”Monot samaan suuntaan” – mutta mikä on suunta? TKIO-jännitteiden takana piileviä mahdollisuuksia

Keväällä 2025 Haaga-Helia ammattikorkeakoulu kokosi 450 osallistujaa ammattikorkeakoulupäiville, joissa teemana oli “Rakennamme yhdessä tulevaisuuskestävää Suomea”. Yhdellä teemapolulla keskityttiin tulevaisuutta rakentavaan TKIO (tutkimus, kehittäminen, innovointi ja opetus/oppiminen)-toimintaan.

Teemapolkuun kuuluneessa työpajassa yli 60 asiantuntijaa pääsi pohtimaan TKIO-toiminnan elementtejä. Osallistujat pureutuivat erityisesti siihen, mihin suuntaan TKIO-toiminta pitäisi kehittää.

Tässä tekstissä tarkastelemme aluksi TKIO:ta yleisesti osana ammattikorkeakoulun toimintaa ja analysoimme työpajassa esitetyn TKIO:hon liittyneen toimeksiannon vastauksia jännitteiden ja ristiriitaisuuksien avulla.

TKI ja O:n kehityskulkuja

TKI:n ja O:n integraatio on puhuttanut pitkään amk-henkilöstöä. O-kirjaimen sanoittamisessa on ollut vaihtelua. Useimmille ammattikorkeakoulun henkilöstölle O tarkoittaa kuitenkin oppimista. Se saattaa myös viitata osaamiseen, opinnollistamiseen, osaamistoimintaan ja opetukseen sekä kokonaisuuteen, jossa oppiminen ja opetus yhdistyivät TKI-toimintaan (esim. Kilja ym. 26.11.2024).

TKIO-toiminnan kehittäminen perustuu vahvasti lainsäädännöllisiin velvoitteisiin. Ammattikorkeakoululaissa (932/2014, 4 §) määritellään ammattikorkeakoulun tehtäväksi ”antaa työelämän ja sen kehittämisen vaatimuksiin sekä tutkimukseen, taiteellisiin ja sivistyksellisiin lähtökohtiin perustuvaa korkeakouluopetusta ammatillisiin asiantuntijatehtäviin ja tukea opiskelijan ammatillista kasvua”. Tämä lakisääteinen määritelmä vahvistaa ammattikorkeakoulujen erityistä roolia työelämäläheisinä ja työelämää kehittävinä korkeakouluina (Konkola 6.3.2024).

Lainsäädäntö korostaa, että tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotoiminta on olennainen ja integroitu osa opetusta. TKIO:n kehittäminen on näin ollen keino toteuttaa ammattikorkeakouluille asetettuja velvoitteita, mikä tekee sen integroimisesta opetukseen ammattikorkeakouluopettajan keskeisen tehtävän.

Onnistuakseen TKIO tarvitsee sekä TKI-toiminnan että opetuksen puolelta halua ja tahtoa integrointiin, mutta myös tätä tukevia rakenteita ja järjestelyitä. Hankesuunnitteluvaiheessa on keskeistä sitouttaa opetushenkilöstö alusta alkaen mukaan prosessiin, ja ihanteellisessa tilanteessa myös opiskelijat osallistuvat suunnitteluun. Vaikka kaikki hankkeet eivät välttämättä sovellu tällaiseen yhteistyöhön, innovatiivisia ratkaisuja yleensä löytyy.

Opetussuunnitelmien ja opetuksen järjestelyissä tarvitaan entistä enemmän joustavia ratkaisuja ja kykyä mukautua muuttuviin tilanteisiin sekä rohkeutta kokeilla uudenlaisia pedagogisia lähestymistapoja. Parhaimmillaan TKIO toiminta on ollut osallistuvalle henkilöstölle ja opiskelijoille innostuksen lähde. Se on avannut uusia mahdollisuuksia osaamisen kasvattamiseen ja työelämäyhteyksien vahvistamiseen.

