: Värit vaihtuvat kerroksissa liukuvasti.
• Miten mallissa voisi näkyä reflektointi tilanteen/ asiakaskohtaamisen aikana että jälkeen? (Schönin malli)
• Reflektointi edestakaisin kulkevaa – toisessa olla pidemmällä kuin toisessa

Kuva 10. Työkalun toinen versio.

Versio 3: Reflektiotyökalu

Kuva 11. Työkalun kolmas versio.

Kehittämisprosessin viimeisessä, työkalun pilotointi – ja viimeistelyvaiheessa (kuva 12), työkalua muotoiltiin graafikon kanssa (kuva 13). Keräsimme myös siitä palautetta monialaiselta asiantuntijaryhmällä. Saadun palautteen pohjalta muokkasimme työkalun nimeä, jolloin siitä tuli TREFFA-työkalu. Lisäksi tiivistimme erityisesti TREFFA-työkaluun liittyvän julkaisun sanoitusta ja kirkastimme täytettävän työkalun rakennetta, mikä sisältää reflektiokysymykset.

Kuva 12. Työkalun pilotointi- ja viimeistelyvaihe.

Tämän jälkeen valmista TREFFA-työkalua testattiin sosiaali-, terveys- ja liikunta-alan opiskelijoilla. Testauksen tavoitteena oli testata työkalun sanoitusta ja sen toimivuutta oman ohjausosaamisen kehittämisessä. Pilotin jälkeen tehtiin viimeisiä tarkennuksia työkalun rakenteeseen, ja se julkaistiin Haaga-Helia amk:n verkkosivuilla (Laiho ym. 2025).

Kuva 13. TREFFA-työkalun luonnos ja graafikon tekemä kuva.

Monialaisuus kehittämistiimissä

Monialaisessa tiimissämme, jossa mallia kehitettiin, oli mukana ammattilaisia laajalla työkokemuksella liikunta-alalta sekä sosiaali- ja terveysalalta. Tiimin työkokemus painottui oman substanssialan lisäksi myös pedagogiseen osaamiseen, kokemukseen sosiaali- ja terveysalan käytännön elintapaohjaustyöstä sekä elämyspedagogiikasta.

Tässä kehittämisprosessissa tämä monialaisuus näkyi eri alojen asiantuntijoiden osallistumisena ja yhteistyönä koko prosessin ajan. Keskeistä tiimin toiminnan kannalta oli kaikkien aktiivinen osallistuminen, mikä vahvisti sitoutumista ja mahdollisti erilaisten näkökulmien yhdistämisen rakentaen laaja-alaista ymmärrystä (ks. World Health Organization 2010, 18).

Monialainen yhteistyö voi tuoda myös omat haasteensa yhteisen kielen ja käsitteistön puuttumisen tai ammatillisten toimintakulttuurien eroavaisuuksien kautta. Nämä voivat vaikeuttaa yhteisen ymmärryksen ja yhteisten käytäntöjen löytämistä. (D’Amour 2005.)

Tässä kehittämisprosessissa tunnistamme nämä edellä mainitut haasteet. Tiimin eri alan asiantuntijat katsoivat samaa asiaa erilaisesta näkökulmasta, kuten havaitsimme, kun piirsimme ensimmäisiä kuvia kehittämistavoitteesta, kokonaisvaltaisen liikkumiskokemuksen ohjaamisesta.

Kehittämisprosessimme alun tiedostettu ja osittain tiedostamaton ihmettelyvaihe tarjosi meille mahdollisuuden yhteisen ymmärryksen rakentamiselle. Tässä vaiheessa kävimme erilaisia keskusteluja liittyen kehittämistiimin jäsenten ymmärrykseen aiheesta, jota herätti muun muassa nämä piirretyt kuvat, mutta myös tavasta toimia. Konkreettisesti tämä yhteisen ymmärryksen syventyminen näkyi muun muassa lisääntyneenä ymmärryksenä toisen alan käytetyistä käsitteistä ja toimintatavoista.

Tämä molemminpuolinen ihmettely on ollut keskeinen osa yhteisen ymmärryksen rakentamista. Se vaatii luottamuksellista ja avointa ilmapiiriä, joka tarjoaa mahdollisuuden ihmettelylle, jossa ei ole kyse vain tiedon jakamisesta, vaan myös omien oletusten näkyväksi tekemisestä ja tarvittaessa uudelleen tarkastelusta.

