Kone ja ihminen johtajina – tehokkuus ja inhimillisyys kohtaavat

Teknologia, tekoäly ja algoritmit muuttavat johtamisen tapoja jopa radikaalisti, perinpohjaisesti. Koneet eivät enää ainoastaan tue inhimillistä päätöksentekoa, vaan yhä useammin myös ohjaavat sitä tiettyyn suuntaan. Algoritmit määrittävät tavoitteita ja seuraavat ihmisten suoriutumista. Kehitys nostaa esiin monia kiinnostavia kysymyksiä.

Väitämme, että kaiken takana on jatkossakin ihminen. Tulevaisuudenkin johtaminen on pitkälti suunnan näyttämistä, vuorovaikutusta ja arvoihin perustuvaa harkintaa. Siinä inhimillisillä, läsnäolevilla kohtaamisilla ja tilannetajulla on elintärkeä roolinsa – tunteita, empatiaa ja huumoriakaan unohtamatta. Ne eivät katoa mihinkään.

Haaga-Heliassa johtamisen opinnoissa korostuu sekä teknologinen ymmärrys että inhimillinen vuorovaikutus. Opintojaksoilla, kuten Esihenkilön perustehtävät ja HR-järjestelmät, opiskelijat tarkastelevat tekoälyn ja datan roolia johtamisessa, mutta samalla harjoittelevat empatiaa, eettistä päätöksentekoa ja tilannetajua. Oppimistehtävissä yhdistetään teknologiset työkalut ja ihmislähtöinen johtaminen, jotta opiskelijat valmistautuvat toimimaan johtajina, jotka osaavat hyödyntää koneen tehokkuutta unohtamatta ihmisyyden merkitystä.

Koneen ja ihmisen välinen työnjako johtajuudessa on monin tavoin puhutteleva ja myös eettinen kysymys: mitä kone voi tehdä paremmin, entä mihin ainoastaan ihminen kykenee jatkossakin – ja miten näiden kahden vahvuudet voivat tulevaisuudessa toimia rinnakkain? Tarkastelemme kirjoituksessa konejohtamisen ja ihmisjohtamisen kohtaamista – missä kulkevat koneen rajat, miten ne piirtyvät, ja mistä ihmisen korvaamattomuus alkaa?

Ihmisjohtamisen monivivahteisuus – huomiointia ja kanssakulkijuutta 

Kehitys on nopeaa ja päätähuimaavaa. Koneet voivat analysoida valtavia tietomassoja, ennustaa trendejä ja optimoida toimintoja. Koneet tekevät päätöksiä ja asettavat tavoitteita perustuen tarkkoihin laskelmiin ja ennakoivaan analyysiin. Mutta miten tämä eroaa inhimillisestä johtamisesta? Entä mitä tulee ottaa huomioon, kun teknologiaa hyödynnetään johtamisessa?

Ihmisten johtamisessa on aina mukana jotain, mitä kone ei pysty kopioimaan: empatiaa, huumoria, tilannetajua ja kykyä tulkita toisten tunteita, omia unohtamatta. Ihmisjohtajan voima piilee kyvyssä ymmärtää hetkissä muuttuvia tilanteita ja tulkita hienovireisesti, mitä ympärillä todella tapahtuu. Tunnelma, ilmapiiri ja yksilöiden tarpeet kuuluvat inhimillisiin ytimiin. Ihmisen päätöksentekoon vaikuttaa se, miten tilanteessa ollaan läsnä ja kuinka osataan reagoida oikealla tavalla oikeaan aikaan.

Johtamisessa ei aina ole oikeita vastauksia. Usein ratkaisevaa on ajoitus, sävy ja kyky luoda tilanne, jossa kaikki osapuolet kokevat, että heidän mielipiteillään on oikeasti merkitystä (Luukka 2024). Huumori, empaattinen kohtaaminen ja rakentava epämuodollisuus voivat olla ratkaisevia tekijöitä, jotka avaavat uuden tavan katsoa ongelmaa tai vahvistavat yhteisön tunteen. Näissä hetkissä ihmisten johtaminen on todella monisyistä, eikä sen arvoa ei voi mitata pelkästään suorituskyky- tai tulosmittareilla (Northouse 2022).

Kone voi tehdä tehokkaita ja rationaalisia päätöksiä. Koneen tapa toimia on usein suoraviivaisempaa ja ennakoitavampaa kuin ihmisen. Ihmisen kyky tehdä tilannekohtaisia valintoja ja reagoida inhimillisesti tekee ihmisjohtamisesta monivivahteista ja tilanteissa muuttuvaa.