Kuluneella vuosikymmenellä on kuitenkin ollut merkkejä siitä, että ammattikorkeakoulujen TKI-toiminnan painopiste on siirtymässä yhä vahvemmin erikoistuneiden asiantuntijoiden sekä erillisten yksiköiden vastuulle. Tämä kehitys on etäännyttänyt TKI-toimintaa ja opetusta toisistaan. Korkeakouluissa eri ammattiryhmien työtehtävät ovat eriytyneet selkeämmin: opetushenkilöstö keskittyy pääasiassa opettamiseen ja ohjaamiseen, samalla kun TKI-hankkeisiin palkataan erillisiä asiantuntijoita. Tällainen tehtävien jako on vahvistanut mielikuvaa TKI-toiminnan ja opetuksen erillisyydestä ja nostanut aiheen keskusteluun korkeakouluyhteisöissä. Tätä kehityskulkua vahvistavat viimeaikaiset tutkimukset (Mäki, Kotila, Fred & Kinanen 2024; Huusko, Mäki, Nurkka & Ilves 23.5.2025).

Työpajassa kiteytettyä

Työpajan yhteistoiminnallisessa vaiheessa pyysimme osallistujia pareittain keskustelemaan asettamastamme kysymyksestä, miten saada TKIO hyvästä erinomaiseksi – ammattikorkeakoulujen ylpeyden aiheeksi! Näiden keskusteluiden tuotoksena piti syntyä kiteytys, joka kirjoitettiin lennokkeihin. Lennokit sitten lennätettiin toiselle puolelle osallistujaryhmää, jossa nopein pääsi ääneen lukemaan tekstin ja koko ryhmä otti peukkuäänestyksellä kantaa esitetyn teeman osuvuuteen.

Lennokkien tiiviiden tekstien sisällönanalyysissä hyödynnettiin Claude Sonnet 3.7:ää. Aineistoa käsiteltiin ensin perusluokittelun kautta, ja sitten tunnistimme aineistosta TKIO:hon liittyviä jännitteitä ja ristiriitaisuuksia. Vastauksissa on havaittavissa useita jännitteitä, jotka kuvastavat TKIO-toiminnan monimuotoisuutta ja kehittämisen haasteita.

Asiantuntijuuden jännite: yksilön taidoista yhteiseen voimaan

Toisaalta korostetaan kaikkien osallistumista: ”Kaikki mukaan” ja ”Yhteistyö–sama joukkue.” Mutta samalla esitetään tarve erikoistuneille asiantuntijoille: ”TKI:n omat professiot”. Tässä näyttäytyy jännite sen välillä, onko TKIO kaikkien ammattikorkeakouluyhteisön jäsenten yhteinen tehtävä vai tiettyjen asiantuntijoiden erityisalaa.

Resurssien ja kunnianhimon jännite: niukkuuden haaste

Tiivistyksissä ilmaistaan huoli resurssien riittävyydestä: ”Resurssit kuntoon, aikaa ja ihmisiä tarpeeksi.” Samanaikaisesti vaaditaan kuitenkin määrätietoisuutta ja intoa: ”Tarvitaan kunnianhimoista TKI:ta ja ”Mahtavuus ja vaikuttavuus”. Tämä tuntuu kuvastavan jännitettä realististen resurssirajoitteiden ja kunnianhimoisten tavoitteiden välillä.

Jännite ajassa: jatkuvuus vastaan projektit

Kiteytyksissä näkyy tarve pitkäjänteiseen työhön: ”Pitkäjänteistä yhteiskehittämistä.” Toisaalta kuvataan projektiluontoista toimintaa, jossa on alku ja loppu: ”Yksi opiskelija aloittaa ja seuraava jatkaa”, ”Taustoitus, Hakemus, Toteutus, Arviointi.” Tämä tuntuu heijastavan jännitettä TKIO-toiminnan jatkuvuuden ja projektiluontoisuuden välillä.

Rytmien jännite: opetus kohtaa TKI-työn

Samoin tunnistetaan tutut aikatauluongelmat: ”Aikatauluhaasteet ratkaistaan paremmalla opintojaksosuunnittelulla.” Samalla halutaan integroida TKIO osaksi opetusta: ”O-haaste entistä huolellisemmin mukaan opettajat, opiskelijat ja hyödynsaajiksi TKI-hankkeissa pedagogiset ratkaisut.” Tässä ilmenee jännite opetuksen ja TKI-toiminnan erilaisten aikajänteiden ja rytmien välillä.