Keskeneräisyyden hyväksyminen

Kokeillen kehittäen vaatii kehittämistiimiltä epävarmuuden sietoa ja ymmärrystä siitä, että jokaisen kokeilun tarkoitus on synnyttää uutta tietoa kehitettävästä ideasta. Oletuksena ei saa olla, että kehitettävä idea olisi valmis, kun se altistetaan kokeilulle. (Hassi ym. 2015, osa 1.)

Kehittämistiimin ajatusten jakaminen ulkopuolisille varhaisessa vaiheessa, kun omatkin ajatukset olivat vielä osin jäsentymättömiä, saattoi viedä kehittämistiimin jäsenetkin epämukavuusalueelle. Kehittämisprosessissa oli hyväksyttävä keskeneräisyys.

Toisaalta juuri näiden keskeneräisten ajatusten avaaminen sosiaali-, terveys- ja liikunta-alan ammattilaisille, esihenkilöille, kehittämistyön asiantuntijoille sekä alan opiskelijoille mahdollisti näkemään työkalun kohderyhmän tarpeet sekä suuntaamaan kehittämistä kohti näitä. Ajatusten avaaminen toi ilmi myös kehittämistiimin erilaiset näkemykset kehitettävästä asiasta ja haastoi yhteiseen keskusteluun, asioitten auki puhumiseen.

Kehittämisprosessin aikana epävarmuus oli pysyvä elementti – sekä sisällöllisesti että prosessin etenemisen kannalta. Kokeileva kehittäminen tarjosi mallin, jossa epävarmuus ei ollut este vaan lähtökohta. Jokainen kokeilu oli keino kaventaa epävarmuutta ja tehdä näkyväksi uusia suuntia. (Hassi ym. 2015 osa 2.)

Kehittämistyöstä opitut

TREFFA-työkalun kehittämisprosessi mahdollisti kehittämistiimimme osaamisen kehittymisen niin sisällöllisesti kuin kehittämistyön näkökulmasta. Kokonaisuudessaan prosessi opetti, että kehittämistyössä tarvitaan kärsivällisyyttä, avoimuutta sekä jatkuvaa reflektiota. Prosessin aikainen jatkuva reflektio auttoi tunnistamaan kehityskohteita ja suuntaamaan prosessia, mutta myös haastamaan omia ennakko-olettamuksia.

Kehittämisprosessin onnistumisen kannalta vuorovaikutus, avoimuus sekä luottamus ovat avainsanoja. Kehittämisprosessin aikana koetaan erilaisia tunteita myös negatiivisia, kuten epävarmuutta, epätietoisuutta, ristiriitaisia odotuksia sekä turhautumista. Tiimin jäsenet voivat kokea näitä erilaisia tunteita eri vaiheessa prosessia ja eri syistä. Tunteiden kokemiseen voi vaikuttaa myös erilaiset aikaisemmat kokemukset ja tietoisuus kehittämisprosessista.

Alussa yhteisesti jaettu ymmärrys kehittämisprosessista voi auttaa ymmärtämään prosessin kulkua ja vähentämään negatiivisia tunteita. Toisaalta tietoinen keskustelu kehittämisprosessin aikana koetuista tunteista voi vahvistaa kehittämistiimin jäsenten välistä luottamusta, avoimuutta sekä yhteistä kokemusta, mikä taas vahvistaa kehittämisprosessia. Käytännössä tämä voisi tarkoittaa esimerkiksi sitä, että kehittämistiimi sopii yhdessä tavasta nostaa esiin tunteita, jotka eivät välttämättä muuten tulisi näkyviin mutta jotka vaikuttavat työskentelyyn.

Tässä kehittämisprosessissa kokeilen kehittäen -malli yhdistettynä spiraalimalliin tarjosi meille mahdollisuuden synnyttää jotakin uutta. Prosessi on vaatinut aikaa, mutta se on mahdollistanut eri toimijoiden aidon osallistamisen sekä syvällisten reflektointien ja keskustelujen käymisen.

Jälkikäteen prosessia tarkastellessamme emme pysty selittämään kaikkia etenemisen vaiheita, perustelemaan valintoja, joita olemme tehneet tai tunnistamaan kaikkia prosessin aikaisia käännekohtia. Lopputulokseemme on vaikuttanut se, miten hyvin prosessin aikana olemme oppineet ja miten tätä opittua olemme osanneet ja uskaltaneet hyödyntää.