TKI-määritelmä – ’one size fits all’ vai sittenkään ei? 

Ammattikorkeakouluilla on keskeinen rooli Suomen TKI-toiminnan (tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoiminnan) kentässä ja siten myös mahdollistamassa elinkeinoelämän ja yhteiskunnan kehittymistä ja uusiutumista. Ammattikorkeakoulujen lakisääteisenä tehtävänä on korkeakouluopetuksen lisäksi ’harjoittaa ammattikorkeakouluopetusta palvelevaa sekä työelämää ja aluekehitystä edistävää ja alueen elinkeinorakennetta uudistavaa soveltavaa tutkimustoimintaa, kehittämis- ja innovaatiotoimintaa sekä taiteellista toimintaa’ (L932/2014). Laki itsessään tuo TKI-toiminnan, erityisesti soveltavan tutkimuksen ja kehittämisen ammattikorkeakoulujen toiminnan ytimeen. Samalla laki sitoo TKI-toiminnan vahvasti opetukseen: TKI tuottaa uutta osaamista ja tietoa korkeakouluopetukseen.  

Tilastokeskuksen t&k-määritelmän täyttävä t&k-toiminta on rahoituksen peruste 

TKI-toiminta on ammattikorkeakouluille edellä esitetyn lakisääteisen toiminnan lisäksi yksi toiminnan mahdollistavan rahoituksen peruste. TKI-toimintaa toteutetaan ammattikorkeakouluissa pääosin ulkopuolisella rahoituksella, mutta TKI-toiminnan laajuus määrittelee myös ison osan ammattikorkeakouluille myönnettävän perusrahoituksen suuruudesta. Nykyisessä rahoitusmallissa TKI-toiminta kattaa 20 % ammattikorkeakoulun Opetus- ja kulttuuriministeriöltä saaman perusrahoituksen kokonaisuudesta (OKM 2024).

Käytännössä TKI-toiminnaksi lasketaan seuraavat.

• Ulkoisesti rahoitetut T&K-hankkeet (12 %)
• Suoritetut ylemmät (YAMK) ammattikorkeakoulututkinnot (6 %)
• Ammattikorkeakoulujen tekemät julkaisut (2 %). 

Ulkopuolisen T&K-rahoituksen määrittelyssä hyödynnetään Tilastokeskuksen (2025) määritelmää, jonka mukaan tutkimus- ja kehittäminen tarkoittaa ’yleisesti luovaa ja systemaattista toimintaa tiedon lisäämiseksi ja tiedon käyttämistä uusiin sovelluksiin. Tavoitteena on jotakin olennaisesti uutta.’ Tilastokeskus tarkentaa määritelmää viiden ominaispiirteen avulla. Näiden mukaan tutkimus- ja kehittämistoiminnan on oltava: 

• Uutta tietoa tavoittelevaa: Se tuottaa uusia tuloksia ja tietoja. On kuitenkin huomioitava, että Tilastokeskuksen mukaan vain tiedon soveltaminen uusien ratkaisuiden, tuotteiden tai prosessien luomiseksi ei ole T&K-toimintaa. 
• Luovaa: T&K-toiminnassa tarvitaan luovaa ongelmanasettelua ja hypoteesien testaamista. Rutiininomainen, vanhoilla periaatteilla tehty kehitystyö ei ole T&K-toimintaa. 
• Onnistumisen suhteen epävarmaa: T&K-toiminnan tuloksia ei voi etukäteen ennustaa vaan ne ovat epävarmoja.  
• Systemaattista: T&K-toiminta tapahtuu suunnitelmallisesti. Tavoitteet, vaikkakin työn luonteen vuoksi onnistumisen osalta epävarmat, ja tavoitteiden saavuttamiseksi varatut resurssit on määritelty etukäteen. Tavoitteiden toteutumista myös seurataan.  
• Tuloksiltaan siirrettävissä olevaa ja/tai toisinnettavaa: T&K-työn tuottama tieto ja tulokset ovat toisinnettavia ja siirrettävissä. 

Tilastokeskuksen mukaan T&K-toimintaan kuuluu sekä perustutkimus, soveltava tutkimus, että kehittämistyö. Perustutkimuksella tässä viitataan sellaiseen uutta tietoa luovaan toimintaan, joka ei ensisijaisesti tähtää käytännön sovelluksiin. Soveltavalla tutkimuksella puolestaan tarkoitetaan uutta tietoa tavoittelevaa toimintaa, jossa ensisijaisena tähtäimenä on tietty käytännön sovellutus. Esimerkkeinä tästä ovat sovellusten etsiminen perustutkimuksen tuloksille tai uusien menetelmien ja tapojen luominen tietyn ongelman ratkaisemiseksi. Kehittämistyöllä tarkoitetaan tutkimuksen tuloksena saadun tiedon hyödyntämistä uusien tuotteiden, prosessien tai menetelmien kehittämiseksi tai olemassa olevien olennaiseen parantamiseen. (Tilastokeskus 2025.) 

