Liikuntaa vai liikkumista – sanoilla on väliä

Liikunta-alalla puhutaan paljon liikkumisesta ja liikunnasta, mutta tarkoittavatko nämä sanat meille samaa asiaa? Tässä artikkelissa pohdin, miten liikkumisen ja liikunnan kaltaiset käsitteet näkyvät liikunta- ja terveysalalla, ja miksi olisi tärkeää pysähtyä miettimään, mitä niillä oikeastaan tarkoitamme. 

Liikkumisen ja liikunnan käsitteet liikunta- ja terveysalalla 

Liikuntaan ja sen edistämiseen liittyviä käsitteitä käytetään eri tavoin tilanteen ja puhujan mukaan. Sanoilla yritetään kuvata esimerkiksi liikunnan tapaa, määrää ja tavoitteita. Tänä päivänä liikunta-käsitettä yleisemmin liikunnan edistämisen yhteydessä käytetään usein käsitettä liikkumisen edistäminen.  Liikkuminen-käsitteen käyttö yleistyi vuoden 2019 jälkeen, kun Terveysliikuntasuositukset (UKK-instituutti) muuttuivat Aikuisten liikkumisen suosituksiksi.

Liikkuminen-käsite näkyykin vahvasti koko kansan liikkumista edistävien, valtakunnallisten liikunta-alan organisaatioiden verkkosisällöissä (esim. UKK-instituutti ja Liikkuva aikuinen). Liikkuminen-sana sopii monenlaisiin tilanteisiin ja luo pehmeämmän kuvan edistettävästä asiasta kuin liikunta.  Liikkuminen-sanan rinnalla käytetään vahvasti liike-käsitettä ja muita arjen aktiivisuuteen liittyviä käsitteitä.

Kuva 1. Liikunta-alan organisaatioiden verkkosivuilla käytetyistä käsitteistä tehty sanapilvi .

Terveysalan valtakunnallisten organisaatioiden tai kansaterveysjärjestöjen, kuten Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) ja Hengitysliiton, sivuilla näkyy vahvemmin liikunta-käsite ja – ehkä yllättäen – fyysinen aktiivisuus. Liikunta-sanan runsaampi esiintyminen voi liittyä siihen, että sen käyttö korostuu, kun puhutaan liikunnasta eri sairauksien yhteydessä.

Huomattavaa on sekä liikunta- että terveysalan organisaatioiden sivuilla käytettyjen käsitteiden määrä. Monet käsitteet ovat rinnakkaisia ja lähellä toisiaan, ja ne ehkä kirjoitusasultaan eroavat toisista, mutta tarkoitus lienee sama. Näiden lisäksi monien käsitteiden kanssa käytetään etuliitteitä, kuten kevyt liikunta, reipas liikkuminen.

Kuva 2. Terveysalan organisaatioiden verkkosivuilla käytetyistä käsitteistä tehty sanapilvi .

Liikkumisen käsite on monitulkintainen

Vuonna 2014 liikuntasosiologi Arto Tiihonen tutki, minkälaisia käsitteitä ja mistä syystä esimerkiksi tutkijat, organisaatiot, asiantuntijat tai yhteiskunnan eri sektorit käyttävät liikunnan ja urheilun edistämisessä. Tiihosen (2014, 80) tutkimuksessa liikkumisen käsite koettiin yhtenä liikunta-alan käsitteenä, jonka käyttöön liittyi haasteita. 

Tilanne ei tästä ole ehkä muuttunut, sillä Julinin (2024) mukaan liikkumiselle ei ole vakiintunutta määritelmää. Tämä näkyy myös siinä, että etsiessä määritelmää liikkuminen käsitteelle törmää siihen, että sitä kuvataan sen vaikutuksien kautta eli millaisia vaikutuksia sillä on ihmisen hyvinvointiin ja terveyteen. 

Soveltavan liikunnan ja paraurheilun sanasto (2023) ei myöskään määrittele liikkumista omana käsitteenä vaan kuvaa, että fyysisen aktiivisuuden synonyymina voidaan joissakin yhteyksissä käyttää liikkuminen käsitettä.  

Haastaako liikkuminen-käsitteen tietynlainen epämääräisyys sen käyttöä liikunta-alan organisaatioiden ulkopuolella? 

Käsitteiden tietoinen käyttäminen 

Asiakas kohtaa palvelupolullaan eri alojen ammattilaisia, kuten sosiaali-, terveys- ja liikunta-alan ammattilaisia. Haasteeksi voi nousta asiakkaan näkökulmasta se, että eri ammattilaiset voivat käyttää käsitteitä vähän eri tavalla.

Eri tilanteissa voidaan käyttää eri käsitteitä tarkoituksenmukaisesti, mutta on hyvä tiedostaa, että käsitteet voivat tarkoittaa eri ihmisille eri asioita. Siinä missä liikunta-alan ammattilainen näkee liikkumisen edistämiseen tähtäävät toimet erilaisina kuin liikunnan edistämisen, liikuntakulttuurin ulkopuolinen asiantuntija tai asiakas ei välttämättä näe näiden käsitteiden eroa (Tiihonen 2014).

Toisaalta ammattilainen voi käyttää käsitettä liikkuminen korostaen kaikkea arjessa tapahtuvaa liikettä, kun taas asiakas näkee sen liikuntasuorituksena, kuten kävelylenkkinä tai saliharjoitteluna. 

Kun halutaan tukea asiakkaan liikkumista, on tärkeää puhua niin että asiakas ymmärtää mistä on kyse – ja kokee, että asia koskee myös häntä. Jos asiakas ei tunnista itseään siinä tavassa, jolla liikkumisesta puhutaan, hän ei ehkä innostu toimimaan. Puhutaanko liikunnasta, liikkumisesta vai vaikka arjen askareista – sanavalinnat vaikuttavat.

Tästä syystä olisi hyvä, että liikunta- ja terveysalalla keskusteltaisiin enemmän siitä, mitä eri sanat tarkoittavat ja miksi niitä käytetään. Keskustelun voi aloittaa omassa työyhteisöstä ja jatkaa myöhemmin laajemmassa verkostossa. Tällöin voitaisiin helpommin rakentaa yhteistä ymmärrystä ja tehdä yhteistyötä asiakkaan parhaaksi. 

On hyvä muistaa, että liikunta ja liikkuminen eivät ole toistensa vastakohtia. Ne voivat kulkea rinnakkain ja täydentää toisiaan. Kuten Tiihonen on todennut, sanat voivat toimia siltoina eri toimijoiden ja näkökulmien välillä – kunhan pysähdymme miettimään, mitä ne meille ja asiakkaillemme tarkoittavat. Siksi on tärkeää, että alan ammattilaiset keskustelevat avoimesti käsitteistä ja löytävät yhteisiä tapoja puhua ja toimia asiakkaan hyväksi. 

Kuva: Shutterstock