Ohjaava vai versova? Strategian ja innovaation jännite

Strateginen ohjaus nähdään tärkeänä: ”Strategia” ja ”Valinnat.” Samalla korostetaan kaikkien osallistumista ja luovuutta: ”Opettajat aktiivisia ja motivoituneita” ja ”Mahdollisuuksien hahmottaminen ja hyödyntäminen.” Tämä kuvastanee jännitettä ylhäältä alas suuntautuvan strategisen ohjauksen ja alhaalta ylös nousevien innovaatioiden välillä.

Jännitteisellä TKIO-kentällä

Nämä jännitteet eivät välttämättä ole ratkaistavia ongelmia vaan pikemminkin TKIO-toiminnan luontaisia paradokseja, joiden kanssa ammattikorkeakoulujen on opittava elämään. Niistä on hyvä olla tietoinen ja pyrkiä ohjaamaan toimintaa rakentavaan suuntaan. Jännitteiden tunnistaminen voi auttaa ymmärtämään TKIO-toiminnan monimuotoisuutta ja kehittämään toimivia käytäntöjä eri näkökulmien huomioimiseksi.

Kehitystyö edellyttää riittävien aika-, raha- ja henkilöresurssien turvaamista sekä strategista otetta selkeine tavoitteineen ja kunnianhimoisine asenteineen. Kriittisenä tekijänä nousivat esiin myös toimintaa tukevat organisaatiorakenteet ja prosessit, jotka mahdollistavat tehokkaan TKIO-työn koko ammattikorkeakoulun tasolla.

Erityisesti vastausten perusteella vaikuttaa siltä, että ammattikorkeakoulujen TKIO-toiminnassa tasapainoillaan erilaisten vaatimusten välillä: yhtäältä toiminta tarvitsee selkeää ohjausta ja erikoistuneita asiantuntijoita, toisaalta menestyksekäs TKIO on koko yhteisön asia, joka integroituu saumattomasti opetukseen ja oppimiseen.

TKIO:ssa epämääräiset tehtävät ja monimutkaiset tilanteet vaativat niin opettajilta, opiskelijoilta ja TKI-toimijoilta osaamisen yhdistämistä hankeympäristössä. Yhteistyöhankkeen erityinen voima syntyy siitä, että määrittelemättömyys luo hedelmällistä maaperää luovuudelle. Hanke on olemassa nimenomaan luodakseen jotain uutta – muuten se olisi vain toistettava tehtävä ilman hankestatusta.

Kun tavanomaisilla opintojaksoilla oppimistavoitteet ja sisältöpainotukset ovat ennakkoon määriteltyjä, hankkeissa oppiminen on aidosti kehkeytyvää: syntyvä tieto ja ymmärrys ylittävät sen, mitä kukaan osallistujista pystyi lähtötilanteessa ennakoimaan. Tällöin pedagogisena ratkaisuna tuottava epävarmuus voi merkittävästi edistää oppimista (esim. Manz 2018; McLaughlan, Pert & Lodge 2021). Opettajien ja TKI-henkilöstön tehtävänä on tukea sellaisten hankeympäristöjen syntyä, missä epävarmuus muuttuu uhkasta oppimista rikastuttavaksi mahdollisuudeksi (Beghetto 2019).

TKIO:n parissa työskentelevät eivät vielä ole muodostaneet yhtenäistä ammatillista identiteettiä samalla tavoin kuin esimerkiksi opetushenkilöstö. Yhteisen suunnan ja yhteenkuuluvuuden rakentaminen vaatii siksi vielä työtä ja avointa keskustelua eri näkökulmista. Koko toimintamallin perustana toimivat tuolloin nykyaikainen pedagogiikka ja tulevaisuuteen katsovat TKI-toimijat – niin opettajat, opiskelijat, toimeksiantajat kuin hankeasiantuntijatkin – jotka kykenevät ennakoimaan ja innovoimaan (Ahonen & Alanko-Turunen 13.1.2023).

Ammattikorkeakouluissa on myös pohdittava, tulisiko henkilöstön TKIO-kiinnostusta kartoittaa tarkemmin ja luoda erilaisia työnkuvaprofiileja vai pidetäänkö kiinni näkemyksestä, jonka mukaan TKIO-toiminta kuuluu kaikkien työnkuvaan (ks. esim. Laitinen-Väänänen ym., painossa). Tällöin monot asetetaan todella samaan suuntaan.