T&K-määritelmän haasteet ammattikorkeakoulun arjessa 

Ammattikorkeakoulujen tutkimus on lähtökohdiltaan soveltavaa. Lisäksi ammattikorkeakouluissa tehdään kehittämis- ja innovaatiotyötä: puhummekin TKI- ja TKIO-työstä. TKI sisältää tutkimuksen ja kehittämistyön lisäksi innovaatiotyön ja TKIO puolestaan yhdistää nämä oppimiseen (Alanko-Turunen & Kunnari 2025; Kilja ym. 2024). Ammattikorkeakoulujen toiminta siis noudattaa ammattikorkeakoululain sanaa: ammattikorkeakoulut tekevät soveltavaa TKI-toimintaa, joka palvelee opetusta sekä alueen elinkeinorakenteen uudistamista.

Tämä laaja-alainen työ vahvistaa innovaatiokyvykkyyksiä ja esimerkiksi yrittäjämäistä ajattelumallia ja tuo siten laajasti erilaista osaamista yhteiskuntaan (UAS4Europe 2025). Voi myös perustellusti väittää, että ammattikorkeakoulujen tekemä TKIO-toiminta soveltavan tutkimuksen, kehittämistyön ja innovoinnin sekä opetuksen yhdistelmänä edistää ainutlaatuisella tavalla kilpailukyvyn vahvistamisen ja tuottavuuden kasvattamisen kansallisia ja alueellisia tavoitteita (Parlamentaarinen TKI-työryhmä 2023; Uudenmaan liitto 2021). Ilman ammattikorkeakoulujen TKI-toimintaa emme pääse kansallisiin tai alueellisiin TKI-tavoitteisiimme (mm. Arene 2025).  

Tilastokeskuksen T&K-määritelmä ei kuitenkaan onnistu kattamaan kaikkea ammattikorkeakoulujen tekemää TKIO-työtä. Ensinnäkin innovointi jää eksplisiittisesti määritelmän ulkopuolelle. Innovaatiotoiminnalla tarkoitetaan Tilastokeskuksen (2025) mukaan kaikkea (yrityksen) kehittämis-, rahoitus- tai kaupallistamistoimia, jotka tähtäävät tai johtavat innovaatioihin. Tämä on kuitenkin osa ammattikorkeakouluille asetettua lakisääteistä tehtävää. Sen lisäksi se on merkittävässä roolissa tiedekorkeakoulujen tekemän perustutkimuksen jatkona (esimerkiksi Aalto-yliopiston innovaatiopalvelut) ja osa monien ammattikorkeakoulujen tekemää soveltavaa tutkimustyötä. 

Toiseksi kehittämistoiminnan osalta Tilastokeskuksen T&K-käsitteen tulkinta käytännön työssä haastaa ammattikorkeakouluja. Haaste ja tietynlainen ristiriita kätkeytyy määritelmän sisäisiin kytkentöihin ja tulee esille seuraavassa.

Kuitenkin määritelmään sisältyvä olennainen rajaus haastaa ja jopa kyseenalaistaa kehittämistyön sisältymisen T&K-toiminnaksi. Tilastokeskuksen määritelmän mukaan ’pelkkä olemassa olevan tiedon soveltaminen uusien ratkaisujen, tuotteiden, prosessien tai menettelytapojen kehittämiseksi ei ole tutkimus- ja kehittämistoimintaa’.  

Nähdäksemme T&K-määritelmä on ristiriitainen, erityisesti soveltavan tutkimuksen ja kehittämistyön osalta. Sovellettavan tiedon alkuperällä näyttäisi olevan olennaisen tärkeä merkitys – tiukasti tulkittuna tämä tarkoittaa, että uusi sovellettava tieto olisi luotava empirian pohjalta saman (hanke)toiminnan puitteissa. Kuitenkin jo määritelmällisesti kehittämishanke hyödyntää aiemman perus- tai soveltavan tutkimuksen tietoja ja tuloksia, ei niinkään tuota niitä yksin ja itsenäisesti. Jaottelu perustutkimukseen, soveltavaan tutkimukseen ja kehittämistoimintaan vaatii kehityskulkua, jossa perus- ja soveltava tutkimus tuottaa tietoa ja aineksia kehittämistoiminnalle. Kehittämistoiminnassa puolestaan voidaan yhdistellä eri lähteistä tulevaa, mutta olemassa olevaa tietoa ja tämän pohjalta luoda jotain täysin uutta, käytännön toimintaa hyödyttävää. Lähtökohtaisesti uuden luomisen pohjalla on kuitenkin ’olemassa olevan tiedon soveltaminen’.  