Kone johtaa ilman titteliä – mutta kenen nimissä

Koneella ei ole (ainakaan vielä) titteliä, mutta sen tekemät päätökset voivat vaikuttavaa monin tavoin ihmisten työhön. Kone ei ole sidottu samoihin hierarkkisiin rakenteisiin kuin ihminen, mutta samalla sen valinnat voivat muokata työntekijöiden arkea yhtä lailla kuin ihmispohjainen päätöksentekokin. Tämä nostaa esiin kiinnostavan kysymyksen: miten käy ihmisen, tarvitseeko ihminen yhä jonkun tittelin johtajana ja miksi?

Kun algoritmi toimii johtajana, auktoriteetti ei kenties synny samoista perinteisistä seikoista kuin ihmisen johtajuudessa. Kone ei voi vielä hyödyntää perinteisiä valtuuksia, kuten asemaa organisaatiossa tai henkilökohtaisia suhteita. Sen uskottavuus, pätevyys tai auktoriteetti rakentuu tiedon ja suorituskyvyn perusteella – mutta entä arvojen ja moraalin tasolla? Kuka kantaa vastuun, kun päätöksiä tekee algoritmi? Tähän jokaisen esihenkilön pohdittavaan kysymykseen saanemme lisätietoa Haaga-Heliassa vuonna 2025 käynnistyneessä Kone johtajana -hankkeessa, jonka tutkimustuloksia pääsemme tarkastelemaan vuoden 2026 lopulla.

Kone ei kanna eettistä vastuuta. Se ei kykene nojaamaan aidosti ja henkilökohtaiseen historiaansa peilaten valinnoissaan arvoihin, ja sen päätöksentekoon ei voi liittää samaa inhimillistä harkintaa, joka kuuluu ihmisjohtajuuteen. Algoritmit voivat luoda ylivertaisia ratkaisuja, mutta ne eivät kykene arvioimaan niiden inhimillisiä tai moraalisia seurauksia samalla kuten korvaamaton ihminen. Eettinen vastuu jää toistaiseksi aina ihmiselle.

Yhdistelmäjohtajuus – kone ja ihminen rinnakkain

Tulevaisuuden johtajuus ei ole joko koneen tai ihmisen vastuulla, vaan yhteisessä vuorovaikutuksessa piilee se kiinnostavin kulma. Koneet eivät väsy, eivätkä ne altistu inhimillisille virheille samalla tavalla kuin me epätäydelliset, inhimilliset ihmiset. 

Tulevaisuuden johtajilta edellytetään uudenlaista osaamista, jossa yhdistyvät monisyiset ihmistaidot, teknologinen lukutaito ja kriittinen ymmärrys koneiden rajoista ja eettisistä kysymyksistä. Kone voi olla ajattelun hyödyllinen apuri, vapauttaa ihmisjohtajaa hallinnollisesta kuormasta ja rutiinitehtävistä, mutta se ei voi korvata vuorovaikutuksen ydintä. 

Kristallipalloomme tiirailleen toteamme, että tulevaisuudessa johtajuus tulee olemaan vuorovaikutteista tasapainottelua koneen tarjoaman tehokkuuden ja inhimillisen ymmärryksen välillä. Voimme luoda konejohtajan kanssa yhdessä paremman ja kestävämmän johtamisympäristön, kun osaamme toimia fiksusti rinnakkain, vahvuutemme ymmärtäen ja niitä täydentäen.

Tulevaisuuden johtajuus

Johtajuus ei ole katoamassa, mutta se muuttuu vimmaista vauhtia – ei hätää, kyllä kyydissä pysytään, kun vain olemme hereillä ja nappaamme omiksemme oleelliset oivallukset. Johtaminen on yhä vankemmin kykyä suunnata, kohdata ja kantaa vastuuta. 

Inhimillinen johtaminen ei ole vastavoima teknologialle, vaan sen rinnalla kulkeva, korvaamaton ulottuvuus. Empatia, huumori, arvopohjainen päätöksenteko ja läsnäolon taito ovat edelleen niitä tekijöitä, jotka saavat ihmiset kulkemaan toistensa rinnalla – ja seuraamaan toisiaan. Väitämme, että tässä piilee johtajuuden radikaali ydin: kyky yhdistää tietoa ja tunnetta, analyysiä ja arvopohjaa, tehokkuutta ja tarkoitusta.

Mikä tekee sekä meistä että koneista yhä parempia johtajia? Vastaus löytyy yhteistyöstä – mutta ennen kaikkea siitä, että ihminen tunnistaa, mikä on hänen roolinsa ja paikkansa. Johtajuutta ei voi ohjelmoida kokonaan koneelle, koska johtaminen on ytimessään aina ollut ja tulee olemaan ihmiseltä ihmiselle. Johtajuutta todella tarvitaan edelleen – myös sen varmistamiseen, että ihmiset eivät katoa teknologian rattaiden ja järjestelmien keskelle.

Kuva: Shutterstock