Epävarmuutta on esimerkiksi tilanteissa, joissa kehittämishankkeessa hyödynnetään aiemmin muissa yhteyksissä tuotettua, käytännön tapauksiin perustuvaa tietoa uusien ratkaisujen luomiseen. Onko tällöin kyse T&K-määritelmän mukaisesta toiminnasta? Määritelmän tiukka tulkinta viittaisi siihen, että pelkkä tällaisen tiedon soveltaminen ei riitä täyttämään T&K-määritelmää. Tämä siitäkin huolimatta, että kaikki muut T&K-määritelmän ominaisuudet täyttyisivät: tuloksena olisi luovasti tuotettua uutta tietoa, menetelmiä ja prosesseja, näihin tuloksiin olisi päädytty systemaattisen ja toistettavissa olevan työn perusteella ja työn lopputulosten aikaansaaminen olisi ollut epävarmaa.  

Kehittämishankkeissa raja T&K-toiminnaksi luettavan tekemisen ja ei-T&K-toiminnan välillä on usein hyvin tulkinnanvarainen. Selvää on, että esimerkiksi pelkkä olemassa olevan teknologian soveltaminen uudessa kontekstissa tai tietojärjestelmän varmistamiseen tai ylläpitoon liittyvä ohjelmiston suunnittelu, ohjelmointi ja kehittäminen eivät lähtökohtaisesti ole T&K-toimintaa. Samoin rutiininomainen tuotantoprosessien laajentaminen tai skaalaaminen, tuotteiden tai palveluiden monistaminen ja räätälöinti eri ympäristöihin ja erilaiset rutiininomaiset selvitykset, esimerkiksi useaan kertaan samalla (lähes) tavalla toistettavat markkinatutkimukset, eivät ole T&K-toimintaa. Näissä esimerkeissä ei tavallisesti täyty useampi T&K-määritelmän ominaisuus: on esimerkiksi kyse rutiininomaisesta tekemisestä, jossa lopputulos on suhteellisen selkeästi hahmotettavissa jo ennen toimeen ryhtymistä ja luovuuden vaade on pieni.  

Kuitenkin usein kehittämistyö vaatii merkittäviäkin muutoksia, luovaa ja kriittistä ajattelua sekä eri lähteistä tulevan tiedon uudenlaista yhdistelyä ja hyödyntämistä. Tällöin toiminta pitäisi nähdäksemme ymmärtää T&K-toiminnaksi, vaikka hyödynnettävä tieto ei olekaan hankkeessa tuotettua ja tällöin täysin uutta. Rajanvedot ovat kuitenkin haastavia ja niistä olisi syytä keskustella yhteiskunnassa avoimesti, jotta ymmärrys on mahdollisimman samankaltainen. 

Yhteinen keskustelu on tarpeen 

T&K-määritelmän tulkinnanvaraisuuden aiheuttama haaste ei ole yhdentekevä, koska sillä on suoria, merkittäviä käytännön vaikutuksia. Ammattikorkeakoulujen TKI-toiminnastaan Opetus- ja kulttuuriministeriöltä saama perusrahoitus määrittyy Tilastokeskuksen T&K-määritelmän mukaisesti. Käytännössä ammattikorkeakoulut saavat rahoitusta T&K-hankkeista, joissa täyttyvät kaikki viisi Tilastokeskuksen T&K-toiminnalle asettamaa ominaisuutta. Tällöin tämän rahoituksen ulkopuolelle jäävät innovaatio- ja kehittämishankkeet, joissa sovellettavaa tietoa ei luoda itse hankkeessa tai se pohjautuu käytännön havaintojen pohjalle.

Nämä hankkeet ovat hyvin merkittäviä ammattikorkeakoulun lakisääteisen tehtävän toteuttamiselle – ja alueellisten innovaatioekosysteemien toiminnalle. Onkin mahdollista, että rahoituksen puuttuessa näiden hankkeiden toteuttaminen vähenee radikaalisti. Tällä puolestaan on merkittävä vaikutus alueiden yritysten uudistumiskykyyn, sillä ammattikorkeakoulujen kehittämishankkeet kohdistuvat useimmiten pk-yrityskenttään ja uudistavat sitä.  

Yhteiskunnassamme onkin tärkeä käydä keskustelua ammattikorkeakoulujen moninaisesta roolista TKI-kentällä. Ammattikorkeakouluissa tehtävä TKI-työ on vaikuttavaa ja uudistaa alueellisesti elinkeinorakennetta elinkeinoelämää ja yhteiskuntaa ketterästi. Rooliin kuuluvat niin soveltava tutkimus, kehittämis- ja innovaatiotoiminta kuin näiden vaikuttavuuden kasvattaminen sitomalla ne opetukseen. Jotta roolia on mahdollista toteuttaa ja edistää, on tärkeä keskustella myös siitä, miten tämän hetken T&K-määritelmän ulkopuolelle jäävät toiminnot huomioidaan, tai kuinka T&K-määritelmää on tarkoituksenmukaisinta tulkita erityisesti ammattikorkeakouluissa.  

Kuva: Shutterstock